Täällä törmää toisinaan keskusteluun homoseksuaalisuuden syistä. Asiaa eri aikana selvittäneiden tutkijoiden lisäksi — jos mittarina käyttää viestien lukumäärää ja äänenpainoja — erityisasiantuntijoita aiheessa ovat homoseksuaalit itse sekä konservatiivisiksi luokitellut uskovaiset.
Homoseksuaalisuutta pidettiin pitkään mielisairautena. Uskottiin, että etäinen suhde toiseen vanhempaan tai varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset voisivat selittää seksuaali-identiteetin poikkeavuuden. Psykiatriset ja elinympäristöön liittyvät selitykset kuitenkin kaatuivat yksi toisensa jälkeen ja 17. toukokuuta vuonna 1990 Maailman terveysjärjestö WHO poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta.
Tämän jälkeen katseet kääntyivät kohti biologista selitystä. Merkittävimmät havainnot on tehty tutkimalla niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat sikiöön äidin raskauden aikana. Erityisen mielenkiinnon kohteena on sikiön kokema hormonialtistuma, mutta myös geenien vaikutusta on tutkittu.
Tiedämme, että testosteronille altistavaa CAH-sairautta potevista naisista 37% kuuluu seksiaalivähemmistöihin. Toisaalta Bayleyn ja Pillardin homomiehilla tekemä tutkimus vuodelta 1991 osoittaa homoseksuaalisuuden multifaktoraalisen periytyvyyden, siis sen että perimällä on vaikutusta, mutta se ei selitä kaikkea. Nykyisen käsityksen mukaan geenien vaikutus on noin 30% ja epigeneettiset selitysmallit keskittyvät siihen, miten geenit herkistävät sikiötä tietyille hormoneille.
Aivotutkimuksen osalta tiedetään, että heteronaisten ja homomiesten aivojen rakenne muistuttaa toisiaan ja heillä yleensä oikea aivopuolisko on dominoiva. Heteromiehillä ja lesbonaisilla on vastaava samankaltaisuus aivojen rakenteessa ja heillä vasen aivopuolisko dominoi. Erityisesti tämä näkyy mantelitumakkeen hermoyhteyksissä. Aivojen kehitystä on selitetty geenien ja hormonien yhteisvaikutuksella.
Tuoreessa Archives of Sexual Behavior -tiedelehden artikkelissa päädytään havaintoon, että aivojen hypotalamuksen inah3-alue säätelee seksuaalista kiinnostusta. Naisista kiinnostuneilla (heteromiehet ja lesbonaiset) alue on suuri, miehistä kiinnostuneilla (heteronaiset ja homomiehet) alue on pieni. Hypotalamuksen inah3-alue kehittyy testosteronin vaikutuksesta 6-8 viikon sikiöiässä. Geenit, äidin terveydentila ja jopa stressi vaikuttavat sikiötä altistavan testosteronin määrään.
Miksi homoseksuaalisuuden syy kiinnostaa uskovaisia?
Eri uskontojen parissa 1900-lukua leimaa torjuva, osin vihamielinen, suhtautuminen seksuaalivähemmistöön kuuluviin ihmisiin. Osin tämä on jatkunut meidän päiviimme saakka. On keskusteltu siitä, voiko seksuaalivähemmistöön kuuluva toimia kirkon tehtävissä tai onko samaa sukupuolta olevan parin kanssa ja puolesta rukoileminen pakollista, jos pappi kokee sen vastenmieliseksi. Viimeisin kiista koskee tunnetusti sateenkaariparin kirkollista vihkimistä.
Mietin, olisiko tässä alitajuisesti sellainen ajatus, että homoseksuaalisuus olisi mukavampi selittää yksilön omaksi valinnaksi. Tällaisen valinnan tehnyttä henkilöä olisi helpompi syyllistää kuin jos kyse olisi ihmisen ominaisuudesta. Näin ajatteleva saattaa pyrkiä hyvin agressiivisestikin kiistämään homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden.
