Keskustelu kirkollisen vihkimisoikeuden mahdollisen laajentamisen perusteista on tänä vuonna käynnistynyt vauhdikkaasti emeritusarkkipiispa John Vikströmin avauspuheenvuorolla Suomen Kuvalehdessä ja Kanavassa [sekä Kotimaassa]. Keskustelua ovat jatkaneet emeritusprofessori Miikka Ruokanen ja emerituspiispa Eero Huovinen. Iloitsen viisaiden emeritusten puheenvuoroista. Heillä on näkemyseroja. Heitä yhdistää rakentavan vuoropuhelun taito. He innostavat keskustelemaan.

Suomessa samaa sukupuolta olevien avioliiton solmiminen on ollut juridisesti mahdollista vuodesta 2017 alkaen. Evankelisluterilaisella kirkolla on valtiovallan myöntämä avioliittoon vihkimisoikeus. Valtiovalta ei ole asettanut kirkon vihkimisoikeudelle reunaehtoa, joka vaatii vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.

Painetta muutokseen kuitenkin on. Sitä aiheuttaa näkemys, jonka mukaan seksuaalisen tasa-arvon toteutuminen kirkossa edellyttää samasukupuolisten kirkollisen avioliittoon vihkimisen hyväksymistä. Tämä on nopeiden asennemuutosten vuosituhat. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jonka evankelisluterilainen kirkko ei ole antanut papeille oikeutta samaa sukupuolta olevien kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen. Myös Suomessa samasukupuolisten kirkollisen avioliittoon vihkimisen mahdollistava kirkkolain muutos lienee edessä. Vuodesta toiseen jatkuva viivytystaistelu sitoo kirkollisten toimijoiden voimavaroja ja hidastaa kirkon tarttumista muihin haasteisiin.

Kirkko on uskonnollinen katsomusyhteisö. Uskottava katsomusyhteisö perustelee opilliset linjauksensa. Jos kristillinen kirkko ei perustele linjauksiaan teologisesti, se ei ole uskollinen tehtävälleen. Yhteiskunnallinen tasa-arvovaatimus ei ole riittävä peruste samaa sukupuolta olevien kirkolliselle vihkimiselle. Tasa-arvon toteutumisen lisäksi tarvitaan myös teologisia perusteluja. Näistä syistä keskustelu vihkimisoikeuden laajentamisen taustalla olevista avioliittokäsityksistä ei ole teologista saivartelua eikä hiusten halkomista. Vihittäviä kiinnostanee tietää, millä perusteilla pappi vihkii heidät avioliittoon. Vihkimistä edeltävä toimituskeskustelu jäänee sangen ohueksi, jos ainoa perustelu samaa sukupuolta olevan parin kirkolliselle vihkimiselle on yhteiskunnallisen tasa-arvon toteuttaminen kirkossa.

Vaatiiko samasukupuolisten kirkollisen avioliittoon vihkimisen hyväksyminen eri sukupuolta olevien kirkollisen avioliittoon vihkimisen taustalla olevan avioliittokäsityksen kumoamista ja korvaamista sukupuolineutraalilla avioliittokäsityksellä? Tämä on keskeinen kysymys. Mielestäni sukupuolineutraali on tässä asiayhteydessä epäonnistunut käsite. Sukupuolineutraalin käsite tuo mieleen sukupuoleen liittyviä kysymyksiä väheksyvän asenteen. Se assosioi ajattelemaan, että sukupuolella ei ole merkitystä. Vielä rajummat askeleet sukupuolen merkityksen väheksymisen tiellä ovat asenteellinen sukupuolisokeus, joka kieltää näkemästä sukupuolten väliset erot sekä sukupuolikuurous tai -mykkyys, joka kieltäytyy kuulemasta ja puhumasta sukupuolesta ja sen merkityksestä.

Tasa-arvoisen avioliiton käsite ei synnytä tällaisia mielleyhtymiä. Syntymälahjana saatu ja elämänkaaren eri vaiheissa muotoutuva seksuaalinen identiteetti on ihmisen kokonaisidentiteetin merkityksellinen osa-alue. Sukupuoliset suuntautuneisuudet ilmentävät luomakunnassa vallitsevaa diversiteettiä, monimuotoisuuden rikkautta. Vierastan ajatusta kirkollisen avioliittokäsityksen laajentamisesta sukupuolineutraaliksi. Raamattu ja kirkon traditio tuntevat vain heteroavioliiton. Homoavioliitto on uusi tulokas. Kirkollisen avioliittokäsityksen laajentaminen sukupuolineutraaliksi ei tee oikeutta heteroavioliitolle eikä homoavioliitolle. Niiden pakottaminen yhteen ja samaan avioliittokäsitykseen jyrää alleen kummankin avioliiton erityislaadun.

Samaa ja eri sukupuolta olevien parien kirkollisen avioliittoon vihkimisen teologiset perustelut ovat erilaisia. Samasukupuolisten kirkolliselle avioliittoon vihkimiselle tulkinnan horisontissa löytyvät raamatulliset perustelut ovat eettisiä. Ne kumpuavat rakkauden sanomasta. Perustavanlaatuisella tavalla erilaisten Raamatusta ja kirkon traditiosta nousevien sekä muiden yksilö- ja sosiaalieettisten argumenttien pohjalta päädytään kahteen teologisilta perusteiltaan erilaiseen avioliittokäsitykseen. Toinen on perusta eri sukupuolta olevien ja toinen on perusta samaa sukupuolta olevien kirkolliselle avioliittoon vihkimiselle. Kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallilla Suomen evankelisluterilainen kirkko välttää teologiset karikot ja säilyttää uskottavuutensa.

Juhani Lavanko, kirkkoherra

Kirjoitus julkaistu myös 27.2. Kalevassa