Miksi en usko?

Lauri Lahtinen kirjoitti mukavan blogauksen otsikolla Miksi uskon? Mukavan siitä teki tekstin henkilökohtaisuus ja aidot kokemukset suoraan elämästä. Sitä kautta blogitekstissä oli kiinnostavaa syvyyttä.

Syitä kunkin henkilökohtaiseen uskoon löytyy tietenkin paljon. Jollekin se on tullut äidinmaidossa, joku on löytänyt uskon ihan itsenäisesti elämän sattumien kautta ja jollekin usko on astunut elämään jonkinlaisen kriisin kautta. Vaikka uskon, että usko on pohjimmiltaan evolutiivinen kompensaatio kuolevaisuuden tiedostamisesta, niin usko antaa sitä tarvitseville muutakin kuin toivoa elämän rajattomuudesta. Usko ei siis mielestäni ole – sen vilpittömässä ja aidossa muodossa – ollenkaan negatiivinen ilmiö ihmiskunnalle. Ihmiskunta ei ole vielä valmis kohtaamaan maailmankaikkeutta ilman ajatusta jostain suuremmasta suunnitelmasta. Kvarkkien tanssi ei vielä riitä syyksi kaikille.

Miksi uskon? -blogin vastapainoksi ajattelin summata oman kokemukseni siitä, miksi en usko.

Kuten blogejani lukeneet tietävät, kaikki alkoi kohdallani maailmasta, jossa Jehovan todistajat edustivat Ainoaa Oikeaa Totuutta. Maa kiersi Aurinkoa, joet laskivat meriin ja Vartiotorni-seura oli Totuus™.

Kun lopulta heräsin Vartiotorni-seuran suhteen todellisuuteen (joka ei ole koskaan helppoa – kyseenalaistaa oma maailmankuva aivan totaalisesti), alkoi se ihan oikean oman maailmankuvan ihmettely ja kartoittaminen. Aikaisemmin ”tiesin” maailmankaikkeuden suurimman salaisuuden ja tarkoituksen – nyt en tiennyt enää mistään mitään.

Se, mihin useimmat saavat (edes alustavat) vastaukset itseensä liittyen suhteellisen nuorena, minä pääsin tarkastelemaan identiteettiäni ja kysymyksiä kuka minä olen, mihin minä uskon? vasta noin 25-vuotiaana. En silti valita. Joskut kultteihin ja lahkoihin syntyneet pääsevät tarkastelemaan ja rakentamaan todellista identiteettiään vasta paljon myöhemmin. Jotkut eivät koskaan. Jokainen menetetty vuosi jonain muuna kuin omana itsenään on silti menetettyä kantaa ja pois elämästä omana itsenään.

Miten Anterosta sitten tuli uskonnoton itsensä etsinnän tuloksena?

Jo lapsena ja nuorena ihmettelin Raamatun tarinoita Jumalasta. En nähnyt mitään perustelua sille, että Jumalalla meni hermot jostain hedelmävarkaudesta niin että kirosi koko ihmiskunnan. En liioin ymmärtänyt, mikä pointti oli koetella Abrahamia jopa niin pitkälle, että onko hän valmis surmaamaan oman poikansa Jumalan käskystä. Julmaa, mietti vielä nykyistäkin nuorempi Antero. Sama ihmettely koski myös vedenpaisumusta ja tulevaa harmageddonia.

Maailma on minulle rationaalinen paikka, jossa samat lainalaisuudet ovat voimassa tietyin rajoituksin kaikkialla. Tietyillä rajoituksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että maailma ei ole mustavalkoinen, eivätkä kaikki asiat ole aina aivan yksinkertaisia. Maailmassa on myös paradokseja. Mutta koska maailman pelisäännöt ovat päällisin puolin kaikkialla samat, ne samat säännöt, lait ja moraali, pätevät omassa maailmankuvassani sellaisenaan myös uskomuksiin liittyviin yliluonnollisiin toimijoihin, kuten Raamatun Jumalaan. Jos ihmisen, ollakseen hyvä tai edistääkseen korkeaa moraalia, on toimittava tilanteessa X parhaalla mahdollisella tavalla Y, sama sääntö on voimassa kaikkialla ja kaikille samalla tavalla. Tilanne, jossa yliluonnollinen toimija toimii samankaltaisessa tilanteessa tavalla Z, aiheuttaen kärsimystä ihmisille, ei ole perusteltua, jos oletuksena on, että toimija on hyvä ja rakkaudellinen, moraalinen toimija.

