Lauri Lahtinen kirjoitti mukavan blogauksen otsikolla Miksi uskon? Mukavan siitä teki tekstin henkilökohtaisuus ja aidot kokemukset suoraan elämästä. Sitä kautta blogitekstissä oli kiinnostavaa syvyyttä.

Syitä kunkin henkilökohtaiseen uskoon löytyy tietenkin paljon. Jollekin se on tullut äidinmaidossa, joku on löytänyt uskon ihan itsenäisesti elämän sattumien kautta ja jollekin usko on astunut elämään jonkinlaisen kriisin kautta. Vaikka uskon, että usko on pohjimmiltaan evolutiivinen kompensaatio kuolevaisuuden tiedostamisesta, niin usko antaa sitä tarvitseville muutakin kuin toivoa elämän rajattomuudesta. Usko ei siis mielestäni ole - sen vilpittömässä ja aidossa muodossa - ollenkaan negatiivinen ilmiö ihmiskunnalle. Ihmiskunta ei ole vielä valmis kohtaamaan maailmankaikkeutta ilman ajatusta jostain suuremmasta suunnitelmasta. Kvarkkien tanssi ei vielä riitä syyksi kaikille.

Miksi uskon? -blogin vastapainoksi ajattelin summata oman kokemukseni siitä, miksi en usko.

Kuten blogejani lukeneet tietävät, kaikki alkoi kohdallani maailmasta, jossa Jehovan todistajat edustivat Ainoaa Oikeaa Totuutta. Maa kiersi Aurinkoa, joet laskivat meriin ja Vartiotorni-seura oli Totuus™.

Kun lopulta heräsin Vartiotorni-seuran suhteen todellisuuteen (joka ei ole koskaan helppoa - kyseenalaistaa oma maailmankuva aivan totaalisesti), alkoi se ihan oikean oman maailmankuvan ihmettely ja kartoittaminen. Aikaisemmin "tiesin" maailmankaikkeuden suurimman salaisuuden ja tarkoituksen - nyt en tiennyt enää mistään mitään.

Se, mihin useimmat saavat (edes alustavat) vastaukset itseensä liittyen suhteellisen nuorena, minä pääsin tarkastelemaan identiteettiäni ja kysymyksiä kuka minä olen, mihin minä uskon? vasta noin 25-vuotiaana. En silti valita. Joskut kultteihin ja lahkoihin syntyneet pääsevät tarkastelemaan ja rakentamaan todellista identiteettiään vasta paljon myöhemmin. Jotkut eivät koskaan. Jokainen menetetty vuosi jonain muuna kuin omana itsenään on silti menetettyä kantaa ja pois elämästä omana itsenään.

Miten Anterosta sitten tuli uskonnoton itsensä etsinnän tuloksena?

Jo lapsena ja nuorena ihmettelin Raamatun tarinoita Jumalasta. En nähnyt mitään perustelua sille, että Jumalalla meni hermot jostain hedelmävarkaudesta niin että kirosi koko ihmiskunnan. En liioin ymmärtänyt, mikä pointti oli koetella Abrahamia jopa niin pitkälle, että onko hän valmis surmaamaan oman poikansa Jumalan käskystä. Julmaa, mietti vielä nykyistäkin nuorempi Antero. Sama ihmettely koski myös vedenpaisumusta ja tulevaa harmageddonia.

Maailma on minulle rationaalinen paikka, jossa samat lainalaisuudet ovat voimassa tietyin rajoituksin kaikkialla. Tietyillä rajoituksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että maailma ei ole mustavalkoinen, eivätkä kaikki asiat ole aina aivan yksinkertaisia. Maailmassa on myös paradokseja. Mutta koska maailman pelisäännöt ovat päällisin puolin kaikkialla samat, ne samat säännöt, lait ja moraali, pätevät omassa maailmankuvassani sellaisenaan myös uskomuksiin liittyviin yliluonnollisiin toimijoihin, kuten Raamatun Jumalaan. Jos ihmisen, ollakseen hyvä tai edistääkseen korkeaa moraalia, on toimittava tilanteessa X parhaalla mahdollisella tavalla Y, sama sääntö on voimassa kaikkialla ja kaikille samalla tavalla. Tilanne, jossa yliluonnollinen toimija toimii samankaltaisessa tilanteessa tavalla Z, aiheuttaen kärsimystä ihmisille, ei ole perusteltua, jos oletuksena on, että toimija on hyvä ja rakkaudellinen, moraalinen toimija.

Joitain käytännön esimerkkejä Raamatusta, jotka estävät uskomasta:

Syntiinlankeemus

Miksi Jumalan piti koetella ihmistä istuttamalla paratiisiin puu, josta ei saanut syödä tai muuten? Jos oletetaan, että Jumala on kaikkitietävä, niin Jumala tiesi että luomalleen luontokappaleelle tulee ensimmäisenä mieleen lähinnä "jaa tästä vai?" Istuttamalla paratiisiin puun jonka syöminen merkitsee kaiken tuhoutumista Jumala itse asiassa varmisti, että ihminen on alkuperäisessä paratiisissa vain käymässä. Ilman hyvän ja pahan tiedon puuta ihminen olisi paratiisissa edelleen. Luomalla tällaisen puun Jumala osoitti, että ihminen ja muu luomakunta on olemassa ainoastaan siksi, että Jumala saa osoittaa jollekin oman asemansa maailmankaikkeudessa. Jos tarkoituksena olisi ollut ihmisen hyvä, mitään erityisiä koetuksia ei olisi tarvittu. Jumalan suunnitelma ei siis mielestäni osoita terveitä tavoitteita, tervettä itsetuntoa tai moraalia. Tilannetta voitaisiin verrata siihen, että joku tekee lapsen ainoastaan korostaakseen omaa asemaansa lapseen nähden.

