Mistä löytyy se ahdas portti, josta jokaisen pitäisi kulkea sisälle?
Täällä pohdiskelemme uskosta ja uskon vierestä. Silti tärkein kysymys jää usein sivuun. Nimittäin se mitä se ahdas portti oikein tarkoittaa ja missä se on ? Monet kuitenkin pyrkivät sitä kohti. Jotkut ovat kertoneet miten joskus ovat tuota porttia etsineet ihan tosissaan, mutta sitä vain ei ole löytynyt. Lopulta ovat tulleet siihen tulokseen, ettei sitä ole, tai ainakaan se ei ole tätä etsijää varten. Näin vilpitön etsijä on päättänyt etsintänsä ja jäänyt vapaaehtoisesti uskonelämän ulkopuolelle.
Nuoret pohtivat usein elämän tarkoitusta. Juuri rippikouluiässä nämä mietiskelyt ovat hyvin tyypillisiä. Varsinkin ehkä pari vuotta sen jälkeen. Muistan hyvin miten silloin itse aloin pohtia tuota kysymystä. Oivalsin, että elämällä täytyy olla jokin syvempi tarkoitus. Muutoin kaikki on ihan mieletöntä, eikä millään ole mitään todellista merkitystä. Sitten kohtasin uskovia nuoria esiintymässä torilla. Jotenkin siinä tajusin heillä olevan se mitä etsin.
Mieli olisi tehnyt heti mennä porukaan, mutta kaverit oli siinä vierellä, enkä kehdannut. Vasta myöhemmin illalla , kun olisin yksin, niin menin heidän kokoontumiseensa ja uskoin löytäneeni portin. Näin ei kuitenkaan ollut oikeasti. Sillä ihmisen ikävä toisen luo veti puoleensa kuitenkin enemmän. Enkä kehdannut enää mennä uskovien porukaan, kun pidin itseäni niin huonona.
Näin synti veti minut pois ahtaanportin luota. Portista ei voi kulkea sisälle, jollei luovu syntisestä elämästään.
Luulin myös, että portti avautuisi syntini tunnustamalla, mutta siitäkin tuli sellainen oma teko, ettei portti löytynyt vieläkään. Vasta kun omat keinot oli kulutettu loppuun ja uskoin ehtoollisella vapauttavat sanat, jotka siinä minulle sanottiin, niin löysin portin ja astuin sisälle.
Jottei asia tulisi liian helpoksi, niin on monia, jotka eivät ole menneet portista sisään, mutta uskovat kuitenkin lujasti näin olevan. Sellaiset henkilöt tunnistaa siitä, miten innokkaasti he kertovat omasta parannuksestaan. Miten ovat hyljänneet kaiken synnin, jopa omat vanhempansa ja tehneet todellisen parannuksen. Heille itse portti onkin tullut sivuasiaksi ja heidän omat ponnistelunsa on tullut portiksi. Sillä Ahdas portti on Vapahtajamme Jeesus ja vain hänen työnsä kelpaa meidän edestämme portiksi, josta jokainen voisi käydä sisälle. Portista kulkeminen on kohtaaminen Vapahtajan kanssa henkilökohtaisesti. Vain oma tahtomme, joka haraa vastaan on esteenä. Moni lukee Raamatusta :”usko ei ole joka miehen” ja ” moni haluaisi mennä ahtaasta portista, mutta ei voi ” ja tulee siihen tulokseen, että jumala on laittanut juuri hänelle esteen. Todellisuudessa este on vain meidän omassa kovassa päässä.
68 kommenttia
Pekka Pesonen
Olen tullut ahtaasta portista Elämään, se portti oli äitini kehossa. Äitinsä portista kaikki tulevat Elämään.
Toinen ahdas portti oli Betlehemissä, siitä mentiin Jeesuksen niin sanottuun syntymäkirkkoon, se on hyvin matala ja pieni, pitää kumartua.
Se on vastaveto sille, että Temppelin aikana, Temppelin portin kerrotaan olleen hyvin suuri, ja raskas, sen sulkemiseen ja avaamiseen tarvittiin useampi mies. Mutta siitä mahtui myös paljon sisälle tulijoita.
Hengellisesti ahdas portti on tietysti köyhä elämä, mitä köyhempi ja kurjempi sitä ahtaampi ja ankeampi se on, ja siitä luvataan palkkio tuonpuoleisessa. Se ei tosin ole enää portti, se on pitkä tunneli. Ja joillekin kuolema on se ahdas portti ja voi se ollakkin, jos hengenlähtö on vaikeaa. Mutta kirkko lupaa haudassa oleville elämän. Uskokoon ken tahtoo.
Saa poistaa jos ei liity aiheeseen, olihän tämä aika laveasti pohdittu ahdasta porttia.
