Kirkon keskeisillä johtajilla ei viime vuosina ole ollut tapana ottaa kantaa ajankohtaisiin keskusteluihin. Jos kantaa on otettukin, se on tehty kohun jo mentyä ohitse tai niin viisaasti muotoillen, että kannanoton tarkoitus on jäänyt hämäräksi. Ymmärrän menettelyn. Nykyisessä tilanteessa kaikki kirkon kannanotot koetaan helposti ristiriitaisiksi ja jokainen julkitulo vain lisää kirkosta eroamista.
Nyt maassamme on kuitenkin aivan poikkeuksellinen tilanne, ja vetoan sekä piispoihin että koolla olevaan kirkolliskokoukseen, että ne tällä kertaa ottaisivat julkisesti kantaa. Eräs kirkkomme jäsen, entinen sisäministeri ja nykyinen kansanedustaja, on joutunut esitutkintaan siteerattuaan julkisesti Raamattua sekä otettuaan vuonna 2004 kirjoittamassaan pamfletissa kantaa homoseksuaalisuuteen. Vaikka kyseiset kirjoitukset sisältävät paljon näkökulmia, joita suuri(n) osa kirkon johdosta pitää vähintään arveluttavina, muodostaa valtakunnansyyttäjän (ja ehkä myös poliisin) toiminta vakavan uhan sanan- ja uskonnonvapauden toteutumiselle maassamme. Ja vaikkei kyseisistä esitutkinnoista lopulta nostettaisi syytteitä eikä annettaisi tuomioita, on jo pelkkä tutkinta tämäntyyppisissä tapauksissa uhka perusoikeuksille. Se lähettää kansalaisille voimakkaan viestin.
Uskon, että käsillä oleva kiista saattaa olla käännekohta sanan- ja uskonnonvapauden vastaisessa kehityksessä maassamme. Nyt on se hetki, kun pitää astua esiin ja sanoa. Tämä hetki muistetaan pitkään. Myös se, jos kirkko on hiljaa.
Oi herätkää te kaikki herätyskristityt kuplanne sisältä ja kurkistakaa edes ulos sieltä. Kristillisyyttä löytyy myös kuplanne ulkopuolelta vaikka ette sitä ehkä uskokaan. Alkaa mennä aika käsittämättömiin mittasuhteisiin nämä kommenttinne. Huhhuh.
Missä?
Tarkoitatko, että missä on kristillisyyttä?
Tätä juuri pelkäänkin, että herätyskristityt eivät osaa nähdä sitä oman kuplansa ulkopuolella.
He ikään kuin kaappaavat koko kristillisyyden omiin nimiinsä.
Olen itse ollut tuossa kuplassa, joten luulen tietäväni mistä puhun.
Siis on muunlaistakin kristillisyyttä kuin suomalaista tai amerikkalaista herätyskristillisyyttä.
Esimerkiksi ihan tämän parjatun luterilaisen kirkon piirissä…
Esimerkiksi Raamatun tekstejä voidaan tulkita ja nähdä eri tavalla, ei niin kirjaimellisesti eikä tartuta
kaikkiin sivuasioihin vaan eletään Jeesuksen armossa ja rakkaudessa syvää rauhaa tuntien.
Neuvostoliitossa Kristinusko oli kyllä sallittua, kunhan sen piti omana tietonaan, jos esim. Raamattua ja sen sanomaa olisi levittänyt julkisesti, niin vankilaan olisi helposti päässyt.
Olemme nyt kulkemassa samaa kohti. Ikävä kyllä. Historia pitää kaiketi kirjoittaa uusiksi, ettei kukaan loukkaannu, sillä se on täynnä Raamatun lainauksia ja uskon ilmaisuja. Miten me olemme tulleet tähän?
Jos kyseessä olisi joku muu poliitikko, kuin Kristitty, joka lainaa Raamattua, niin mitään juttua ei olisi. Kyse on siis Raamatun Sanan lainaamisesta julkisesti.
