Missä on kirkkomme huutavat äänet, kun maailma palaa?

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julisti helmikuun lopussa että ”Jos viivyttelemme enää yhtään, menetämme lyhyen ja erittäin nopeasti sulkeutuvan ikkunan, jolla voidaan turvata ihmiskunnan tulevaisuus.” Kuitenkin, ehkä jopa hieman kristillisesti, IPCC valoi pientä uskoa tulevaisuuteen: “Toivoa kuitenkin on. Välittömillä toimilla voidaan IPCC:n mukaan lieventää riskejä ja turvata ihmiskunnan ja koko planeetan tulevaisuus.” 

Tämä raportti siitä, kuinka maapallomme on kiihtyvällä tuhon tiellä, jäi Ukrainan sodan syttymisen uutisoinnin jalkoihin. Sota, ilmastotuho, pandemia; maailmamme on tulessa monella tapaa. Ja samalla kun Euroopassa soditaan, ilmasto jatkaa lämpenemistään ja erittäin nopeasti sulkeutuva ikkuna ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi jatkaa sulkeutumistaan.

Ilmastopaneelin viestissä ei ole mitään epäselvää. Toiminnan hetki on nyt.

Luin tässä taannoin eräälle kurssille teologian tohtori Panu Pihkalan artikkelin luonnosta ja luterilaisuudesta, joka julkaistiin vuonna 2016 kirjassa Armon horisontit. Luterilaiseen tapaan Pihkala päättää artikkelinsa teeseihin kirkon roolista ilmastonmuutokseen reagoimisessa

Kirkolla on uskonsa perusteista käsin nouseva velvollisuus vaikuttaa maailmassa

– Kirkon ja kristittyjen on laitettava oma tonttinsa kuntoon, jotta sanomalla on mitään uskottavuutta. 

– Kirkolla on rooli kollektiivisen omantunnon muokkaajana

– Maailman ympäristöongelmat ovat niin vakavia, että kirkon on edustettava sekä realismia että toiveikkuutta

 

Teemmekö me kirkkona tarpeeksi? Vaikutammeko maailmaan tarpeeksi? 


Ainakaan oma tontti ei ole kirkossa kunnossa. Esimerkiksi kirkon ympäristödiplomi on hyvä alku, mutta maapallomme tarvitsee enemmä! Eikä diplomia edes kaikissa seurakunnissa tavoitella (liian kallis, liian vaikea, liian sitä tätä tai tuota…). Valitettavasti olen saanut itse huomata, että diplomin saamisen jälkeen ei enää noudateta sen periaatteita ja ehtoja. Tai jo haettaessa ja auditoitaessa “feikataan” seurakunnan tilannetta hieman paremmaksi. Ja kirsikkana kakun päälle pieniinkin, itsestään selviin minimivaatimuksiin, kuten kierrättämiseen, “löydetään” ongelmia ja sekajätteen kerryttäminen jatkuu.

Sen lisäksi, että kirkkona meillä on velvollisuus pitää huolta Jumalan luomasta maailmasta, on huomioitava että tekojemme vaikutukset eivät kohdistu vain meihin ihmisiin täällä Suomessa. Globaali pohjoinen on elänyt yli varojensa vuosikaudet, ja sillä on vaikutuksensa globaaliin etelään. Kuumemmat kesät, lumettomat tai lumimyrskyiset talvet Suomessa ovat verrattain pientä siihen verrattuna, että maailmalla ihmisistä tulee ilmastopakolaisia ja lajien sukupuutto kiihtyy. Vedenpinnan noustessa ilmaston lämpenemisen seurauksena ihmisten kodit jäävät meren alle. Kuumista alueista tulee liian kuumia elää. Ruokaa ei voi enää kasvattaa sateiden, tulvien tai kuivuuden takia, jotka ovat lisääntyneet ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen myötä. Eläinten elinalueet kutistuvat ja kokonaiset lajit katoavat maailmasta ihmisten toiminnan suorana seurauksena.

Kristuksen kirkon, meidän, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsente, johtajien ja työntekijöiden, siis ihan kaikkien, kuuluu pitää huolta myös toisista ihmisistä ja eläinlajeista ympäri maailman. Kristuksen kirkko on globaali. 