Toisaalta pitää kuitenkin muistaa, että tiedämme 100% varmuudella, että geenit määräävät ihmisen ihonvärin. Tämä tieto ei ole kuitenkaan poistanut maailmasta rasismia. Ehkä se vaan on niin, että syntinen ihminen on altis asettamaan itsensä toisen yläpuolelle vaikka omatunnossaan tietäisi sen vääräksi.
Jusu: Mietin, olisiko tässä alitajuisesti sellainen ajatus, että homoseksuaalisuus olisi mukavampi selittää yksilön omaksi valinnaksi. Tällaisen valinnan tehnyttä henkilöä olisi helpompi syyllistää kuin jos kyse olisi ihmisen ominaisuudesta. Näin ajatteleva saattaa pyrkiä hyvin agressiivisestikin kiistämään homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden.
Toisaalta pitää kuitenkin muistaa, että tiedämme 100% varmuudella, että geenit määräävät ihmisen ihonvärin. Tämä tieto ei ole kuitenkaan poistanut maailmasta rasismia. Ehkä se vaan on niin, että syntinen ihminen on altis asettamaan itsensä toisen yläpuolelle vaikka omatunnossaan tietäisi sen vääräksi.”
Tismalleen näin. Tieteelliset tosiasiat menevät raskaasti yli hilseen ja esim. yo hienoa tieteellistä yhteenvetoasi tuskin kukaan asennevammainen uskaltaa sisäistää, vaikka ehkä kykenisikin. Useimmat eivät tod.näk. edes kykene.
Vaikka tavallaan allekirjoitan tuon, pyrin silti olemaan positiivinen sen suhteen, että ihmisissä on mahdollista herättää ajatuksia.
Tieteellisin termein on helppoa häivyttää asiaa maallikon silmistä. Jos näistä on keskusteltava niin olisi reilua jonkin kertoa miten tie johti tekoihin ja elämäntapaan jota sanotaan homoseksuaaliseksi. Kyllä kai jossain vaiheessa usko ja epäusko vaihtelee eli tyttö vai poika? Jos vastakkainen sukupuoli ei kiinnosta, johtaako se väistämättömästi siihen toiseen vaihtoehtoon vai voisiko olla jotain muuta.
”Olisi reilua jonkin kertoa, miten tie johti tekoihin ja elämäntapaan, jota sanotaan homoseksuaaliseksi.” Olisi reilua kertoa, ettei homoseksuaalisuus ole tekoja eikä elämäntapa. Se on seksuaalinen suuntautuminen. Siihen johtava tie kuljetaan äidin kohdussa raskauden alkuvaiheessa.
Lapsi ei kuitenkaan ole heti valmis seksuaalisiin asioihin ja tekoihin. Jokaisella on joku tie niin heteroillakin on.
Ajattelen, ettei heteroiden tai homojen tiellä ole erityistä eroa. Ainoastaan se, minkä sukupuolen edustajiin romanttiset tunteet ja seksuaalinen vetovoima kohdistuvat.
Jos sitten kysyt vaihtoehtoa, on olemassa ihmisiä jotka kokevat hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia ihmisiä kohtaan. Ilmiö on harvinainen ja sitä kutsutaan aseksuaalisuudeksi.
”Jokaisella on joku tie; niin heteroillakin on.” Niin kai voi sanoa, että jokaisella on tiensä ’tekoihin ja elämäntapaan’. Se ei kuitenkaan ole tie seksuaaliseen suuntautumiseen, korkeintaan oman suuntautumisensa löytämiseen ja – toivottavasti – hyväksymiseen.
Lauri tarkoittanee, että esimerkiksi uhkailemalla ja rankaisemalla riittävän ankarasti voidaan saada kaikki ihmiset elämään näennäisesti heteroelämää tai pidättäytymään sukupuolisuhteista. Tämä ei silti muuta ihmisten synnynnäisiä ominaisuuksia, mistä Jusun kirjoituksessa oli kyse.
Ei se nyt sitten ihan auennut mitä kyselin. Kun poika on hetero, hän näkee potentiaalisia kevereita kaikkialla missä on tyttöjä. Miten kiinnostus samaan sukupuoleen löytää vastakaikua, vai onko jokainen poika mahdollinen kumppani. Tämä oli se asia jota kyselin, mutta olkoon.
