Stalinin taskukellojen salaisuus

Isoisäni äidin puolelta oli huumormiehii. Häneltä perin paitsi etunimeni myös mitä ilmeisimmin vähän vinon huumorintajuni. Yksi Hannu-ukin suosikkianekdooteista oli juttu kansanjohtajista, jotka kilpailivat sillä, miten suosittuja he olivat kansansa keskuudessa. Uki, sodat käynyt mies, jaksoi  yhä uudelleen vedet silmissä ääneen nauraa tälle tarinalle:

Roosevelt, Churchill ja Stalin tapasivat Jaltalla ja esittelivät toisilleen omilta kansoiltaan saamiaan lahjoja.

Rooseveltilla oli kultainen savukerasia, jossa luki: From the American People to our beloved President.

Churchillilla oli sikarirasia, jossa luki: In the Name of the British Empire.

Tuli Stalinin vuoro. Hän kaiveli taskuaan ja otti esille kultakellon. Siinä luki: Rakkaalle pastorille. Säkkijärven seurakunta.

Koska olen varsin tietoinen, että kyseisten maitten salaiset palvelut lukevat ahnaasti myös tämän blogin,  minun on oltava varsin hienotunteinen, mielin kielin vähän joka suuntaan, kirjoitettava ikään kuin peukalo keskellä kämmentä.  Vai oliko se sittenkin kieli keskellä suuta?  Joka tapauksessa bloggaaja  tahtoo tuoda tiettäväksi, että Stalin-merkkisiä taskunauriita on ollut ihan oikeasti olemassa. Ainakin muutaman vuoden. Ja niitä on vielä jäljellä kolme kappaletta Espoon Tapiolassa sijaitsevassa Kellomuseossa.  Miten ne sinne joutuivat?

Kerron kernaasti salaperäisen taskukellon tarinan:

 

b2ap3_thumbnail_Stalin.jpg

 Venäjän tsaarit antoivat kuvallaan varustettuja taskukelloja palkkioksi eri tavoin kunnostautuneille henkilöille. Tätä pidettiin suurena henkilökohtaisena suosionosoituksena, joka oli riippumaton saajan
virka-asemasta.

Stalin aikoi ilmeisesti jatkaa lahjakelloperinnettä Neuvostoliitossa tilaamalla 1950-luvun alussa sveitsiläiseltä Revue -kellotehtaalta erän kuvallaan varustettuja tasku- ja rannekelloja.

Stalin -kellot (yksi taskukello ja kaksi rannekelloa) lahjoittaneen kellosepän mukaan tarina on seuraava:

”Olin töissä Sveitsissä vuonna 1953. Eräänä päivänä tehtaalle ilmaantui puolentusinaa ronskia miestä pitkissä ulstereissa. Sodan kokemusten perusteella tunnistin herrat jo kaukaa venäläisiksi. Myöhemmin ilmeni, että herrat ovat KGB:stä, ja he olivat esittäneet tarjouspyynnön pienehkön Stalinin kuvalla varustetun kelloerän valmistamisesta. Ehtona heillä oli se, että he saavat itse valvoa tehtaalla kelloerän valmistumista ja että erä valmistettaisiin ohi kirjanpidon.

Olin jo päättänyt lähteä takaisin Suomeen. Viimeisenä työpäivänä tulin töihin taksilla, joka odotti koko päivän tehtaan vieressä. Olin pakannut matkatavarat valmiiksi taksiin ja valehdellut kaikille, millä koneella lennän Suomeen. Jäähyväisseremonioiden jälkeen olin muistavinani, ettei minulla ole lainkaan muistona valokuvaa työpöydästäni. Menin pöydälleni muka valokuvaamaan, mutta otinkin ko. kolme kelloa kamerakoteloon ja poistuin tehtaalta odottavaan taksiin, ajoin lentokentälle ja astuin koneeseen.”
Suomalaisen kellosepän lähtöpäivä osui viikkoa ennen Stalinin kuolemaa. Kelloerää ei todennäköisesti koskaan saatu jakeluun, vaan tehtaalle jääneet kellot tuhottiin."

* * * * * * * * * *

http://www.kellomuseo.fi/perus.html

Suomen Kellomuseo näyttelykeskus WeeGeellä
on avoinna ti, to-pe 11-18, ke 11-20, la-su 11-17
Kellomuseo kuuluu WeeGeen yhteislippuun, jolla pääsee talon kaikkiin museoihin. Liput aikuisille 12/10 €, alle 18- ja yli 70-vuotiaat maksutta.
WeeGeellä toimii myös ravintola SIS.Deli + Café sekä museokauppa WeeGee Shop

Näyttelykeskus WeeGee
Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo

     
     

12 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    Jos ruvetaan pilkkuja viilaamaan, kerrottakoon, että henkilöä nimeltä jorma ojala ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan. Suomessa erisnimet kirjoitataan isolla alkukirjaimella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Miekestäni henkilö on olemassa silloinkin kun hänen nimeään ei kirjoiteta ollenkaan, ei edes pienellä kirjaimella.

    Muistan, kun Nikita Hrutshev oli ja eli, vaikka hänen nimensä poistettiin tietosanakirjasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (65v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121