Haluan uskoa, että kirkollamme voisi olla paikka nousta johtajineen profeetalliseksi ääneksi Suomessa. Ei ainoaksi ääneksi, tai kovimmaksi ääneksi, vaan yhdeksi ääneksi yhdessä muiden kanssa. Meidän pitäisi huutaa ääneen erämaassa, nostaa yhä uudelleen ja uudelleen keskiöön ilmastokriisi ja ohjata jokaista hiippakuntaa, rovastikuntaa, seurakuntaa, tuomiokapitulia, kirkollista järjestöä ja kristittyä toimimaan luomakunnan suojelemiseksi. Kirkko ei ole (tai ei saisi olla) muusta elämästä erillinen saareke, vaan meidän tulee toimia maailmassa ja yhteiskunnassa toisten kanssa ja sen hyväksi.

Ei riitä, että puhutaan kerran tai kaksi Elokapinan tavoitteiden puolesta (kiitos silti piispa emeritus Huovinen, linkki), vaan täytyy toistuvasti, äänekkäästi, raivokkaasti ja ehdottomasti pitää ääntä maapallon puolesta. 

Ei riitä, että silloin tällöin piispat puhuvat asiasta osuvasti ja melkein ärhäkkäästi mediassa. Toki hyvänä alkuna piispa Kaisamari toteaa Kirkko&Kaupungissa (linkki) “Luomakunta on niin kallisarvoinen, että sitä täytyy vartioida. Ei pelkästään varjella, vaan vartioida uhalta, joka sitä kohtaa. Se uhka olemme me ihmiset, Hintikka sanoo.” Täytyy huutaa, vaatia ja toimia enemmän.

Ja tärkeänä jatkona on piispa Marin Ylen kolumni. (linkki): “Aikamme suuri haaste on etsiä yhdessä, mitä muita identiteettejä meille on tarjolla kuin kuluttajan rooli – mitä merkityksellistä voimme löytää sen tilalle, josta luovumme.”. Kiitos Kaisamari ja Mari!

Näitä huutoja maailma tarvitsee lisää. Ja enemmän!

Sillä olisi upeaa, ja vaikuttavaa, jos joku piispoistamme, yhtymäjohtajista ja kirkkoherroista osallistuisi Elokapinan blokkiin ja marsille. Jokaisen rivityöntekijänkin teot ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta juuri nyt minä kaipaan ja maailma tarvitsee rohkeampaa ja räväkämpää johtajuutta ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Ilmastonmuutoksen torjumisessa suomalaisilla on Kaisamari Hintikan mielestä merkittävä rooli. Jokainen voi tehdä valintoja esimerkiksi matkustamisessa, kuluttamisessa ja poliittisissa valinnoissa. Pienilläkin teoilla on hänen mukaansa vaikutusta kokonaisuuteen, vaikka suurinta vastuuta kantavat suurimmat toimijat.” Kirkko on suuri toimija. Meillä ei ole enää samanlaista roolia, kuin muutama vuosikymmen aikaisemmin. Olemme vapautuneet kahlitsevasta vanhasta vallasta, eikä meidän tehtävämme ole tukea jatkuvan kasvun vaatimukselle perustuvaa kulutusyhteiskuntaa. IPCC:n raportti tarjoaa niin suurelle toimijalle kuin yksittäiselle seurakuntalaiselle sopivia toimia ilmastokriisin vastaiseen taisteluun. Näiden keinojen käyttöönotto pitäisi olla jokaisen seurakunnan prioriteetti.

Tämä on kannanotto luomakunnan puolesta ja kutsu kirkkomme kaikille jäsenille: Käyttäkää ääntänne ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen! Käyttäkää ääntänne perhepiirissänne, työyhteisössänne, kirkollisessa luottamuselimessä, piispainkokouksessa, seurakuntavaaleissa, sosiaalisessa mediassa ja aivan kaikkialla. Meidän maailmamme palaa! 

Kaisa Kahra, hankepäällikkö ja pastori. Millenniaali.

