Kaikki uskovat ajattelevat aina edustavansa jotain oletettua tosikristillisyyttä. Koska miksipä eivät ajattelisi. Oma usko on aina tietenkin sitä oikeaa uskoa™, kristillisyyttä.
Mutta mitäpä jos näin ei olekaan? Se kun on todennäköisyyksiä ajatellen ainoa oikea oletus. On lukematon määrä tulkintoja olla ”tosikristitty”, joten on selvää, ettei monikaan sitä ole, vaikka joku tosikristillisyys olisi olemassa.
Jos saisit tietää, ettet edusta ”tosikristillisyyttä”, mitä tekisit? Jos saisit tietää, ettei Jumala hyväksy näkemyksiäsi ja että olet raskaalla tavalla väärässä, miten suhtautuisit tietoon? Hyväksyisitkö esimerkiksi sen, ettei se uskonnollinen näkemys, jota pidät ilmiselvästi vääränä, ollutkaan väärä vaan juuri sinä olit väärässä?
Millä tasolla olet valmis nöyryyteen, jota uskovilta voisi joidenkin raamatullisten näkemysten mukaan odottaa? Kykenisitkö tunnustamaan, että olet ollut väärässä useimmissa asioissa, jotka olet ajatellut olevan itsestäänselvästi oikeita?
Ajatuskokeessa ei ole tarkoitus vääntää yksityiskohdista, vaan heittäytyä kokonaisuuteen.
Mikä on nöyryytesi todellinen taso?
Siis kun puhutaan oikeasta evankeliumista niin siihen kuuluu nöyrtyminen, nöyrtyminen parannukseen!
Nyt on ns ”kristillisyyttä” jossa jo vauvana liitetään ns ”Jumalan lapseksi” eikä enää nöyrrytä vaan luotetaan siihen opetukseen jota on saatu! Sitten vielä toitotetaan että Raamatulla tulee kaikki koetella, siis kaikki muu paitsi oma usko, uskotaan ettei voi olla väärässä!
Marko: ”Pekka P. Itse asiassa pelastuksen kaipuun siemen on meissä kaikissa ihmisissä jo ennen kastetta, kuten Vanhassa testamentissa sanotaan: iankaikkisuuden hän on laittanut meidän sydämiimme.”
Tällaisesta ilmiöistä ei ole mitään viitteitä varsinkaan siinä mielessä, että se koskisi aivan kaikkia. Uskonnolliset ihmiset tietenkin kaipaavat sitä mitä olettavat kaipaavansa. Muilla ei tällaisia kaipuita välttämättä ole.
En minkään tuota väitettä allekirjoita. Siinä vedetään mutkat suoriksi.
Antero S. ja Pekka P.
Kristillisessä uskossa meitä ja ympäröivää maailmaa tarkastellaan tietysti Raamatun valossa. Tässä on lähtökohtana on tietenkin Saarnaajan kirja 3:11. ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämiinsä”. Saman tyyppisiä ajatuksia löytyy myös Apostolien teoista. Tietenkin on
niin, että kaikki ihmisyksilöt eivät tätä tunnista tai edes tunne – eri syistä. Toisaalta on mielenkiintoista, että ihmislajillemme on tyypillistä kuolleiden hautaaminen. Jo esihistoriallisista haudoista löytyy viitteitä jonkin laisen tuonpuoleisen elämän odotuksesta.
Luterilaisen käsityksen mukaan meissä kaikissa on rinnakkain enemmän tai vähemmän selkeä kaipuu Jumalan yhteyteen (joka siis voi olla täysin tukehtuneenakin) samanaikaisesti Jumalan pakenemisen ja Hänestä piittaamattomuuden kanssa.
Kristillisen opetuksen ja julistuksen yksi tehtävä onkin tehdä ihminen tietoiseksi tästä omasta tilastaan sekä tietenkin tarjota tie siitä ulos, takaisin Jumalan yhteyteen. Eli ymmärrän kyllä, että Antero ihan oikeasti kokee, että hän ei tunne vetoa tai tarvetta uskoa Jumalaan. En minä tätä kyseenalaista. Kristittynä toimin kuitenkin siltä pohjalta, että tällainen kaipuu on jossakin syvällä olemassa. Perusteina Raamattu ja monet sellaiset tapaukset, joissa esimerkiksi ateisteiksi kasvatetut saavat hengellisen herätyksen ja kääntyvät kristityiksi.
