Onko Israelin boikotointi antisemitismia?

Israelin vastaiset boikotit ovat selvästi epäreiluja. Israelia vaaditaan luopumaan omasta pääkaupungistaan ja alueista, jotka takaavat sen turvallisuuden. Palestiinalaisille vaaditaan omaa valtiota, joka itsenäistyttyään voisi aloittaa heti sotatoimet Israelia vastaan. Samaan aikaan Palestiinalaiset kieltäytyvät neuvotteluista. Osalla heistä on selkeänä tavoitteena jopa Israelin valtion tuhoaminen.

Olisi kiva tietää millaisia vaihtoehtoja boikottien kannattajat näkevät Israelilla olevan. Mitä konkreettista boikoteilla uskotaan saavutettavan.

  1. Perimmäinen siihen, että osa arabikansoista ei tule koskaan tekemään rauhaa Israelin kanssa on se, että heidän mielestään Israelin maa kokonaisuudessaan kuluu heille. He näkevät asian niin, että juutalaiset ovat valloittaneet alueensa laittomasti, ja sen takia heidät pitää ajaa maastaan pois kaikin mahdollisin keinoin.

    Keinot ovat vahingonteko vihollisen surmaaminen jo lapsesta lähtien. Heille opetetaan jo koulussa, miten se tapahtuu. Puukottaminen kaduilla ja itsensä räjäyttäminen sellaisissa paikoissa, joissa mahdollisimman monta ihmistä kuolisi. Tällaiset teot ovat terroritekoja, eikä niitä voi muuksi nimitellä.

    Kaikkialla maailmalla taistellaan terrorismin lopettamiseksi, mutta Israelissa se pitäisi sallia. Boikotoimalla Israelin tuotteita annetaan tuki tämän tyyppiselle toiminnalle, minusta se on antisemitismiä sanan varsinaisessa merkityksessä.

    • Käytännön ratkaisut ’miten asioita tulisi hoitaa’ löytyvät ymmärtääkseni kyllä, jos niitä lähdetään etsimään yhdessä kaikkien asianosaisten kanssa. Tämä edellyttää asenteiden muutosta. Kukaan ei voi muuttaa kuin omiaan. Äänekkäästi julistetun uhon takana on joka taholla paljon sovinnollista ja toisia osapuolia kunnioittavasti kuuntelevaa rauhantahtoa. Sille tulisi antaa tilaa.

    • Israelin valtio on eri asia kuin juutalaiset. Israelin valtio nyt on eri asia kuin Israel 20 vuotta sitten tai Israel 20 vuoden päästä. Mitä taas tulee YK:hon, siellä on Israelin tukijoita niin arvovaltaisissa asemissa, ettei huolta luulisi olevan. Tärkeimmät asenteet ovat kuitenkin Gazan alueella, Länsirannalla, siirtokunnissa, Tel Avivissa, Jerusalemissa…

    • Parikymmentä vuotta sitten yritettiin tosissaan neuvotella pysyvää rauhaa Palestiinaan. Missä ovat tämän ajan yritykset?

    • En tiedä, mitä tarkoitat tuolla ’teilläpäin’. Melkein noin voisi kuvata hallituksemme kiky- aktiivimalli- ja soteneuvotteluja.

    • Eiköhän juutalaisvaltiokin ollut mahdoton ajatus, kun Theodor Hertzl alkoi siitä haaveilla? Minä tosin haaveilen valtiosta, jossa juutalaisuus tai palestiinalaisuus ei vaikuttaisi millään tavalla ihmis- tai kansalaisoikeuksiin.

    • ”Vihaa näiden kansanryhmien välitä sekään ei varmaankaan poistaisi.” Onko viha sittenkään kansanryhmien välillä? Ihmiset saadaan vihaamaan ketä vain, jos se on johtajien valtapyrkimyksille hyödyksi. Kyllä ihmiset voi opettaa myös sietämään toisiaan ja ystävystymäänkin.

    • Onhan Helsingin rautratieasemalla iltojaan viettävillä nuorillakin ollut ainakin takavuosina tapana pitää puukkoa mukana ’henkensä pitimiksi’. Amerikan suurkaupungeissa taitavat tuliaseet olla yleisempiä. Nuoriso-ongelmat heijastavat kenties yhteiskunnan yleisempiä asenteita, mutta ovat kuitenkin asia sinänsä.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.