Mistä löytyy se ahdas portti, josta jokaisen pitäisi kulkea sisälle?

Täällä pohdiskelemme uskosta ja uskon vierestä. Silti tärkein kysymys jää usein sivuun. Nimittäin se mitä se ahdas portti oikein tarkoittaa ja missä se on ? Monet kuitenkin pyrkivät sitä kohti. Jotkut ovat kertoneet miten joskus ovat tuota porttia etsineet ihan tosissaan, mutta sitä vain ei ole löytynyt. Lopulta ovat tulleet siihen tulokseen, ettei sitä ole, tai ainakaan se ei ole tätä etsijää varten. Näin vilpitön etsijä on päättänyt etsintänsä ja jäänyt vapaaehtoisesti uskonelämän ulkopuolelle.

Nuoret pohtivat usein elämän tarkoitusta. Juuri rippikouluiässä nämä mietiskelyt ovat hyvin tyypillisiä. Varsinkin ehkä pari vuotta sen jälkeen. Muistan hyvin miten silloin itse aloin pohtia tuota kysymystä. Oivalsin, että elämällä täytyy olla jokin syvempi tarkoitus. Muutoin kaikki on ihan mieletöntä, eikä millään ole mitään todellista merkitystä. Sitten kohtasin uskovia nuoria esiintymässä torilla. Jotenkin siinä tajusin heillä olevan se mitä etsin.

Mieli olisi tehnyt heti mennä porukaan, mutta kaverit oli siinä vierellä, enkä kehdannut. Vasta myöhemmin illalla , kun olisin yksin, niin menin heidän kokoontumiseensa ja uskoin löytäneeni portin. Näin ei kuitenkaan ollut oikeasti. Sillä ihmisen ikävä toisen luo veti puoleensa kuitenkin enemmän. Enkä kehdannut enää mennä uskovien porukaan, kun pidin itseäni niin huonona.
Näin synti veti minut pois ahtaanportin luota. Portista ei voi kulkea sisälle, jollei luovu syntisestä elämästään.

Luulin myös, että portti avautuisi syntini tunnustamalla, mutta siitäkin tuli sellainen oma teko, ettei portti löytynyt vieläkään. Vasta kun omat keinot oli kulutettu loppuun ja uskoin ehtoollisella vapauttavat sanat, jotka siinä minulle sanottiin, niin löysin portin ja astuin sisälle.

Jottei asia tulisi liian helpoksi, niin on monia, jotka eivät ole menneet portista sisään, mutta uskovat kuitenkin lujasti näin olevan. Sellaiset henkilöt tunnistaa siitä, miten innokkaasti he kertovat omasta parannuksestaan. Miten ovat hyljänneet kaiken synnin, jopa omat vanhempansa ja tehneet todellisen parannuksen. Heille itse portti onkin tullut sivuasiaksi ja heidän omat ponnistelunsa on tullut portiksi. Sillä Ahdas portti on Vapahtajamme Jeesus ja vain hänen työnsä kelpaa meidän edestämme portiksi, josta jokainen voisi käydä sisälle. Portista kulkeminen on kohtaaminen Vapahtajan kanssa henkilökohtaisesti. Vain oma tahtomme, joka haraa vastaan on esteenä. Moni lukee Raamatusta :”usko ei ole joka miehen” ja ” moni haluaisi mennä ahtaasta portista, mutta ei voi ” ja tulee siihen tulokseen, että jumala on laittanut juuri hänelle esteen. Todellisuudessa este on vain meidän omassa kovassa päässä.

