Pyhät kirkot myyntiin!
Olin aikanaan Anjalankosken seurakunnalla töissä ja siksi oli ikävä yllätys lukea lehdestä, että tuolle seurakunnalle kuuluva Inkeroisten kirkko myydään. Suomessa tämä ei tietenkään ole uusi tilanne, sillä uudessa, taloudellisesti haasteellisessa tilanteessa seurakuntien on pakko realisoida omaisuuttaan. Samaan aikaan suunnittelemme Tallinnassa varainhankinta-tempausta tontille, jonne olisi tarkoitus rakentaa Mustamäen ensimmäinen kirkko.
Ensijärkytyksen jälkeen aloin pohtia kirkkorakennuksen merkitystä syvemmin ja täytyy myöntää, ettei kirkon myynti enää tuntunut lainkaan pahalta. Olen nimittäin maailmalla nähnyt, miten kirkkorakennuksesta tulee uskon kohde ja kirkkoa aletaan palvoa niin pyhänä, ettei sinne uskalla ainakaan tuoda rumpusettiä soittavaa nuorta rokkaria tai vapaaehtoiseksi tekstinlukijaksi ilmoittautunutta yli-innokasta, syntistä maallikkoa. Hyvä, myykää vain jokainen sellainen pyhille ja puhtaille hurskaille tarkoitettu pyhäkkö!
Ja katso, kirkon jäsenmäärä kasvaa yllättäin siellä, missä kirkkorakennus on usein kovin vaatimaton tai vain puun varjo! Esimerkiksi Etiopiassa kirkko kasvaa, sillä siellä jokaiselle maallikolle löytyy paikka ja lahjojen mukaista tekemistä. Kasvavassa kirkossa moni myös antaa itsensä ja omaisuutensa kirkon käyttöön. Pyhyys löytyy ihmisten välisistä kohtaamisista ja pappi jalkautuu aitoon elämään, ulos ulkoisista pyhyyden maneereista.
Kirkko on itselleni aina ollut osa tavallista elämää, paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisenaan. Kirkkorakennus palvelee ja sinne voi tulla palvelemaan sekä palveltavaksi. Siksi iloitsen alussa mainitsemastani Tallinnan Mustamäen kirkosta, joka on vasta visio, mutta joka edustaa nykyajan kirkkokäsitystä. Enää ei paavi eikä piispa määrää, että jokaisen kirkkorakennuksen tulisi olla tietynlainen. Mustamäen seurakunta ja kaupunginosan hallitus järjestivät arkkitehtuurikilpailun, jossa etsittiin lähiöön sopivaa kirkkoa. Lähiökirkossa vain kolmasosa on kirkkosalia, loppuosiin suunitellaan ruoan- ja vaatteiden jakelupistettä sekä nuorten tukikeskusta. Tämä on Virossa uutta ja herättää ajatuksia puolesta ja vastaan.
Tänä viikonloppuna lähden Herättäjäjuhlille kiitollisin mielin. Seurapenkissä istuu monta sellaista talkoolaista, joka on uhrannut lukuisia työtunteja kirkon hyväksi. Vuosien ajan ovat nuo uskolliset Herättäjän talkooporukat käyneet Virossa rakentamassa Talun leirikeskusta. He ovat löytäneet paikkansa kirkossa, rakentajina ja osoittaneet rajoja ylittävää ystävyyttä, jotta jokainen pyhä ja paha virolainen voisi löytää tien kirkon yhteyteen. Ilo on todeta, että maallikoiden vasaralähetys Talussa on tulossa päätöspisteeseen ja lokakuussa saamme viettää uuden päärakennuksen avajaisia. Se luo toivoa, syntisille.
Jaatila: ” Vaikka olenkin sitä mieltä, että arkkipiispan ulostulo ei edusta kristillistä avioliittonäkemystä enkä sitä hyväksy, en voi hyväksyä myöskään sitä vihan määrää, mikä asiaan liittyy. Ja se addressi netissä on silkkaa typeryyttä.”
Mikä sinua Kimmo Jaatila vaivaa ?
Miksiköhän tämä Jussi Anttalainen tölvii melkein jokaista Kimmo Jaatilan kommenttia? Kuka tämä Jussi oikein on?