Miksi me hyväksymme tämän?

Tyttöset kantoivat raskasta kaljakuormaa. Kaljat oli saatava piiloon pusikkoon. Sinne oli kokoontumassa iso joukko lapsia. Joillakin vanhempien hankkimat juomat mukana.
Isä, kun oli sitä mieltä, että hänen oli hyvä tietää mitä lapsi juo. Isä vai ei tullut ajatelleeksi sitä, että muillakin oli näihin nyyttikesteihin omat tuomiset.

Kävin muutamina iltoina jututtamassa lapsia heidän kokoontumispaikoissaan. Kolmivuotias taisi olla nuorin mukana olevista. Vanhemmat oli lähteneet juhlimaan ja lapset tulivat omiin juhliinsa. Mukana oli tietysti jokunen raitiskin. He pitivät huolta toisista. Pahimmin päihtyneillä oli kotiolot rempallaan. Se selvisi nopeasti heidän kanssaan jutellessa.

”Vanhempien pitäisi katsoa peiliin”: on moni aikuinen minulle sanonut, kun asian olen esiin nostanut. Mitähän se hyödyttäisi. Peilistähän saattaa katsella henkilö, jonka omakin elämä on hajalla. Tai sitten työ vie kaiken ajan ja lapselle ei jää aikaa eikä riittävää huolenpitoa.

Kummallisinta tässä kaikessa on meidän kaikkien välinpitämättömyys. Annamme tuon kaiken tapahtua. Emmekä millään tavoin edes yritä puuttua siihen. Poliisi hoitakoon asian. No poliisit ajavat hiljaa alueelle ja nuoret siirtyvät syrjään hetkeksi. Mitäpä poliisi näille lapsille voi. Miksi me emme välitä mitään siitä, että suuri joukko lapsia juo viikoittain itsensä humalaan?

Juopuminen käy pian vielä kivuttomammin, kun maitokaupasta alkaa saada kovempia aineita. Ei tarvitse enää kantaa painavia mäyräkoiria pusikoihin. Sen sijaan pian me kannamme sammuneita lapsia. Mikäli satumme heidät jostain löytämään. Tosi outoa, että hyväksymme tämän kaiken mukisematta.

  1. Ari, aina täytyy muistaa, että me pakanat olemme saaneet Kristuksen juuri Juutalaisilta, ja juutalaiset olivat niitä, jotka uskoivat ja ottivat Hänet vastaan ensimmäisinä. Juutalainen kansa on rakastettu isien tähden, vaikka monet eivät tunnusta Jeesusta. Mutta moni ensimmäisistä oli juuri Juutalainen, sillä pelastus on Juutalaisista.

    Farisealaiset oppineet ja saddukeukset olivat kuin nykyiset liberaalit ja konservatiivit, aina toisiaan tökkimässä ja heille ei Jeesus kelvannut, vaan omat käsityksensä olivat heille tärkeintä. Jeesus pilkkasi heidän mielestään Jumalaa, vaikka julisti kirjoituksia Hengessä, eikä katsonut henkilöön, kuten nämä tekopyhät oppineet, joille oikea Jumalan palvoja ja seuraaja, oli se joka noudatti Jumalan lakia mitään keinoja. kaihtamatta. He eivät olleet vapaita, vaan lain orjia, itse eivät täyttäneet, mutta muilta vaativat ankarasti. He olivat kunnollisia ja hyviä uskovaisia, mutta armoa Kristuksessa he eivät tunteneet, mutta monet uskoivat, kun Herra nousi ylös kuolleista ja astui Isän luokse. Ilman uskoa ei ole myöskään Henkeä. Mutta joilla on Henki, ovat uskoneet ja saaneet sen Jeesukselta. Fariseukset pyrkivät lain kautta saamaan sen mikä on luvattu niille, jotka uskovat Jumalan lähettäneen Poikansa ihmiskunnalle Pelastukseksi. Lain tekoja täyttämällä ei kukaan voi välttää kadotustuomiota. Sen tähden Kristus on lain loppu ja Kristus on tullut tilalle, jossa alkaa uskonlaissa eläminen.

    ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
    Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
    Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
    että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
    Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
    Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
    sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
    Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
    Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
    Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Room.8:1-10

    ”Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.” 2.Kor.3:17

  2. Ismo Malinen otat hyvän kohdan eli

    “Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.” 2.Kor.3:17

    Siis tämä on todellinen vastaus evankeliumiin, siis mikä on evankeliumin sanoma.

    Ensinnäkin KAIKKI ihmiset ovat synnin orjia, ei ole voimaa elää Jumalan tahdossa, siis kaikki ovat Jumalan kirkkautta vailla ja ansaitsevat teoillaan kadotuksen, MUTTA kun Jumala Jeesuksessa sovitti maailman itsensä kanssa niin nyt on ihmisellä kuulessaan evankeliumi tehdä parannus ja päästä vapaaksi synnin orjuudesta eli saa Jumalan hengen jonka voimassa on mahdollista elää Jumalan tahdossa VAPAANA.