Pekalle sanoisin vain sen, että lapsia ei kasteta siksi, että he alkaisivat joskus tuntea kaipuuta Jumalan yhteyteen. Kaste ei myöskään saa Raamatun mukaan aikaan tätä kaipuuta. Tietenkin kristillinen kokemus on, että Jumala on käsittämättömän uskollinen ja voi vuosikymmentenkin jälkeen synnyttää juuri lapsina kastetuissa kaipuun Jumalan puoleen ja näin he löytävät tien takaisin siihen Jumalan lapseuteen, johon kasteessa kerran pääsivät.
Marko: ”Toisaalta on mielenkiintoista, että ihmislajillemme on tyypillistä kuolleiden hautaaminen.”
Ei tämä aivan tuntematonta ole eläinmaailmassakaan. Rituaaleja eläinmaailmassa ei toki esiinny kovin laajalti, mutta esimerkiksi norsut käyvät kuolleiden laumaan kuuluneiden lajitovereidensa ”hautapaikoilla” vuosienkin ajan. Luiden koskettelu ja kuolleiden ympärillä kiertely ei eroa kovin merkittävästi siitä, kun ihmiset käyvät läheistensä haudoilla.
”Kristittynä toimin kuitenkin siltä pohjalta, että tällainen kaipuu on jossakin syvällä olemassa. Perusteina Raamattu ja monet sellaiset tapaukset, joissa esimerkiksi ateisteiksi kasvatetut saavat hengellisen herätyksen ja kääntyvät kristityiksi.”
Ateistiksi kasvattamisessa on sama ongelma kuin uskovaksi kasvattamisessa. Siinä vain siirretään omia käsityksiä jälkipolvelle, eikä se välttämättä ole kovin kestävää riippumatta siitä, mitä maailmankuvaa jälkipolvelle ollaan siirtämässä.
Logiikkaasi seuraten pitäisi toki ottaa huomioon myös ne, jotka ovat saaneet uskonnollisen kasvatuksen ja huomaavat myöhemmin olevansa uskonnottomia tai ateisteja. Mitä se mielestäsi kertoo? Sisäänrakennetusta kaipuusta uskonnottomuuteen?
Ei, vaan siitä, kuinka syvällä meissä on syntiinlankeemuksesta seurannut Jumalan vastaisuus ja epäusko. 🙂
Kuulostaa vahvasti vinoutuneelta analyysiltä. 😎
Mutta sitähän se on aina, kun lähtökohta ja lopputulos on päätetty etukäteen. Vastakkaisia todisteita tai perusteluita ei tarvitse turhaan ottaa huomioon.
Arille: Raamatun mukaista parannusta ei voi tehdä ennen kuin on saanut omistaa syntien anteeksisaamisen ja siinä kohdata Jumalan suuren rakkauden. Vasta Jumalan rakkauden vaikutus luo halun parannukseen. Joten parannus ei voi tapahtua ennen tätä.
Parannus ei ole, eikä voi olla pelastuksen ehto. Se on sen seuraus.
Pekka mistä otat tuon mitä tuot, siis KUN JEESUS SANOO:
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Siis kirjoittamasi ei todellakaan ole EVANKELIUMISTA!!
Mitä ihmeellistä siinä on ? Parannus on tehtävä, mutta se on mahdollista vasta sille, joka jo on Jumalan lapsi. Miksi tehdä parannusta , jollei uskoa ole?
Pekka mitä tarkoittaa Pietarin sanat:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Eikö tuossa ole kuinka saadaan Pyhä Henki eli synnytään Jumalan hengestä, siis miten tuosta ymmärrät järjestyksen??
Pekka ja Ari.
Sanaa ”parannus” käytetään jo Uudessa testamentissa hiukan eri merkityksissä ja teidän on minusta turha kiistellä siitä. Parannus voi tarkoittaa sekä kristityksi kääntymistä että syntien katumista. Pekka on aivan oikeassa siinä, että kristittynä elämiseen kuuluu jatkuva parannuksen tekeminen. Ari on oikeassa siinä, että kristityksi kääntyminen on myös parannuksen tekoa.
Parannukseen kuuluu luterilaisen käsityksen mukaan kaksi ”osaa” yhdessä: omantunnon pelästyminen synnistä ja sen katuminen sekä usko Kristukseen ja syntien anteeksi saamiseen. Katumus ja usko – taitaa olla lopuksi hyvin yksinkertaista vaikka meille vaikeaa.
