Mistä löytyy se ahdas portti, josta jokaisen pitäisi kulkea sisälle?
Täällä pohdiskelemme uskosta ja uskon vierestä. Silti tärkein kysymys jää usein sivuun. Nimittäin se mitä se ahdas portti oikein tarkoittaa ja missä se on ? Monet kuitenkin pyrkivät sitä kohti. Jotkut ovat kertoneet miten joskus ovat tuota porttia etsineet ihan tosissaan, mutta sitä vain ei ole löytynyt. Lopulta ovat tulleet siihen tulokseen, ettei sitä ole, tai ainakaan se ei ole tätä etsijää varten. Näin vilpitön etsijä on päättänyt etsintänsä ja jäänyt vapaaehtoisesti uskonelämän ulkopuolelle.
Nuoret pohtivat usein elämän tarkoitusta. Juuri rippikouluiässä nämä mietiskelyt ovat hyvin tyypillisiä. Varsinkin ehkä pari vuotta sen jälkeen. Muistan hyvin miten silloin itse aloin pohtia tuota kysymystä. Oivalsin, että elämällä täytyy olla jokin syvempi tarkoitus. Muutoin kaikki on ihan mieletöntä, eikä millään ole mitään todellista merkitystä. Sitten kohtasin uskovia nuoria esiintymässä torilla. Jotenkin siinä tajusin heillä olevan se mitä etsin.
Mieli olisi tehnyt heti mennä porukaan, mutta kaverit oli siinä vierellä, enkä kehdannut. Vasta myöhemmin illalla , kun olisin yksin, niin menin heidän kokoontumiseensa ja uskoin löytäneeni portin. Näin ei kuitenkaan ollut oikeasti. Sillä ihmisen ikävä toisen luo veti puoleensa kuitenkin enemmän. Enkä kehdannut enää mennä uskovien porukaan, kun pidin itseäni niin huonona.
Näin synti veti minut pois ahtaanportin luota. Portista ei voi kulkea sisälle, jollei luovu syntisestä elämästään.
Luulin myös, että portti avautuisi syntini tunnustamalla, mutta siitäkin tuli sellainen oma teko, ettei portti löytynyt vieläkään. Vasta kun omat keinot oli kulutettu loppuun ja uskoin ehtoollisella vapauttavat sanat, jotka siinä minulle sanottiin, niin löysin portin ja astuin sisälle.
Jottei asia tulisi liian helpoksi, niin on monia, jotka eivät ole menneet portista sisään, mutta uskovat kuitenkin lujasti näin olevan. Sellaiset henkilöt tunnistaa siitä, miten innokkaasti he kertovat omasta parannuksestaan. Miten ovat hyljänneet kaiken synnin, jopa omat vanhempansa ja tehneet todellisen parannuksen. Heille itse portti onkin tullut sivuasiaksi ja heidän omat ponnistelunsa on tullut portiksi. Sillä Ahdas portti on Vapahtajamme Jeesus ja vain hänen työnsä kelpaa meidän edestämme portiksi, josta jokainen voisi käydä sisälle. Portista kulkeminen on kohtaaminen Vapahtajan kanssa henkilökohtaisesti. Vain oma tahtomme, joka haraa vastaan on esteenä. Moni lukee Raamatusta :”usko ei ole joka miehen” ja ” moni haluaisi mennä ahtaasta portista, mutta ei voi ” ja tulee siihen tulokseen, että jumala on laittanut juuri hänelle esteen. Todellisuudessa este on vain meidän omassa kovassa päässä.
68 kommenttia
Näinpä, juuri Antti, yhdellä on yksi ja toisella toinen. Rullatuolissa istuva ei voi tehdä samoja kuin se, jolla on jalat. Tarkoitan, että monesti ulkokuori voi pettää. Syvällisimmät Kristilliset totuudet olen kuullut juopon suusta. Ahdistuneita ja pelokkaita ihmisiä taas hyvinkin kunniallisissa Kristityissä kodeissa.
Eihän meidänkään tule arvioida toisiamme enää lihan mukaan, vaan Hengen?