68 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jos kapealla tiellä joku tulee vastaan, niin kohtaamisessa kohdataan. Nyt kyse on vielä hyvin kapeasta ja kivikkoisesta tiestä ja siinä vastaan tulee Jeesus itse, ni eihän siinä ohi pääse huomaamatta. Siitä huolimatta moni ei tahdo hyväksyä sitä, että olisi vain yksi tie ja portti, joiden kautta päästään sisälle. Jeesus kun on itse se tie, portti ja vielä ovikin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Kerran oli tehtäväni saarnata kaidasta tiestä ja ahtaasta portista. Miksi taivaan tietä Jeesus sanoo kaidaksi ja porttia ahtaaksi? Päädyin seuraavantapaiseen pohdintaan: Nuo Jeesuksen ilmaisut kertovat kolmesta asiasta: armosta, rististä ja kilvoituksesta. Kukaan ei voi pelastua ansioillaan, vaan ainoastaan armoa anoen. Tällöin on myönnettävä tarvitsevansa anteeksiantoa monien syntiensä takia, anteeksiantoa, jonka Jeesus on mahdollistanut sovituskuolemallaan. Jeesuksen seuraaminen merkitsee ristin ottamista ja itsensä kieltämistä. Ristin ottaminen on valmiutta kärsiä uskonsa tähden, itsensä kieltäminen merkitsee, että tunnustaa oikeaksi Jumalan tahdon ja pyrkii välttämään itsekkyyden sanelemia, mutta Jumalan tahdon vastaisia, toimintatapoja. Kilvoittelu merkitsee yritystä rakastaa lähimmäisiä teoin ja sanoin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Siinähän tuo on hyvin kiteytettynä. Mahtuisi hyvin vaikka 7 min saarnaan. Kuitenkin harvoin kuultua herkkua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Kaikki ylläolevat keskustelijat ovat lukeneet raamattunsa. Siksi ihmettelen että kukaan ei viittaa siihen kun Jeesus puhui ahtaasta portista. Kai muistatte että se koski sitä kuinka on luovuttava maallisista rikkauksistaan , sis tehtävä suuri uhraus voidakseen seurata Jeesusta? Jeesus tunsi myötätuntoa rikasta miestä kohtaan joka olisi halunnut seurata häntä mutta ei luopua omaisuudestaan.

    Sanoma on selvä . Mikään maallinen ei saa olla niin tärkeätä, että siitä ei voisi luopuisi Taivasten Valtakunnan takia. Jos tätä hengellistää liikaa niin se hengellisyys tulee juuri sellaiseksi rikkaudeksi joka tekee aidon seuraamisen vaikeaksi jollei mahdottomaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ehkä siinä oli sama koetus, joka oli Aabrahamilla: Uhraa poikasi Iisak! Koska hän oli valmis kuuliaisuuteen hän sai pitää poikansa, jospa rikkaalle nuorukaisellekkin olisi sanottu: Saat pitää omaisuutesi, mutta anna sen palvella Jumalan valtakuntaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tässä olen Markun kanssa ihan samaa mieltä, siis mikä ahtaan portin olemus on ja mihin se liittyy. Juuri suhteestamme ”maailman” rikkauksiin on kyse, ei mistään kasteista tms. Tämä on läpeensä käytännöllinen asia.

      Matt 19:16-26, Mark 10:17-25. .Kun Jeesus kohtasi rikkaan nuorukaisen joka oli noudattanut kaikkia käskyjä, Hän kysymyksellään koetteli nuorukaista. Nuorukainen, jonka sydän oli rahoissa kiinni, luuli, että Jeesus aikoi ottaa häneltä hänen rahansa pois . Tästähän ei ollut kysymys, vaan ainoastaan hänen sydämensä tilan koettelemisesta. Jeesushan sanoi, että jos hän luopuisi omaisuudestaan köyhien hyväksi nuorukaisella tulisi olemaan aarre taivaassa. Puhuessaan nuorukaiselle Jeesus rakasti häntä, näin luvaten itsensä hänen aarteekseen. Aarre taivaassa meillä kaikilla on kun läpäisemme saman koetuksen. Se merkitsee, että Jumalasta on tullut ”lähteemme” ja turvamme mitä toimeentuloon tulee. Turvamme on nyt Hänessä, ei ensi sijassa työnantajassamme tms. Ymmärrämme, että työpaikkamme on perimmältään Jumalan siunaus ja lahja.