Marko Sjöblom siis todellinen parannus on kerran tehtävä JUMALAN KUTSUESSA, siis se ei ole syntien katumusta kerta toisensa jälkeen! Siis todellisessa parannuksessa ja sen jälkeen otettavassa kasteessa vasta saadaan pyhän Henki eli synnytään Jumalan lapseksi!!!
Parannuksen jälkeen alkaa pyhitys elämä eli kun silloin alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen niin mieli muuttuu Jeesuksen mieln mukaiseksi ja tällöin myös teot muuttuvat Jeesuksen sanojen mukaiseksi!!
Ari hyvä. Yritin sanoa, että jo Uudessa testamentissa käytetään sanaa parannus usealla eri tavalla.
Kyllä uskovainenkin lankeaa erilaisiin synteihin ja tekee niistä parannusta. Miksi Jeesus olisi muuten opettanut meitä rukoilemaan: anna meille meidän syntimme anteeksi? Vai koetko itse, että oma mielesi ja kaikki tekemisesi ovat aina Jeesuksen sanojen mukaisia?
Jumala on suunnattoman armollinen meille, kun hän opettaa meitä tunnustamaan ihan jokapäiväisetkin syntimme ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen ansiosta. Se koskee myös Sinua, minua ja meitä kaikkia.
Marko Sjöblom tuot parannuksesta kaksi eri näkökulmaa, siis se todellinen parannus jossa ihminen todella siirtyy Jumalan lapseksi on ainutkertainen eli siinä syntyy uudelleen Jumalan hengestä, siis Pietarin sanojen mukaan ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, tässä on todellisen kääntymisen ohje!!!
Tuossa ihminen pääsee pimeydestä pois ja alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen eli ymmärtää Jeesuksen sanat, siis Pyhä Henki kirkastaa ne.
Mikä sitten vaikuttaa uskovassa tämän jälkeen, JUMALAN RAKKAUS, siis enää uskovaa ei ohjata käskyjen ja rangaistusten avulla vaan uskovan sydämessä vaikuttaa rakkaus joka saa toimimaan Jumalan tahdon mukaan, siis rakkaudesta ei pakosta!!!
Ari, olen aika lailla samaa mieltä kanssasi. Mutta minun mielestäni Sinä väistät kysymykseni: onko oma mielesi aina Jumalan mielen mukainen ja tekemisesi Jumalan tahdon mukaisia?
Marko sjöblom ymmärrän ”halusi” etsiä minusta epäkontia että voisit sanoa että minua ei tarvitse kuunnella, siis en ole missään kirjoittanut olevani teoissani täydellinen, mutta tuon JEESUKSEN SANOJA ESILLE, siis eikö nyt kuitenkin ole että JEESUSTA TULEE SEURATA, siis esitä kysymykset Jeesukselle!!
Elin liki 40 vuotta ns rivi luterilaisena, siis mitä se antoi, ei mitään ymmärrystä Jumalasta, ei vaikka olin kastettu, rippikoulun käynyt ja konformoitu, siis en sydämessäni yhtään tiennyt Jumalasta, siis kun Jumala kutsui minua parannukseen jouduin/sain tunnustaa yhden todellisen synnin joka mursi minut ja näin jumala alkoi hyvyydellään vetämään puoleensa ja minä aloi janota Totuutta!!
Evankeliumissa niinkuin kaikessa muussakin Raamatussa on nöyryys siis jokaisen tulee nöyrtyä Jumalan ja Jeesuksen edessä toteamaan oman syntisyytensä, nöyrille Jumala anta armon!
Kukaan ei voi toista pelastaa, ei kastattamalla eikä muuten!!
Ari hyvä.
En tosiaankaan yritä etsiä Sinusta epäkohtia voidakseni sivuuttaa sen, mitä sanot. Esitin kaksi yksinkertaista kysymystä, joihin vastaat hyökkäämällä minua vastaan.
Jotenkin minulle tulee sellainen olo, että et jostain syystä uskalla kohdata jotakin itsessäsi. Onko Sinun vaikea hyväksyä sitä, että et ehkä osaakaan elää niin täysin Jeesuksen opetusten mukaisesti kuin Sinulle on opetettu ja itsekin haluaisit?
Johanneksen 1. Kirje on kirjoitettu uskovalle seurakunnalle. Sen 1:8 sanoo: ”Jos me sanomme, että meissä ei ole syntiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä”. Lue itse seuraavat jakeet, 1 Joh. 1:9-10, niin huomaat, miten tästä pääsee eteenpäin. Meillä molemmilla on sama Raamattu ja sama opastus tässä asiassa.