Joitain käytännön esimerkkejä Raamatusta, jotka estävät uskomasta:

Syntiinlankeemus

Miksi Jumalan piti koetella ihmistä istuttamalla paratiisiin puu, josta ei saanut syödä tai muuten? Jos oletetaan, että Jumala on kaikkitietävä, niin Jumala tiesi että luomalleen luontokappaleelle tulee ensimmäisenä mieleen lähinnä ”jaa tästä vai?” Istuttamalla paratiisiin puun jonka syöminen merkitsee kaiken tuhoutumista Jumala itse asiassa varmisti, että ihminen on alkuperäisessä paratiisissa vain käymässä. Ilman hyvän ja pahan tiedon puuta ihminen olisi paratiisissa edelleen. Luomalla tällaisen puun Jumala osoitti, että ihminen ja muu luomakunta on olemassa ainoastaan siksi, että Jumala saa osoittaa jollekin oman asemansa maailmankaikkeudessa. Jos tarkoituksena olisi ollut ihmisen hyvä, mitään erityisiä koetuksia ei olisi tarvittu. Jumalan suunnitelma ei siis mielestäni osoita terveitä tavoitteita, tervettä itsetuntoa tai moraalia. Tilannetta voitaisiin verrata siihen, että joku tekee lapsen ainoastaan korostaakseen omaa asemaansa lapseen nähden.

Koko ihmiskunnan rankaiseminen ensimmäisen pariskunnan pienestä hairahduksesta on sekin jotain muuta kuin minkään oikeuskäsityksen tai moraalin mukaista.

Vedenpaisumusta edeltäneet tapahtumat

Aineettomat henkiluomukset, joilla ei taida olla suonia joissa virtaisi verta saati hormoneja, tunsivat seksuaalista vetoa maan tyttäriin ja tulivat maan päälle pitämään hauskaa. Enkelien sukupuolivietti – ei mene rationaaliseen jakelukeskukseen.

Vedenpaisumus

Maailmanlaajuinen vedenpaisumus, jonka tarkoituksena on tappaa marginaalia vaille kaikki elämä maan päältä, ei osoita rakkaudellisuutta, moraalia tai oikeudenmukaisuutta. Vedenpaisumus ei ole myöskään teknisesti kovin mairitteleva ratkaisu kaikkivaltiaalta ja -voivalta Jumalalta, jota eivät luonnonlait rajoita. Lisäksi teloitustavan eettisyys voidaan kyseenalaistaa. Miljoonien ihmisten ja luontokappaleiden paniikinomaiselle hukkumiskuolemalle olisi voinut olla muitakin ratkaisuja, jos kaikkien tappaminen nyt oli ainoa ratkaisu mikä Jumalalle tuli mieleen.

Raamatun epätieteellisyys

Jos oletetaan, että Raamattu on Jumalan toimittama tai edes inspiroima teos, sieltä voisi kuvitella löytyvän edes jotain joka todistaisi siitä. Tieteelliset faktat, joita Raamatun kirjoittamisen aikaan ei tiedetty, olisivat toimineet tähän tarkoitukseen oivasti. Niiden avulla rationaalisuuteenkin syyllistyvät ihmispolot voisivat varmistua Raamatun luotettavuudesta. Nyt meille kuitenkin jäi jäljelle kirja, joka toistaa ainoastaan oman aikansa käsityksiä maailmasta.