      Ellei kukkaromme, taloutemme, ole Jumalalle luovutettu, emme mekään pääse Jumalan valtakunnan elämään sisälle. Emme myöskään sanan todellisessa merkityksessä voi palvella Harraa ja tehdä oikeata Jumalan valtakunnan työtä. Erilaista kirkollista ja vapaakristillistä työtähän toki kaikki voimme tehdä, mutta se ei välttämättä ole useinkaan sama asia kun Jumalan valtakunnan työ.

      Ahneus ja materialismi ovat pääsyy läntisen kirkon hengelliseen voimattomuuteen. Ahdas portti ja kaita tie ei nykyihmistä pahemmin kiinnosta, ja siksi sydän pysyy kiinni ”mammonassa”. Raamatun mukaan emme kuitenkaan voi palvella kahta herraa, Matt 6:24b. Jos emme siis Pyhän Hengen johdatuksella tee perinpohjin selväksi suhdettamme rahaan on turha luulla että ymmärrämme Jumalan palvelemisesta kuuliaisuudessa paljoakaan. Juuri tästä syystä Jeeesus puhuu rahasta monta kertaa enemmän kuin vaikkapa pelastuksesta tai uskosta.

      Suhde rahaan ja opetus siitä, miten meidän tulee toimia omaisuutemme suhteen on aivan keskeistä Jeesuksen puheissa. KOska vaan Jumala voi kysyä meiltä oikeutetun kysymyksen: Onko sinun talosi ja tavarasi luovutettu Hänelle, vai onko sydämesi niissä kiinni niin, ettet pahan paikan tullen pystyisi niistä luopumaan?

      Juuri tässä on ahdas portti. On aivan niinkuin Jeesus sanoo, että harvat ovat ne, jotka sen löytävät, Matt 14:7b. Kirkon ovethan ovat toki aina auki, mutta tämä on kyllä aivan toisenlainen portti. Se aukeaa vain sydämem kuuliaisuudessa koetuksen jälkeen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Lauri. ”Saat pitää omaisuutesi, mutta anna sen palvella Jumalan valtakuntaa?” Hyvä, ymmärrämme asian suunnilleen samalla tavalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Tuossa (Matt19) nuorukainen kysyy Jeesukselta ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus kehottaa häntä pitämään käskyt, joita kaikkia nuorukainen sanoo noudattaneensa.

      Mielestäni seuraavat Jeesuksen sanat ovat asiaa hyvin valaisevia. – ”Jos tahdot olla – t ä y d e l l i n e n – mene myy omaisuutesi ja tule ja seuraa minua.” Jeesus veti täydellisyyden kriteetit niin koviksi, että nuorukaisen oli mahdotonta tuota käskyä täyttää.

      Käskyjen noudattamien on mielestäni tämän kertomuksen fokus. Nuorukainen luuli pääsevänsä omilla ansioillaan taivasten valtakuntaan, joka on ihmiselle täysin mahdotonta. Opetuslapsetkin ihmettelivät kovin tuota vastausta ja kysyivät, kuka sitten voi pelastua? Kuten tiedämme Jeesus vastasi heille: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

