Kansallisteatterissa 2010 esitetty Heini Junkkaalan näytelmä Kristuksen morsian räjäytti pankin. Se puhui suoraan ja monipuolisesti kirkon homo-ongelmasta. Mukana oli ajankohtaisia teemoja omakohtaisuuden, sisältäpäin katsomisen tuntua.
”Kristuksen morsian on näytelmä kristinuskon kompleksisesta suhteesta ihmisen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Samalla se on näytelmä suvaitsemisen vaikeudesta”, sanotaan Näytelmät.fi -sivustolla ihan pätevästi.
Kristuksen morsiamen tekstiversio oli myös ehdolla Vuoden kristilliseksi kirjaksi.
Näytelmä kertoo Marionista, joka on kihlautumassa Julian kanssa. Sitten Jeesus puhuu Marionille ja tämä haluaa muuttaa seksuaalista suuntautumistaan. Hän kihlautuu konservatiiviuskovaisen miehen kanssa. Taustalla on syvää kirkollista sapelinkalistelua ja sakeaa hengellistä sukurasitetta.
Oli ilo nähdä Kari Paljakan ohjaama tv-elokuva näytelmän pohjalta. Käsikirjoituksen oli laatinut Heini Junkkaala. Lopputulos oli mielestäni hyvä ja jopa selkeämpi kuin näyttämöllä, jossa näkökulmia vaihdeltiin tiuhaan.
Tv-elokuvassa tapahtumia on tiivistetty, joudutettu ja pelkistetty. Erilaisuuksiakin versioiden välillä löytyy. Tv-elokuvassa päähenkilö Marionin äiti on heti alussa piispa, ei pappi niin kuin näytelmässä. Tv-elokuvan lopussa kuolee eri henkilö kuin näytelmässä. Tv-elokuvassa myös tasa-arvoinen avioliittolaki toteutuu.
Iida Kuninkaan esittämä sukupuolista identiteettiään pinnistellen muuttava nuori nainen on väkevä ilmestys. Luther-säätiötä markkeeraava Simeon-yhteisö näyttäytyy perinteisten mies-nainen-roolien leikkikehänä. Raamatullisin perusteluin toki.
Kirkon mediasäätiö teki hyvän työn tukiessaa Kristuksen morsiamen valmistumista.
Tv-versio katsottavissa Yle Areenasta vielä 28 päivän ajan. Katso täältä:
Kuvassa Julia (Niina Koponen) ja Marion (Iida Kuningas). Kuva ruutukaapaus Yle Areenasta.
P.S. Katso tv-elokuva ennen kuin kommentoit. On mukavampi keskustella samasta asiasta.
Olen nähnyt vain elokuvan. Ärhäkästi Simeon-yhteisön kimppuun käyvä Marionin ja Julian ystävä jäi mieleeni tarinaa ja sen ajatuksia kuljettavana moottorina. Samalla hahmo oli ainakin minusta ehjä ja kokonainen henkilö, ei mikään karikatyyri.
”Kirkon mediasäätiö teki hyvän työn tukiessaa Kristuksen morsiamen valmistumista.”
Todellako? Kirkko on varsin ”yksiääninen” näissä asioissa, valitettavasti.
Onko Kristuksen morsian -elokuva ’valitettavan yksiääninen’? Minusta ei ole. Se antoi ymmärtääkseni jotakuinkin oikean äänen kaikille kuvaamilleen kannoille. Kukaan ei ollut aina oikeassa eikä kukaan kokonaan väärässä.
Kirkon mediasäätiö? Enpä ollut ennen kuullut. Kun lukee mitä nimiä kirkon mediasäätiön valtuuskunnan tai hallituksen puheenjohtajistosta löytyy, en lainkaan ihmettele kyseisen tv-elokuvan saamaa tukea.
Sen sijaan ihmettelen, onko seurakunnilla tosiaan varaa pitää mediasäätiötä samalla kun ne säästävät kaikesta mahdollisesta, irtisanovat väkeä, myyvät kirkkoja, leirikeskuksia jne. ja pitävät satoja teologian maistereita jonossa odottamassa pappisvihkimystä. Ilmeisesti on.
Kirkon mediasäätiö on tukenut niin kutsutun taiteen tekemistä tällä vuosikymmenellä noin miljoonalla eurolla.
Kai Kari-Matti katsoit kuitenkin ton itse elokuvan? Kyllä mä sitä ihan taiteeksi kutsuisin ”niin kutstutun taiteen” sijasta.
Martti Pentti:
”Onko Kristuksen morsian -elokuva ‘valitettavan yksiääninen’? Minusta ei ole. Se antoi ymmärtääkseni jotakuinkin oikean äänen kaikille kuvaamilleen kannoille. Kukaan ei ollut aina oikeassa eikä kukaan kokonaan väärässä.”
Pitihän minunkin Areenasta katsoa tämä filmi. Martti Pentin analyysiin yhdyn. Osuvaa ja koskettavaa ristiriitaisuuksien kuvausta ja symboliikkaa, niin yleisellä uskonnollisella tasolla kuin myös henkilötasollakin. Aivan kuin todellisuudessakin tilanne on näissä kysymyksissä.
Henkilökohtaisesti ja henkilökohtaisella tasolla toivoin toisenlaista loppuratkaisua. Itse olisin toivonut elokuvalle onnellisemman lopun tai jättänyt lopun katsojien itsensä ratkaistavaksi. Todellinen rakkaus kuitenkin voittaa lopulta aina.
