”Jumalan ilmoitus itsestään ” ?

Merkkikieli ja kuvakieli ovat olleet ihmeellisiä aikoinaan ja niitä osasivat kirjoittaa ja ymmrättää vain siihen valitut hekilöt, ja tietysti merkkien laatijat. Kirjurit olivat korkealle arvostettu ammatti ja kuten Egyptissä kirjoitusta piirrettin ja maalattiin temppelien ja hautojen seinille. Kuvakieltä oli helppo ymmrtää, koska kuva kertoi kuvissa olevien ihmisten kautta, mitä siinä haluttiin sanoa, metsästyksestä, kalastuksesta sodista, kuninkaista ja kansoista ja kansan askareista pelloilla ja jauhinkivien äärellä.

Kun mukaan tulivat erilaiset merkit, joita olisi pitänyt osata tulkita, se oli jo vaikeampaa, ja sitä osasivat vain papit ja kirjurit ja heidän arvonsa nousi huimiin korkeuksiin, koska he osasivat lukea merkkiriveistä myös sen, mitä jumalat olivat sanoneet ja tehneet. Nyt ihan näkyväksi tulleena puheena, johon saattoi palata. Osiris, Isis, Horus ja kaikki ne myöhemmät, Ra, Amon ja Aton. Niinpä kirjoitukset saivat jopa mahtipontiselta kuulostavan nimen, kuten ”Jumalten puhetta.” Uskonnoissa tuo käsitys on pysynyt ihan meidän päiviimme saakka, vaikka jumalten kavalkaadi onkin supistunut.

Miten tämä sitten kääntyy kierjeevaihdoksi ? Aikoinaan kun vierailin Egyptissä ja onnistuimme saamaan muutamille tutustumispaikoille ihan Egyptologian professorin opastuksen ja hän luki meille kirjoituksia ja kuvista ymmärsimme itsekkin miten on eletty muinaisuuden Egyptissä. Se oli erittäin arvokasta ja suorastaan liikuttavaa, koska käsitin sen niin, että nuo tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset halusivat kertoa meille heistä, heidän elämästään. Ne olivat viestejä menneisyydestä, joihin en voinut vastata, mutta saatoin olla kiitollinen kirjeistä, joita he olivat jättäneet.

Raamatussa profeetat puhuvat kuin Jumalan suusta annettuna, ” Minulle tuli tämä Herran sana” mutta kirjoittajat ovat kuitenkin ihmisiä, ja jos emme kiistele siitä, että mistä ne ajatukset oikeasti tulevat, niin voinemme ainakin todeta, että ne suodattuvat ihmisen älyn ja vajavaisen ymmärryksen kautta, sekä myös aikakauden ajattelutapojen mukaisesti, tai niitä vastaan. Viisaita ja jaloja, oikeudenmukaisia ajatuksia ja opetuksia voimme pitää jumalallisina, koska jumalaton meno on kuin pyssynsuusta ammuttu hävityksen kauhistus.

Arvokkaita ikuisia viisauksia ja arvoja, tarinoita kansan elämästä, ne ovat myös viestejä, kirjeitä menneisyydestä, joita voimme lukea Raamtusta.

Raamattu sopii kirjaksi, joka ilmoittaa meille Yhden Jumalan, mutta ei mitään jumalasta, koska Hänestä me emme voi sanoa mitään. Lakia pidetään Jumalan sanana, mutta kuten voidaan havaita, ihmiset laativat lakeja ja kaikilla mailla on omansalaiset lait, joten toistan sen mitä aikaisemminkin olen sanonut, että maailman pelastus olisi se, että meillä olisi yhteinen, yhdessä hyväksytty laki.