"Älkää huolehtiko huomisesta" - Ärsyttävää!
Kirkko Suomessa -Facebooksivu julkaisi vähän aikaa sitten alla olevan kuvan Raamattusitaatilla. Hämmennyin omaa reaktiotani. Minua alkoi ärsyttää.
Tekstihän on mitä viisain: Älkää huolehtiko huomispäivästä, kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Silti joku minussa inttää vastaan: Mitä sitten, jos kukaan ei ennakoisi tulevaa, ei huolehtisi huomisesta, ei murehtisi mistään? Maailma olisi pelkkää kaaosta! Huolettomat ovat huolettomia huolehtivaisten kustannuksella, repivät tähän hetkeen keskittymisensä huolehtijoiden selkänahasta. Helppohan se on elää hetkessä, kun joku muu huolehtii, ennakoi ja murehtii, saa asiat pyörimään, rullaamaan ja toimimaan.
Toisaalta: tämä reaktio voi olla myös stressaantuneen ihmisen puhdaspiirteinen defenssi. Entä jos syvällä sisimmässäni tajuan, että elämää voi elää kestävästi vain tuota ohjetta noudattaen, mutta kiistän tosiasian, koska en itse osaa? Lisäksi yliarvioin räikeästi ihmisen mahdollisuuden vaikuttaa tulevaan.
Olen ylpeä suomalaisista maailmanluokan rauhanvälittäjistä: Haavisto, Ahtisaari, Rehn! Pitäisikö listaan lisätä myös Holkeri, Pentikäinen? Tuossa työssä tarvitaan luullakseni paljon tarkkanäköistä ennakointia. Korostunut huoli ja murhe sen sijaan tuskin vievät rauhaa eteen päin.
Olisiko tähän Raamatun kohtaan löydettävissä siis kahden edellä kuvatun ääripään väliin sopiva, soviteltu kompromissi? Ennakoidaan ja varaudutaan, mutta ilman suurta huolta ja murhetta? Rakennetaanko niin sekä kansojen välistä- että mielenrauhaa?
Ihminen kai usein kasvaa (sattumien oikusta?) johonkin rooliin, eikä sitten enää meinaa kyetä murtautumaan siitä ulos. Jos kasvaa huolehtijaksi ja murehtijaksi, ei armo koskaan kunnolla ja omakohtaisesti kirkastu. Ihmisestä tulee jonkinasteinen körtti.
No, ei sekään osa lopulta ole kauhean huono, eihän?
Kiitetään hyvää Jumalaa, joka rakastaa ihmistä!
Kun isätön ja asiasta koulussa kiusattu poika katselee talvista kuutamoa taivaalla, hän kysyy: ”Miksi minulla ei ole isää…..”. Äitinsä vastaa: ”Onhan sinulla, hyvä Isä taivaassa, kaikkein paras”.
Ei tällaista totuutta opeteta tiedekunnassa. Se on siellä tuntematonta. Se tieto on ahdistettujen ja köyhien suusta poimittava. He tietävät, mitä Jumalaan luottaminen merkitsee..
Ilmoita asiaton kommentti