Meillä jokaisella on narsistisia piirteitä. Kanssaihmisissä niitä huomaa paljon helpommin kuin itsessämme. Aina kun kohtaamme ihmisiä niin kotona, työpaikalla, harrastuksissa, somekeskusteluissa (twitter, facebook, blogit) voi tulla esiin itsessämme ne piirteet, joita emme itsessämme tunnista tai häpeämme niitä.
Puolensa pitäminen on tärkeää, mutta milloin se menee narsismin puolelle?
Miten olisi hyvä keskustella?
Miksi kanssaihmisen on helppo päästä ihomme alle, jolloin hermostumme ja näytämme sen?
Tunnistatko itsessä narsistisia piirteitä?
Miten koet uskonnollisen keskustelun?
Mitä sinusta tulisi tehdä, jos on narsistin uhri?
Eiköhän meissä kaikissa ole ainakin pieni narsisti? Muutehan Jumalan armo kelpaisi kaikille. Emmehän edes uskovina osaa aina tarttua Jumalaan armoon vaan ryhdymme korjaamaan itse itseämme. Nostamaan tukasta itseä ylös upottavasta suosta. Siitä ei tunnetusti mitään tule. Silti armoon ei kaksin käsin tartuta. Yritetään lukea Raamattua enemmän. Käyttää aikaa rukoukseen enemmän. Tutkia ja pohtia miten uskossa voisi kasvaa enemmän ja syvemmälle. Siihen kaikkeen meillä on uskovina paljon intoa. Sen sijaan Jumalan armo Jeesuksessa Herrassamme jätetään sivuun. Unohdamme helposti sen miten yksin armo saa aikaan rakkauden Jeesukseen, ilon ja rauhan sydämeen. Hänen suuressa armossaan on meille tarjona kaikki, mutta silti pikku Narsisti sydämessä houkuttaa meitä muuhun apuun jatkuvasti.
Hyvä kommentti, kiitos Pekka. Vaadimme paljon itseltämme. Yritämme kovasti. Luulemme olevan jotain, mutta kun näemme itsemme peilistä, niin silloin alkaa peittely ja toisten alistaminen. Omavanhurskaus ei ole hyvä asia.
Narsismia nähdään nykyisin kaikkialla. Miten erottaisimme normaalin itsekkyyden siitä?
Hyvä kysymys. En tiedä vastausta. Itsekkyys ja narsismi voi olla sukua toisilleen. Rakkauden kaksoiskäsky voi auttaa meitä näkemään minkälaisia olemme. Mitä isompia narsisteja olemme, niin sitä helpomin syytämme muita narsismista, toki narsistin uhrit on eri asia.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on eri asia kuin meissä jokaisessa oleva rakkaus itseä kohtaan. Persoonallisuushäiriö on toisten kustannuksella toimivaan itserakkautta. ’Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi’ ei taida olla narsistiselle persoonallisuudelle mahdollista.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Miten vanheneminen vaikuttaa narsistiin? Lievenee vai voimistuuko väärä käyttäytyminen?
Narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan hoitaa psykoterapian keinoin. Olennaista on, haluaako henkilö itse hoitoa. ”Lievenee vai voimistuuko väärä käyttäytyminen?” Häiriön ymmärtäminen vain ’vääränä käyttäytymisenä’ vie harhaan. Narsistinen persoonallisuus voi toki käyttäytyä koko elämänsä ’oikein’, jos siihen on mahdollisuudet.
Martti, näin varmaan on. Tosin reakoiminen eri tilanteisiin näyttää minkälaisia todella olemme. Tilaisuus tekee varkaan vai tekeekö?
Tässä oli blogissa mukavan asian avaus ja tällaisenaan asia hirveästi ei ketään haittaa.
Kuitenkin ikävämpään voidaan hyvinkin päästä.
Narsistisen luonteen kehittyminen ei katso älykkyyttä. Sitävastoin koulumaailmassa pitäisi hidasta oppimista arvostaa enemmän. Ympäristömme ihmissuhteineen vaikuttaa paljon kuin kokemuksemme omasta pärjäämisestämme olla kyvykkäitä ja samanveroisia. Perättäiset epäonnistumisten kokemukset synnyttävät Meissä itsesuojeluprioriteetin missä Ihminen synnyttää vastavoimaa sisäiseen vastustamiseen ulkoista uhkaa vastaan.
Tällöin elämä usein jatkuu normaalisti mutta niin parisuhteessa kuin työelämässä pienetkin asiat voivat saada puolustuksen aktivoitumaan, ja joskus tavalla mitä on vaikea ymmärtää Ihmisen suojellessa sisintään epämiellyttäviltä haasteilta menneisyydessään.
