Venäjän ortodoksinen kirkko on maailman suurin ortodoksinen kirkko. Sitä johtaa Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill.
Kirkko on hänen johdollaan ollut mukana rakentamassa Vladimir Putinille mieleistä Venäjää.
Yhteistyö on myös ollut hyvin tiivistä ulkomailla. Kirkon ”ulkoasianministeriön” johtaja Ilarion Alfejev työskentelee tiiviisti Venäjän ulkoasiainministeriön kanssa.
Kirkolliset selittäjät toki puhuvat ”yhteistyöstä” ja väittävät kirkon todellisuudessa olevan itsenäinen tekijä. Väite ei ole enää pitkään aikaan ollut uskottava.
Tilanne on vähän koominen. Venäjän kirkon disinformaatio on esimerkiksi jo pitkään yrittänyt vihjailla patriarkka Bartolomeoksen olevan Yhdysvaltain palvelija.
Tällainen disinformaatio löysi jopa tiensä Suomen ortodoksisen kirkon lehteen Aamun Koittoon.
Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksisen kirkon johtaja Onufri pyysi nimeltä Putinia välittömästi lopettamaan hyökkäyksen Ukrainaan.
Venäjän kirkko ei ole vieläkään uutisoinut tätä vetoomusta.
Kirillin kannanottoa hyökkäykseen Ukrainaan saatiin odottaa. Hän ei pyytänyt Putinia lopettamaan, eikä edes kyennyt sanomaan sota tai hyökkäys.
Kehotan kaikkia konfliktin osapuolia tekemään kaikkensa siviiliuhrien välttämiseksi.
Hänen ainoa tehtävänsä Moskovan ja koko Venäjän patriarkkana – ja kyllä myös Jumalan palvelija Putinin patriarkkana oli vaatia häntä lopettamaan.
Nyt Kirill paljasti todellisen herransa – Putinin omana patriarkkana.
Säälittävämmän – turvat kiinni ja totelkaa – ulostulon teki kuitenkin Moskovan patriarkaatin Venäjän ortodoksisen ulkomaankirkon johtaja.
Ukrainan tapahtumien liittyen pyydän vilpittömästi kaikkia pidättäytymään television katselusta, sanomalehtien ja internetin seuraamisesta, sulkemaan sydämemme joukkotiedotusvälineiden sytyttämiltä intohimoilta…
Yksi erinomainen kirjoitus Kirillin roolista on tämä. Jos yhden tai kahden kirkollisen tekstin luet sodasta, niin lue ainakin se.
Niin, Korintossahan jotkut olivat 1.Kor.11 mukaan ehtoollisella humalassa, mutta he olivat kaikki toki kristittyjä.
Lähtökohtaisesti raamatullisempi malli olisi, että julistettaisiin laiturin kupeessa evankeliumia ja kehotettaisiin ”tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi”. Kastekin olisi hyvä suorittaa siinä by the Laituri. Uskovat voisi sitten Raamatun mallin mukaan murtaa leivää sopivaksi katsomassaan paikassa.
Se kohta, jossa puhutaan kelvottomasta nauttimisesta. Siis ehtoollisen voi nauttia myös tuomiokseen, siksi ikäänkuin kehotin puuhamiehiä lukemaan Paavalin ajatukset asiasta, ettei tulisi työtapaturmaa. Jos joku tekee tahallisesti jotakin, kai on valmistautunut kantamaan vastuun seurauksista. Itse olen ajatellut niin, etteivät ehtoolisviinit kuulu sekoittua ihmoisessä muun alkoholin kanssa.
Kannattasko kumminkin lukea vielä kerran 1.Kor 11. mitä apostoli Paavali sanoo ehtoollisesta?
Selitätkö, mitä kohtaa tarkoitat? Käytin tuota lausetta vähän kuin aasinsiltana. Jos joku ei tekstiä tunne, niin Paavali nuhteli korinttolaisia riitaisuuksista ja huonosta käytöksestä ehtoollisella: he etuilivat ja haalivat itselleen antimia niin, että joku oli juovuksissa ja toinen nälissään. He olivat kuitenkin uskovia. Ehtoollinen on uskovien yhteysateria. Sitä ei siis ole tarkoitettu kenelle tahansa, vaan niille, jotka olivat evankeliumin kuultuaan uskoneet sen ja ottaneet uskonsa tunnustukseksi kasteen.
Vai halusitko sanoa jotain, mikä ei sisältynyt edellä kirjoittamaani?