(kommentti siirretty oikeaan paikkaan)
Lauri, menee aivan samalla tavalla kun heteroilla. Sitä kiinnostuu tietyistä ihmisyksilöistä ja nämä sitten joko osoittavat vastakaikua tai eivät osoita.
Juuri näin kuten Pentti toteaa.
Jusu, tuo ajattelu /toive siitä, että homous olisi valinta, ei ikävä kyllä ole mitenkään pelkästään tai edes ensisijaisesti alitajuntainen…
Ei homoseksuaalisuuden pitämistä sairautena lopettanut sen syntytekijöiden syvempi ymmärtäminen, vaan asenteiden muutos. Asenteiden muutos tapahtui pitkan taistelun tuloksena.
Psykiatrit ja terapeutit olivat ensinmäisiä arvovaltaisia kyseenalaistamaan homouden sairautena. Yksi aikaisimpia homouden puolustajia oli psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud.Jo viime vuosisadan alussa hän torjui ajatuksen homoudesta sairautena eikä suositellut heille analyysia juuri homouden takia . Hä kiinnitti huomiota siihen että hyvin monet ihmiskunnan suurista neroista oli homoja.
.Valitrettavasti monet hänen opetuslapsensa ei ollut samaa mieltä, vaan homoutta yritettiin, varsinkin Ameriikassa parantaa terapioilla ja analyyseilla. Nuo kokemukset olivat kuitenkin sikäli tärkeitä, että juuri sellaisessa yhteydessä luovuttiin pitämästä hommoutta sairautena.
Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä ,että on olemassa sosiaalista evolutiota mikä voi antaa toivoa että muitakin ennakkoluuloihin perustuvia asenteita voidaan muuttaa.
Mielestäni ei kuitenkaan saa vähätellä niitä psykologisia tutkimuksia jotka ovat metoodisesti kestäviä ja joissa todetaan verraten säännöllinen perhekonstelaatio.Homot ovat taipuvaisia julistamaan nämä tutkimukset epäpäteviksi , ajatellen että biologiset löydöt vahvistaisivat heidän asemaansa.
Mitä vikaa on siinä ,että todetaan että myös homot käyvät läpi kehityspsykologisen prosessin? Sellaisen, joka vahvistaa heidän taipumustaan. Yksi sellaisen tutkimuksen tuloksista on että sukupuolinen leimaantuminen tapahtuu niin aikaisin että kyseessä ei voi olla minkäänlainen tietoinen valinta.
Toisinsanoen ,homoseksuaaleja ei voi syyttää siitä että he olisivat itse päättäneet ruveta homoiksi. Tavallista on se ,että nekin jotka tulevat ulos kaapista myöhemmin, ovat olleet latentisti noin suuntautuneita.
Edelleenkin on mielenkiintoista se ,että monella heterolla n 10-15 % lla on, olosuhteista riippuen, ollut homokokemuksia, mutta sitten olosuhteiden muuttuessa he ovat palaneet heterokäyttäytymiseen. Biseksuaalisuus on sitten vielä oma ryhmänsä.
”Yksi aikaisimpia homouden puolustajia oli psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud.Jo viime vuosisadan alussa hän torjui ajatuksen homoudesta sairautena eikä suositellut heille analyysia juuri homouden takia . Hä kiinnitti huomiota siihen että hyvin monet ihmiskunnan suurista neroista oli homoja.”
—-
-Tuntematta halua osallistua syvemmin keskusteluun, mainitsen Freudista, että hän uskoi ihmisten olevan luonnostaan biseksuaaleja. Ja piti sekä homoja että heteroita rajoittuneina kun kiinnostus kohdistui vain yhteen sukupuoleen.
”Freudin mielestä se, mikä aiheutti heteroutta, oli yhtä kiinnostavaa kuin se, mikä aiheutti homoutta. Sekä heterot että homot olivat hänen mukaansa rajoittuneita, koska olivat kiinnostuneet vain yhdestä sukupuolesta, mutta miksi?
