Heinäkuun 2005 lopulla pakkasin tavarani ja suuntasin rippileirille Lappiin. Olin käynyt Lapissa aikaisemminkin vaeltamassa perheeni kanssa, mutta vaellusriparille lähteminen oli silti nuorelle jännittävä kokemus. Muistan, kuinka pakkasin mukaan oman Raamatun, sillä seurakuntamme ei tuolloin jakanut Raamattuja rippikoululaisille. Sen sijaan kaikkia vaelluksella tarvittavia tavaroita minulta ei löytynyt omasta takaa. Lainasin äitini uutta ulkoilupukua ja reppua leirille. Kaupasta ostettiin kirkkaankeltaiset kumisaappaat riparia varten. Nykyisin nuo kumisaappaat löytyvät autoni takakontista ja muistuttavat rippikouluajasta.
Riparilla ensimmäinen vaelluspäivä valkeni harmaana. Kesken vaelluksen alkoi satamaan antaumuksella vettä ja vaelluksen päätteeksi palasimme bussille kuivattelemaan. Bussissa reppua avatessa minua odotti yllätys. Repun pohjalla Nokian kännykkä ja äidiltä lainattu digikamera uivat vedessä eivätkä ymmärrettävästi sen koommin enää toimineet. Nuorena en tajunnut pakata sateen varalle tavaroitani muovipussiin. Kaverin kännykästä soitin vanhemmilleni kertoakseni olevani tavoitettavissa kaverini ja leirin ohjaajien välityksellä kännykän rikkoutumisen myötä. Loppuleiri sujui ilman kännykkää, mutta kertakäyttökameran muistan ostaneeni joltakin huoltoasemalta ainoalla mukanani olleella setelillä.
-
Eräs kertakäyttökameralla ottamani kuva leiriviikolta on jäänyt mieleeni. Olin napannut muistoksi kuvan meidän neljän tytön huoneesta. Lattialla retkotti avonaisena matkalaukkuni ja sen ympärillä oli iloinen sekamelska nuoren tytön tärkeitä tavaroita: nuortenlehtiä, vaatteita ja kosmetiikkaa. Olin levitellyt tavaroita myös huoneessa olleelle pöydälle ja sänkykin oli petaamatta. Olin meistä neljästä huoneessa majoittuneesta tytöstä sotkuisin. Tavaroiden järjestyksessä pitäminen ei ole koskaan ollut vahvuuksiani, vaikka huoneeni näyttää nyt aikuisena riparilla jo siistimmältä. Nykyisin ripareilla nuorten huoneissa käydessä hymyilyttää, sillä tavarakasat muistuttavat omasta leiristäni. Vaikka vuodet ovat vierineet, näyttävät nuorten huoneet yhä riparilla aika samalta kuin ennen. Noissa huoneissa näkyy nuorten ihana huolettomuus ja hetkessä elämisen taito.
-
Muistatko sinä jotakin omalle riparille pakkaamistasi tavaroista? Unohtuiko jotakin matkasta vai oliko mukana jotain aivan erityistä?
-
Harmittaa kun olisin päässyt lapin riparille nyt, mutta aikataulu ei antanut myöten. Pyyntö ohjaajaksi tuli liian myöhään. Toiseen tehtävään, kun olin jo lupautunut ja päivät meni päällekkäin.
Omaa ripariahan minulla ei ollut. Rippikoulun jouduin käymään yksin. Eikä siitä jäänyt yhtään hyvää mielikuvaa muistiin. Enneminkin pelkästään huonoja kokemuksia.
Ilmoita asiaton kommentti