Mistä on pienet homot tehty?
Täällä törmää toisinaan keskusteluun homoseksuaalisuuden syistä. Asiaa eri aikana selvittäneiden tutkijoiden lisäksi — jos mittarina käyttää viestien lukumäärää ja äänenpainoja — erityisasiantuntijoita aiheessa ovat homoseksuaalit itse sekä konservatiivisiksi luokitellut uskovaiset.
Homoseksuaalisuutta pidettiin pitkään mielisairautena. Uskottiin, että etäinen suhde toiseen vanhempaan tai varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset voisivat selittää seksuaali-identiteetin poikkeavuuden. Psykiatriset ja elinympäristöön liittyvät selitykset kuitenkin kaatuivat yksi toisensa jälkeen ja 17. toukokuuta vuonna 1990 Maailman terveysjärjestö WHO poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta.
Tämän jälkeen katseet kääntyivät kohti biologista selitystä. Merkittävimmät havainnot on tehty tutkimalla niitä ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat sikiöön äidin raskauden aikana. Erityisen mielenkiinnon kohteena on sikiön kokema hormonialtistuma, mutta myös geenien vaikutusta on tutkittu.
Tiedämme, että testosteronille altistavaa CAH-sairautta potevista naisista 37% kuuluu seksiaalivähemmistöihin. Toisaalta Bayleyn ja Pillardin homomiehilla tekemä tutkimus vuodelta 1991 osoittaa homoseksuaalisuuden multifaktoraalisen periytyvyyden, siis sen että perimällä on vaikutusta, mutta se ei selitä kaikkea. Nykyisen käsityksen mukaan geenien vaikutus on noin 30% ja epigeneettiset selitysmallit keskittyvät siihen, miten geenit herkistävät sikiötä tietyille hormoneille.
Aivotutkimuksen osalta tiedetään, että heteronaisten ja homomiesten aivojen rakenne muistuttaa toisiaan ja heillä yleensä oikea aivopuolisko on dominoiva. Heteromiehillä ja lesbonaisilla on vastaava samankaltaisuus aivojen rakenteessa ja heillä vasen aivopuolisko dominoi. Erityisesti tämä näkyy mantelitumakkeen hermoyhteyksissä. Aivojen kehitystä on selitetty geenien ja hormonien yhteisvaikutuksella.
Tuoreessa Archives of Sexual Behavior -tiedelehden artikkelissa päädytään havaintoon, että aivojen hypotalamuksen inah3-alue säätelee seksuaalista kiinnostusta. Naisista kiinnostuneilla (heteromiehet ja lesbonaiset) alue on suuri, miehistä kiinnostuneilla (heteronaiset ja homomiehet) alue on pieni. Hypotalamuksen inah3-alue kehittyy testosteronin vaikutuksesta 6-8 viikon sikiöiässä. Geenit, äidin terveydentila ja jopa stressi vaikuttavat sikiötä altistavan testosteronin määrään.
Miksi homoseksuaalisuuden syy kiinnostaa uskovaisia?
Eri uskontojen parissa 1900-lukua leimaa torjuva, osin vihamielinen, suhtautuminen seksuaalivähemmistöön kuuluviin ihmisiin. Osin tämä on jatkunut meidän päiviimme saakka. On keskusteltu siitä, voiko seksuaalivähemmistöön kuuluva toimia kirkon tehtävissä tai onko samaa sukupuolta olevan parin kanssa ja puolesta rukoileminen pakollista, jos pappi kokee sen vastenmieliseksi. Viimeisin kiista koskee tunnetusti sateenkaariparin kirkollista vihkimistä.
Mietin, olisiko tässä alitajuisesti sellainen ajatus, että homoseksuaalisuus olisi mukavampi selittää yksilön omaksi valinnaksi. Tällaisen valinnan tehnyttä henkilöä olisi helpompi syyllistää kuin jos kyse olisi ihmisen ominaisuudesta. Näin ajatteleva saattaa pyrkiä hyvin agressiivisestikin kiistämään homoseksuaalisuuden synnynnäisyyden.
Toisaalta pitää kuitenkin muistaa, että tiedämme 100% varmuudella, että geenit määräävät ihmisen ihonvärin. Tämä tieto ei ole kuitenkaan poistanut maailmasta rasismia. Ehkä se vaan on niin, että syntinen ihminen on altis asettamaan itsensä toisen yläpuolelle vaikka omatunnossaan tietäisi sen vääräksi.
43 kommenttia
”On täysin relevantti näkökulma, että perintötekijöiden lisäksi vähintään yhtä suuri merkitys voi olla niillä ympäristötekijöillä, ihmissuhteilla ja elämäntapahtumilla.” Tässä yhteydessä puhutaan parin ensimmäisen raskausviikon ympäristötekijöistä äidin kohdussa. Ei siis tarkoiteta ’ihmissuhteita ja elämäntapahtumia’.
Menee vähän metakeskusteluksi, mutta en malta olla sanomatta;) Oma olettamukseni on, että joidenkin keskustelua ja ehkä käsityksiäkin siivittää aitoamerikkalainen apologismi. Siihen viittaa se, että toistellaan mantranomaisesti ja monisanaisesti esim. Ameriikan kreationisteilta tuttuja hokemia tyyliin ”se nyt on vain teoria” tai ”tiedemiehet ovat erimielisiä”.