    • Jani sitä en valitettavasti osaa sanoa kuinka monta jäsentä heihin kuuluu. Mutta sen tiedän että imaamina on Abbas Bahmanpour, sama joka kohahdutti lausunnoillaan taannoisessa islam-illassa tv:ssä. Näitä yhdistyksiä heillä on lukuisa määrä, mutta Helsingin muslimit ry on myös aiemmin kutsunut näitä niin sanottuja vihapuhujia maahamme.

  1. Niin, Larni ja muut FDL:ssä tämän pienen yhdistyksen olemassaololla elämöivät osaavat lukea yhdistyksen sivuja valikoivasti. Uskonnot. fi kertoo, että kyseessä suomenkielinen muslimijärjestö, joka on aloittanut toimintansa nimellä Uskonnon Aika ry vuonna 2007 ja muuttanut myöhemmin nimensä. Yhdistyksen sivuilla kerrotaan myös, että yhdistys on pääasiassa suomenkielinen, mutta että muunkielisiä jäseniä tulee mukaan toimintaan jatkuvasti. Tällä hetkellä eri etnisistä alkuperistä olevia aktiivisia jäseniä on yhdyskunnalla jo yli 20.

    Helsinkiläiset muslimiet kokoava suurempi järjestö on Helsinki Islam Keskus.

  2. Kim M Larnille vaan tiedoksi, että Eerola puhui Helsingin muslimiyhteisöstä, ei Helsingin Muslimeista, joka on siis uskonnollinen yhdyskunta ja joka edustaa jäseniään. Helsingin muslimiyhteisö taasen kattaa kaikki Helsingissä olevat muslimit jotka kuuluvat eri uskonnollisiin yhteisöihin joista isoin on Helsinki Islam keskus niinkuin Tarja Koivumäki mainitsi. Joten aika oudolta kuulosti Eerolan pyyntö että Helsingin muslimiyhteisön on pyydettävä anteeksi. Mielestäni poliitikon joka tekee hallitukselle kirjallisen kyselyn tällaisesta asiasta pitäisi tarkistaa faktat ennen kyselyn tekemistä. Se taas mikä tulee em. puhujiin niin ainakin Bilal Philipsistä tiedän sen verran, että ei puhu vihapuheita, vaan ihan uskonnollista tekstiä. Jos se jonkun mielestä on terrorismia niin… aikaisemmin kommentissa joku jo mainitsikin islamin kannan homoseksuaalisuuteen, joka on ihan selvä. Tietääkseni emme kuitenkaan asu islamilaisessa maassa missä kuolemantuomiot ovat rangaistuksia em. aktista, eli ketään ei kannusteta tappamaan homoja, juutalaisia eikä muitakaan. Sitten vielä Abbas Bahmanpourista, ei ole Helsingin muslimien imaami vaan Resalat Islamilaisen Yhdyskunnan, joka on Suomen suurin shiiayhdyskunta. Henkilökohtaisesti tiedän, että tänne Suomeen on tullut puhumaan hyvin vaikutusvaltainen kristitty pappi, joka on tunnettu vihapuheistaan muslimeja vastaan, eikä hän ole ainoa. On se kumma että näistä ei koskaan puhuta. Eikö se sitten ole vihapuhetta jos toivotaan että muslimit olisivat kuolleita tai heidät pitäisi tappaa? Ja ihan kotimaisia puhujia kaikenlisäksi.

    • Pia Jardi, kiitos vastauksesta sekä myös siitä että selvennät asiaa. Se että näitä yhdyskuntia on niin useita tänä päivänä aiheuttaa omalta osaltaan varmasti ei-muslimeissa sekaannusta. Mitä Bilal Philipsiin tulee niin on hyvin vaikeaa uskoa että hän on syyttä persona non grata Saksassa. Ja että häntä pidetään turvallisuusuhkana Australiassa että Keniassa. Eivät terroriepäillyksetkään synny itsestään. Eikö todella olisi kaikille parempi ettei tällaisia henkilöitä kutsuttaisi? Ei tällaiset puhujat ainakaan islamiin vähänkään kriitisesti suhtautuvien ihmisten mielipiteitä paremmaksi muuta, päinvastoin. Se että onko muslimi tai kristitty tai ihan minkä muun uskonnon edustaja ei se anna oikeutta vihapuheeseen. Ja minun mielestä jokaisen uskonnon pitäisi myös lopettaa kaikenlaiset tappamispuheet muutenkin. Oli ihminen minkä rotuinen hyvänsä, tunnustaa mitä uskontoa hyvänsä, tai oli seksuaalinen suuntaus mikä hyvänsä niin häntä ei ole mikään oikeus uhata tappamisella tai muunlaisella väkivallalla!