”Miehen kiinnostus yksinomaan naisiin on ongelma, joka vaatii selityksen, ei itsestäänselvyys”, hän kirjoitti.”
https://yle.fi/uutiset/3-9576430
https://fi.wikipedia.org/wiki/Biseksuaalisuus
Muutoin minusta homouden synnyn syistä on turha kiistellä, kun tapauksia on monia ja monenlaisia, ja muutosta seksuaalisessa suuntautuneisuudessa on todistettavasti tapahtunut, suuntaan tai toiseen. Jokainen voi itse spekuloida syillä, jos niin kokee, miksi on homoseksuaali.
”muutosta seksuaalisessa suuntautuneisuudessa on todistettavasti tapahtunut, suuntaan tai toiseen.”
—-
-Nimenomaan tästä syystä pidän kaikista uskottavimpana näkemystä ja teoriaa, että ihmisellä on enemän tai vähemmän taipumusta biseksuaalisuuteen, mikä voi voimistua tai heikentyä elämän eri vaiheissa. On mielestäni turhan yksioikoista esittää, että jotkut syntyvät homoiksi ja jotkut heteroiksi ja se on kaikilla pysyvä ja muuttumaton ominaisuus.
Eli en näe biseksuaaleja minään ”omana ryhmänään”, vaan siten, että joillakin suuntautuneisuus vakiintuu homoseksuaalisuudeksi, useimmilla heteroudeksi, johtuen elämäntapahtumista, kulttuurista, kasvatuksesta, ihmissuhteista ja muista ympäristötekijöistä.
p.s. Sinänsä on kiinnostavaa, että vielä puhutaan homoista, heteroista ja biseksuaaleista, vaikka nämä käsitteet edellyttävät että on kaksi sukupuolta, ”sama” ja ”vastakkainen”. 🙂
”On mielestäni turhan yksioikoista esittää, että jotkut syntyvät homoiksi ja jotkut heteroiksi ja se on kaikilla pysyvä ja muuttumaton ominaisuus.”
Puheena olevat tutkimukset esittävät (ja osoittavat), että ominaisuudet ovat synnynnäisiä. Tuskin mikään niistä esittää, ettei ominaisuutta voisi myöhemmin ainakin näennäisesti muuttaa eri keinoilla, esimerkiksi väkivallalla uhkaamalla. Se on sitä paitsi eri tutkimusaihe.
On mielestäni hyvin harhaanjohtavaa esittää, että ihmiset ovat pääsääntöisesti biseksuaalisia ja että muutokset seksuaalisessa suuntautumisessa ovat tavanomaisia.
Heteroseksuaaleista vain aniharvoin tulee homoseksuaaleja tai päinvastoin. On tiedossa tapauksia, joissa aivohalvauksen tai päähän kohdistuneen rajun iskun seurauksena seksuaalisuudessa on tapahtunut selvä muutos.
Biseksuaalien ominaisuutta kokea kiinnostusta kumpaakin sukupuolta kohtaan ei voi pitää esimerkkinä tai todisteena siitä, että seksuaalinen suuntautuminen on muuttuvaa.
Esitin blogikirjoituksessa tieteellisiä tuloksia ihmisen seksuaalisuudesta, en uskomuksia siitä miten asiat saattaisivat olla.
Blogin kommentoinnin seuraamisen helpottamiseksi olen poistanut tästä keskusteluketjusta lukuisia viestejä, joissa toistuu voimistuvin äänenpainoin samansisältöiset ajatukset kuin yllä olevissa viesteissä.
Kirjoituksen aihepiiristä käytävä keskustelu on täysin sallittua, myös eriävät mielipiteet. Tämän ketjun osalta kuitenkin katsoin, että kymmeniä viestejä pitkä väittely ei tuonut keskusteluun uusia argumentteja yllä esitettyjen lisäksi.
Hyvä on, jos kaikki tunnustamme sen, että seksuaalinen suuntautuneisuus voi muuttua. Ja että tässä on otettava vakavasti ihmisen oma kokemus. Juuri sitähän olen sanonut. Sinun kommenttisi asiasta tuntuvat joltain osin ristiriitaisilta, kun aiemmin sanoit ettei kokemus voi kumota tieteellistä tutkimusta, ja kuitenkin, että jos ihminen kokee seksuaalisuutensa muuttuneen, häntä ei voi leimata valehteliijaksi, erehtyneeksi, aivopestyksi, tai biseksuaaliksi.