Rakkauden osoittaminen narsistisuutta osoittavalle on yksi keino tilannetta sulattaa. Ilman omaa työtä vaivaantunut on mahdollisuudessa toistaa käytöstään. Näin tarvitaan pitempikestoinen harjaantumismalli tukemisessa.
Narsistinen persoona määrässään on kokemustensa summa, ja näin kohtuullisuus kuin aina jonnekin asti kestävä kärsivällisyys ovat poikaa. Ihmistä on paha moittia siittä mistä Hän ei vielä ymmärrä Itseään koskevana.
Sama koskee myös hengellisiä viitekehyksiä.
Hyvä kommentti, kiitos Pekka. Siinä on paljon asiaa.
Vallanhimo ja halu nousta korkealle, ei onnistu ilman muiden alistamista.
Ketonen ja Myllyrinne; kahvitauko
https://youtu.be/laWr-FfJeyM
.
Kommenteissa on mukavasti katsottu itsekkyyttä narsismissa.
Itse lähtisin katsomaan omanarvontunnon muotoja ilmenemisessä, ja tämä katsoen narsismia.
Omanarvon omaava, vaikkakin syystä jotenkin narsistiseksi tulkittu, voi esimerkiksi oman pätevyytensä työssä tai taiteellisen työnsä kautta tulla tulkituksi jotenkin narsistiseksi persoonaksi.
Näin asian raja menee siinä ettei loukata ketään. Pientähän ilmaisussa voi syntyä, mutta tälläinen persoona useinmiten ymmärtää minne kurkottaa ja samoin tietää rajansa alkaa väittelemään.
Kun näitä rajoja Ihminen ei halua tai kykene tunnistamaan on kyse toisesta asiasta.
Uskonnollisuus eri muodoissa haluaa katsoa ja uskoa Oikean mallin mukaan mitä tunnustetaan.
Hyvä olisi tulla kysymykseen ajatuksessa voisiko täältäkin löytyä narsismiin liittyvää toki hallitussa muodossa.
Meinasin itsekkyydestä kirjoittaa laveamminkin, mutta laitan tähän mahdollisille lukijoille kysymyksen; mistä Ihminen eniten itsekkyydessään katsoo ja haluaa ymmärtää itseään toivotulla tavalla.
Olisi mukava kun lukijat osallistuisivat. Oman vastaukseni lupaan kirjoittaa.
Pekka, kiitos hyvistä kommenteista. Toki voimme arvostaa omaa ammattitaitoa, samoin muidenkin ammattitaitoa. Mutta vallanhimo, jossa toisia alistetaan ei ole oikein.
Vallanhimo voi liittyä useaan asiaan, ja narsismi voi yhteydessä olla joiku olla jonkin palvelija Ihmisen ekstenssissä mutta toki Ihmisestä Itsestä lähtöisin jolloin Ihminen on tullut ajatustensa vangiksi minäänsä katsoessaan ymmärtää oikein ja vain oikein mitä mieli kertoo.
Yhteyttä on vaikea osoittaa eikä asialla niin merkitystä olekaan.
Vallanhimon struktuuri antaa mahdollisuutta monipolviseen käsittelyyn ja asiaa tässä on mahdoton käsitellä.
Opportunismi vallankäytössä voi aikaa katsoen ajaa Ihmisen tilaan missä henkilö joutuu aina skitsofreeniseen malliin kadottaessaan alkuperäisen haasteen mielessään vastaako vai ei kysymyksen esittäjälle mistä olikaan kysymys.
Näin Ihminen haluaa todistaa mielensä oikeaksi näkemäänsä.
Kohtuullinen keskustelu auttaa, mutta Meidän puolustusresissimme ovat vahvat. Näin apua harvoin löytyy tästäkään.
Totta. Vallanhimoinen sallii ja hyväksyy itselle vääriä keinoja. Omien virheiden peittely ja muiden tuhoaminen voi tuntua hyväksyttävältä.
Näin ingrediteettiasia lapsen varhaisesta tunnustautumisesta pitäisi katsoa uudelleen kasteen asiassa.
Seurakunnan kummijäseneksi varhainen menettely käy, mutta ennen jo julki tulleen kasteen lisäksi tarvitaan annettua opetusta minkä nyt yhteisön kummijäseneksi tullut konfirmaatiossa saa tunnustaa ja ottaa omakseen kun asia käy.