      Tosin onhan tässä toki tuo rikkauden kiusaus olemassa, kuten mekin sen omassa povessamme hyvin tunnemme. En usko, että opetuslapsetkaan olivat tuosta kiusauksesta täysin vapaita. Ihmisiä kun olivat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    On totta, että arvojärjestyksessä ensimmäisenä tulee olla Jumala ja Hänen tahtonsa. Tästä kaikesta luopumisestakin voi tulla tikapuut taivaaseen. Jotka, ei sinne kuitenkaan vie. Eikä perheellinen ei voi luopua omaisuudestaan ja jättää perheestään huolehtimista muiden huoleksi. Tallaisesta sanotaan, että ovat uskottomia pahempia. Jos omaisuudesta luopuminen olisi ahdas portti, niin toisille se olisi paljon helpompaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pekka. ”Eikä perheellinen ei voi luopua omaisuudestaan ja jättää perheestään huolehtimista muiden huoleksi.” Et taida ymmärtää koko asiaa. Myöskään rikkaalta nuorukaiselta Jeesus ei olisi ottanut omaisuutta pois. Jeesus tahtoi vain opettaa hänet toimimaan kuuliaisuudessa ja Jumalan valtakunnan periaatteella ja turvaamaan Häneen. Perimmältään Jeesus tahtoi siunata häntä enemmän, sitähän aarre taivaassa merkitsee.Mitä Jeesus olisi hänen rahoilaan tehnyt? Mitkään kerjäläismunkistot tms. luopuminen ei ole kovin hyvä ratkaisu tähän kysymykseen joka koskee suhdettamme omaisuuteen. Meidän tulee osata kuuliaisuudessa luovuttaa omaisuutemme Jumalalle niin, ettei sydämemme ole siinä kiinni, vrt Psalmi 62:11b.Vain sen jälkeen omaisuutemme voi ola Jumalan käytössä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Vielä kerran, ei Jumala talojamme halua, vaan sydämemme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Mitkään kerjäläismunkistot tms. luopuminen ei ole kovin hyvä ratkaisu tähän kysymykseen joka koskee suhdettamme omaisuuteen.” Kerjäläismunkkien löytö oli oikeastaan uusi ja toimiva suhde rahaan. He oivalsivat, että kokoaminen ja omistaminen on hyödytöntä, varojen kuluttaminen ja käyttäminen taas pyörittää taloutta. Ajatushan löytyy Raamatustakin: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Ei Jumala talojamme halua, vaan sydämemme.” Hän tosin haluaa tulla kotiemmekin Herraksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pentti. ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.” No jonkun omakotitalo tuskin on tälainen aarre, jota Jeesus kohoittaa olemaan hankkimatta. Kyse on sydämestä. Missä aarre on siellä on sydänkin. Hän tässä kuten muuallakin tarkoittaa, että sydämen lojaliteetti kuuluu Jumalalle. Omakotitalo kuuluu siis myös Herralle, joka tahtoessaan voi antaa sille merkityksen. Sydän on kiinni Jumalassa, ei ensin talossa.Silloin on kaikki kohdallaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Penttiu. ”Hän tosin haluaa tulla kotiemmekin Herraksi.” Aivan, ja siellä kotona on myös kukkaromme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pkka. ”Jos omaisuudesta luopuminen olisi ahdas portti, niin toisille se olisi paljon helpompaa.” Aivan, Ananiakselle ja Safiiralle omaisuudesta luopuminen oli vaikemapaa kuin joillekin muille. Alkuseurakunnassahan talot ja tavarat annettiin iloisesti tarvitseville. Silloin tällainen oli ymmärrettävämpää kun elettiin täysimittaisen hengellisen herätyksen keskellä, Jumalan valtakunnan ilmapiirisä ja voimassa. Nythän tällainen voima on kirkosta poissa. Silloin tietysti talojen merkitys meille on erilainen. Nykyihmisen ja yhteiskunnan elämässä materialistinen ja ahne kulutus on ajat sitten korvannut uskon, jopa uskonnon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pekka. ”Lukijat käsittävät ensin tekstejä omalla tavallaan ja se saa aikaan heissä tunnereaktioita. Sitten tuo reaktio puretaan vastaavana pohdintana. Eli käytännössä syytetään toista siitä tunnereaktiosta, jonka itse on itselleen kehittänyt.” Tähän voi vielä kerran todeta, että minun kohdalla tällaisessa harvemmin on kyse tunnereaktiosta. Kyllä ymmärryksellä pelataan. Kokotalouden hoitoon liittyvän näkökulmani voi aivan hyvin nähdä niinkin, että se mitä sanoin on vain yksi ahdas portti, josta voimme joko mennä läpi,tai sitten ei. Molemmista valinnoista on erilaisia seurauksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Yllättävä tuo pohdintasi Antti, etten ymmärrä mitään tästä asiasta. Olen saanut ihan riittävästi lukea tuonkaltaisia pohdintoja Kotimaa 24:ssä. Lukijat käsittävät ensin tekstejä omalla tavallaan ja se saa aikaan heissä tunnereaktioita. Sitten tuo reaktio puretaan vastaavana pohdintana. Eli käytännössä syytetään toista siitä tunnereaktiosta, jonka itse on itselleen kehittänyt. Laitetaan toisen syyksi, omat tunnekokemukset. Näin saa tekosyyn millaiseen käytökseen tahansa. Vastapuoli antaa siteen samalla mitalla takaisin ja sitä taistelua jatkuu sitten pitkään. Muut jäävät vain sivusta seuraamaan riitaa, joka pahenee koko ajan. Joten antaa olla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Tästä ei tule mitään riitaa, koska ajtukseni eivät ole mityään hetken päähänpistoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pekkoa, ”Yllättävä tuo pohdintasi Antti, etten ymmärrä mitään tästä asiasta”. No voin vetää sanomani takaisin. Se tuli siitäkun sanoit ettei perheellien voi luopua talostaan aivan kuin joku olisi sitä ottamassa pois.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pekka. “Lukijat käsittävät ensin tekstejä omalla tavallaan ja se saa aikaan heissä tunnereaktioita. Sitten tuo reaktio puretaan vastaavana pohdintana. Eli käytännössä syytetään toista siitä tunnereaktiosta, jonka itse on itselleen kehittänyt.” Tähän voi vielä kerran todeta, että minun kohdalla tällaisessa harvemmin on kyse tunnereaktiosta. Kyllä ymmärryksellä pelataan. Kokotalouden hoitoon liittyvän näkökulmani voi aivan hyvin nähdä niinkin, että se mitä sanoin on vain yksi ahdas portti, josta voimme joko mennä läpi,tai sitten ei. Molemmista valinnoista on erilaisia seurauksia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Pesonen sanoo:

      Siinä tuon taas pääsi näkemään, miten helposti käy, niin että omalla tavallaan joku ymmärtää jotain ja sitten syyttää toista siitä, ettei tämä muka ymmärrä asiaa. Kyse kun oli syytöksen esittäjän omasta väärinkäsityksestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.” Joh.12:25

    Tuo on rinnakkainen kuvaus ahtaan portin läpi menemisistä. Samoin: ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” Matt.16:25

    On tavallaan paradoksi, että ihminen etsii elämäänsä ja haluaa kehittää sitä ja näin tallentaa sen itselleen ja toisaalta juuri siten ihminen kulkee väärään suuntaan. Ihmisen tulee ymmärtää kadotettu tilansa, että voi löytää portin tai oven Elämään (Kristus)

    Paljon on sellaista suorittavaa kristoillisyyttä, jossa ”minä” on keskiössä ja Jeesus on vain väline, jonka nimessä toimitaan.

    ”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ”Älä tartu, älä maista, älä koske!” -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” Kol.2:20-23

    Paino sanalla: ”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet” Kristitty ei nimittäin voi elää enää itsessään. Ei ole mitään välimuotoa tai synergiaa, jossa ihminen toimii ”pikku” jumalana hengellisessä mielessä. Tämä ei monelle sovi ja he sanovat helposti: ”Onhan ihmisellä joku osa tässä kaikessa!” Ja näin he itseasiassa pitävät kiinni vielä omastaan, jonka he luulevat omistavansa.

    ”Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.” Luuk.8:18

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kyse on tietysti toivomuksesta tehdä ja toimia Jumalan tahdon mukaan. Löytyykö se evankeliumeista, Paavalin teologiasta, Ignatiuksen huomaamisesta, vaikko Jaakobin kirjeestä , on kullekin huomaamisen päässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Paukkunen sanoo:

    ”Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin fariseusten ja kirjanoppineiden, niin te hukutte.”