Käsittääkseni kyse ei ole eikä voi olla Raamatun lainaamisesta vaan sen lainauksen tulkinnasta.
’Raamatun Sana’ on mielestäni vähintäänkin hämmentävä sanonta. Kirjoitin aiemmin, että suurella kirjaimella alkava Sana tarkoittaa Raamatussa Kristusta, ihmiseksi tullutta Jumalan Sanaa. Eri asia on sitten, että Raamatusta voimme lukea Jumalan sanoja. Sillä perusteella koko Raamattu merkitsee monelle Jumalan sanaa. Onko ’Raamatun Sanasta’ puhuminen kirjoitusten korottamista jumalaksi, jopa ohi Jumalan? Tuskinpa vain, mutta sellaisen vivahteen aistiminen on kovin lähellä.
Omaa pohdintaani asiaan liittyen: https://www.kotimaa.fi/blogit/karpasesta-rasasesta-harkanen/
Nyt otti sentään Kokoomus tästä kopin ja Kopra ja Westman vertaa tutkintaa Stasin touhuihin. Mielipiteen ilmaisu rinnastetaan murhaan. Joista ajatuksista kirjoitin jo blogia.
Paajasen linkissä Timo Eskola toteaa: ”Ensinnäkin on syytä todeta, että Uuden testamentin tutkijat koulukunnasta ja näkemyksistä riippumatta ovat varsin yksimielisiä siitä, että Raamatun mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä.”
Ut:ssa ei sanota, että homoseksuaalisuus on syntiä. En ymmärrä, millä oikeudella joku nostaa itsensä apostolien yläpuolella tulkiten synniksi sellaista, mitä apostolit eivät sano synniksi.
Eskola: ”Paavalin lähtökohtana on siten ihanne, ajatus luomistyön täydellisyydestä. Hänen hengellinen näkemyksensä kuitenkin on, että tämä ihanne on turmeltunut synnin tähden. Vaikka kysymys homoseksistä tulee asiayhteyteen hieman sattumalta (itse luomiskertomuksen rakenteen takia), se osoittautuu kuitenkin seikaksi, joka ilmaisee synnin todellisuutta.”
Eskola paljastaa, ettei ymmärrä Roomalaiskirjeen sanomaa. Siksi hänen pitää kertoa ”kysymys homoseksistä tulee asiayhteyteen hieman sattumalta”. Eskola tietää, että Paavali kirjoitteli sattumalta jotain. Kertoo kaiken näistä oikeaoppisista.
Muutenkin artikkeli toistaa sitä, mitä on koulussa opittu. Kouluja on kaikenlaisia.
Mikko Suni: ”Saman linkin laittoi minulle veli Suomen evankelis-luterilaisesta lähetyshiippakunnasta eilen.”
Sieltä se koulun nimi tuli.
Kari Roos05.11.2019 18:38
Käsittääkseni kyse ei ole eikä voi olla Raamatun lainaamisesta vaan sen lainauksen tulkinnasta.
Kyllä Raamatussa on paljon normatiivista materiaalia ilman tulkintaa. Homoseksuaalisuudesta on olemassa tutkijoiden keskuudessa suuri konsensus. Marginaali ryhmiäkin löytyy, Räsänen edustaa laajaa kristikunnan linjaa ja asettuu sen tulkinnan uomaan. Marginaaliryhmät yleensä sivuuttavat historialliset faktat.
”Marginaaliryhmät yleensä sivuuttavat historialliset faktat.”
Olen samaa mieltä.
https://www.kotimaa.fi/blogit/roomalaiskirje-118-32-eli-mita-jukka-norvanto-jatti-kertomatta/
”Roomalaiskirje 1:18-32 eli mitä Jukka Norvanto jätti kertomatta ja mitä Päivi Räsänen ei ymmärrä”
”Homoseksuaalisuudesta on olemassa tutkijoiden keskuudessa suuri konsensus.” Niin onkin, jos tarkoitat luonnontieteitä. Teologiassa kysymys kuuluu lähinnä raamatunselitysoppiin. Sen piirissä taidetaan käydä vilkasta keskustelua.