Marko Sjöblom kiitos asiallisesta vastauksesta ja siitä että tuot Raamatun sanaa esille.
Siis tuomassasi 1.Johanneksen kirjeessä on jakeessa 9. seuraava:
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Siis mitä tämä sinulle merkitsee, minulle juuri sitä mitä siinä kirjoitetaan eli kun tunnustan syntini niin saan ne anteeksi ja sen jälkeen alkaa Jumala puhdistamaan minua kaikesta vääryydestä, siis Jumala tekee sen kunhan itse nöyrrynn siihen!
Tuo puhdistaminen on juuri sitä kun ennen en kuullut Jumalaa niin kun Pyhä Henki alkaa kirkastamaan Jeesusta eli näyttämään missä mieleni on Jeesuksen sanoja vastoin, niin silloin mielen muutoksessa mieleni muuttuu Jeesuksen sanan mukaiseksi ja samalla tekojenkin tulee muuttua. Tätä on pyhitys elämä.
Siis esimerkkinä voin sanoa että kun olin tullut uskoon niin ymmärrykseni oli että kaksi naimatonta ihmistä ei tee väärin jos harrastavat seksiä molempien halusta, no kerran olin jo konkreettisesti housut kintuissa kun Pyhä Henki puhi sydämeeni ettei se ollut Jumalan tahto niin housut nousi sillä hetkellä ja ovat pysyneet ylhäällä naisten edessä!
Siis elin pimeydessä luterilaisena, en todellakaan ymmärtänyt Jumalan tahtoa, siis vaikka minulle niin jotkut toivat esille että esim avoliitto on syntiä jne… ei rippikoulussakaan Jumalan sasna kasvanut sitä hedelmää jota senolisi pitänyt kasvaa.
Ari P.
Kerrot yhden hyvän, vaikka poikkeuksellisen, esimerkin siitä, miten epäuskossa tosiaan voidaan toimia. Ja kuinka Pyhä Henki opastaa oikealle tielle. Olen surullinen siitä, että kansankirkossamme ei näistä asioista – toki hyviä esimerkkejä löytyisi myös muista synneistä ja tilanteista – juuri opeteta ja julisteta.
Mietin nyt sitä, että korostat, kuinka meidän pitää nöyrtyä parannukseen. Ajattelen aivan samalla tavalla. Mutta minun kokemukseni mukaan nöyrtymistä ei voida vaatia vihaisesti ja ”nyrkkiä pöytään lyöden”. Vaan se tapahtuu Jumalan antaessa meille ”parannuksen (tai nöyrtymisen) armon”. Yleensä niin, että mukana on Jumalan hyvyys (=pitkämkelisyys, armollisuus, lupaus anteeksiannosta) joka vetää meitä parannukseen, kuten Paavali sanoo. Jumala voi kyllä pistää meidät hyvin koviin paikkoihin elämässämme, että tekisimme parannuksen. Itselläni on kokemuksia molemmista Jumalan toimintatavoista.
Marko Sjöblom tuntuuko että löisin nyrkkä pöytään ja ”vaatisin” tekemään parannuksen?
Olet oikeassa että Jumala vetää hyvyydellään puoleensa eli kun Jumala ihmistä kutsuu on se hyvyydellä. Vaikka Jumala vetää hyvyydellään parannukseen ja voi auttaa ihmisen huuteassa apua niin kun Jumala auttaa voi ihminen kuitenkin kääntyä takaisin siihen voimattomaan uskoon jossa ennen eli, siis todellinen parannus jää tekemättä. Siis vaikka ihminen olisi huumeiden, sairauden, viinan tai minkä tahansa suuren ongelman edessä ja huutaisi apua Jumalalta ja Jumala auttaisi niin kun saa avun niin voi palata takaisin siihen voimattomaan uskoon eli vaikkapa luterilaisuuteen.
Minäkin hain luterilaisesta kirkosta Jumalaa kun olin huutanut apua Jumalalta ja Jumala auttoi ja alkoi vetää hyvyydellään puoleensa, mutta kun lin vahvistunut luoittamaan Jumalan sanaan ja Pyhä Henki nosti minulle Pietarin helluntai sanat ”tehkää parannus ja OTTAKOON KUKIN TEISTÄ KASTEEN…..! niin ymmärsin että minun tulee mennä kasteelle ja sen tehtyä silmäni vasta todella aukesivat ja aloin todella kuulla Jeesuksen äänen ja seurata Häntä.