Valitettava asia on harmitus mikä seuraa Ihmistä läpi elämänsä jos Uuden Elämän alkua vaikkakin kirkkolaitoksen puolelta halutaan perisyntisenä Ihmisenä ohjelmoida näin.
Narsistinen luonne ei kaipaa valtaa vaan ihailua.
Martti, näin voi olla, mutta ehkä valta ja ihailun tarve voivat olla molemmat voimavaroja vääriin tekoihin. Aika moni joutuu narsistin uhriksi.
”Näin voi olla.” Näin on: ”Narsismi tarkoittaa itserakkautta, -ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen. Narsismi voi olla myös patologista jolloin kyseessä on joko narsistinen persoonallisuushäiriö tai muihin persoonallisuuspatologioihin liittyvät narsistiset piirteet.”
Kiitos hyvistä kommenteista, Martti. On hienoa lukea näitä kommentteja. Toivottavasti jotain jää muistiin. Kun kirjoitin tätä ja pohdin aihetta, niin en tehnyt jakoa terveeseen ja sairaaseen narsismiin. Ajattelin sitä mikä näkyy muihin häiritsevänä ja toisia alistavana käytöksenä. Monesti ajattelen asioita turhan suppeasti.
”Kun kirjoitin tätä ja pohdin aihetta, niin en tehnyt jakoa terveeseen ja sairaaseen narsismiin.” Taisit myös ymmärtää narsismilla jotain muuta kuin mitä se tarkkaan ottaen on.
Martti, hyviä kommentteja sinulla. Tietämykseni ei ole sinun tasoa.
Tietoa löytyy hakemalla. Siihen nämä näppäilemämme laitteet sopivat mainiosti.
Martti Pentti juuri tuo on este Jumalan tuntemiselle, ”tietoa löytyy”, siis kun Jumala salaa evankeliumin niin ei silloin ihminen itse sitä voi ”löytää” eli ymmärtää.
Usko ja tieto ovat eri asioita, Ari Pasanen. Yksinkertaistaen tieto on vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin mitä, missä ja milloin; mistä joku aiheutuui ja mitä siitä seuraa. Usko vastaa toisenlaisiin kysymyksiin.
Ja kysehän on nimenomaan ohjelmoinnista vaikka asiaa ei julkisesti myönnetä.
Itserakkaus ja rakastamisen asia ovat hyviä asioita tarkastella lähemmin.
Voiko Ihminen ylipäänsä rakastaa Itseään.
Kirkollinen konjenktuuri mielellään asiasta muistuttaa kehotuksella rakastaa lähimmäistä kuin itseään, mutta mitä se tarkoittaa.
Parempi olisi sanoa arvostaa lähimmäisen tarpeet yhteneväisesti omiesi kanssa. Sielunhoitoa näin olisi enemmän kuin sotkea asioita.
Kyllä, Ihminen ei voi eikä kykene rakastamaan itseään. Itsestä huolehtiminen kykynsä mukaan on itsessään saamiemme kykyjen yksi mahdollisuus toteuttaa Luojamme antamaa mahdollisuutta arvostaa elämän lahjaa mutta ei se tarkoita Itsensä rakastamista.
Rakkautta Ihminen voi kokea ja saada luonnosta kuin toisista Ihmisistä. Samoin tehtävissä onnistuminen voi saada syntymään rakkauden kokemuksen, ja aina hyvä kun elämään itsessään.
Rakkauden kuin kokemisen aspektin Ihminen voi lahjoittaa eteenpäin, samoin kuin olla vastaanottava osapuoli.
Harkitsematon kuin ajattelematon rakkaussanan käyttö menettää sisintään myös siinä että rakkautta ei voi pakottaa.
Vaikka rakkaus itserakkautena on yltänyt tämän blogin sanavarastoihin kommenteissa voi muistaen kysyä miten testattu ja ymmärretty asiayhteys on kokonaisuutta huomaten.
Kiitos Pekka! Me rakastamme sellaisia tai sellaista ihmistä, jolta saamme vastarakkautta. Tällöin lähimmäisen rakastaminen on myös itserakkautta. Jumala taas rakastaa ihan jokaista, niitäkin jotka meidän mielestä ei ole rakkauden arvoisia. Pystymmekö rakastamaan lähimmäisiämme ilman että saamme vastarakkautta, jos pystymme niin mikä on voimavara siihen?
Juha Heinilä alat lähestyä oikeaa evankeliumin sanomaa eli mikä on se voima joka on uskovalla rakastaa kaikkia ihmisiä, lähimmäisiä?