    Siis kun Jumala käski israelilaisia poistamaan kansasta ne jotka rikkoivat tiettyjä käskyjä vastaan, kivittää piti, niin nyt Jumala antaa ARMON niille jotka nöyrtyvät ja kääntyvät parannukseen evankeliumin kuullessaan.

  3. Ari: ”…nyt Jumala antaa ARMON niille jotka nöyrtyvät ja kääntyvät parannukseen evankeliumin kuullessaan.”

    Juuri näin ja jos vielä vähän täsmennän tuota lausetta, niin sen voisi laittaa näin: ”…nyt Jumala antaa ARMON niille jotka nöyrtyvät ja kääntyvät Kristuksen puoleen evankeliumin kuullessaan.”

    Kristus on meidän kaikkien parantaja, hän on tosi lääke meidän turmeltuneisuuteemme.

  4. Ismo Malinen, siis parannusta ei tarvita, miksi sitten Jeesus selkeästi Sanoo että parannusta on saarnattava synien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään?

    Entä kuinka tämä sinun lanseeramasi ”“…nyt Jumala antaa ARMON niille jotka nöyrtyvät ja kääntyvät Kristuksen puoleen evankeliumin kuullessaan.”- sovitetaan lapsikasteeseen eli onko nyt niin etteivät lapset (vauvat) saakkaan armoa kasteessa tai yhtään mitään ?

    Vastaisitko nyt edes kerran siihen mitä konkreettisesti kysyn eli seuraavaan:

    Mikä on lain tekoa minun uskoon tulossani vai onko se evankeliumin mukainen?

    Siis se tapahtui seuraavasti, olin ajanut oman elämäni täydelliseen toivottomuuteen ja huusin Jumalalta apua ja sen jälkeen sain äidiltäni avioliittokirjan jossa tuotiin esille Jumalan tahtoa avioliitossa, sitä lukiessani avautui OMAT tekoni entistä puolisoani kohtaan ja tunnustin OMAT syntini ja Jumala antoi rauhan, katkeruus poistui ja jano Jumalan puoleen tuli ja ostin Raamatun ja Jumala alkoi työn minussa, näyttäen esim alkoholin kuinka olin sen suhteen elänyt valheessa ja vapautti sen himosta, kun Raamatun Sanasta ymmärsin haureuden synnin ja sen tunnustin niin Jumala poisti sen himon, entä kun ymmärsin etten voi mennä isäni luo ilman että riideltäisiin niin sen kun tunnustin niin Jumala ouhdisti että oli rauha isän luona vieraillessani ettei riitaa tullut jne… ja lopuksi kun Raamatusta nousi sydämelle kasteelle meno niin menin ja se aukaisi lopulta silmäni näkemään ja korvat kuulemaan evankeliumia.

  5. Parannusta on juuri se, että ihminen parantuu Kristuksen kautta, tämä on sinulle tapahtunut aivan varmasti ja se on tapahtunut myös minulle.
    Lahjan olet Jumalalta olet saanut jo kasteessasi, kun sinut on kastettu Kristukseen, se ei miksikään muutu, nyt on vain käynyt niin, ettei se ole sinulle merkinnyt mitään, kuten ei myöskään minulle, kunnes Jumalan Sana saavutti minut ja sinut. Näin sen näen ja olen myös tästä varma. Kun menit uudelleen kasteelle kuten minäkin aikanaan menin, jonka olen jäljestäpäin ymmärtänyt turhaksi. Pelastus on uskosta, joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Kaste on jo valmiin Jumalan teon tunnustamista ja sen uskominen, että Kristus on minun syntiensä sovitukseksi ja parantumiseksi (pyhitykseksi) tulee yksin Jumalan vaikutuksesta ihmiseen Sanan välityksellä, me siis muutumme, kun usko alkaa vaikuttamaan meissä Jumalan Hengen vaikutuksesta. Kaikki mikä on ihmisestä, on syntiä ja kuolleita tekoja.

    Tekopyhät tosin väittävät, että ihmisen omat ponnistelut ja lihan tekojen perkaaminen edesauttaa ihmisen pelastumista, mutta kyseessä on harha, jota tulee kavahtaa, sillä eivät luota Jumalaan joka vanhurskauttaa ihmisen yksin uskon kautta.
    Kristityn kilvoitus on nimenomaan siinä, että me pysymme uskossa ja puhtaassa Kristuksen opissa, joka on elämistä Kristuksessa. Sanoohan Paavali että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalisuudesta kaikkeen ja vertaa oikeaa opetusta valheopettajien ja ulkokultaisten opetuksiin (lue 1.Tim.4, jossa puhuu asiasta enemmän)

    Kaiken hyvän päämääränä on uskon säilyttäminen, jonka palkintona on iankaikkinen elämä ja sielujen pelastus. (1.Piet.1:9) Saatana ja kaikki hänen voimansa pyrkivät eksyttämään ihmisen pois uskosta, jotta saisi tämän jälleen lankeamaan pois Kristuksesta oman lihansa varaan, jolloin myös synnin voima alkaa jälleen vaikuttamaan ihmisessä.

    ”Hänen Armonsa pysyy iankaikkisesti” Ps.100:5

    ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
    Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
    ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
    Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
    Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.
    Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. 2.Tim.4:1-7

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.