Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen on osa — iso osa — ihmisyhteisön elämää. Tähän kuuluvat käytännöt ja normit, niiden noudattaminen ja rikkominen. Normit myös muuttuvat aikojen ja tilanteiden kuluessa. Yleensä uskonnot ovat hyväksyneet nikotellen erilaiset muutokset; esimerkkinä Suomen kirkon suhtautuminen avioeroon. Toinen vaihtoehto on ollut pitää kiinni vanhoista näkemyksistä, joista uskovat piittaavat, jos piittaavat; esimerkkinä katolilaisten suhtautuminen ehkäisykieltoon. Kristinuskon tai juuri minkään muunkaan uskonnon ydin ei kuitenkaan ole seksuaalimoraali.
Miten sitten on mahdollista, että homoseksuaaleista on tullut niin keskeinen osa kirkollista keskustelua? Kaikki muutokset ovat haastaneet kirkon tullessaan, siinä ei ole mitään uutta. Nyt vain sekä kielenkäyttö että toimenpiteet ovat saaneet ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Suhtautumisesta yhden vähemmistön oikeuksiin on tullut kysymys, joka tuntuu vaarantavan kirkollisen yhteyden maan päällä ja pelastuksen iankaikkisuudessa. Miksi tässä kysymyksessä ei näytä olevan mahdollista löytää rauhanomaista rinnakkaiseloa?
Kun ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut, niin suomalaisten enemmistön suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja homoihin ja lesboihin on muuttunut ja muuttumassa. Osa kirkon aktiivisista jäsenistä jakaa tämän muutoksen. Minulle ja monelle muulle tämä on kysymys ihmisen hyväksymisestä. Ja siihen hyväksymiseen kuuluu myös hänen parisuhteensa hyväksyminen. Näen asian niin, että ymmärryksemme rakkauden (ei tarkoita eroottista rakkautta) ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta— eli Jumalan tahdosta — on syventynyt.
Ajattelen niin, että tämän myönteisen vaihtoehdon rinnalla on kolme välittävää vaihtoehtoa, joiden kanssa keskusteleminen rakentavasti on realistinen mahdollisuus. Ja joiden kanssa asia pysyy järkevissä mittasuhteissa. Yksi on se, että pidetään tiukasti kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta muuten pyritään eroon kaikesta syrjintään vivahtavastakin. Toinen vaihtoehto on, että homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta ajatellaan, että joku toinen voi nähdä tilanteen toisin. Kolmannessa homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta sitoutunutta parisuhdetta pidetään pienempänä pahana kuin irtosuhteita; ja ehkä avoimmuutta parempana kuin kaappiin menemistä. Kaikille näille on tyypillistä heteronormatiivinen ajattelu ja kahtessa viimeisessä myös ainakin henkinen rasismi syntileiman kautta — siis minun mielestäni.
Osa keskustelijoista näkee asian Raamattu-kysymyksenä. Argumentin rakenne on seuraava: Raamattu kieltää homo- ja lesbosuhteet; kristityn on toteltava Raamattua; se, joka luistaa tässä asiassa on syvästi harhaoppinen ellei kokonaan lakkaa olemasta kristitty. Periaatteessa tämänkin argumentin kanssa voisi keskustella. Voidaan perustellusti kysyä, puhuuko Raamattu samasta asiasta kuin me puhuessaan miesten kanssa makaavista miehistä? Toiseksi tulee kysymys siitä, mikä Raamatussa on aikaan sidottua ja mikä ikuisesti pysyvää. Oma kokemukseni on, että kriittiset kysymykset torjutaan argumentilla, jonka mukaan niiden esittäjä on liberaaliteologi, jolle Pyhä Henki ei ole avannut kirjoituksia; mutta uskova kyllä tietää, mitä Henki puhuu.
Toiset taas näkevät asian synti- ja pelastuskysymyksenä. Jos tätä asiaa lakataan pitämästä syntinä, turmellaan koko kristillinen käsitys synnistä. Ja kun synti-käsitys on vinoutunut, ei armo- ja pelastuskäsityskään voi olla kunnossa. Välillä tähän argumenttiin lisätään mausteeksi kysymys parannuksen tekemisestä: kristillisen uskon pitäisi näkyä parannuksentekona ja homoseksuaalisuuttaan toteuttava elää avoimesti julkisynnissä. Johtopäätös on, että taipumustaan toteuttava homo on matkalla helvettiin. Joillakin keskustelijoilla on sen verran hengellistä itsesuojeluvaistoa suhteessa kadotustuomion lausumiseen, että jättävät viimeisen johtopäätöksen esittämättä.