Minä tiedän keneen minä uskon. Minä tiedän lunastajani elävän.
Kaikkiin muihinkin jumaliin uskovat ”tietävät” jumalansa elävän. Oletko sitä mieltä, että heidän esittämänsä tieto on aivan yhtä relevanttia kuin sinun, ja jos ei, miksi ei?
En yritä kiistellä Arin kanssa. Kymmenessä vuodessa olen oppinut jo että se on aivan turhaa.. Nyt teki vain mieli kommentoida Aria. Tiedän ettei se, eikä mikään muukaan Arille kelpaa. Joten en ole kiistelemässä. Kirjoitin vain omia ajatuksia. Sitä vartehan Kotima 24 on olemassa.
Pekka mieti nyt hetki oliko Jeesus ”kiistelemässä” kenenkään kanssa, eikö Hän julistanut/saarnannut parannusta niin että kuulijat olisivat päässeet vapauteen?
Koeta nyt ymmärtää etten minäkään kiistele vaan tuon Jeesuksen sanaa esille että ne jotka ottavat JEESUSKEN SANT VASTAAN PELASTUISIVAT!
Jos on olemassa Jumala, niin Hänen täytyy olla paljon sen yläpuolella, mihin meidän kykymme ajatella, tai ymmärtää riittää. Jollei hän täytytä tätä mittaa, niin hän ei voi olla Jumala. Tästä ilmeisestä seikasta johtuen ihminen ei voi löytää mitään todisteita Jumalan olemassaololle. Joten ihmisen kyky ajatella ihmisen tavalla päätyy siihen ratkaisuun, ettei Jumalaa voi olla. Jumala joka on ihmisen luonut on tiennyt tämän puutteen oikein hyvin. Niinpä hän haluaa itse etsiä ja löytää Ihmisen, jota hän suuresti rakastaa ja haluaa olla hänen kanssaan keskusteluyhteydessä. Etsiessään ja löytäessään ihmisen, hän tarjoaa ihmeellisiä lahjoja ilmaiseksi.
Jotkut ottavat lahjat vastaan, mutta toiset ei. Sitä ei kukaan vielä ole saanut selville, miksi toiset hylkäävät Jumalan tarjouksen, ja toiset ottavat sen vastaan. Onkohan syy siinä, että hylkääjät ei voi myöntää sitä. että
voisi olla mitään sellaista , joka menee yli ymmärryksen. Ei kai se noin yksinkertaista voi olla. Mitähän tapahtuisi, jos blogin kirjoittaja tulisi jonain päivänä tietoiseksi Jumalan olemassaolosta ? Voisi tapahtua hyvinkin paljon. Olisihan se aivan mullistava tieto. Meikäläinen taas ei menetä mitään, vaikka Jumalaa eikä iankaikkista elämää olisi. Olenhan saanut elää luottaen Jumalaan ja saanut siksi hyvän elämän.
Olen kyllä huomannut Ari se, että jokainen joka vastaa sinun väitteisiisi saa vastaansa kielteistä palautetta.
Toiveenasi näyttää olevan vain se, että joku ryhtyy kiistelemään sinun kanssasi. Kymmen vuotta olen jo menetelmääsi seurannut ja uskon tuntevani sen jo niin hyvin, etten ryhdy väittelemään.
Väittelyn seurauksena vastapuolen mielipide vain vahvistuu, eikä muutu. Joten jos joku haluaa väitellä, niin hän samalla saa aikaan sen vahvistumista, mitä itse vastustaa. Ihmisen sydän, kun on sellainen, että se tekee lopulliset päätökset. Pää ei niitä tee.
Nimittäin vaikka pää olisi tehnyt ensin mielestään hyvän ja oikea päätöksen, niin jos sydän ei siihen suostu, niin pää ei kykene asiaa viemään eteenpäin.
Tästä johtuu se että jos sydämessään kokee jokin asian oikeaksi, niin mitkään järkevät vastaväitteet eivät auta.
Tätä periaatetta käytetään hyväksi myös aivopesussa. Tiettyä asiaa toistetaan niin monta kertaa, että sydän hyväksyy se ainoana totuutena. Aivopesty ihminen uskoo todella varmasti asian olevan juuri niin, eikä mikään saa muuttamaan hänen ajatuksiaan.