Itse olen ajatellutkin, että kirkko on tuossa ehtoollisessa yleisellä tasolla ominut jotain sellaista, mitä se ei omista. Johtuu maamme luterilaisuudesta ja sen omimisen oikeellisuutta ei välttämättä edes pysähdytä miettimään. Toki tuossa on vaaransa, mutta eiköhän ne opita käytännössä parhaiten. Tarkoitan tällä armontäyteistä Jumalan kunnioitusta ja sen vaarantumista henkilökohtaisilla tasoilla. On tässä vaaransa, mutta eiköhän niistä kuulla vielä. Olen aika varauksellinen Kari Kanalan suhteen sen kuvan saaneena, mitä olen lukenut täällä, mutta nyt odotan seurauksia mielenkiinnolla. Omat tuntemukset ovat puolesta että vastaan. Mietin nyt vähän universaalilla tavalla tätä ehtoollista en luterilaisella tasolla.
Voi hyvä tavaton! Ettekö te tajua mistä on kyse? Kun ihmiset eivät tule kirkkoon, mennään siinne missä he ovat. Te alatte rajoittaa armoaterian jakamista sen perusteella, mitä itse siitä ajattelette. Ajattelitteko mennä jonoon erottelemaan kelvolliset ja kelvottoman ehtolliselle menijät toisitaan?
Ihmiset kaipaavat Jumalaa ja missä hänet konkreettisimmin kohtaa kuin ehtoollisessa. Rippikoulussa valtaosalle festariväestä on opetettu mitä ehtoollinen on, siitä ei voi olla kyse.
Ettekö te luota Jumalaan ja hänen työhönsä? Jumala toimii salaisesti ja jos jokin on mysteeri, niin ehtoollinen. Edellinen virsikirja sanoitti sen näin: ”’Leivässä sen kanssa alla, Kristus antaa ruumiinsa”
Mitä jos luotetaan Jumalaan ja hänen työhönsä eikä tungeta omia Raamatun tulkintoja ihmisen ja Jumalan väliin?
Ei missään Raamatussa anneta mallia tai kehotusta, että mennään toreille tai tapahtumiin jakamaan ehtoollista. Vai luuleeko joku voivansa perustella sellaista Raamatulla?
Ihmisille mentiin julistamaan evankeliumia. Ja opetettiin, että joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Nämä pelastuneet viettivät keskenään ehtoollista. ”Tehkää se mínun muistokseni”, Jeesus sanoi.
Tässä taas lapsikasteen harha pääsee sotkemaan selvän kokonaiskuvan. Halutaan tarjoilla ehtoollista ihmisille, jotka eivät ole uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi. Eiväthän he lainkaan edes ymmärrä, mistä on kyse. Ei varmaan moni tämän ketjun kirjoittajistakaan valitettavasti. Joten ei ylipäänsä ottaen voi sanoa muuta kuin, että tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen.
Raamatussa ei anneta kehotusta mennä ”toreille tai tapahtumiin jakamaan ehtoollista” siitä yksinkertaisesta syystä, että valtaväestö oli kastamattomia ja konfirmoimattomia pakanoita. Vainottu yhteisö pysytteli matalalla profiililla piilossa – nyt siihen ei ole (ainakaan vielä) mitään tarvetta.
Kastetuille ja konfirmoiduille kristityille ehtoollista voidaan jakaa yhtä hyvin vaikka körttijuhlilla, suviseuroissa, kansanlähetyspäivillä, evankeliumijuhlilla, lähetysjuhlilla tai muissa yleisötapahtumissa, joissa tiedetään, mitä ehtoollinen edustaa.
Komppaan Sirkku Nyströmiä: menkööt ehtoolliselle kaikkialla ne, jotka tarvitsevat uskolleen vahvistusta ja tarvitsevat syntisten Vapahtajaa.
Omasta mielestään kelvolliset ja muita tuomitsevat sekä tolkuttomassa humalassa olevat pysykööt poissa vastakin.
Kun asenne on kohdallaan ja humala haihtunut, hekin ovat tervetulleita ehtoollispöytään.
Valtaväestömme Suomessa on, Jouni, tälläkin hetkellä raamatullisella kasteella kastamattomia, mutta toki suurelta osin konfirmoituja pakanoita. Ja vainottu yhteisö kyllä Raamatun aikaan julisti parannusta syntien anteeksisaamiseksi kaikelle kansalle. Ja tekee sitä yhä.
Risto Kauppinen viitannee hämärällä viittauksellaan ”raamatulliseen kasteeseen” johonkin sellaiseen, jota hän ei tässä yhteydessä kirjoita selväksi. Aavistelen anabaptistista kastekäsitystä (suom. uudesti kastamista). Sellainen on ehdottomasti epäraamatullista.