Tapio Tuomaala06.11.2019 08:24
“Marginaaliryhmät yleensä sivuuttavat historialliset faktat.”
Olen samaa mieltä.
Tapio Tuomaalaan pilipali teologiaan parempaa lukemista;
https://timoeskola.wordpress.com/2019/11/05/homoseksuaalisuus-ja-raamattu/
Sami Paajanen,
hyvän nettilinkki vinkin laitoit. Suosittelen.
Saman linkin laittoi minulle veli Suomen evankelis-luterilaisesta lähetyshiippakunnasta eilen.
Pappina ja piispana olisin kyllä sanan-, uskonnon- ja tunnustuksen vapauden puolesta todella huolissani virkani, kirkkoni ja seurakuntalaisteni puolesta, jos Jumalan kokonaisen sanan julistaminen ja opettaminen olisi muuttumassa juridisesti valtion toimesta kriminaaliksi toiminnaksi. Tällöinhän myös papilta yritettäisiin pakko keinoin viedä hänen ainoa aseensa: Jumalan kokonainen sana (laki ja evankeliumi), jolla hän voi taistella pahuuden turmiovaltoja ja syntiä, kuolemaa ja perkelettä vastaan, ja jolla hänen tulee puolustaa laumaansa.
Eri asia on sitten se, että todellinen paimen julistaa Jumalan sanaa vainon allakin vrt. esim. tilanne Neuvostoliitossa.
Valitettavaa on se, että edes kaikki kirkon viroissa toimivat eivät tunnu tätä tajuavan!
Tällöin mieleen tulee kysymys: pitävätkö tällä tavoin ajattelevat viranhaltijat Jumalan sanaa toimivana ja elävänä, vai vain ihmisten muuttuvia mielipiteitä sisältävänä virikekirjana?
No, kirkon vastaus tällaiselle ajattelulle löytyy sen tunnustuspykälästä. Vaikeissa tilanteissa selviää ja erottuu mikä on tosi kirkko. Näin kävi Neuvostoliitossa, natsi-Saksassa jne. Näin tulee käymään ja on jo käynyt Suomessakin. Se näkee, joka näkee. Kyllä Herra siitä huolen pitää. Kaikki käy ilmi. Jos ei ennen, niin sitten kerran viimeisellä tuomiolla.
Voin mainiosti nähdä koko tämän tilanteen näin: Kirkon kutsumukseen kuuluu sielunhoidon ja ihmisten ”paimentamisen” ohella yhteiskunnallis-profeetallinen tehtävä, so. tärkeissä kysymyksissä antaa profeetallinen sanoma, so Jumalan sanan ohje. Tämä aviolittokysymys on nimenomaan tällainen asia, misså tarvitaan selkeä profeetallinen sanoma/ääni.
Nyt ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtäkseen, että kirkon miehiseltä johdolta tällaista ei tule. Senverran on rivit sekaisin. Tästä syystä, ja näinhän jo VT:n aikana näimme, Jumala nostaa äänekseen naisen. Hänen viestinsä, mitä avioliiton olemukseen tulee, on aivan selkeä ja kirkon perinteisen opin/opetuksen mukainen. Minusta tässä kuviossa ei ole mitään ihmettelemistä, päinvastoin on jopa vähän huvitavaa, että pieni iloinen nainen saa olla tämmöisellä asialla ja että hänen sanomisensa tässä asiassa enemmän kuin kenenkään muun kuuluu koko Suomessa. Koko media tässä on ikäänkuin ”megafonina” joten kuuluvuus on hyvä.
Antti Hämäläinen,
kommenttiisi haluaisin sen verran sanoa, että on ja tunnen/tiedän kyllä paljon hyviä luterilaisia pappeja, jotka eivät halua tinkiä Jumalan sanasta. Kysymys on siitä, minkälaisia toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia heillä on ja/tai heille järjestetään. Tässä tapauksessa kyse on myös ylätason vastuusta. Rohkeutta nyt kysytään kaikilta tasoilta.