Kristilliseen uskoon kuuluu juuri päinvastainen. Kaikki voivaan kyseenalaistaa ja tutkia tarkasti, sekä selvittää miten asiat on.
Pekka nyt toit hyvän näkökulman asiaan, aivopesu, siis kun lapsia aletaan pienestä pitäen opettamaan tiettyyn uskontoon )tai muuhun) niin silloin lasta todella aivopestään!
On helppo ymmärtää tämä kun ajattelee esim muslimeita, siis vaikka heille kuinka opettaisi/julistaisi evankeliumia niin eipä tartu kovin moneen eli eivät nöyrry tunnustamaan olevansa väärässä ja eivät tee parannusta!
Kuinka on sitten luterilaisuudessa, onko lapset ”aivopestyjä”?
Tuot vielä pään tiedon hyvin esille eli vaikka nyt ”pää” ymmärtäisi ettei omassa kirkossa vallitse se keskinäinen rakkaus josta Jeesuksen seuraajat tunnistetaan niin silti ei luovuta siitä valheesta jota on lapsesta asti opetettu!
Miksi, siihen on vastaus juuri sydämen usko, ennen todellista parannusta sydämestä lähtee juuri kaikkinainen pahuus ja valheen rakastaminen on yksi niistä, sitten kun Jeesus parantaa sydämen niin siellä on JUMALAN RAKKAUSeli enää ei valheella ole siellä tilaa vaan Pyhä Henki on siellä kirkastamassa Jeesusta eli Totuutta!
On helppo ymmärtää tämä, kun ajattelee esim. muslimeita Vaikka heille kuinka opettaisi tai julistaisi evankeliumia, eipä tartu kovin moneen. Eivät siis nöyrry tunnustamaan olevansa väärässä eivätkä tee parannusta.” Onko sinulla paljonkin kokemusta lähetystyöstä muslimien parissa, Ari Pasanen? On totta, että se työ on raskasta, mutta onko sen syynä lapsiin kohdistettu ’aivopesu’? Olen ymmärtänyt, että yhteisön ankaruus on suurin syy, joka estää kääntymisen kristityksi. Joissakin tapauksissa se johtanee todelliseen hengenvaaraan.
Lähetystyö muslimien parissa on todella vaikeaa ja haastavaa sekä vaarallista. Niinpä Jumalalla on erikoisia/(yliluonnollisia) keinoja vaikuttaa heräämistä.
Kristillisissä lähteissä on erityisen paljon kertomuksia Jeesuksen ilmestymisestä unessa muslimille. Eräässä tutkimukseen perustuvassa raportissa esimerkiksi yli neljännes haastatelluista kertoi unesta tai näystä ennen päätöstään seurata Kristusta. (Why Muslims Follow Jesus, J. DUDLEY WOODBERRY, RUSSELL G. SHUBIN, AND G. MARKS, 2016)
Myös tuoreempi akateeminen tutkimus tarkastelee nimenomaan muslimien kristityksi kääntymiskertomuksia ja niissä esiintyviä yliluonnollisiksi koettuja kokemuksia. (Sage Journals Millet conversion: Experiencing God – Evelyn Hibbert, 2026)
Kun luin kommentteja niin tuli mieleen että jokainen määrittelee totuuden , nöyryyden omista lähtökohdista käsin , joihin vaikuttavat eletty elämä . Suhde totuuteen ja nöyryyteen kristityllä lähtee siitä todellisuudesta ja kokemusmaailmasta että tietää omat virheensä ja puutteensa ja uskoo Jumalassa olevan totuus ja tieto ja myös kokoajan siitä saa todisteita sen paikkaansa pitävyydestä . Ei ole anteeksiantamusta keksineet filosofit eikä sisäistä rauhaa , iloa ja todellista vapautta , mutta se n kokeneet vahvistuvat siinä uskossa kun tietävät mistä ne tulee . Erimielisyys kristillisyydessä tai suhteessa lahkojen välillä on opetuksen aikaansaamaa , todellisuus on aina ihmisen omassatunnossa ja siinä syvässä omassatunnossa , kun on myös pintaomatunto . Ihminen pyrkii vältettelemään todellisuutta sisimmän elämänsä suhteen ja tämän kristillinen opetus ja raamattu kuvaa syntiinlankeemuksen seurauksena , jossa ihminen pyrkii piiloon ja pakoon joka on luontainen ”vaisto” meille kaikille ihmisille . Me ihmiset eivät emme edes kykyne aina tai läheskään aina