Toisessa keskustelussa ollaan huolissaan siitä, että some lynkkaa toimitusjohtajan yhdestä sanasta. Minusta aiheellisempi huoli olisi se, että netti antaa kaiken maailman pseudotieteilijöille ja lahkolaisille tehokkaita välineitä erinäisten höpöoppien levittämiseen. Tällainen ”tieto” leviää sitten kulovalkean tavoin otollisessa maaperässä.
Amerikoissa ollaan jo niin pitkällä, että eri kansanosia varten on selkeästi esim. omat uutiskanavat, ja presidentti tuomitsee valemedioiksi ne, jotka eivät häntä miellytä. Olen vielä toiveikas, että suomalaisten lukutaito ja arvostelukyky riittäisi, eikä meille tulisi vastaavaa tilannetta. Onhan noita magneetti- ja oikeamedioita tosin jo meilläkin.
Homoseksuaalisuus oli aikoinaan suuri haaste sekä psykoterapeuteille että psykoanalyytikoille. Kaikki vakava tutkimus tukee homoseksuaalisen suuntauksen pysyvyyttä . Koska kaikissa on tietty, huom vain tietty, biseksuaalinen tendenssi, niin on tietenkin rajatapauksia jossa biseksuaalinen lopulta kallistuu jompaan kumpaan suuntaan. Sitten on olemassa vakaa biseksuaalinen populatio jotka eivät muutu suuntaan tai toiseen.
Psykoterapian tuloksista on paljon tutkimusta ja juuri homoseksuaalisuuden kohdalla kaikki vakavat psykoterapeuttiset koulukunnat ovat lopettaneet heidän ”parantamisen” taipumuksestaan. Sen sijan on todettu se , että he ovat ehkä helpommin haavoittuvaisempia ja siksi tarvitsevat terapiaa muihin psyykkisiin ongelmiinsa . Monella homoseksuaalisella on erityislahjakkuutta erillaisilla esteettisen elämän alueella ja sitä myöten he kokevat myöskin elämän traumoja voimakkaammin. Samoin heistä löytyvä hoivaava elementti tekee heidät herkkätuntoiseksi ihmissuhteiden suhteen ollen itsekin herkästi reagoivia omissa suhteissaan.
Myöskin homoilla on vaikeuksia ihmissuhteissa ja he hakeutuvat terapioihin niiden takia tekemättä sunntaustaan ongelmaksi. Ottaa aikansa ennenkuin hetero terapeutti oppii kuuntelemaan heitä tehokkaalla tavalla. Joskus se ei suju ja on vahinko että homoseksuaaleja terapeutteja on suhteellisen vähän.
Tietääkseni vain jotkut uskonnolliset yhteisöt väittävät ”parantaneensa” homoja . Luulakseni nämä tulokset on kyseenalaistettu useaan otteeseen.
Josko vielä pohdiskelisin itse asiaa. Arvelen, että merkittävä syy vastustaa homoseksuaalisuutta ihmiselle tyypillisenä ominaisuutena on tiukka suhtautuminen luomiskertomukseen. Jos myönnetään homoseksuaalisuuden luonnollisuus, ei ole pitkä matka ajatukseen, että se kuuluu myös Jumalan luomistyöhön.
Suurimmalle osalle kristittyjä homoseksuaalisuus ei ole ongelma, eikä sen määritteleminen synniksi ole heille tarpeen. Vähissä ovat myös kirjaimellisesti luomiskertomukseen uskovat. Taisipa joku paavikin myöntää, että evoluutiossa on sittenkin ideaa, mutta Jumala sen keksi eikä Darwin;)
Joidenkin kristinuskon tulkintaan taas ei millään sovi, että esimerkiksi homoseksuaalisuus olisi Jumalan silmissä hyväksyttävää. Heitä varmaankin viehättää tiukka, yksinkertainen ja yksioikoinen uskon tulkinta. Sekä se, että voi paheksua ja ounastella homojen päätyvän kadotukseen. Lienee joidenkin ihmisten luonto tuollainen.
Kirjoittaja
Jusu Vihervaara
Kirjoittaja on insinööri, sateenkaariaktivisti ja ajattelija. Hän kirjoitti nimellä Jusu Vihervaara Kotimaa24 ylläpidon luvalla.
Sari: ”Minä sanon vain, että jos ihminen oman kokemuksensa mukaan on muuttunut seksuaaliselta suuntautumiseltaan, ei ole syytä pitää häntä valehtelijana, erehtyneenä -tai biseksuaalina.”
Tästä olemme samaa mieltä.
Haluaisin esittää yhden kysymyksen. Oman käsityksesi mukaan kuinka suurella osalla maailman ihmisistä seksuaalisuus muuttuu elämän aikana siten, että heistä tulee homoista heteroita tai toisin päivän? En pyydä mitään tarkkaa lukemaa, mutta suuruusluokkaa siitä, millaisesta prosentuaalisesta osuudesta on mielestäsi kysymys.
Ilmoita asiaton kommentti