Pyhät kirkot myyntiin!
Olin aikanaan Anjalankosken seurakunnalla töissä ja siksi oli ikävä yllätys lukea lehdestä, että tuolle seurakunnalle kuuluva Inkeroisten kirkko myydään. Suomessa tämä ei tietenkään ole uusi tilanne, sillä uudessa, taloudellisesti haasteellisessa tilanteessa seurakuntien on pakko realisoida omaisuuttaan. Samaan aikaan suunnittelemme Tallinnassa varainhankinta-tempausta tontille, jonne olisi tarkoitus rakentaa Mustamäen ensimmäinen kirkko.
Ensijärkytyksen jälkeen aloin pohtia kirkkorakennuksen merkitystä syvemmin ja täytyy myöntää, ettei kirkon myynti enää tuntunut lainkaan pahalta. Olen nimittäin maailmalla nähnyt, miten kirkkorakennuksesta tulee uskon kohde ja kirkkoa aletaan palvoa niin pyhänä, ettei sinne uskalla ainakaan tuoda rumpusettiä soittavaa nuorta rokkaria tai vapaaehtoiseksi tekstinlukijaksi ilmoittautunutta yli-innokasta, syntistä maallikkoa. Hyvä, myykää vain jokainen sellainen pyhille ja puhtaille hurskaille tarkoitettu pyhäkkö!
Ja katso, kirkon jäsenmäärä kasvaa yllättäin siellä, missä kirkkorakennus on usein kovin vaatimaton tai vain puun varjo! Esimerkiksi Etiopiassa kirkko kasvaa, sillä siellä jokaiselle maallikolle löytyy paikka ja lahjojen mukaista tekemistä. Kasvavassa kirkossa moni myös antaa itsensä ja omaisuutensa kirkon käyttöön. Pyhyys löytyy ihmisten välisistä kohtaamisista ja pappi jalkautuu aitoon elämään, ulos ulkoisista pyhyyden maneereista.
Kirkko on itselleni aina ollut osa tavallista elämää, paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisenaan. Kirkkorakennus palvelee ja sinne voi tulla palvelemaan sekä palveltavaksi. Siksi iloitsen alussa mainitsemastani Tallinnan Mustamäen kirkosta, joka on vasta visio, mutta joka edustaa nykyajan kirkkokäsitystä. Enää ei paavi eikä piispa määrää, että jokaisen kirkkorakennuksen tulisi olla tietynlainen. Mustamäen seurakunta ja kaupunginosan hallitus järjestivät arkkitehtuurikilpailun, jossa etsittiin lähiöön sopivaa kirkkoa. Lähiökirkossa vain kolmasosa on kirkkosalia, loppuosiin suunitellaan ruoan- ja vaatteiden jakelupistettä sekä nuorten tukikeskusta. Tämä on Virossa uutta ja herättää ajatuksia puolesta ja vastaan.
Tänä viikonloppuna lähden Herättäjäjuhlille kiitollisin mielin. Seurapenkissä istuu monta sellaista talkoolaista, joka on uhrannut lukuisia työtunteja kirkon hyväksi. Vuosien ajan ovat nuo uskolliset Herättäjän talkooporukat käyneet Virossa rakentamassa Talun leirikeskusta. He ovat löytäneet paikkansa kirkossa, rakentajina ja osoittaneet rajoja ylittävää ystävyyttä, jotta jokainen pyhä ja paha virolainen voisi löytää tien kirkon yhteyteen. Ilo on todeta, että maallikoiden vasaralähetys Talussa on tulossa päätöspisteeseen ja lokakuussa saamme viettää uuden päärakennuksen avajaisia. Se luo toivoa, syntisille.
Vai vielä tukea ja kehuja! Vuoden Vellipöksy-palkinto hänelle kuuluisi tämän vuotistenkin lausuntojensa perusteella.
Arkkipiispako ”vuoden vellipöksy”??
Ei nyt sentään.
