Olemmeko kuuroja? Onko meiltä lännessä jäänyt tyystin kuulematta Venäjän kiukkuisesti toistama viesti? Viimeksi maanantaina (3.3.) ulkoministeri Lavrov vaati ”21.2. tehdyn sopimuksen täyttämistä, mukaan lukien perustuslakireformi, jossa otetaan huomioon Ukrainan kaikkien alueiden kannat”.

Mitä tämä tarkoittaa? Miksi virallinen Venäjä taas ja taaskin toistaa itseään? 21.2. sopimushan oli tuo kolmen EU-ulkoministerin ja Ukrainan kiistan osapuolten välinen sopimus, jota Venäjä ei edes allekirjoittanut. Oli tosin todistamassa ihmisoikeusasiamiehen välityksellä. Ikäänkuin Ukrainan kriisi Venäjälle kilpistyisi vain venäjänkielisen vähemmistön ihmisoikeuksien toteutumiseen.

Venäjällä oli kuitenkin ratkaiseva rooli tuon sopimuksen hyväksymisessä. Puolan ulkoministeri Sikorskin mukaan juuri Putin taivutti Janukovitshin myöntymään sopimukseen.

Lisäksi Venäjäkin siis samalla myöntyi, mielestään suurena rauhantekijänä, omaa asemaansa Ukrainassa heikentävään sopimukseen. Mutta venäläisen katsantokannan mukaan sopimusta rikottiin välittömästi, Venäjän mielestä sitä petettiin.

Janukovitshin kukistuminen pian sopimuksen jälkeen nähdään siis Kremlissä petoksena ja Venäjän kaksinkertaisena nöyryytyksenä. Kremlin mahtava isäntä menetti kasvonsa täydellisesti. Pettäjiksi opposition ohella katsotaan koko EU, jota kolme ulkoministeriä edustivat.

21.2. sovittiin mm. Ukrainan presidentin vallan supistamisesta, uudesta hallituksesta ja vaaleista. Janukovitsh olisi jatkanut presidenttinä viimeistään joulukuussa pidettäviin vaaleihin saakka. Vaatimalla paluuta sopimukseen Venäjä tulee siis vaatineeksi myös Janukovitshin paluuta valtaan, joskin väliaikaisesti ja supistetuin valtaoikeuksin.

Miksi Venäjä vaatii mahdottomia, Janukovitshin paluuta? Pessimistisen tulkinnan mukaan siksi, että se hyvin tietää vaatimuksen mahdottomuuden. Janukovitsh on enää pelinappula, jota käytetään ”laillistamaan” Krimin ja ehkä muidenkin Ukrainan alueiden valtaus. Kun muut osapuolet eivät suostu mahdottomaan pyyntöön, Venäjä voi toimia tahtonsa mukaan.

Voidaan myös ajatella optimistisesti. Ehkä Venäjä antaa meille signaalin siitä, miten kasvojen menetys voidaan hyvittää. Kreml siis vaatisi nyt jonkinlaista symbolista anteeksipyyntöä 21.2. sopimuksen rikkomisesta.

Avain rauhaan on nyt siis löytää ratkaisu, jossa Janukovitsh palaa valtaan leikisti, mutta ei oikeasti. Hänen annetaan olla olevinaan presidentti uusiin vaaleihin saakka. Ukrainan uudet vallanpitäjät saavat pitää vallankumouksensa ja alkaa siivota taloussotkuja, Putin voi katsoa saaneensa riittävän hyvityksen nöyryytyksestä.

Uudet vaalit, uusi hallitus, autonomia venäläisalueille. Näistä ei oikeastaan olla edes eri mieltä. Krimistä toki seuraa ankarat neuvottelut. Oikeasti rauha ei ehkä olekaan niin kaukana kuin luulemme. On vain opittava lukemaan toisen osapuolen sielunmaisemaa ja sen käyttämää koodikieltä.

Kun riidan yksi osapuoli on syystäkin paniikissa Kiovassa ja toinen osapuoli sokeuttavan raivon vallassa Moskovassa, tulisi kolmannen osapuolen kantaa oma vastuunsa asiassa, astua rohkeasti esiin ja ehdottaa jo kertaalleen tehdyn sopimuksen revisiota.

Sopimus vaatii hieman päivitystä peloissaan karkuun lähteneen ja nyt jo kansainvälisesti etsintäkuulutetun presidentin osalta. Se ei kuitenkaan voi olla mahdoton tehtävä.

Siinäpä diplomaateille työtä.