  3. Käytännön toimena ev.lut yhteisö voisi alkaa noudattaa tai ainakin suosittaa Kirkon paastoperinnettä.

    Siihen kuuluu neljä paastonaikaa (Suuri paasto, joulupaasto, apostolien paasto ja Jumalansynnyttäjän paasto). Näiden aikana ei syödä eläinkunnan tuotteita (liha, maitotuotteet , munat). Osan aikaa joulupaastossa ja koko apostolien paastossa on kala sallittu (monet apostoli olivat kalastajia, ehkä siksi). Lisäksi yleensä keskiviikko ja perjantai ovat paastopäiviä (ei eläinkunnan tuotteita).

    Näitä noudattamalla ympäristörasitus pienenisi huomattavasti, ovathan eläinkunnasta peräisin olevat ruoka-aineet merkittävä päästöjen lähde.

    Ja mikä parasta, jokainen voi alkaa noudattaa Kirkon traditiota vaikka heti, mitään diplomeja tai ohjelmajulistuksia ei tarvita. Lisänä tulee – ehkä tärkeimpänä – hengellinen hyöty, jos muistaa miksi paasto on asetettu.

    https://www.ortodoksi.net/index.php/Paastos%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t_ortodoksisessa_kirkossa

    • Lapsellista näpertelyä tuo paasto kun koko elintarviketuotanto tulisi muuttaa täysintoiseksi ja tämä : ”Tämä raportti siitä, kuinka maapallomme on kiihtyvällä tuhon tiellä, jäi Ukrainan sodan syttymisen uutisoinnin jalkoihin. Sota, ilmastotuho, pandemia; maailmamme on tulessa monella tapaa. Ja samalla kun Euroopassa soditaan, ilmasto jatkaa lämpenemistään ja erittäin nopeasti sulkeutuva ikkuna ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi jatkaa sulkeutumistaan. ” lienee monen uskovan ajatusten atleetin mielestä vain ”viherpipertäjie npropakandaa.”

  4. Ei ole näpertelyä: ”Ruoan kulutus muodostaa Suomessa 20–25 prosenttia keskimääräisen kuluttajan ilmastovaikutuksesta. …. Kuluttaja voi siis vähentää laaja-alaisella ruokavaliomuutoksella koko kulutuksensa ilmastovaikutusta noin kymmenellä prosentilla” ( https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/ilmastonmuutosta-voi-hillita-ilmastoystavallisella-ruokavaliolla ).

    Olennaista on, että paastoruokavaliota voi alkaa toteuttaa heti, ei tarvita kokouksia, julistuksia, diplomeja tms. Jos ei näin tee, niin ihan itse vastuussa. Tietysti muukin on tarpeellista.

    • Se on näpertelyä siinäkin mielessä, että paastoaja saattaa katsoa nyt tehneensä kaiken tarpeellisen ja hyvällä omallatunnolla jatkaa kaikkinaista luonnon tuhoamista ja ilmaston saastuttamista muissa toimissaan.

      Ei ole minusta sattuma että eniten luonnonsuojelun vastustajia olen tavannut uskovaisten piirissä.

Kirjoittaja

kirkko Millenniaalien
kirkko Millenniaalien
Z/Y-sukupolvien kanssa vuorovaikutukseen asettuminen on tämän vuosituhannen ensimmäisten vuosikymmenten olennaisin kysymys kirkolle. Sitä pohditaan tässä blogissa. Kirjoitukset keskittyvät y- ja z-sukupolviin monesta eri suunnasta. Blogia koordinoi kokonaiskirkollinen Millenniaalien kirkko - hanke. Kirjoittajat ovat joko kirkon liepeillä liikkuvia millenniaaleja tai hankkeen asiantuntijoita, joissakin tapauksissa molempia. Jos haluaisit osallistua blogin kirjoittamiseen, ota yhteyttä jussi.laine@evl.fi.