Varhaiskasvatukseen tarvitaan pienemmät ryhmäkoot

Varhaiskasvatuksesta on tullut liian kuormittavaa nykyään. Tilanne ei ole hyvä lapsille eikä työntekijöille. Suurin syy tähän on liian suuret lapsiryhmät tai kotiryhmät. Kotiryhmissä voi olla helposti yli 42 lasta samoissa tiloissa. Tällainen toimintatapa heikentää henkistä ja fyysistä turvallisuutta ja kuormittaa henkilökuntaa merkittävästi. Kunta-alan palkkaneuvottelussa ei ole puhuttu yhtään varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämisen puolesta, mikä tukisi henkilökunnan jaksamista suuresti. Moni työntekijä vaihtaisi toiselle alalle, jos pystyisi.

Suurissa kotiryhmissä pienet lapset jäävät helposti isompien jalkoihin. Erityislapset vievät kaiken huomion ja tasapainoiset, kiltit lapset saavat tulla toimeen omillaan. Levottomuus ja häiriökäyttäytyminen lisääntyvät. Lapset joutuvat liikaa huutamisen, puremisen, tönimisen ja muun kiusaamisen kohteiksi. Toiminnalliset pienryhmät kuormittavat ja jättävät työkaverin helposti pulaan. Edes tauolle ei tahdo enää nykyisin päästä. Jatkuva kiire aiheuttaa voimattomuutta ja ärtymystä tilanteen edessä.

Moni joutuu jatkamaan työpäiväänsä kotona. Suunnitteluaika ei riitä eikä kaikilla työntekijöillä edes ole suunnitteluaikaa varhaiskasvatuksessa.  Lastenhoitajat suunnittelevat oppituntinsa ja pienryhmätoimintansa työpäivän jälkeen aina kotona. Työn kuormitus lisääntyy merkittävästi työn seuratessa vielä kotiinkin.

Lasten ja aikuisten välistä suhdelukua tulisi seurata ryhmittäin - eikä vain koko päiväkodin tilanteen mukaan. Työntekijöitä ei ole vain tilapäisesti liian vähän toisinaan, vaan työntekijöitä on joka päivä liian vähän lapsiryhmissä tietyn kellon ajan jälkeen. Karu totuus paljastuisi, jos lasten ja aikuisten lukumäärää seurattaisiin lapsiryhmittäin. Nyt päiväkodit pyrkivät selviytymään tilanteesta panemalla lapset iltapäivisin nopeasti ulos koko henkilökunnan yhteisen valvonnan alle. Tämä johtaa jatkuvaan kiireeseen, pitkiin ulkoiluihin kylmässä ja jopa sateessa. Tästä huolimatta työntekijöitä voi olla liian vähän.

Varhaiskasvatuksen hallinto on liian raskas Suomessa. Erilaisia päälliköitä tuntuu riittävän. Päiväkotien esimiesten työajasta puolet voisi kulua hallintoon ja toinen puoli lapsiryhmän pyörittämiseen.Tämä auttaisi nopeasti myös henkilökuntapulassa. Varhaiskasvatuksen paperityöt ovat lisääntyneet merkittävästi ja niihin käytetty aika on aina pois lapsilta. Suomalainen käytäntö voi näyttää paperilla hyvältä, mutta olla jotain ihan muuta käytännössä. Suunnitelmien tulisi olla aina hyvin konkreettisia ja helposti muistettavia, koska lapsia ei hoideta jokaisen varhaiskasvatussuunnitelma tai muu suunnitelma kädessä pitkin päivää. Päiväkotien esimiehet ovat myös delegoineet liikaa omia työtehtäviään muulle henkilökunnalle. Työvuorolistoja ei valmista enää useinkaan esimiehet, vaan toiset työntekijät, vaikka vastuu niistä kuuluu esimiehelle. Kaikki tämäkin aika on pois lapsilta ja kuormittaa muuta henkilökuntaa kaikkien muiden palaverien lisäksi.

Asioista pitäisi päästä puhumaan ja tehtyä työtä tutkimaan ja kritisoimaan, mutta asioiden esille ottaminen tuntuu olevan vaikeaa. Esimiehet eivät kuuntele ja pitävät itseään näissä asioissa parempina ja viisaampina. Niinpä kritiikki sivuutetaan ja työntekijöitä asetetaan puun ja kuoren väliin: jos ei kiinnosta jatkaa meillä tällä tyylillä, voit aina mennä muualle. Mikään ei siis muutu. Työn kuormitus muuttuu vain työtapoja ja toimintamuotoja oikeasti muuttamalla vähemmän kuormittavaan suuntaan.

1 kommentti

  • Pasi Toivonen sanoo:

    Suurten kuntien kannattaisi nopeasti käynnistää laajamittainen lastenhoitajien oppisopimuskoulutus. Näin saataisiin henkilöstöpula varhaiskasvatuksessa nopeasti ja edullisesti ratkaistua. Elvytyksen ei kannata aina olla panostusta vain yhteiskunnan teknisiin perusrakenteisiin kuten teihin tai rautateihin. Elvytys voisi olla myös sijoitusta sosiaali- ja terveydenhuollon parempaan toteuttamiseen. Tällainen hyvä esimerkki olisi pienentää lapsiryhmiä varhaiskasvatuksessa ja lisätä henkilökuntaa samalla.

    Edellisen hallituksen aikana varhaiskasvatuksen laatua nostettiin muuttamalla päiväkotien henkilöstörakenteita. Tehokkain ja nopein keino parantaa varhaiskasvatuksen laatua on pienentää lapsiryhmien kokoja. Alle 3-vuotiaiden ryhmissä lapsia voisi olla 10 ja yli 3-vuotiaiden ryhmissä 15. Sujuva arki ja lasten turvallisuuden takaaminen edellyttävät, että varhaiskasvatuksen lastenhoitajia on vähintään puolet henkilökunnasta päiväkodeissa. Ihannetila olisi, että varhaiskasvatuksen opettajia olisi lapsiryhmässä aina kaksi ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajia myös kaksi. Kumpaakin henkilöstöryhmää olisi siten yhtä paljon päiväkodissa. Tämä olisi todellista elvytystä ympäri Suomen.

    Varhaiskasvatuslain uudistajat unohtivat viime hallituksessa, että myös lastenhoitajat osaavat ohjata lasten leikkejä, edistää hyvää itsetuntoa ja harjaannuttaa vuorovaikutustaitoja sekä pitää yllä turvallisia rajoja. Leikin ohjaus tai vaipan vaihto eivät vaadi akateemisia tutkintoja. Mitä nuorempia lapsia päiväkoteihin tulee, sitä enemmän on kiinnitettävä huomiota perushoitoon, leikkiin, kiireettömään arkeen ja perusturvallisuuteen varhaiskasvatuksessa.

    Lapsista ei pidä tehdä päiväkodeissa pikkukoululaisia, vaan on panostettava syliin, huolenpitoon ja mukaviin leikkeihin sekä aikuisten aitoon läsnäoloon ja myönteiseen kannustavaan ilmapiiriin. Jokainen lapsi on utelias ja haluaa kokeilla ja opetella asioita turvallisessa oppimisympäristössä. Lapsi oppii parhaiten leikin ja elämysten kautta tutkimalla asioita itse yhdessä kaverien ja aikuisten kanssa. Pienissä lapsiryhmissä kaikki toteutuisi paremmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pasi Toivonen

    Olen kasvatuksen ammattihenkilö ja tietotekniikan käyttäjä Suomesta. Harrastuksia ovat liikunta, tietotekniikka, valokuvaus ja teologia.