Koko ihmiskunnan rankaiseminen ensimmäisen pariskunnan pienestä hairahduksesta on sekin jotain muuta kuin minkään oikeuskäsityksen tai moraalin mukaista.

Vedenpaisumusta edeltäneet tapahtumat

Aineettomat henkiluomukset, joilla ei taida olla suonia joissa virtaisi verta saati hormoneja, tunsivat seksuaalista vetoa maan tyttäriin ja tulivat maan päälle pitämään hauskaa. Enkelien sukupuolivietti - ei mene rationaaliseen jakelukeskukseen.

Vedenpaisumus

Maailmanlaajuinen vedenpaisumus, jonka tarkoituksena on tappaa marginaalia vaille kaikki elämä maan päältä, ei osoita rakkaudellisuutta, moraalia tai oikeudenmukaisuutta. Vedenpaisumus ei ole myöskään teknisesti kovin mairitteleva ratkaisu kaikkivaltiaalta ja -voivalta Jumalalta, jota eivät luonnonlait rajoita. Lisäksi teloitustavan eettisyys voidaan kyseenalaistaa. Miljoonien ihmisten ja luontokappaleiden paniikinomaiselle hukkumiskuolemalle olisi voinut olla muitakin ratkaisuja, jos kaikkien tappaminen nyt oli ainoa ratkaisu mikä Jumalalle tuli mieleen.

Raamatun epätieteellisyys

Jos oletetaan, että Raamattu on Jumalan toimittama tai edes inspiroima teos, sieltä voisi kuvitella löytyvän edes jotain joka todistaisi siitä. Tieteelliset faktat, joita Raamatun kirjoittamisen aikaan ei tiedetty, olisivat toimineet tähän tarkoitukseen oivasti. Niiden avulla rationaalisuuteenkin syyllistyvät ihmispolot voisivat varmistua Raamatun luotettavuudesta. Nyt meille kuitenkin jäi jäljelle kirja, joka toistaa ainoastaan oman aikansa käsityksiä maailmasta.

Edes dinosauruksista, jotka hallitsivat maata satoja miljoonia vuosia, ei ole Raamatussa sanaakaan. Jumala kaikkitietävänä tiesi varsin hyvin, että ihminen tulee myöhemmin ihmettelemään dinojen fossiileja. Olisihan sitä voinut vihjata, että tuli harjoiteltua vähän kaikenlaista, ja aika pitkään, ennen ihmisen luomista.

Jeesuksen ennustukset

Jeesus kertoo lopun ajan merkeistä Matteuksen 24:ssä mm. seuraavasti: Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. 

Jeesus siis ennustaa sotia, maanjäristyksiä ja nälänhätää. Näitä kaikkia esiintyi myös Jeesuksen omana aikana, joten missä kohtaa tässä on joku ennustukseksi ymmärrettävä ilmoitus? Ja jos näitä yrittää sovittaa nykyaikaan, niin nälänhätää suurempi ongelma on ylipaino ja sotia on vähemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Maapallon toimintakin perustuu maanjäristyksiin, joten varsinainen ihmetystä herättävä ennustus olisi ollut se jos maanjäristykset loppuisivat. Maanjäristysten määrässä ei myöskään ole ollut nähtävissä mitään erityistä.

Saman otsikon alle voidaan lisätä myös Jeesuksen lupaukset palata opetuslastensa elinaikana. Jos Jeesus todella puhui vasta tuhansia vuosia opetuslastensa jälkeisestä ajasta, tämän olisi voinut tuoda esille melko yksinekrtaisella tavalla. Nyt jäljelle jäi ainoastaan vihjauksia jotka kertovat siitä, että Jeesuksen olisi pitänyt palata 2000 vuotta sitten. Rationaalinen ihmisparka kompastuu tällaisiin aika helposti.

___________________________________________

Tässä nyt muutamia kohtia Raamatusta, jotka estävät rationaalisen ihmisen uskon. Samaa voidaan toki todeta koko uskon konseptista. Miksi Jumala edes on uskon asia? Ihmisen mieli pystyy halutessaan uskomaan ihan mihin se haluaa. Näin irrationaalisella alustalla toimittaessa tulisi olla selvää, että maailmankaikkeuden tärkein asia perustuisi johonkin muuhun kuin abstraktiin tunteeseen, jostain.

Yhtä tärkeää kuin ymmärtää, miksi osa ihmisistä uskoo, on mielestäni ymmärtää, miksi osa ei usko. Ja että kumpikin on aivan yhtä hyvä, jos se on sitä, mitä ihminen aidosti on. Rauhaa ja rakkautta kaikille tasapuolisesti. :)