Kuolleena syntynyt idea: Malmin hautausmaan makaaberi liukuhihnakokeilu!

Malmin kappelit

Makaaberi tarkoittaa kammottavaa, kauheaa, karmivaa, kalmankatkuista, kaameaa, synkkää, luotaantyöntävää, epämiellyttävää, kuolemasta irvokkaalla tavalla muistuttavaa tahi pelottavaa vaikutelmaa.

Liukuhihna on kirkollisissa piireissä kirosana. Ei kai kukaan vakavissaan tahdo omalle kohdalleen persoonatonta liukuhihnatoimitusta, olivatpa kyseessä sitten hautajaiset tai häät tai kastetilaisuus?

Tietysti voidaan palata vanhaan tehokkuuteen ja hoitaa kyseiset tilaisuudet massatapahtumina: Kirkkoon tuodaan kymmenen kastettavaa lasta kerralla tai  viisi vihkiparia tai saman verran valkoisia ruumisarkkuja vierekkäin alttarin ääreen.  Kyllä kirkkoihin ja kappeleihin mahtuu. Ehkä tällaiset joukkokokoontumiset toisivat esiin sen puolen, että yksikään ihminen ei ole saari vaan osa mannermaista menoa.

Jos vielä kävisi niin hyvin, että nuo kymmenen kastetta, viisi vihkimistä ja viisi siunausta voitaisiin toimittaa samanaikaisesti samassa tilassa, niin kenenkään ei tarvitsisi kokea olevansa yksin yksinäinen. Edes noitten vainajien. Ja katso: Tällainen ajan, tilojen ja työvoiman säästö olisi esimerkillistä toimintaa. Rahaakin säästyisi todella paljon. Teologisestikin tällainen Kehdosta Hautaan-demonstraatio olisi vailla vertaansa.

Jos tätä ehdottamaani kokeilua ihmetellään ja kenties syytetään persoonattomaksi, niin minä vastaan oitis, että individualistisen itsekeskeisyyden aikakaudesta olemme jälleen siirtymässä kohti yhteisöllisempää me-henki-ajattelua.

Jos ja kun tälle makaaberille pikahautauslinjalle lähdetään arvokkaiden ajan kanssa hoidettujen hautausten kustannuksella, niin olisi tietenkin Malmin kokoisella hautausmaalla kustannustehokasta kiinnittää huomiota arkkujen ja ennen kaikkea tuhkauurnien logistiikkaan: Miten arkku siirtyy sukkelimmin kappelikompleksista loppusijoituspaikkaan 1,2 kilometrin päähän? Voisiko golfkärryistä tuunata jonkinlaisia uurnanliikuttimia? Vai rakennettaisiinko hautuumaalle samanlainen liukuhihnasto kuin esimerkiksi laiva- ja lentoterminaaleissa. Liukuhihnoja pitkin pruukaavat tyylikkäästi liikkua niin matkalaukut kuin matkalaisetkin. Sillä erotuksella, että matkalaukkuja ei tässä vaiheessa tietenkään enää tarvita. Pakaasit on korvattu kukkalaitteilla.

Hautaavien pappien suhteen voitaisiin Malmilla palata käytäntöön, jossa eläkerovastit sotien jälkeen mustissa kaavuissaan hoitivat lauantaisin useita siunauksia per nuppi. Voitaisiin palata myös käteislaskutukseeen, jolloin rovasti voisi päättää haudalla hoidetun tilaisuuden sanoihin: ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kuka maksaa?”

Ensimmäisenä tästä  järkeä ja tunnetta loukkaavasta Malmin hautausmaan  kokeilusta kertoi www.valomerkki.fi  jutussa, jonka otsikko kuuluu: Vartin nopeammat jäähyväiset – Malmin hautausmaa tehostaa. On mukamas hienoa, jos voi lyhentää kuolemisen ja hautaamisen välistä aikaa kokonaisella varttitunnilla. Koko jutun voit lukea tästä:

http://www.valomerkki.fi/uutiset/vartin-nopeammat-jaahyvaiset-malmin-hautausmaa-tehostaa

Tämän kirjoittajan mielestä minkäänlainen kiiruhtaminen ei ole hautuumailla sopivaa,spurteista  nyt puhumattakaan. Toki meidän tulee kunnioittaa vainajiakin ihmisinä heidän ns. viimeisellä matkallaan. Kaiken maailman hosumiset ja taloudellisiin säästöihin vetoamiset kuoleman edessä eivät tapahdu kirkon eivätkä kenenkään tai minkään muun tahon erinomaiseksi eduksi tai hyödyksi. Etenkin kun kyse on Suomen pääkaupungista, jossa nämä kirkolliset kuviot muutenkin hoidetaan rivakammin kuin muualla Suomen Siionissa.

Karvaasta kokemuksesta tiedän, mistä puhun. Hämeeseen en enää vapaaehtoisesti mene siunaamaan. Siellä kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa. Karjalaisessa muistotilaisuudessa taas kälätetään koko ajan niin kovaa ja paljon, että mietin, missä vaiheessa väki ehtii lainata korviaan toisilleen tahi lappaa voileipäkakkua omaan leipäläpeensä.

Jokin aika sitten olin vieraana kummitätini siunaustilaisuudessa Seinäjoella. Olin varannut siunaustilaisuuteen ja muistotilaisuuteen yhteensä neljä tuntia aikaa. Ei riittänyt. Junalle piti lähteä kesken muisteluitten. Tai käytännössä justiinsa ennen ensimmäistä puheenvuoroa. Syytän tästä mokasta vain itseäni. Erehdyin sittenkin pitämään stadilaista meininkiä mittapuuna: Puoli tuntia siunaaamiseen, puolitoista muistotilaisuuteen. Ja tämä kerrottuna kahdella...