    Jeesus tarkoittaa hengellisiä eikä maallisia rikkauksia. Pelastus ei tule hengellisten rikkauksien (lain noudattaminen = mahdotonta) kautta, vaan yksin uskosta, armosta ja Kristuksen kautta. Maallisesti köyhä ja rikas pelastuvat samalla tavalla, yksin Kristuksen kautta. Siinä on ahdas portti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kari. ”Maallisesti köyhä ja rikas pelastuvat samalla tavalla, yksin Kristuksen kautta. Siinä on ahdas portti”. Aivan oikein mitä oelastumiseen tulee. Sitten on aivan selvä Raamatun sanoma, että köyhän on helpompi pelastua kuin rikkaan. Tosin köyhänkin sydän voi olla yhtä kiinni jossain romussa kuin rikkaan sydän luksuspalatsissa tai kartanossa. Kuitenkjin Jeesuksen viisauden mukaanköyhän on helpompi kääntyä Jumaln puoleen kuin rikkaan.

      Hebrealaisessa maailmankuvassa sinänsä ei tehdä eroa hengellisen ja maallisen todellisuuden välille, vaan Jumalan pelastussuunnitelma koskee koko luomakuntaa. Juuri tästä syystä Uudessa testamentissa on niin paljon opetusta rikkaan ja köyhän suhteesta, talouden hoidosta ja rahasta. Raamatun mukaan se, miten hoidamme ”maallista” omaisuutta on indikaaattori siihen, millaisia ”hengellisen” huoneen haltijoita olemme. Näin koetellaan uskollisuuttamme, kurinalaisuuttamme ja lojaalisuuttamme jne. Jos emme osaa hoitaa maallista hyvää, ei meille kannata uskoa hengellistäkään hyvää. Jotenkin näinhän ajatus menee.

      Jo VT:ssa näemme, että jopa Ilmestysmajan kaikkein pyhimpään oli muiden pyhitettyjen esineiden ohella laitettu Pyhäkkösekeli, 2 Moos 30.13. Jumalan ajatus rahan suhteen on aika erilainen kun meidän korruptoituneessa maailmassa elävien ihmisten.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Antin perustelu on hyvä ja kannatettava olen samaa mieltä, mutta…

      Raamatusta löytyy myös jännite ja kamppailu kahden pojan välillä, orjattaresta ja vapaasta vaimosta syntyneen välillä. Tämä kehitys lähti liikkeelle jo Kainista ja Aabelista. Kain toi oman työnsä hedelmää Jumalalle uhriksi, Aabel vapaana kasvaneen eläimen. Iisak syntyi vapaasta vaimosta, Ismael orjattaresta. ”Orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta” (Gal. 4:23) Rikas nuorukainen kertoi noudattaneensa kaikkea lakia, niin myös fariseukset (toivat omia töitä esille kelvatakseen Jumalalle). Tuhlaajapoika vertauksessa vanhempi veli noudatti kaikkea (toki on myös perillinen, kuten isä tunnusti), mutta nuoremmalla veljellä ei ollut mitään hyvää tuotavaa isälle.

      Ehkä tämä jännite näkyy myös ajoittain ns. vapaitten suuntien ja luterilaisten kristittyjen keskustelun välillä?

      ”Tämän vain tahdon saada teiltä tietää; lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?” (Gal. 3:2)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Kari, ” Tuhlaajapoika vertauksessa vanhempi veli noudatti kaikkea (toki on myös perillinen, kuten isä tunnusti), mutta nuoremmalla veljellä ei ollut mitään hyvää tuotavaa isälle”.

      MInua tämä ahdas prrtti kiinnostaa enemmän kristillistä, so. Jumalan valatkunnan elämää ajatellen, kuin itse pelastusta ajatellen. Luterilainen näkemyshän on että olemme kasteessa uudestisyntyneitä Eihän tässä ole mitään ahdasta porttia, vaan pelkkä kastetoimitus, ja pelastumme sakramentin omasta voimasta. Sitten tietysti elämä on täynnä ahtaita portteja ja erilaisia tienristeyksiä jne.