Pastorit T. Pöyhönen ja M.Suni ovat rohkeutensa osoittaneet lääkäri Päivi Räsästä puolustaen blogilla sekä kommenteilla. Varmaa on, että he ovat jo tulleet leimatuiksi kirkon kabineteissa.
Blogilla kysellään johdon linjausta asiassa. Yhteistä linjaa ei ole. On vain hämmennys ja sekaannus.
Lääkäri Päivi Räsänen kertoo luottavansa ikiaikojen Jumalaan, lainaus Sami Paajanen 6.11: ”Räsänen edustaa laajaa kristikunnan linjaa ja asettuu sen tulkinnan uomaan. Marginaaliryhmät yleensä sivuuttavat historialliset faktat.”
Kari Paukkunen,
Pappeuteni on ”ainoastaan” 1. Piet 2:9 mukaista pappeutta.
Toki opiskellut olen asioita monenlaisia.
Enkä minä nyt kyllä osaa pelätä minkäänlaista leimautumista missään kabinetissa.
Sitä toivon, että Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus minut kerran omakseen tunnustaa.
Siihen samaan ikiaikojen Jumalaan kuin Päivi Räsänen myös minä haluan luottaa.
Mikko Suni, luin liian hätäisesti kommenttisi ”pappina olisin”. Et kirjoittanut olevasi pappi. Pyydän anteeksi kömpelyyttäni.
Dosentti Timo Eskolan kirjoitus on asiallinen, selkeä, johdonmukainen ja kiihkoton. Ei ole homoseksuaalien, eikä avionrikkojien ihmisarvoa tai tasa-arvoa vastaan. Kannattaa kaikkien tämän blogin kommentoijien tutustua ja antaa oma arvio siitä. Edellä on jo osoite, mutta tässä uudelleen:
https://timoeskola.wordpress.com/2019/11/05/homoseksuaalisuus-ja-raamattu/
Mikko Suni. ”kommenttiisi haluaisin sen verran sanoa, että on ja tunnen/tiedän kyllä paljon hyviä luterilaisia pappeja, jotka eivät halua tinkiä Jumalan sanasta”.
Niin tunnen onneksi minäkin. Meillä on Suomessa paljon hienoja pappeja. Papin ei kuitenkaan edellyteytä olevan profeetallinen. Ainakaan minä en edellytä.
Ongelma on siinä, että piispoila ei ole yhtä näkyä ja näkemystä tässä asiassa. Liberaali teologia on tehnyt tehtävänsä siinä mielessä, että Raamatun sana sellaisenaan ei enää mekitse paljoakaan. Silti piispan vastuu luterilaisessa konteksissa on edelleen samnatapainen kuin apostolien. Se siis sisältää myös profeetallisen kutsumuksen. Ks. kuitenkin nyt ”muurinaukossa” on Päivi Räsänen, eikä kenenkää täydy toisaalta arvuutella, mitä hän sanoo. ”Pasuuna” antaa selvän äänen niinkuin pitääkin. Hyvä näinkin.
Kiitos Sami tuosta Timo Eskolan linkistä.
Jumala ei ole kirjoittanut ensimmäistä sanaakaan vaan kaikki tekstit ovat meidän tavallisten ihmisten kirjoittamia. Jumala on rakkaus joka ei vaikuta planeetallamme. Jumala on näin voidaan ajatella jokaisessa ihmisessä syntymästään saakka lähimmäisen rakkauden merkityksessä.
Sanansaattaja Jeesus. ” Lähimmäisen rakkaus. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä ”. Tämän ymmärtäminen antaa pelastukseen mahdollisuuden, mitä se sitten mahdollisesti onkaan.
Minä kiitän myös Timo Eskolan linkistä. Erinomaista tekstiä häneltä taas kerran.
Ja olen iloinen, että piispa Seppo Häkkinen myös on ottanut asian käsittelyyn.