Arkkipiispa on saanut osakseen paljon kritiikkiä seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia kannattavista ja suojelevista puheenvuoroistaan. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikkapa tämä sinun ”vuoden vellipöksy”-nimittely.
Jos arkkipiispa olisi ollut vellipöksy olisi sanonut jotain niin abstraktia ja ympäripyöreätä, että siitä ei olisi kukaan saanut mitään selvää, eivät tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat eivätkä sen vastustajat.
Pieni korjaus edelliseen kommenttiini:
Jos arkkipiispa olisi ollut vellipöksy niin hän olisi sanonut jotain niin abstraktia ja ympäripyöreätä, että siitä ei olisi kukaan saanut mitään selvää, eivät tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat eivätkä sen vastustajat.
Tämä on toisinto piispa Askolalle taannoin osoitetusta rakkauspostista. Kun piispa Askola sai osakseen arvostelua, niin liberaalit perustivat rakkauspostin.
Jeesus käski rakastaa vihollista. Siis myös kirkon vihollista. Tässä voi olla kysymys siitä.
Asiaton arvostelu ei tietenkään ole asiallista tälläkään kertaa. Se ei sulje kuitenkaan pois sitä, että asianomaisen on hyvä katsoa onko kansansuosio juuri sitä mikä tässä tilanteessa kantaa.
Tällainen toiminta saattaa kääntyä tässä tilanteessa kirkkoa vastaan (onko se tarkoituskin?) sillä veikkaan, että nyt alkavat kirkosta erota myös he, jotka pitävät perinteistä avioliittokäsitystä oikeana, vaikka eivät muuten olisikaan kiinnostuneita kirkon opista.
Itse kannatan vakavasti, että kirkko myöntäisi avoimesti ja virallisesti, että Raamatulla ei ole kirkolle sen suurempaa merkitystä kuin esim Kalevalallakaan. Näin ehkä maallistuneista jäsenistä osa jäisi kirkkoon. Kirkko hän vuotaa kuin seula, kun sen johtaja vahingoniloitsee kirkon virallisen käsityksen vastaisesta eduskuntapäätöksestä. Mäkiaellä on siis päivänselvästi jotain hampaankolossa kirkon nykykäsitytä vastaan.
Minä lähetän arkkipiispalle sellaista adventtipostia, että voisiko hän pyytää anteeksi sitä, että on kannanotoillaan asettanut kyseenalaiseksi kirkon virallisen kannan avioliitosta ja siten loukannut kirkon aktiivista jäsenistöä. Ihan vilpittömästi lähetän tätä postia.
Haluan olla mukana tämän postin lähettämisessä.
Kaksi Jumalaa, joista toinen on oikeasti Saatana:
Jumala Liberaali antaa ymmärtää että pitäisi ymmärtää Raamatun Sana laajana kokonaisuutena, jossa ei pidä takertua yksityiskohtiin, koska ne voivat tuntua ristiriitaisilta.
Jumala Konservatiivi antaa puolestaa ymmärtää että edellämainitut Liberaalin puheet ovat Saatanan kuiskuttelua ”Onko Jumala todella sanonut…” ja pitää kunnioittaa Sanaa – yksityiskohtineenkin – enemmän kuin omaa järkeä.
Tässä sitten totuutta etsivä ihminen joutuu koko ajan tiukempaan ja tiukempaan piinapenkkiin: VALITSE PUOLESI. Väärä valinta saattaa johtaa helvetin tuleen!
Kun ei haluaisi mitään valita vaan löytää totuuden…
Asia olisi suunnattomasti helpompi jos olisi edes yksi maallinen syy miksi kaksi tasa-arvoisessa parisuhteessa olevaa homoa tai lesboa vahingoittaa toisiaan…
Tässä avioliittojupakassa ei ole ollenkaan kyse siitä vahingoittvatko samaa sukupuolta olevat toisiaan (eikä kait kukaan ole sellaista väittänytkään) vaan kyse on siitä, mitä avioliittoinstituutiolla tarkoitetaan, mitä se pitää sisällään. Ja yksi pointti on se, attä avioliiton kautta toetutuu jatkumo eli syntyy lapsia. On selkeitä perheitä, sukuja, joissa lapset tietävät kenen lapsia he ovat ja mihin sukuun he kuuluvat. Tämä on yksi pointti.