Yksi kaste ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” riittää (Mt 28:18-20). Martti Lutherin sanoin: ”emme tarvitse uutta kastamista, vaan alituista uutta uskomista. Jumalalla on vain päivän vanhoja lapsia”.
Se, että kastettu ja konfirmoitu kristitty elää kuin pakana, ei oikeuta kutsumaan häntä pakanaksi. Langennut kristitty on yhtä lailla armosta pelastettu kuin se, joka ei mielestään ole (ainakaan samaan syntiin) langennut.
Sellainen on tervetullut ehtoollispöytään missä tahansa. Jeesus sanoi: ”ottakaa ja syökää.. ja juokaa tästä te KAIKKI”. Pöydässä istui silloin ainakin yksi kavaltaja, kieltäjä ja epäilijä.. Armo kuului heillekin.
Voi kai raamattua lukea ilman tulkintaa ja mielestäni juopuneena ehtoollisella oleminen on yksi asia, jota kannattaa harkita tarkoin. Toiminnan hedelmän kai sitten näemme jossain vaiheessa. Jokatapuksessa sananvapautta ei ainakaan vielä ole peruutettu, joten ajatuksensa saa tuoda julki.
Hyvä, että keskustellaan. Sananvapautta pitää olla ja juopuneena ehtoollisella olemista kannattaa todella harkita tarkoin.
Lauri. Kerro minulle miten Raamattua voi lukea ilman tulkintaa. Jokainen lukija tulkitsee sitä väistämättä omasta kontekstistaan käsin.
Tuossa edellä syytettiin tulkintojen laittamisesta ihmisen ja Jumalan välille. Paavali kehottaa koettelemaan itseään. En näe aihetta enempään.
Minun kokemukseni aika usein ehtoollista jakaneena pappina on, että ihmiset ovat fiksuja, eivätkä tule alkoholia nauttineina kirkossa ehtoolliselle. En vuosiin ainakaan ole sellaista havainnut. Yhtä laitapuolen miestä epäilin takavuosina, että olisi vähän ottanut, mutta en voinut olla varma, kun oli muutenkin rähjääntynyt. Jaoin ehtoollisen ja mies vaikutti hatrtaalta ja nöyrältä. Jos joku tulisi selvästi päissään ehtoollispöytään taitaisin kyllä ohittaa jakaessani ja kehottaa tulemaan uudelleen selvin päin.
Kysyn nyt tässäkin ketjussa: miksi festarivieraita ei johdateta aika lähellä festaripaikkaa sijaitsevaan Turun Tuomiokirkkoon Herran pyhää ehtoollista viettämään? Kirkon ovet auki juhlaan saapuville. Siellä olisi myös mahdollisuus purkaa sydäntään, mahdollisesti ripittäytyä. Olisi rauhallisempaakin.
Rakentava kannnotto, jota kannattaa mietti’ä! Martin kirkko on myös kohtuullisen matkan päässä. Jos näissä paikoissa olisi mahdollisuus saada hoitoa, niin ei olisi ainakaan huono.
Miksi Tenu-Tanelit eivät mene mielellään Marskin baariin?
Kanala sanoi aikaisemmassa tätä asiaa käsittelevässä Kotimaa24.fi:n jutussa että ”kirkko haluaa olla siellä missä ihmiset ovat, ja ehtoollinen on yksi parhaista jutuista mitä kirkko tarjoaa,”
Siinäpä se – kirkko haluaa olla siellä missä ihmiset ovat, koska ihmiset eivät halua olla siellä missä kirkko on!
Väyrysellekin tiedoksi: kirkko on siellä, missä hänen omansa kokoontuvat. Paikasta ja rakennuksesta riippumatta. Siellä ne ihmisetkin siis ovat.
Onhan tuokin jo edistystä normaalikesiin, joina Turun seurakunnat eivät viitsi tehdä yhtään messua nuorekkaampaan makuun vaikka perinteisiä messuja kyllä tehdään samaan aikaan.
Yhden lyhyemmän Tuomasmessun järjestämisen kerran kuussa ei luulisi paljon maksavan, jos kuitenkin yksi srk pystyy kokoamaan väkeä 8 unettavaan ”mummomessuun”
Lisään vielä, että muutamalla oikein toteutetulla muutoksella nuorekkaampaan suuntaan Kirkko voisi saada huomattavankin määrän uusia kävijöitä. Eivätkä ne muutokset olisi enää edes radikaaleja, vaan useita vuosikymmeniä myöhässä.