puhumaan todellisesta tunteistamme muille eikä läheisille ihmisille vaikka tiedostamme sen olevan hyväksi ja ratkaisuiksi asioihin . Tähän on Jumala tuonut meille ratkaisun että hän lähestyy meitä rakastaen että voimme lähestyä pahuutemme kanssa turvallisesti . Lopulta tietoisuus uskossa vie näkemään Jumalan rakkauden aina suurempana meitä kohtaan ja silloinkin sana todistaa sen oikeaksi . Jo ennen lapsen syntymää hän on rakastanut sitä elämän alkua ja tahtoo ottaa lapseksekseen oman asettaman kasteen kautta ja lahjoittaa sen mitä sana lupaa . Usko on luottamista Jumalan sanaan ei omiin tunteisiin tai kokemuksiin . Eräs jo yli 30vuotias mies sanoi myöhään illalla joitakin vuosia sitten minulle ajessamme autolla että on miettinyt uskoontuloa mutta häntä pelottaa kun miettii mitä muut ajattelevat, jos hän tulee uskoon . Me ihmiset osaamme puhua mutta meidän on vaikeampi olla avoimia ja rehellisiä edes itsellemme aina . Usko vaan liian usein kuvataan tekemisenä , saavutuksena , suorituksena jota se ei ole pohjimmiltaan . . Uskon että paljon ihmisiä jotka ovat kokeneet epäonnistuneensa ja monet kärsivät riippuvuuksista ja ovat suorastaan traumatisoituneet siitä kaupallisesta ratkaisukristillisyydestä .vaikka Jumala tahtoo näyttäytyä meille omien tekojen kautta joiden varaan ja turviin hän tahtoo meidät kutsua ja sen kokemuksen saaneet ihmiset saavat omistaa ansiottoman rakkauden osakseen eli armon .Vain evankeliumin kautta ihminen tulee Jumalan lapseksi ja se sama todistaa ja lupaa kastehetkellä pienelle lapselle , tuhlaajalapselle , kuolinvuoteella maksavalle tai kuolemaan tuomitulle joka odottaa että sähkötuoliin laitetaan kovat virrat päälle . Jumalan sanat lupaukset pitää varmasti , kuka vain tahtoo pyytää apua häneltä .
Tässä on tuotu esille kuinka muslimeille on vaikea saada evankeliumia julistettua, entäpä luterilaisille, onko heille helppoa?
Otetaanmpa yksi helppo esimerkki, voiko luterilaisille opetta pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää, ei voi, eivät he ota sitä vastaan, miksi, koska se on mahdollista vain kun on Jeesuksen parantama sydän jossa on Pyhän Hengen kautta JUMALAN RAKKAUS!!
Siis luterilaisillekkin on saarnattava parannusta, ehkäpä Jumala kutsuu jotakuta heistä niin että voivat tehdä todellisen parannuksen!!
”voiko luterilaisille opetta pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää,”
Kansankirkko on menettänyt otteensa kristillisten asioiden opettajana. Kansa ei lähestulkoon edes tiedä, mitä evlut kirkko opettaa. Media on jo vuosia torpannut Raamatun sekavaksi kokoelmaksi, joka on täynnä käännösvirheitä. Tyypillistä on todeta: ”Uskon Jeesuksen olleen historiallinen henkilö ja hyvän opettajan, mutta en hänen jumaluuteensa.”
Yksi hyvä mittari on usko keskeiseen kristilliseen väitteeseen ”Jeesus on Jumalan Poika”. Kirkon julkaisemassa tutkimusyhteenvedossa nuorten usko tähän oli jo selvästi vähemmistöasemassa: alle 30-vuotiaista miehistä 38 % piti väitettä vähintään todennäköisenä, ja nuorista naisista kristilliseen Jumalaan uskoi vain 11 %. (evl.fi, RESEPTIO 1/25)
Evlut kirkon herätysliikkeisiin sitoutunut jäsenistö on kuitenkin aivan eri asia kuin kirkon jäsenistö keskimäärin. Herätysliikkeissä osallistuminen perustuu nimenomaan kristilliseen uskoon, Raamatun arvovaltaan, luterilaiseen tunnustukseen ja henkilökohtaiseen uskonelämään.
Kari Paukkunen voiko sinua opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää?
Ei tässä ole kysymys minun oppimastani.