Kahteen viimeiseen argumenttiin liittyy usein myös eräänlainen kiristys. Boikotoimme niitä, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme myös niitä, jotka tekevät yhteistyötä niiden kanssa, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme niitä, jotka eivät tuomitse niitä…. Tanskan kahdeksan järjestöjohtajan uhittelu on tuore esimerkki tästä. Sama kaiku oli askelten myös silloin kun Suomen Lähetysseuran yhdestä lähettiparista alettiin vaahdota. Suorastaan surkuhupaisaa on, että tämän argumentin esittäjät syyttävät toista osapuolta säännöllisesti kirkollisen yhteyden rikkomisesta.
Ihan omassa luokassaan on sitten kysymys, miksi rikotte kirkollisen yhteyden näin vähäisen asian takia? Asiaa pidetään vähäisenä, koska se koskee vain pientä vähemmistöä ja heilläkin vain yhtä elämänaluetta. Samaan aikaan tämä pieni asia on niin suuri, että koko kirkko tuhoutuu, jos vähänkin annetaan periksi. Niin ja pieni se tuntuu olevan nimenomaan sille, jota se koskettaa henkilökohtaisesti.
Muille kuin asianosaisille sivuasiasta tulee pääasia, jos he puolustavat omaa kantaansa kaikin mahdollisin keinoin. Eli kolmannella kotimaisella: by any means necessary.
Tässä kohtaa tekisi mieleni siteerata Kelan tutkimusprofessorin Heikki Hiilamon eilistä kolumnia Helsingin Sanomissa:
Sanatarkasti Raamattua tulkitsevat kristityt eivät uhkaa Suomessa homoseksuaalien oikeuksia, mutta heillä voi olla ratkaiseva rooli siinä, miten uskottavasti evankelisluterilainen kirkko voi tulevaisuudessa jatkaa työtään toivon, lohdutuksen ja rakkauden lähettiläänä.
Lisäksi ehdottaisin, ettet jälleen ryhtyisi ylimieliseksi. Lähellekään kaikki kristityt eivät suhtaudu seksuaalivähemmistöihin torjuvasti. Kyse on alati pienenevästä ryhmästä – tosin melko äänekkäästi öykkäröivästä ryhmästä.
Keskustelu velloo eteenpäin ja voi olla tarpeellinen. Itse kuitenkin olen pyrkinyt koko ajan miettimään alkuperäistä Heikki Lepän kysymystä:
Tarja Koivumäki pohtii mielestäni juuri tätä ja huomioi, että homoasiaa käsittelevät ketjut kasvavat. Konservatiiveja syytettäessä on muistettava, että ymmärtääkseni harva heistä on täällä bloggaajana enkä muista nyt yhtäkkiä yhtään konservatiivin ”homoblogia”. Uutispuolellakin aiheet on annettu valmiiksi. Ei siis todella ole nyt puute siitä mistä puhutaan.
Olen tuonut tänne sen näkökulman, että kommenteissa muista aihepiireistä tähän aihepiiriin siirtyminen todella harvoin on konservatiivien ansio/syy. En pyri sensuroimaan (tietenkään) homoseksuaalien näkökulmaa, mutta välillä ihmettelen, miksi tämä asia nostetaan esille joka asiassa. Otin aikaisemmin vain muutaman esimerkin. Jokainen löytää niitä paljon lisää halutessaan.
Heikki > Voidaan perustellusti kysyä, puhuuko Raamattu samasta asiasta kuin me puhuessaan miesten kanssa makaavista miehistä?
V: Eli, tarkoittiko Paavali tässä jotakin muuta kuin Vanha testamentti? Ei tarkoita. Room.1:26,27 kertoo kuinka sekä naiset että miehet ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden toiseen sukupuoleen ja siirtyneet luonnottomaan yhteyteen saman sukupuolen kanssa. 1.Kor.6:9-18 viittaa seksuaalisuuteen ainakin kahdeksan kertaa, joten tässä kontekstissa ”miesten kanssa makaavat miehet” ei voi viitata muuhun kuin siihen samaan mitä Paavali opetti Room. 1 luvussa. Useampi tutkija on osoittanut, että arsenokoitees ja malakas tarkoittavat *lauseyhteydessään* selkeästi seksuaaliperversioita.
