Ei tarvitse lukea Raamatun uudempaa puolta kovinkaan pitkälti huomatakseen, että ihmisiä kutsutaan Jumalan luo taivaaseen. Jeesus lupasi seuraajilleen: ”Minä menen valmistamaan teille sijaa”(Joh14:3).
Edelleen meille kerrotaan, että taivaaseen menolla on tietty järjestys, ”vuorolista”. Jeesus aloitti: ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.”(Joh3:13) Ja sitten aikanaan taivaallisen ylösnousemuksen saavat muut: ”jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.”(1.Ko15:23)
Taivaaseen menolle asetetaan Isossa Kirjassa sitten myös sellainen ehto, joka ei ole meidän omasta tahdostamme riippuvainen. Jeesus opetti, että ”jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”(Joh3:5) Kyseessä on siis Jumalan toimenpide, emmehän me tätä ihmiseksi syntymistäkään ole olleet järjestelemässä.
Mutta miksi tällainen meno taivaaseen meille maan matosille? Eikös meidät alun perin luotu ”viljelemään ja varjelemaan maata? Miksi yhtäkään Raamatun vanhemmalla puolella elänyttä ei yhdistetä taivaaseen, kaikki uskolliset odottivat ”perivänsä maan”.(Ps37:29) Raamattu kertoo taivaskutsujen olevan erittäin tarkoituksenmukaisia ja järkeviä. Mistään harpunsoitosta pilvenreunalla ei ole oikeasti kyse.
Eräs monista johtolangoista taivastekemiseen löytyy Jeesuksen puheenvuorosta ensimmäisille seuraajilleen. Jeesus lupasi: ”kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.”(Mat19:28)
Paavali ymmärsi myös tulevan hallitustehtävänsä ja viestitti Timoteukselle: ”Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan.”(2.Tim2:12) Myös kaikki Korintin seurakuntalaiset oli näemmä kutsuttu taivaaseen ”hallitsemaan kuninkaina”, mutta heidän hallitsemistulevaisuudellaan oli ilmeisiä mutkia matkassa(1.Ko4:8)
Ilmestyskirjassa paljastetaan jopa se, kuinka kauan Kristus ja hänen kanssaan taivaaseen menevät hallitsevat. Kahdeskymmenes luku kertoo hyvin pitkästä hallituskaudesta: ”He ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”(Ilm20:6) Mutta Raamatussa kerrotaan myös muuta tuosta tuhatvuotiskaudesta.
Ilmestyskirjan 21. luku kertoo ”pyhästä kaupungista, uudesta Jerusalemista”(jae2), joka yhdistetään ”Kristuksen morsiameen” (ja häiden jälkeen tietysti ”vaimoon”,jae9). Tämä hallintoa kuvaava kaupunki ”laskeutuu taivaasta Jumalan luota”. Ja mitä saakaan aikaan tämä taivaallinen järjestely täällä maan päällä?
Kristuksen ja hänen tuhatvuotiskautensa tuovat Tellukselle melkoisia muutoksia. Vai mitä sinä ajattelet seuraavasta: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
Myös Korinttilaiskirjeessä kerrotaan Jeesuksen ja hänen hallitustovereidensa aikaansaannoksista: Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”(1.Ko15:25,26)
Poimin tähän muutamia raamatunjakeita, jotka kertovat siitä, mitä taivaassa oikeasti tehdään. Meillä ihmisillä voi Raamatun kertoman ohella olla omia mielikuviamme asiasta, sellaisiahan ei yleensä ole tapana erityisemmin perustella. Miten sinä koet sen, että taivastoivo onkin hallitsemistoivoa? Olisin kiinnostunut kuulemaan sinun mietteitäsi, olivatpa perustelut sitten millaiset tahansa.
Oikeastaan en ihmettele sitä, että hyvin esityksensä toteuttaneen kvanttimystikko- Davidin sanomaan halutaan uskoa. Henk.koht. arvostan kuitenkin myös eräänlaisena ”kvanttimystikkona” enemmän Heisenbergin epätarkkuusrelaatiota ja Atso Eerikäisen näkemystä ajan kahdesta dimensiosta.