Edes dinosauruksista, jotka hallitsivat maata satoja miljoonia vuosia, ei ole Raamatussa sanaakaan. Jumala kaikkitietävänä tiesi varsin hyvin, että ihminen tulee myöhemmin ihmettelemään dinojen fossiileja. Olisihan sitä voinut vihjata, että tuli harjoiteltua vähän kaikenlaista, ja aika pitkään, ennen ihmisen luomista.

Jeesuksen ennustukset

Jeesus kertoo lopun ajan merkeistä Matteuksen 24:ssä mm. seuraavasti: Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. 

Jeesus siis ennustaa sotia, maanjäristyksiä ja nälänhätää. Näitä kaikkia esiintyi myös Jeesuksen omana aikana, joten missä kohtaa tässä on joku ennustukseksi ymmärrettävä ilmoitus? Ja jos näitä yrittää sovittaa nykyaikaan, niin nälänhätää suurempi ongelma on ylipaino ja sotia on vähemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Maapallon toimintakin perustuu maanjäristyksiin, joten varsinainen ihmetystä herättävä ennustus olisi ollut se jos maanjäristykset loppuisivat. Maanjäristysten määrässä ei myöskään ole ollut nähtävissä mitään erityistä.

Saman otsikon alle voidaan lisätä myös Jeesuksen lupaukset palata opetuslastensa elinaikana. Jos Jeesus todella puhui vasta tuhansia vuosia opetuslastensa jälkeisestä ajasta, tämän olisi voinut tuoda esille melko yksinekrtaisella tavalla. Nyt jäljelle jäi ainoastaan vihjauksia jotka kertovat siitä, että Jeesuksen olisi pitänyt palata 2000 vuotta sitten. Rationaalinen ihmisparka kompastuu tällaisiin aika helposti.

___________________________________________

Tässä nyt muutamia kohtia Raamatusta, jotka estävät rationaalisen ihmisen uskon. Samaa voidaan toki todeta koko uskon konseptista. Miksi Jumala edes on uskon asia? Ihmisen mieli pystyy halutessaan uskomaan ihan mihin se haluaa. Näin irrationaalisella alustalla toimittaessa tulisi olla selvää, että maailmankaikkeuden tärkein asia perustuisi johonkin muuhun kuin abstraktiin tunteeseen, jostain.

Yhtä tärkeää kuin ymmärtää, miksi osa ihmisistä uskoo, on mielestäni ymmärtää, miksi osa ei usko. Ja että kumpikin on aivan yhtä hyvä, jos se on sitä, mitä ihminen aidosti on. Rauhaa ja rakkautta kaikille tasapuolisesti. 🙂

    • Entä jos se oli lupaus, eikä ennustus. Näillähän on eroa…

      Saattoi olla myös Jeesuksen oma käsitys asiasta. Hänhän sanoi ettei hän tiennyt (ollenkaan) milloin ”se päivä” tulisi. 🙂

  1. Usko ei tietenkään voi edes olla järkevää. Järjellisiksi sanomme asioita, jotka voimme yhdessä todeta aisteillamme. Jos Jumala ja Hänen olemassaolonsa voitaisiin todeta järjellä, niin usko olisi tarpeeton. Luodessaan maailman ja ihmisen Jumala on samalla kätkeytynyt kaiken järjellisen kokemusmaailmamme ulkopuolelle. Sellaisella järjettömällä tavalla, että vain uskomalla Hänen sanaansa voimme tien Hänen yhteyteensä löytää. Samaan paradoksiin perustui jo se että ihminen söi puusta, josta ei ollut lupa syödä. Kielto kun ei kuulostanut silloin yhtään järkevämmältä, kuin nytkään tämä puheena oleva usko.

  2. Oma uskoni on kokenut ainakin pari kolme murrosta. Koko ajan uskonelämässäni on ollut eräänlainen tunne (joka ei siis kuitenkaan ole tunne) Jumalan läsnäolosta ja hyvyydestä, joka ilmenee verisen sovitusuhrin antaneessa Jeesuksessa Kristuksessa ja jonka Raamatun sana välittää. Saarnattuna ja luettuna.