Kuinka kukin vaeltaa? Vaeltakoon kukin sen Armon mukaan kuin on voimaa. Jokainen sen uskonmäärän mukaan, kuin on annettu. Kristittyjen tulee olla esimerkkeinä ainoastaan laupeudessa ja Armossa, että heikot ja eksyneet löytäisivät Kristuksen luokse ja Hänen kauttaan Jumalan. Tekopyhyys karkottaa rakkauden. Rakkaus taas pelon.
Paavali kirjoittaa: ”Silmä ei saata sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”, eikä myöskään pää jaloille: ”En tarvitse teitä”. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. 1.Kor.12:21-25 Ja toisaalla taas:
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Room.12:1-10
Iankaikkinen elämä on tosiaan alkanut jo maan päällä, mutta kuolleet teot saavat kuolleita seuraajia ja elävät teot eläviä. Tärkeintä on ymmärtää, ettei rakkautta voi leikkiä, sillä Jumala odottaa, että anomme Häneltä kaiken.
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
”MInua tämä ahdas portti kiinnostaa enemmän kristillistä, so. Jumalan valatkunnan elämää ajatellen, kuin itse pelastusta ajatellen. Luterilainen näkemyshän on että olemme kasteessa uudestisyntyneitä Eihän tässä ole mitään ahdasta porttia, vaan pelkkä kastetoimitus, ja pelastumme sakramentin omasta voimasta. Sitten tietysti elämä on täynnä ahtaita portteja ja erilaisia tienristeyksiä jne.” Antti (klo 7:58)
Käsite ahtaasta portista on syytä käsittää, kuten sen Raamattu tuo esille, myös toisaalla. Jeesus puhuu itsestään ”Ovena”, eli tuo portti ei varsinaisesti tarkoita ahtautta siinä mielessä, kun me elämää yleensä katsomme, vaan siinä mielessä, että kuolemme Kristuksen kanssa ja meidät haudataan yhdessä Hänen kanssaan (Kasteen hauta) , mutta meidän elämä myös alkaa Kristuksessa, kun nousemme ylös vedestä. Tuo ahdas portti on siis Kristus. Niinkuin luonnollinen ihmisen maailmaan tulo käy kohdusta veden ja veren kautta, niin on myös Hengellisen elämän laita, me synnymme Kristuksen kautta, jossa veri ja vesi pitävät yhtä.
Kun olemme näin saatetut Kristukseen ja uuteen elämään, niin meidän tulee luottaa (uskoa) Jumalan lupaukseen Kristuksessa. Ja kuten olemme oppineet, usko tulee Jumalan (Kristuksen) Sanan kuulemisesta ja sisäistämisestä, niin myös meidän elämä Kristuksessa jatkuu tuossa luottamuksessa. Näin siis täytyy olla, jotta kaste ja opetus toimii Kristuksen uskon kautta. Näin tulee myös lapselle opettaa, että Hän on syntynyt Kristukseen kasteen kautta. Ei Jumala ota pois lupaustaan, vaan ihminen sotkee järkeilyllään terve opetuksen. Jumalan Rakkaus tulee meille Kristuksessa.
Tie on kaita vain siltä osin, että pysyisimme tässä uskossa loppuun asti, kilvoitus ei siis ole siinä miten hyvin selviämme elämän lukuisista haasteista, vaan, että me kaiken ahdistuksen ja vaivan kestettyämme seisoisimme lujassa luottamuksessa Herraamme ja siinä pysyisimme kaikissa elämän tuulissa.
Kastetta ja uskoa ei voi eikä saa erottaa toisistaan, ne kuuluvat yhteen. Ei ole olemassa sellaista Kristillistä kastetta, jossa Jumalan Sana ja usko eivät olisi läsnä ja vaikuttaisi Pyhän Hengen osallisuutta ihmisessä. Näin me saamme uskoa ja tässä opissa ja opetuksessa tulla siunatuksi Jumala lupauksen mukaan.
On tosin paljon niitä, jotka epäilevät Jumalan Voimaa, joka vaikuttaa kaiken, Sanan ja sakramenttien kautta.
Ilmoita asiaton kommentti