Tiesithän, että Eerikäinen on teologi, vaikka hän väittääkin monenlaista jännää fysiikasta?
Teologia (akateemisena opinalana) on rykelmä humanistisia tieteitä – historiaa, kielitieteitä, filosofiaa ym. Kun Eerikäinen pohtii fysiikan kysymyksiä, hän edustaa sitä filosofista traditiota.
Eerikäisen ”fysiikan tutkimuksessa” lähtökohtana on vanha tuttu ”God did it”. Silloin on jo lähtökohtaisesti heitetty tieteelliset periaatteet romukoppaan. Teologiassa tämä näyttää olevan hyväksyttävää, eikä siinä mitään. Pointtini on vain se, että tieteellä ja tieteellä on siten eroa.
Tuula, lueskelin Eerikäisen US:n blogeja ja huomasin, että fanitat häntä siellä. Edellinen kysymykseni on siis aiheeton.
Eikös Patmos ole ihan yhtä ongelmallinen Suomen hengellisessä kentässä, kun ei kuulu mihinkään suurempaan? Tällä on mahdollistettu se, että heidän toimintaa ei kukaan valvo.
Matti Leppänen :”…on mahdollistettu se, että heidän toimintaa ei kukaan valvo.”
On kaiken Luoja ja Kuningas, jossa me kaikki elämme, ja hän kyllä tuntee meistä jokaisen. Joskus tulee se hetki, kun meille jokaiselle sanotaan: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.
Risto Korhonen kirjoitti:
”Eerikäisen “fysiikan tutkimuksessa” lähtökohtana on vanha tuttu “God did it”. Silloin on jo lähtökohtaisesti heitetty tieteelliset periaatteet romukoppaan.”
Onko tieteellisten periaatteiden premissi: ”God did not do it.”?
Metodologinen naturalismi on tieteessä usein itsestäänselvyyden aseman saanut, mutta maailmankatsomuksellisesti sitoutunut metodologinen lähestymistapa, jonka mukaan kaikki tapahtuminen on selitettävä luonnollisten syiden perusteella. Kun tähän yhdistyy käsitys, että tieteellinen menetelmä on ainoa luotettava tapa saada tietoa, on seurauksena näkemys, joka sivuuttaa kokonaan sen mahdollisuudenkin, että Jumala toimisi aktiivisesti maailmassa tai että hänestä voitaisiin saada mitään tietoa.
”Onko tieteellisten periaatteiden premissi: “God did not do it.”?”
Jep!
”Onko tieteellisten periaatteiden premissi: “God did not do it.”?”
Onpa hassu kysymys, mutta vastaan siltä varalta, että esitit sen tosissasi. Tieteessä nimenomaan ei noin. Tietoa hankintaan tieteellisten periaatteiden mukaisesti. Niissä ei ole jumalille sijaa. Semmoisista kun ei voi tehdä havaintoja.
Ehkä ymmärtämistä helpottaa, jos selitän puheena olevan esimerkin näin: Eerikäisen tutkimustyön tavoitteena näyttää olevan osoittaa, että maailma toimii kuten toimii Jumalan vaikutuksen takia. Teologiassa (ja kaiketi filosofiassa) tämä varmaankin on hyväksyttävä lähestymistapa. Luonnontieteelliseltä kannalta kyseessä on paremminkin pseudotiede.
”Kun tähän yhdistyy käsitys, että tieteellinen menetelmä on ainoa luotettava tapa saada tietoa, on seurauksena näkemys, joka sivuuttaa kokonaan sen mahdollisuudenkin, että Jumala toimisi aktiivisesti maailmassa tai että hänestä voitaisiin saada mitään tietoa.”
Tuollainen näkemys on itse asiassa väärinkäsitys tai kuvitelma. Heti kun osataan havaita jumalallista toimintaa ja saada siitä tietoa, nämä tiedot otetaan riemuiten käyttöön luonnontieteissäkin.