Esitä kysymys itsellesi ja vastaa siihen. Blogin kysymys on sinulle: Mitä jos et olekaan ”tosikristitty”?
Kari Paukkunen onko blogin kysymys myös sinulle?
Eikö koko luterilaisuus perustuu teidän tulkintaan ”kastekäskystä”, siis eikö siinä ole myös että tulee opettaa pitämään KAIKKI MITÄ JEESUS ON KÄSKENYT PITÄÄ!!!
Kaste- ja Lähetyskäsky on annettu Kristuksen kirkolle kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina. Ei siis vain luterilaisille.
Siihen sisältyy käsky opettaa pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt pitää. Kun Jumalan sanaa opetetaan, Pyhä Henki voi avata uskon ymmärryksen missä tahtoo ja milloin tahtoo.
Kari Paukkunen mitä tarkoittaa opettaa PITÄMÄÄN KAIKKI mitä JEESUS ON KÄSKENYT PITÄÄ?
Jeesuksen seuraaminen on opetuslapseutta: ihminen oppii, uskoo, tottelee ja kasvaa hänen opetuksessaan. Jeesuksella on paljon opetuksia evankeliumeissa. Jeesus kirkasti koko Raamattua seuraajilleen mm. Emmauksen tiellä alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. VT:n ennustukset täyttyivät hänessä. Hänestä alkoi lopun aika. Jeesus antoi tehtävän omilleen opetuslapseuttaa koko maailma.
Hebrealaiskirje: 1:1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 1:2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”
Poika puhuu, häntä kuulkaa!
Ari Pasanen. Tämä on yksi tapa vastata sinulle. Kysymykseesi voi vastata myös monin muin tavoin. Vastaukset eivät kuitenkaan sinulle kelpaa. Olen oppinut, että sinulla on jatkuvien kysymysten tavoitteena lopulta ”ladata omat faktat pöytään” ja kertoa, että kaikki muut kristityt ovat väärässä.
Ari Pasanen, mikään seurakunta Suomessa ei sinun mielestäsi opeta hengellisistä asioista oikein. ”Onko nöyryyttä tunnustaa, että kaikki päätelmäsi eivät välttämättä ole kuitenkaan oikeita, kysytään blogissa.”
Mitä jos et ole ”tosikristitty”?
Kari Paukkunen näyttäisitkö missä tuon Raamatun sanan vastaista esille, siis mitä et voisi tarkistaa Raamatusta?
Siis luterilaisuudessa on kirjoitettu että kaikki tulee koetella Raamatun sanalla, mutta sitä itseään ei voi/saa koetella sillä, MIKSI??
”Mitä jos et olekaan ”tosikristitty”? Kysyy blogi
Ari Pasanen. Blogin kysymys on erittäin keskeinen myös sinun kohdallasi. Olet Kotimaa blogeilla kommentoinut vuosia. Olet vuosia esittänyt muille kirjoittajille kysymyksien jälkeen loputtomasti uusia kysymyksiä. Olet saanut vastauksia kysymyksiisi lukemattomasti. Mikään vastauksista ei ole tavoittanut sitä, mikä mielestäsi on oikea vastaus ja totuus kristillisen uskon ymmärtämisestä. Kerrot sen olevan salattu Jumalan toimesta muilta kuin sinulta.
Ari Pasanen. Et ole kyennyt kertomaan mihin suomalaiseen seurakuntaan ohjaisit hengellisistä asioista kiinnostuneen, etsikkoaikaansa elävän ihmisen. Sellaista ei sinulle ole.
Olet tämän blogin tyyppiesimerkki omasta mielestään oikeassa olevasta kristitystä.
Lue vielä tästä uudelleen, miten blogisti blogissaan haastaa oikeassa olevaa:
”Kaikki uskovat ajattelevat aina edustavansa jotain oletettua tosikristillisyyttä. Koska miksipä eivät ajattelisi. Oma usko on aina tietenkin sitä oikeaa uskoa™, kristillisyyttä. Mutta mitäpä jos näin ei olekaan? Se kun on todennäköisyyksiä ajatellen ainoa oikea oletus. On lukematon määrä tulkintoja olla ”tosikristitty”, joten on selvää, ettei monikaan sitä ole, vaikka joku tosikristillisyys olisi olemassa.”
Kiitos blogista Antero Syrjänen!
Kiitos kiitoksista. Ilahduttavan paljon saimme keskustelua. 😊