Samat ovat tuntemukset täälläkin, Voitto.
Helvetin uhallakin omatuntoni kehottaa antamaan kaiken tukeni arkkipiispa Kari Mäkiselle, joka on eräs rohkeimmista, viisaimmista ja avarakatseisimmista paimenista, mitä kirkossamme on koskaan ollut ja vaikuttanut. Hän ymmärtää Raamatun Sanan laajana kokonaisuutena, laajempana kuin kenties kukaan toinen ennen häntä.
Aika moni näillä palstoilla kommentoiva tuntuu uskovan, että alatyylinen kielenkäyttö kertoo suoraselkäisestä vakaumuksellisuudesta. Arkkipiispa Kari Mäkinen on mielestäni harkitseva ja viisas kirkonjohtaja, joka ansaitsee parempaa kohtelua kuin mitä monet kommentit K 24-.palastalla ilmentävät. Voimaannuttavaa adventtiaikaa arkkipiispalle ja hänen perheelleen.
Lutherilaisen kirkon arkkipiispalle terveisiä.
En kuulu Facebook seuraan, eikä itselläni ole mitään muuta toivetta, kuin että Mäkinen palaisi takaisin oppi-isämme Lutherin löytämään armon ja lain ymmärtämiseen, joka on kirkas Armon oppi, jossa synti tunnustetaan synniksi ja Armon on ylitsevuotavainen. Haureus on meissä jokaisessa enemmän tai vähemmän syntymässä saatua, ja siinä ei ole yksikään hetero, homoa parempi.
Lähetän Mäkiselle ja monelle muulle asian selvyydeksi terveisä Lutherilta.
Room. 8:13
”Jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman. Tässä on lausuttu aivan selvä ja lyhyt tuomio sellaisten houkkamaisten ihmisten väitteistä, jotka armon vapaudella tahtovat antaa tilaa lihalle. On kuin hän sanoisi: Ei se teitä auta, että te kuulette evankeliumia, kerskaatte Kristuksesta, nautitte sakramentin, ellette myös saamallanne armolla ja Hengellä tukahduta syntisiä himojanne: Jumalan halveksimista, ahneutta, pahuutta, ylpeyttä, vihaa, kateutta ja muuta sen kaltaista.
Lihaahan ei ole ainoastaan haureuden törkeä ja saastainen himo tai muu säädyttömyys, vaan kaikki se, minkä ihminen äidistä myötään tuo, ei siis vain ruumis kaikkineen, vaan myös sielu ja kaikki järjessä, tahdossa ja kaikissa aisteissa olevat luonnon kyvyt, sekä sisäiset että ulkonaiset.
Lihaa on varsinkin se, minkä järki ei katso olevan syntiä, esimerkiksi epäuskossa eläminen, epäjumalanpalvelus, Jumalan sanan halveksiminen, röyhkeys ja viisauteen, valtaan ja kunniaan luottaminen.
Kaikkea tuommoista kristittyjen, joilla on Pyhä Henki ja jotka osaavat arvostella, mikä on lihallista, on vältettävä ja paettava sellaisena myrkkynä, joka tuo mukanaan kuoleman ja kadotuksen.
M Luther
Vaikka olenkin sitä mieltä, että arkkipiispan ulostulo ei edusta kristillistä avioliittonäkemystä enkä sitä hyväksy, en voi hyväksyä myöskään sitä vihan määrää, mikä asiaan liittyy. Ja se addressi netissä on silkkaa typeryyttä.
Niin, ei adressien avulla saada viralta pois sen enempää Mäkistä kuin Räsästäkään.