> Teologiassa (ja kaiketi filosofiassa) tämä varmaankin on hyväksyttävä lähestymistapa. Luonnontieteelliseltä kannalta kyseessä on paremminkin pseudotiede.>
Atso Eerikäisen systemaattisen teologian alaan kuuluva väitöskirja käsitteli saksalaisen Karl Heimin ajattelua. Jos se olisi väittänyt maailman luonteesta yhtään mitään tai spekuloinut Jumalan vaikutuksella, se ei olisi ollut sen koommin teologiaa kuin tiedettäkään, eikä olisi tullut hyväksytyksi. Tutkimuksen kriteerinä on vain se, kuinka hyvin tutkija on osannut analysoida Heimin ajattelua tämän kirjoitusten pohjalta.
Teologia ei tutki Jumalaa, koska sellaista tieteellistä metodia ei ole, jolla nin voitaisiin tehdä. Teologia ei ole edes kovin kiinnostunut Jumalasta, enemmänkin ihmisten ajatuksista Jumalasta ja kirkkojen ja Raamatun Jumala-käsityksistä. Jumalan olemassaoloon tai vaikutukseen teologia ei ota kantaa.
Kiitos Teemu, mukavaa saada tiedemiehen oiva kiteytys asiasta. Uskon, että Eerikäisen tutkimustyö teologian alalla on ansiokasta. Pahoittelen kärjistystäni, joka ei oikein välittänyt viestiäni. Olen jopa saattanut ymmärtää Eerikäisen toimintaa väärin. Minulla on käsitys, että hän harjoittaa mielellään ns. apologetiikkaa ja käyttää tässä erilaisia muotoilemiaan fysiikan selityksiä.
Jotenkin olen mielessäni sijoittanut Eerikäisen samaan kastiin Puolimatkan ja ja Hiltusen (se käärinliinamies) tyyppisten tiedevaikuttajien kanssa. Tässä tapauksessa olen iloinen, jos olen väärässä.
Joona Ojanen :”“Onko tieteellisten periaatteiden premissi: “God did not do it.”?”
Jep!”
En voi mitään sille, että vain aistihavaintoihin perustuva tiede kaikkine Higgsin hiukkasineen ja muine vastaavineen on mielestäni kuin tuosta allakuvatusta kuvasarjasta, jossa jokainen koira hakee palloa vedenpinnan alla, mutta ”tieteellisesti” on oikein uskoa, että kukaan ei ole palloa sinne heittänyt.
http://www.telegraph.co.uk/news/picturegalleries/howaboutthat/9630536/Underwater-Dogs-photographs-of-dogs-underwater-by-Seth-Casteel.html
Joku viisas mies on sanonut, että usko on tietoisuuden ominaisuus. Se on myös omakohtainen kokemukseni, enkä voi mitään uskolleni, jonka kysymykset ulottuvat yli empirististen ”tiedejulkaisujen ja vertaishavaintojen” . Olen asiasta samaa mieltä kuin oli Anselm Canterburylainen Proslogionissaan: ”Ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon nimittäin myös, että ilman uskoa minun on mahdotonta ymmärtää.”
”En voi mitään sille, että vain aistihavaintoihin perustuva tiede kaikkine Higgsin hiukkasineen ja muine vastaavineen …”
Higgsin hiukkasten ja muiden vastaavien tutkimus ei itse asiassa perustu aistihavaintoihin. Siinä kokoluokassa ihmisaistit käyvät vähän puutteellisiksi;)
”… jossa jokainen koira hakee palloa vedenpinnan alla, mutta ”tieteellisesti” on oikein uskoa, että kukaan ei ole palloa sinne heittänyt.”
Nyt lyö tyhjää. Miten päädyit tulkintaan, että olisi ”tieteellisesti” (tai mitenkään muutenkaan) oikein uskoa, että palloja ei heitetty veteen? Arvelisin, että pallojen veteen päätymisestä on ollut varsin helppoa tehdä luotettavia havaintoja. Miten sinun käsityksesi mukaan uskottaisiin oikein pallojen veteen päätymisestä?