Koska teatterimaailma on itselle vähän etäinen niin en ollut kuullut tästä aiemmin. Katsoin elokuvan (kiitos vinkistä!) ja se oli mielestäni hieno. Vahvaa draamaa ja hyviä näyttelijäsuorituksia. Tuli mieleen Dome Karukosken ohjaama Kielletty hedelmä joka on myös aivan erinomainen elokuva. (http://www.youtube.com/watch?v=044vDHPI5AE)
”Mistä Kristukselle morsian?” kysyy otsikko. Eikös se Raamatun ilmoituksen mukaan mene niin, että Kristus on ylkä ja seurakunta (Kristukseen uskovat) on morsian? Kristuksen morsian on monta, ei yksi henkilö.
Niinpä. Noin ajatellen Kristuksen morsiameen kuuluivat kaikki elokuvan henkilöt. En ainakaan huomannut kenenkään sanoutuvan irti Kristuksesta.
Hienoa oli nähdä miten erinomaisen tarkka, analyyttinen, tosi ja hyvä käsikirjoitus oli innoittanut näyttelijät ja ohjajaan tekemään hyvää ja eläytyvää teatteria, taetteria joka jälleen kerran näytti mikä voima ja puhuttelevuus sillä on. Monia erinomasia intesiivisiä näyttelijäsuorituksia kautta linjan kuten Marionin ja Julian sekä äidin. Ohjauksessa terävää symboliikka kuten kirkon yli jylisevä suihkukone juuri kun Marion oli havahtunut todelliseen rakkauteensa. Tai miten kirkon l a s i ruutu särkyi vastareaktiona siihen heitettyyn fundamentaistiseen kirjaan ja lasin sirpale tappoi ihmisen. Terävää sarkasmia nousi viinimaljoista jotka lesbotytöt nostivat toisilleen kuten ehtoollisen ikään.
Nimi Marion kuten Juliankin oli huolellisesti harkittu, molemmat viittaavat Jeesuksen aikaan, Marion viittaa Ut.n Marioihin ja on sekä pojan että tytön nimi ja Julia oli Julius Caesarin tyttären nimi ja tietysti maailman suurimman rakkaustarinan Romeon ja Julian mukainen, jossa Julia on Maria Magdaleenan typos.
Loistavaa teatteria kertakaikkiaan.
Julia lisäksi kuolee lopussa vahingossa kirkossa kuten Shakespeare-typoksensakin. (Romeon Julia hautaholvissa, Krituksen morsiamen Julia alttarille juotuan enteellisesti viinimaljasta kuten Sh:n Julia myrkkymaljasta.)
Vielä unohtui yksi havainto, vanha myös itsensääs kanssa kamppaileva pappi saa nimen Juho eli Johannes,joka oli Jeesuksen feminiininen ja Jeesukselle rakkain hänen rintaansa nojaava opetuslapsi, jonka rooli näkyy aivan uudessa valossa myös pastori Olli Arolan kohuteosta Tuntematon tuhlaajaisä ja hänen kaksi poikaansa vasten, missä Tuhlaajapoika on Jeesus, jonka rikos isäänsä vastaan oli… .niin mikä?
Jatkuu edelleen: Julia kuolee alttarille tämän virren alle, loistava oivallus sekin:
821 Kiitos, hyvä Jumala
1. Kiitos, hyvä Jumala,
rakkauden lahjasta.
Kiitos tästä hetkestä
alttarisi edessä.
2. Annoit meidän kohdata,
toisissamme tuntea
ystävyyden alkavan,
rakkauden kasvavan.
3. Tänään liiton solmimme,
»tahdon»-sanat sanoimme.
Siunaa meitä, Jumala,
täytä meidät ilolla.
4. Anna rakkautesi
jokaiselle lahjaksi.
Kiitos tästä hetkestä
alttarisi edessä.
Taiteellisesti onnistunut elokuva, kunhan ymmärtää sen löyhästi todellisuudesta ammentavaksi fiktioksi.
Tosielämän henkilöt eivät ole yhtä mustavalkoisia karrikatyyrejä kuten elokuvan Henrietta piispa, eli Marionin äiti tai kuiten Marionin ja Julian ystävätär joka hyökkää Simeon yhteisöä vastaan.
Kohtaus, jossa Marion torjui äitinsä toimittaman kasteen oli teologisesti yliampuva. Eihän kasteen pätevyys riipu toimittajan sukupuolesta tai pappisvirasta.
Tilanne jossa Juho pappi väisti toimittamasta hätäkastetta ja siitä myöhemmin seurannut synnintuntoon tulo sitävastoin oli hyvin realistinien kuvaus hengellisestä ylpeydestä ja siitä nöyrtymisestä.
Samoin Henrietta piispan mielenmuutos isänsä sairasvuoteella.
Julian kuolema, jonka ystävä tietämättään aiheutti sekä elokuvan loppukohtaus jättivät paljon avoimia kysymyksiä. Se lienee ollut käsikirjoittajan tarkoituskin.
Martti Pentti: ”Niinpä. Noin ajatellen Kristuksen morsiameen kuuluivat kaikki elokuvan henkilöt. En ainakaan huomannut kenenkään sanoutuvan irti Kristuksesta.”
Kristuksen morsiameen eli seurakuntaan ei kai kuuluta sillä perusteella, ettei olla erikseen sanouduttu Kristuksesta irti. Siihen kuuluvat ne, jotka ovat uskon kautta yhdistyneet Kristukseen.