      Ahdas portti vie elämään, so. yltäkylläiseen, hyvään, siunaattuun, rakkaudelliseen ja tervehenkiseen elämään Jumalan yhteydessä., vrt Matt 7:13-15. JUmalan yhteydessähän on kaikki elämän täyteys, miten muuten voisi olla. Jmala on hyvä taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä, ja tahtoo meille vain hyvää. Nyt tuhlaajapoikakertomuksessahan ei varsinaisesti kuvata itse tuhlaajapojan tuntemuksia. Voin kyllä kuvitella, että juhlahumun keskellä hän saattoi vielä olla vähän nolossa kunnossa ja myös kykenemätön täysillä ”irrottelemaan” juhlatunnelmissa. Isä ystävineen sensijaan oli varmasti onnellinen.

      Vanhemmesta veljestä sensijaan tiedämme paljonkin. Hän oli aina elänyt Isän talossa, mutta syytti Isää siitä, ettei hänelle koskaan järjestetty juhlia. Hän myös koki kateutta ja vihaa retkuveljeään kohtaan joka nyt oli juhlinnan keskipiste.

      Tällaisia lain alla eläviä uskovia on meidän kirkoissamme vaikka kuinka paljon, vapaissa suunnissa yhtä lailla kuin ev.lut. puolellekin. Tässä on suomalaisen alatien kristillisyyden ongelma. Uskovat ovat lainalaisen tilansa tähden kykenemättömiä uskomaan Jumalan hyvyyteen ja ottamaan vastaaan siunauksia. Tuhlaajapojaan etäisyys Isän kotiin mitattiin maantieteellisenä etäisyytenä, kun taas vanhemmen veljen tragedia oli siinä, että etäisyys oli vieläkin suurempi vaikka se oli hänen sydämessään.

      Syvän lainalaisuuteen sotkeutuneen uskovan auttaminen ei ole helppoa, mutta olen nähnyt sellaisia, jotka ovat löytäneet tämän ahtaan portin ja armon ja vapauden. Tässähän ns.halvan armon tarjoamisella ei pitkälle pötkitä, vaan syvästi lainalaisen ihmisen edessä on samantapainen prosessi kuin alkoholistilla, jonka on etsittävä viimeinen nurkka, mistä ei enää ole muuta ulospääsä kuin läpimurto uuteen elämään.

      Useimmat hyvinvointiyhteiskunnan nykyuskovat eivät koskaan edes mieti, mikä asema heidän sydämissään rahoilla omaisuuksilla on? Länsimaissa” kulutushuuma” on ajat sitten ottanut uskonnan ja jopa uskon paikan ihmisten elämässä. Olemme täysin ahneutemme ja materialismimme turrutamia ja hengellisesti sokaisemia. Kirkomme ovat samasta syystä vailla hengellistä voimaa.

      Nyt kun ns. yhtenäiskulttuuri on kadonnut ei kirkolla enää ole tässä asiassa paljoakaan sanomista, siis niin, että kukaan ottaisi sitä vakavasti. Kirkossa pelätään verorahojen menettämisstä, ja opit ja opetukset tänään muovautuvat tästä lähtökohdasta. Tästä syystä vastuu omasta hengellisestä elämästäme on meillä itsellämme.

      Minun murhe tässä on se, että se hyvä elämä, minkä Jumala jokaiselle uskovalle haluaa antaa, jää useimmilta kokonaan elämättä ja kokematta. Näin käy kun ei osata tehdä eroa kirkollisen ja Jumalan valtakunnan elämän välillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” On hyvä muistaa, että tiekin on kapea. ’Yltäkylläinen, hyvä, siunattu, rakkaudellinen ja tervehenkinen elämä Jumalan yhteydessä’ ymmärretään usein pinnallisesti ja väärin. Se on aivan muuta kuin vaikkapa Dale Carnegien lupaama ’ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Pentti ‘Yltäkylläinen, hyvä, siunattu, rakkaudellinen ja tervehenkinen elämä Jumalan yhteydessä’ ymmärretään usein pinnallisesti ja väärin.” No hyvä asia kuitenkin on se, että on mahdollista ymmärtää se oikeinkin. Väärin ymmärretty elämähän on sitten asia erikseen. Se on menetys jota lain alla oleva ihminen ei edes pysty suremaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sinulla kun Antti Hämäläinen on paljon jakamista, niin miksi et kirjoittaisi joskus jonkun oman blogin ?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.