Kun ottaa ajankohdan ja Paavalin tekstit huomioon, niin Paavali ei voinut olla mitenkään huolissaan joiden homojen pervoilusta, vaan siitä, että homoutta ylipäätään harjoitettiin.
Jusu,
kirjoitit: ”Myös lottovoitto on mahdollinen mutta päävoiton todennäköisyys on vain yksi 15 miljoonasta.”
Lukuisat ihmiset lottoavat vuodesta toiseen, vaikka eivät ole koskaan siinä voittaneet. Uskovan kilvoituksessa on jotakin samaa: tähdätään kohti voittopalkintoa, vaikka matka välillä uuvuttaisi, ja usko olisi hyvinkin heikoilla. Toivo elää, koska voittopalkinto on luvattu. Usko kiinnittyy Sanan lupauksiin.
Uskoon tullut homoseksuaali (kuten Mario Bergner) haluaa elää Jumalan sanan viitoittaman tien mukaisesti, ja tavoittelee ”voittopalkintoa” myös seksuaalisessa elämässään. Hän tahtoo uskoa, että Jumalan avulla hän voi päästä irti myös homoseksuaalisuudestaan. Ensi vaiheissa hän tahtoo pidättäytyä homoseksuaalisista suhteista, ja etsii apua sellaiselta kristilliseltä taholta, jossa asiaa tunnetaan, ja on myös vertaistukea. Vaikka muutosta ei näyttäisi alkavan tapahtua, hän haluaa Suuren Armahtajan hoivassa jatkaa, uskoen tuon Armahtajan ja Vapauttajan mahdollisuuksiin.
Tämä on (suurelta?) osin myös toimituksellinen valinta. Jo ennen blogiuudistusta toimituksella oli se kanta, että se ei hyväksy blogikirjoituksia, joissa tuomitaan homoseksuaalisuus tai samaa sukupuolta olevien parisuhteet Raamatun vastaisina.
Tarkkaan ottaen kielto taisi olla se, että homoseksuaalisuuteen kielteisesti suhtautuvia kirjoituksia ei hyväksytä, jollei niissä ole jotain sellaista uutta, mitä blogimetsässä ei olisi kirjoitettu aikaisemmin jo monta monituista kertaa.
Oletukseni on, että toimitus ei halunnut tehdä K24 porttaalista alustaa kristilliselle homovastaiselle kirjoittelulle, koska jokainen kirjoittaja ei olisi osannut pitää kirjoituksiaan sävyltään asiallisina.
PS. Mielestäni liioittelet sitä, että minä kääntäisin muita puheenaiheita homoaiheiksi. Joskus ehkä, tyypillisesti en.
Heikki > Toiseksi tulee kysymys siitä, mikä Raamatussa on aikaan sidottua ja mikä ikuisesti pysyvää.
V: 2.Tim.3:16 ja Room.15:4 kertovat, että kaikissa Raamatun teksteissä on ajaton opetus joka koskee kaikkia aikakausia. Joko teksti on otettava kirjaimellisesti tai sitten sen takana on periaate. Esim. Room.16:16 kehottaa tervehtimään suudelmalla. Jos tekstistä ei löytyisi ajatonta periaatetta, niin se olisi otettava kirjaimellisesti Tim.3:16 ja Room.15:4 ohjeen mukaan. Periaate löytyy kuitenkin ja se on se, että uskovien on tervehdittävä toisiaan lämpimästi. Miten se sitten tapahtuu, on jo kulttuurikysymys.
Kun Paavali kieltää homoseksin, niin onko se otettava kirjaimellisesti vai löytyykö sen takaa jokin ajaton periaate, joka on tekstin varsinainen opetus? Ei löydy, joten teksti on otettava kirjaimellisesti. Samoin kuin Paavali antaa ohjeen ehtoollisen vietosta, niin se on otettava kirjaimellisesti, koska sen takaa ei löydy mitään ajatonta periaatetta.