Risto Korhonen :”Higgsin hiukkasten ja muiden vastaavien tutkimus ei itse asiassa perustu aistihavaintoihin. Siinä kokoluokassa ihmisaistit käyvät vähän puutteellisiksi;)”
Itse asiassa tieteessä on paljonkin sellaista, joka voidaan havaita vain aistien jatkeiksi rakennetuilla laitteilla. Tiede uskoo, että aistien jatkeiksi rakennetuilla laitteilla havaittua ei kukaan ole suunnitellut ja saanut aikaiseksi, vaikka ensimmäistäkään aisteilla havaittavaa ei voida havaita, jos kokeita tekevällä ei ensin ole hypoteesia siitä, mitä halutaan havaita. Se mitä havaitaan, on täysin riippuvainen kokeen tekijän hypoteesista ja laitteista, joita hän käyttää. Objektiivista kokeen tekijästä riippumatonta tietoa tiede ei pysty tuottamaan.
Tämä koko Tuulan teksti oli täyttä roskaa 😀 Kyllä meillä on Tuula täysin objektiivista ja kokeen tekijästä riippumatonta tietoa vaikkapa painovoimasta 😀
” jossa jokainen koira hakee palloa vedenpinnan alla, mutta tieteellisesti” on oikein uskoa, että kukaan ei ole palloa sinne heittänyt”
Palloja tutkimalla voidaan selvittää ovatko ne esimerkiksi ihmisen tekemiä vai vaikkapa kiviä. Ei siis tule virheellisesti olettaa että olivat ne mitä tahansa, joku ne on sinne heittänyt. Kyseessä on klassinen ”aukkojen jumala” erhe.
Tuula, tiedekäsityksesi poikkeaa kohtalaisen paljon siitä, mitä tiedeyhteisössä tieteellä ymmärretään. Se on toki silti ihan ok ja on varmasti kiva harrastus kehitellä omia tieteen mallejaan.
En vieläkään ymmärtänyt sitä koira ja pallo -juttua. Selittäiskö joku? Miksi ei olisi oikein uskoa, että joku on pallon veteen heittänyt (tai pudottanut, potkaissut, tms.)?
Tässä hyvä video missä mm. David Wilkerson puhuu näistä Herzogin tapaisista julistajista…
http://youtu.be/u4GXWZuPGHw
Wilkerson muuten profetoi, että vuoden 1999 jälkeen ei evankeliumia saa julistaa enää televisiossa. Oliko hän siis oikea vai väärä profeetta?
Luonnontieteet, kuten fysiikka, voivat tutkia vain kvantitatiivista todellisuutta. Kvalitatiivinen todellisuus on luonnonfilosofian, teologian, sanalla sanoen metafysiikan tutkimuskohde.
Jottei tarvitsisi spekuloida, miksi ajattelen, niin kuin ajattelen ja ymmärrän, uskonnonfilosofisesti kannatan ”panenteismiä”, joka tarkoittaa sitä, että JOS Jumalan on, Hän on (ollen on: ei idealistisesti kuviteltuna vaan reaalisesti) LÄSNÄ kaikkialla ja aina (kaikki kaikessa) luomassaan maailmankaikkeudessa. Metafysiikassa kannatan Immanuel Kantin kriittistä metafysiikkaa (jota olen modernisoinut). Kantin koko ajattelun kulmakivi on lause: ”Tiedämme todellisuudesta vain sen verran kuin itse siihen pystymme panemaan tai selittämään.” Toisin sanoen absoluuttisen tuntematon (nuumenaalinen) todellisuus ilmenee (fenomenaalinen todellisuus) tavallaan ja noita ilmiöitä yritämme sitten selittää ja tulkita.
Peirce määritteli tieteellisen totuuden: ”Se sitä, mitä tiedemiehet kulloinkin väittävät tutkimustensa jälkeen.”
Tosiasia on se, että ymmärryksemme todelisuudesta voi olla vain jälkiviisautta, koska emme ole luoneet todellisuutta, vaan se on meille annettu. Kuitenkin tiedeuskonnon eräs ”kvanttimystikko” Michio Kaku unelmoi tulevaisuudesta, jossa ihminen hallitse aikaa ja tilaa sekä pystyy luomaan tulevaisuutensa vailla mitään rajoja.