Luitko Tarja Blogini ? Vai lähditkö pohditaan vain otsikon perusteella? Joskus teen itsekin niin.
Nyt ollaan ytimessä! Näsis asioissa on vain se vaikeus, että asian tuntee vain hän, joka on senkokemut eikä sitä ole helppo kuvaia niin, että toinen voisi kulkea siitä prtista samalla tavalla. Ensinnäkin pitää muistaa se asiapariK Kukaan ei tule minun tyköni, jos Isä joka minut lähetti, ei vedä häntä eikä kukaan tule Isän tykö kuin Minun kauttansi! Kaikki on siis Jumalasta!
Isä vetää ihmisen Jeesukselle ja Hänestä tulee sitten tie, totuus ja elämä! Mieleeni tulee Matti Vuolanteen eräs saarna, kun hän sanoi: Hän meni rukouksessa Herran eteen ja ruoili jos annat anteeksi vielä tämän viimisen synnin, niin uutta en enää tee! Minulle on tullut ajatus, että Johnnes Kastajan rukousjonossa oli näitä paljon. Mitäs sitten tehdään, kun lankeemus tulee sen viimeisen synnin jälkeen? Ei voi sanoa, että se olikin väärin laskettu se olikin viimeistä edellinen vai mitä. Olisimmeko me nyt siinä ahtaanportin edessä? Lupaukseni Jumalalle olen pettänyt, joten ei ole oikein mitään mihin vedota! Ei ole muuta kuin antautuminen eli nyt olen valmistettu ottamaan armahduksen vastaan ilman omaa ansiotani. Pelastukseni ei olekkaan yhteistyötä vaan armoa armon päälle.
Kaikki ei kuitenkaan ole siinä, sitten saamme alkaa tehdä niitä asioita, jotka tekevät evankeliumia muille tiettäväksi eikä sitä Hengen hedelmää nollata vanhurskauttamisopin sanoille: Ei mitään työtä, vain armoa.
Lauri Lahtinen Minä olen tehnyt työtä, pakkohan se on, ei täällä muuten elä .
Ei ole Isääkään, joka olisi jonnekkin vetänyt, mutta mummolassa jo pienenä Jumala tarttui vaatteisiin erilaisissa tarinoissa, eikä ole pois lähtenyt.
Mitä vikaa tässä on?
Ymmärtäisin kyllä sanonnan: ”Jeesuksen työhön sisälle” , jos se sanottaisiin muodossa ” Pelastuksen työhön sisälle. ”
Se tosin edellyttäisi tekemistä, ei sormella osoittelua ja toisen uskonnon panettellua, vaan niiden puolustamista, joita aina syytettään, Eikö Pyhä henki ole juuri Puolustaja.
Ahdastae porttia ei elämässämme ole. Korkeimman , Jumalan, tahto on lähimmäisen rakkaueden ajatuksella eläminen Se on kaikille ihmisille sama. Se on ns. pelastuksen edellytys..
Minä en voi mennä Jeesuksen työhön sisälle, koska en aio luopua kaikesta mitä minulla on, en voi myöskään syödä ja juoda syntisten kanssa, siitä tulee naiselle huono maine.
En osaa herättää kuolleita, enkä voi antaa toisten puolesta syntejä anteeksi.
Ja jos miehen pitää vihatä isää ja äitiä, siskoja ja veljiä, vaimoa ja lapsia, jopa omaa elämäänsä, en tee mitään sellaisella miehellä, se on hirviö.
En halua nähdä, että mieheni tai poikani kulkee pitkin katuja, huutelee kirosanoja haukkuu ihmisiä, riehuu temppeleissä, ei kiitä jos martat ja mariat tai fariseukset antavat ruokaa. Ei pese käsiää aterialle ryhtyessään, eikä muutenkaan.
Olen samaa mieltä kuin fariseukset: Hänessä on riivaaja.
Jos evankeliumi on hakusessa, niin sitten on muukin. Yksi tuollainen väärinymmärrys on käsky vihata vanhempia. Näin käsitettynä se olisi vastoin evankeliumia ja koko Raamatun sanomaa.
Mikäpä muu se portti voisi olla kuin Jeesus? Me ihmiset voimme toki itse rakennella kaiken kokoisia portteja itsellemme, mutta Hän on se ainoa Jumalan valmistama portti.
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Erinomainen blogi, kiitos Pekka.
Ajattelen niin, että kasteessa löydämme portin Taivaisiin, joka on Jeesuksen risti, kuolema ja ylösnousemus. Kun eksymme, niin pitää tulla takaisin ja palata takaisin tuolle portille eli palata kasteen armoon.
Ilmoita asiaton kommentti