Maija Mäkelä, mutta löytyykö vastauksia Heikin alkuperäiseen kysymykseen kyselemällä sitä, kuka puhuu mistä ja missäkin tällä foorumilla? (Todistusaineiston kaivelu puolin ja toisin tuskin vie keskustelua eteenpäin.) Sillä tottahan se on, että suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen on tullut aivan valtavan suuri haloo. Jotenkin tuntuu kummalliselta, että viimeksi sisäministeri Räsänen antoi ymmärtää, että tämä ”ajankohtainen kysymys” on niin iso juttu, että sen vuoksi voi ministerikin suositella lain rikkomista. Melkoista! Ja lähetysjärjestöjen toiminta kehitysyhteistyön tekijänä on kyseenalaistettu juuri tunnustavien kristittyjen toimesta. Enpä olisi uskonut. Ties mitkä periaatteet voidaan siis kääntää päälaelleen tai niistä luopua – jo ihan lain noudattamisesta alkaen – vain siksi, että saataisiin torpattua seksuaalivähemmistöjen yhdenvertainen asema.
Älä yleistä. Se, mitä Bergner kokee omasta seksuaalisuudestaan ja omasta uskostaan, ei tarkoita sitä, että jokainen homoseksuaali uskossa oleva kokisi samalla tavalla.
Minusta on oleellista, että jokainen homoseksuaali nuori tietää sen, että hänen ei tarvitse muuttua kelvatakseen. On täysin hyväksyttävää ja luonnollista kokea rakkautta oman sukupuolen edustajaan ja elää tällaisessa parisuhteessa. Homon ei tarvitse etsiä keinoa muuttua heteroksi.
Minusta on oleellista, että jokainen homoseksuaali nuori tietää sen, että sukupuolinen suuntautuminen on pääsääntöisesti pysyvää. Kenenkään homon ei tarvitse perustaa elämään lottovoiton tavoitteluun. Heteroksi tuleminen ei ole homolle mikään toivetila. Itseasiassa se lienee pahinta, mitä minulle voisi tapahtua.
Minusta on oleellista, että jokainen homoseksuaali nuori tietää sen, että ollakseen kristitty, he voivat edelleen olla homoja sekä kokea ihastumisen, rakastumisen ja parisuhteen aivan samalla tavalla kuin heidän heteroseksuaalit ystävänsä. Homon ei tarvitse muuttua ollakseen kunnollinen kristitty.
Ja lopuksi jokaisen homoseksuaalin nuoren on hyvä tietää, että on olemassa joukko ihmisiä, jotka syyllistävät näitä nuoria heidän normaalin luonnollisen seksuaalisen suuntautumisensa takia. Onneksi tämä joukko on alati pienevä.
Jokainen homoseksuaali nuori elää parhaan mahdollisen elämän omilla ehdoillaan omana itsenään. Ei sen mukaan, millainen joku toinen haluaisi tämän olevan.
Hyvä Maija Mäkelä!
Kuuluuko kristityn etiikkaan päin naamaa valehteleminen? Minä pidän tuota nyt tarkoituksellisena ja häpeällisenä, sillä vastasin kolmelle naiselle nimenne mainiten samaan kysymykseen kolmesti.
Ei täällä bloggaa myöskään ainoatakaan homoa. Mikä ihmeen hiekkalaatikkoleikki sinulla on menossa?? Syytät muutamaa homoa koko K24:n muuttamisesta homokirjoituksien täyteiseksi mediaksi! Uskon kyllä, että opinkappaleisiisi voi kuulua ajatus siitä, että homot tuhoavat maailman ja ihmiskunnan ja aiheuttavat lopulta ne heinäsirkat (ainakin moni konservatiivikristitty kertoo niin uskovansa), mutta tuo on oikeasti jo naurettavaa. Haluatko savustaa jotkut ulos, vai mitä tämä on? Kyllä te aivan itse pidätte homoasiaa tapetilla, koska se kirkastaa eronne luopiokirkkoon.
Edit: typot
Näinhän se on… Ugandassa ja Etiopiassa on tällainen vastustus kristittyjen taholta hyvinkin voimakasta…. 3-10v vankeutta ei heidän mielestään riitä rankaisuksi homoudesta…
Kirkko virallisesti tuoskin tuota kannattaa? Sen sijaan Ruotsissa sai ihan oikeasti vankeutta kun vastusti homoseksuaalisuutta. Sitäkö haluat?