PS: Jos elävien toimiminen Malmin hautausmaalla on todella noin vaivalloista ja kaiken lisäksi vielä tilakin alkaa loppua vainajilta  isojen teitten puristuksessa, niin onhan Helsingissä kirkkoja pilvin pimein. Niitten kirkkojen läheisyyteen, joista ei Toimintakulttuurimuutoksen vuoksi luovuta, voisi perustaa kolumbaarioita ja uurnalehtoja.

Ei rakkaitten vainajiemme muistoa tarvitse millekään jättihautausmaalle kätkeä. Itse olen siunannut itselleni rakkaita ja tärkeitä ihmisiä asuinpaikkani Tapiolan uurnalehtoon, siihen kirkon välittömään läheisyyteen.  Sinne on helppo ja hyvä mennä. Uurnalehdon paikka on keskeinen. Arkipäivä pyörii siinä ympärillä, mutta kuitenkin tuossa Jumalan puistossa on oma viehättävyytensä ja rauhansa. Sen rauhan voi ottaa mukaansa jokapäiväiseen elämäänsä. Totisesti. Aamen.

 

Malmin hautausmaa

Vihittiin käyttöön vuonna 1894. Kutsuttiin ensin pohjoiseksi hautausmaaksi.

Hautausmaan alueella oli aiemmin armeijan harjoitusalue.

Sijaitsee Kehä I:n, Lahdenväylän ja Pihlajamäentien–Ketokivenkaaren rajaamalla alueella.

Toiminnallisesti Suomen suurin hautausmaa.

Hautausmaalla suoritettu kaikkiaan yli 200 000 hautausta, hautoja nyt noin 50 000.

Vuonna 2013 tuhka- tai uurnahautauksia oli 1 335, arkkuhautauksia 507. Krematoriossa tuhkattiin 1 336 vainajaa.

 

 

6 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Olisi kiinnostavaa tietää, jos lukijoilla olisi joitakin mielenkiintoisia juttuja Malmin hautuumaasta, jolle jossakin vaiheessa johti pistoraide suoraan Malmin asemalta. Nyt tuo asemarakennus on hautuumaahenkilökunnan ruokala. Tosin kyllä siellä voivat kahvilla käydä muutkin.

    Kun näissä makaabereissa tunnelmissa ollaan, niin kerronpa itse ekaksi häkellyttävän muiston 1980-luvulta.

    Oli sellainen erikoistilanne, että oltiin kerran peräti kaksissa samanpäiväisissä hautajaisissa meidän kanttorin kanssa. Luppoaikaa ehkä sellainen runsas tunti välissä. Oltiin vielä virastolla, kun kanttori hoksasi moisen erikoisuuden. Niinpä hän ehdotti, että söisimme siinä välissä. Hän ei vain esittänyt asiaansa kovinkaan houkuttelevasti: ”Voitaisiin syödä Malmilla. Sieltä hautuumaalta saa hyvää lihaa halvalla!”

    Muusikolla meni jonkin aikaa tulkita meikäläisen ällistynyttä ja ällöttynyttä ilmettä…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Somerolla lauantain hautausajat ovat 10, 12 ja 14. Kello 12 hautauksen hoitaa toinen pappi kuin 10 ja 14 hautauksen. Monesti olen joutunut lähtemään noiden klo 10 hautajaisten muistotilaisuudesta kesken yhdessäolon. Ohjelmaosuus on juuri saatu valmiiksi mutta yhdessäolon kannalta merkittävistä jutteluista on toisinaan lähdettävä kesken. Toisinaan taas ehtii oikein hyvin.

    Nykyisin kun olen eläkeläinen niin noita kahden hautajaisen tilauksia tulee harvemmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Aikoinaan kun olin pappina Norra svenskassa niin Malmin ilmapiiri oli kiireisempi. Välillä sain istua ulkona penkillä meidän vuoroomme pääsyä. Mutta Hietaniemessä tuntui kuin aikaa olisi ollut enemmän. Ehti jopa juttelemaan toisten kanssa ennen kuin toimitus alkoi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Kas, Matias, mihin ajankohtaan se sinun työskentelysi Bulevardilla ajoittui? Jännää, että sinäkin voit sanoa olleesi Vanhan Vanhan kirkon pappi. Vai palvelitko maantieteellisesti laajaa seurakuntaasi kenties Lauttasaaresta käsin päin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tulin Kamerunista juhannuksena 2007, kotimaan kausi kesti tammikuun loppuun 2008. Sitten olin Norra svenskassa 1.2. – 30.4.2008 kunnes sain hommia synnyinseudullani Somerolla 1.5.2008 alkaen.

      Toimisto Bulevardi 16 :ssa ja messuja sekä Vanhassa kirkossa että Lauttasaaressa 1958 valmistuneessa Pyhän Jaakobin kirkossa, jonka aikoinaan piirsivät Keijo ja Marja Petäjä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Mieheni sukulasilla on Malmilla useampikin hautapaikka. Käymme laittamassa keväällä kukat ja syksyllä kanervat kahdelle haudalle; mieheni vanhempien haudalle, johon on haudattu myös mieheni isän vanhemmat sekä yhden tädin haudalle. Lisäksi on yksi vielä vanhempi hauta, jota emme ole hoitaneet.

    Malmin hautausmaa on valtavan kaunis paikka. Se on erittäin hyvin hoidettu. Siellä on rauhoittavaa kävellä ja katsella kauniita istutuksia ja kukkia. Se on todellakin niin laaja, että mekin ajamme autolla haudalta toiselle, sillä niin kaukana ne ovat toisistaan. Näin ei tarvitse raahata istutettavia juttuja käsissään pitkiä matkoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121