Tähän kysymykseen antaa Paavali selkeän vastauksen:
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Ari, kiitos hyvästä kommentista. Ehkä jotain Jumalan rakkaudesta heijastuu meistä. Toivottavasti osaamme käyttäytyä oikein.
Juha Heinilä Jumalan rakkaus uskovissa ei tuomitse tekoja vaan ohjaa ulkopuolella olevia hyvyydellä parantajan luo, Jeesuksen.
Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen, ei laki.
Kiitos hyvistä ja mielenkiintoisista kommenteista. On hienoa oppia tuntemaan teitä kaikkia.
Juha Heinilä voiko samasta lähteestä tulla makeaa ja karvasta vettä?
Sallit pitkän kopion Raamatusta:
1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.
3 Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.
4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!
6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.
7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.
9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, tJaak.3)
Ei
”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.” Eipä saisi, mutta näin kuitenkin usein on. Niinpä saammekin jatkuvasti valvoa sanomisiamme. Etpä sinäkään, veljeni Ari Pasanen, ole vapaa tastä vaivasta.
Martti Pentti kerropa missä ”kiroan” lähimmäistä?
Arin lainaama kohta Jaakobin kirjeestä on erinomainen. Haastaa meitä jokaista pohtimaan, onko meillä kaikki kunnossa. Jos sydän on täynnä kiivautta ja riitaisuutta, niin voisi olla aika ripittäytyä, jolloin Jumalalla olisi mahdollisuus puhdistaa. Meidän sydämestä lähtee joko hyvää tai huonoa.
Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. (Jaak. 3:13-18 / FB38)
Juha Heinilä mitä riitaisuus, onko se että näyttää jonkun ns ”oppi-isän” selkeän ”kiitos/kirous” kirjoitukset? Siis kuinka moni ns ”opettaja” lupaa seuraajilleen kaiken hyvän ja vielä lisääkin, mutta toisuskoisia kiroaa, voiko tällaiselta ns ”oppi-isältä” ottaa mitään kun kerran kiitos ja kirous ei voi tulla samasta lähteestä?
Ari, tiedämme omat motiivimme ja toiset näkevät tekomme. En arvoi muita.
”Martti Pentti, kerropa, missä ’kiroan’ lähimmäistä?” Olet ’kironnut’ kokonaisia kristillisiä kirkkokuntia määrittelemällä ne orjantappuroiksi, jotka eivät tuota lainkaan hyvää hedelmää.
Martti Pentti ”kirosiko” Jeesus kaikki juutalaiset kun kerran sanoi että kaikkien on tehtävä parannus?
Nyt siis sanot että on olemassa kirkkokuntia joiden ei tarvitse ottaa Jeesuksen sanoja vaan heillä on oma tiensä jolla pelastuu ja näin onkin kiroamista kun heille julistaa sitä mitä Jeesus käskee seuraajiensa tehdä, siis Jeesus käskee julistaa parannusta.
En sano mitään tuollaista. Sinä puolestasi tartut kirkkohistorian erehdyksiin ja kiellät kaiken mahdollisuuden sen jälkeen tapahtuneeseen parannukseen.
Martti Pentti siis anteeksi kun käytin ilmaisua ”sanot”, se on ilmaus että kun kerran kirkon opetuksen mukaan kasteessa päästään Jumalan lapseuteen niin silloin ei tarvitse tehdä parannusta (vaan pararannus käsitetään yksittäisten tekojen pois jättämisenä, ihminen parantelee itse omaa elämäänsä), siis ei tarvitse tehdä todellista parannusta ja saada Pyhää Henkeä kun kerran se on jo kasteessa saatu, sitten on ns ”tuhlaajapoikien paluu kasteen armoon (toisille, ei siis niille jotka ovat vauvasta asti ”olleet” uskossa).
Nyt tuleekin mainitsemasi hedelmä jota en muka ymmärrä, siis mitä on se hedelmä josta Jeesus puhuu, eikö se ole sanan kylvöstä kasvavaa, siis se mitä Jeesus puhuu se kasvaa hedelmää?
”Mitä on se hedelmä, josta Jeesus puhuu. Eikö se ole sanan kylvöstä kasvavaa – mitä Jeesus puhuu se kasvaa hedelmää?” Sitähän se on. Olet itse esimerkki siitä, että sana, jota olet kertomasi mukaan pienestä pitäen kuullut luterilaisessa seurakunnassa, on sinussa kasvanut hedelmää. Jostakin kumman syystä kuitenkin haluat kieltää sen ja väittää Hengen hedelmän yhtäkkiä putkahtaneen seurakunnan kylvöstä riippumatta – sinun omasta päätöksestäsi.