Ok.
Tamminen puhuu juuri siitä mitä itsekin yritän painottaa. Perintötekijöillä on merkitystä, mutta vahvemmin vaikuttavat ympäristötekijät. Siis elämän olosuhteet, ihmissuhteet, tapahtumat ja kaikki tekiijät, jotka ovat itsessään muuttuvia.
Eli jos meni ohi, niin en ole väittänyt mitenkään sitä vastaan, että perintötekijöillä ei olisi merkitystä. Sen perusteella vain ei voi sinetöidä ihmisen seksuaalisuutta millekään tasolle. Eli tässä juuri väitän vastaan blogistille, joka on tätä muuttumattomuutta vuosien aikana painottanut. Siksi otin asian esiin.
Henkilökohtainen kokemus ei voikaan kumota tieteellistä tutkimusta, tiede ei tosiaankaan toimi niin. Mikään ei silti estä kokemusten kokemista ja tutkimista. Niistä voidaan jopa tehdä tutkimusta, joka saattaa kumota aikaisempien tutkimusten johtopäätöksiä.
Tässä ei ollut aiheena se, voiko ihminen muuttua tai kokea muuttuvansa. Aiheena oli seksuaalisen suuntautumisen biologinen perusta. Tutkimustulokset ovat tärkeitä esimerkiksi siksi, että voidaan osoittaa vääräksi joissakin piireissä suosittu väite suuntautumisen valitsemisesta.
En tiedä, huomaatko itse vieväsi keskustelua hakoteille. Kirjoittaisitko oman blogin siitä, mistä haluat keskustella? Osallistun mielelläni.
Sari,
Sanon nyt ihan suoraan, että sinä kopioit netistä jonkun kertomuksen jossa joku biseksuaali vaihtaa miespuolisesta kumppanista naispuoliseen ja sen jälkeen sinä jankkaat maailman tappiin siitä, että sinulla on jokin itse kehittelemäsi teoria, jonka tämä ”muutos” todistaa.
Minä uskon, että olet vilpitön tuossa uskomuksessasi. Kaikissa muissa tapauksissa kutsuisin tuota jankkaamista trollaamiseksi, jolla yritetään tehdä kaikki järkevä keskustelu asiasta mahdottomaksi tuomalla keskusteluun tarkoituksella täysin älyvapaita ajatuksia.
On ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei riipu hänen elinympäristöstään tai kokemuksistaan parisuhteissa. Ääritapauksissa ne voivat vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä ja tekemiinsä valintoihin, mutta mikään epäonnistunut parisuhde ei muuta ihmisen aivopuoliskojen dominanssia tai hypotalamuksen alueiden kokoa. Se on päivänselvä asia.
Kuten sanottu, sinä voit aivan vapaasti uskoa tuohon teoriaasi eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Se on minun mielestäni kuitenkin niin älyvapaa, että en jaksa polttaa aikaa siitä jauhamiseen. Olen tästä pahoillani, mutta aidosti koen keskustelun aiheesta tuolta pohjalta täysin turhaksi.
”Henkilökohtainen kokemus ei voikaan kumota tieteellistä tutkimusta, tiede ei tosiaankaan toimi niin. Mikään ei silti estä kokemusten kokemista ja tutkimista. Niistä voidaan jopa tehdä tutkimusta, joka saattaa kumota aikaisempien tutkimusten johtopäätöksiä.”
——-
-Kyllä, mutta jos homo- tai heteroseksuaalisuus määritetään siten, että ihminen kokee kiinnostuvansa omasta sukupuolesta romanttisesti, eroottisesti ja seksuaalisesti, silloin mikään tieteellinen tutkimus ei voi kumota ihmisen omaa kokemusta. Jos ihminen itse kokee tämän kokemuksensa muuttuneen.
Eli tämä ei ole sellainen tutkimustulos, jossa ihmisen kokemus olisi alisteinen jollekin mikä määrittää ihmisen seksuaalisuuden ulkoapäin. Sitä tarkoitin.