Kant ajatteli jotenkin niin, että ihmisellä olentona on aina jo valmiiksi sisäänrakennettu tietty maailman hahmottamisen ja tietokyvyn tapa: tila- ja aikataju, syysuhteiden päättely ovat jo ihmisessä. Tämä ei ole ”koskematonta” todellisuutta, sellaiseen ei ole pääsyä, mutta tästä skriinistä lähtee syntymään ihmisen tekemää todellisuutta, tieteenkin todellisuus.
En ymmärrä kvanttifysiikasta mitään.
Arvioin, että Herzog koettaa kirjassaan ”Kirkkauden invaasio” selittää Jumalan tekemiä ihmeitä tieteellisesti. En tiedä kyllä, onko se ollenkaan tarpeellista.
Luulen, ettei uskoa voi muutenkaan todistaa tieteellisesti. Sitäpaitsi puhdas usko Jeesukseen on yksinkertainen asia, että sen pieni lapsikin voisi ymmärtää.
Kovasti arvostamani Pasi Turunen on nähnyt paljon vaivaa Herzogin opetuksia arvoidessaan ja tehnyt kaiketi huolellista työtä tutkimuksessaan Herzogin kirjojen sisältämästä kvanttifysiikan asioista.
Uskon silti, että Turunen erehtyy Herzogin suhteen. Katson, ettei kvanttifysiikka ole ainakaan minun näkemissäni ja lukemissani Herzogin opetuksissa kuin korkeintaan sivuroolissa. Sitäpaitsi pidin itse enemmän hänen kirjastaan ”Kirkkauden salaisuudet paljastetaan.”
Herzogin opetuksissa varsin keskeinen asia on sen sijaan mielestäni pyrkimys Jumalan kirkkauden tuomiseen maan päälle. Minusta se on hyvin raamatullista. Täällä maan päällä ollaan silti loppuun asti vajavaisia, vasta Taivaassa on täydellistä.
David Herzog mainitsee kirjassaan ”Kirkkauden salaisuudet paljastetaan”, että hänen yksi innoittajansa ja hengellinen äitinsä on Ruth Ward Heflin, joka on kirjoittanut erinomaisen kirjan ”Kirkkaus” , jossa opetetaan ainakin minusta erinomaisen hyvin Jumalan ylistyksestä, palvonnasta ja kirkkaudesta. Kirjan alaotsikkona on ”Taivaan ilmapiirin kokeminen maan päällä”.
Kirjan ensimmäisen kappaleen otsikko on ainakin minua kovasti puhutellut ja innoittanutkin: ”Ylistys sadonkorjuun välineenä.”
Jo edesmennyt Ruth Heflin on kirjoittanut myös ainakin toisen mielenkiintoisen ja mielestäni tosi hyvän vielä suomentamattoman kirjan: ”River glory”.
Ruth Heflin sai muuten aikoinaan Herralta tehtäväksi perustaa ylistys- ja palvontakeskuksen Jerusalemiin. Itsekin sain siellä vierailla muutamia kertoja noin viisitoista vuotta sitten. ”Kirkkaus” -kirjaa oli ylistyskeskuksessa jaossa ilmaiseksi useilla kielillä.
Herra ilmoitti ”Kirkkaus” kirjan mukaan Heflinille, että kun keskuksessa ylistetään ja palvotaan, niin Herra vapauttaa henkivaltoja jossain muualla.
* Itse uskon, että Herran korottaminen, ylistäminen, palvominen, karkelointi ja ylistystanssi ovat hyvin voimallisia rukouksen muotoja. Puhdas ylistys tuo kirkkauden ja Pyhän Hengen vapauttavan ilmapiirin mukanaan Jumalan kunniaksi, josta enkelit taivaassa iloitsevat sekä Isä ja Poika yhdessä Pyhän Hengen kanssa riemuitsevat!