Siksi ihmisen oma kokemus on tässä merkityksellinen.
”Sanon nyt ihan suoraan, että sinä kopioit netistä jonkun kertomuksen jossa joku biseksuaali vaihtaa miespuolisesta kumppanista naispuoliseen ja sen jälkeen sinä jankkaat maailman tappiin siitä, että sinulla on jokin itse kehittelemäsi teoria, jonka tämä “muutos” todistaa.”
———
-No, minä sanon nyt tähän, että olet käsittänyt väärin. Olen sanonut vain, että ihmisen oma kokemus on tässä relevantti ja merkityksellinen asia. Se, että tällaisissa tapauksissa olisi aina kyse ”biseksuaalisuudesta” taas on sinun oma tulkintasi, joka on pelkkä päätös selittää asia tietyllä tavalla.
Eli jälleen, otat lähtökohtaiseksi oletukseksi ja esität itsestäänselvyytenä, että tällainen ihminen on ”biseksuaali”, eikä ole koskaan ollut selkeästi homo eikä hetero.
Minä sanon vain, että jos ihminen oman kokemuksensa mukaan on muuttunut seksuaaliselta suuntautumiseltaan, ei ole syytä pitää häntä valehtelijana, erehtyneenä -tai biseksuaalina.
”Minä uskon, että olet vilpitön tuossa uskomuksessasi. Kaikissa muissa tapauksissa kutsuisin tuota jankkaamista trollaamiseksi, jolla yritetään tehdä kaikki järkevä keskustelu asiasta mahdottomaksi tuomalla keskusteluun tarkoituksella täysin älyvapaita ajatuksia.”
——-
-Tuota juuri tarkoitin kun sanoin ihmetteleväni ehdottomuuttasi tässä asiassa. Ja sitä, ettet kerta kaikkiaan kestä minkäänlaista kriittisyyttä ja spekulatiivista asennoitumista siihen nähden, että seksuaalinen suuntautuneisuus voisi olla ihmsiessä muuttuva eikä itsestäänselvästi stabiili ominaisuus.
Tällainen näkökulma ei ole lainkaan älyvapaa. Eikä ole syytä vaientaa tällaista näkökulmaa, siksi että se on uhka omalle näkemykselle.
————-
”On ollut tiedossa jo vuosikymmeniä, että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei riipu hänen elinympäristöstään tai kokemuksistaan parisuhteissa. Ääritapauksissa ne voivat vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä ja tekemiinsä valintoihin, mutta mikään epäonnistunut parisuhde ei muuta ihmisen aivopuoliskojen dominanssia tai hypotalamuksen alueiden kokoa. Se on päivänselvä asia.”
——–
-Oikeasti, tässä ja vastaavanlaisissa asioisa ei nimenomaan pitäisi juuttua siihen mikä on ”tiedetty vuosikymmeniä”. On hyvä että asiaa tutkitaan, ja tarkastellaan edelleen. Vai oletko sitä mieltä, että asiasta ei ole eikä voi olla enää uutta sanottavaa.
Ei ole missään asiassa hyvä vain päättää että on saatu lopullinen totuus ja piste siihen.
On täysin relevantti näkökulma, että perintötekijöiden lisäksi vähintään yhtä suuri merkitys voi olla niillä ympäristötekijöillä, ihmissuhteilla ja elämäntapahtumilla.
Varsinkin kun monen omat kokemukset tukevat juuri tätä.
—————-
”Kuten sanottu, sinä voit aivan vapaasti uskoa tuohon teoriaasi eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Se on minun mielestäni kuitenkin niin älyvapaa, että en jaksa polttaa aikaa siitä jauhamiseen. Olen tästä pahoillani, mutta aidosti koen keskustelun aiheesta tuolta pohjalta täysin turhaksi.”
——
-Kuin myös. Meillä on vain ehkä se ero, että haluan pysyä asialle avoimena enkä lyödä lukkoon mitään. Tai nimetä mitään älyvapaaksi. Tai päättää että tästä ei enää keskustella. Tai kirjoittaa blogia ja estää kriittinen keskustelu aiheesta.
Mutta. Poistun nyt.