    Olen kyllä monia kertoja pähkäillyt mitä erilaisimpia kysymyksiä Raamatun kertomuksissa. Mutta kun usko Jeesuksen sovitustyöhön kolahti, ne ikään kuin katosivat. Samalla Raamattua on aina vain mielenkiintoista ja turvallista tutkia. Rationaalinen fundamentalismi ja keinotekoiset yritykset löytää vaikka dinoja VT:stä uskon tueksi ovat minulle outoja. Koska Raamatun tekstit kannattaa aina lukea kulttuurihistoriallisessa yhteydessään eikä yrittää tehdä niistä mekaanisia kaavoja.

    • Minä sanoisin, että Raamatussa on faktaa ja fiktiota ja allegoriaa ym. Se on hyvin monipuolinen kirjoituskokoelma. Ongelmaksi muodostuukin usein se, miten erottaa erilaiset tekstit toisistaan.

    • Ajattelen, että siinä missä loppuu tietoon ja tieteeseen, järkeen jne perustuva analyysi, siinä kohtaa tulevat metaforat ja vertaukset. Niitä Jeesuskin käytti koettaessaan selittää millainen Jumala on ja mitä Jumalan valtakunta on.

      Tieteellisestä luennosta olisi tuskin ollut paljon apua tai iloa kenellekään.

      Samoin jos Raamattu alkaisi selostuksella atomeista ja kosmoksen rakenteesta…

  3. Sari Weckroth: ”Viittauksia dinosauruksiin on. “Älä iloitse, sinä Filistean maa, vaikka kurittajasi ruoska on katkennut! Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy, ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.” (Jes.14:29)”

    Täytyy olla aika toiveikas mielikuvitus, että tästä saa väännettyä selkeän viittauksen dinosauruksiin. Kyy ei ole kovin iso eikä mielestäni sovi kovinkaan hyvin ajatukseen dinosauruksista, edes siipien kanssa. Sen sijaan kirjoittaja on voinut inspiroitua liitoliskoista.

    • No minulle on henk koht aika sama onkp Raamatussa viittauksia dinosauruksiin…

      Mutta tuota kohtaa tulkittaessa en kiinnittäisi niin paljon huomiota kyyn kokoon, tai muutenkaan sen kirjaimellisesti muuttumiseen ”siivekkääksi liskoksi”.

      Aivan ilmeisesti tuossa on vertauskuvallisuutta enemmän kuin luonnontieteen luentoa. Lohikäärmetarujen historiaa voi ainakin tuon kohdalla miettiä, vaikkei näkisi siinä hengellistä tai teologista sisältöä.

  4. 38 käännös: vaan rakastaa Herran lakia…. ja tutkistelee sitä päivät ja yöt. -92 käännös sanoo: on löytänyt ilonsa Herran laeista.
    On vaikea taito ottaa sana vastaan juuri sinä, minä se on meille annettu. Vain aniharvat tekevät niin.
    Monet lukevat ja tutkivat, mutta hyvin harvat sitä rakastavat Herran sanana. Juuri sellaisina kuin ne on luettavissa.

  5. Anita Ojala: ”Ihmettelen hiukan, miksi esimerkkisi ovat kaikki Vanhan testamentin puolelta, lukuunottamatta muutamaa Jeesuksen ennustusta. Mutta ymmärrän sen Jeh.tod.taustastasi lähtien. Oletan, että siellä keskityttiin niihin.”

    Ne nyt tuli ensimmäisenä mieleen, Vanhassa testamentissa kun yritetään selittää maailmaa ja Jumalan motiiveja ehkä UT:ta suoraviivaisemmin. Jehovan todistajissa ei mielestäni ole painotusta VT:n ja UT:n välillä, koko Raamattua käytetään hyväksi pönkittämään omaa oppia mistä kohdasta se parhaiten onnistuu. 🙂

    Anita Ojala: ”Oletko mahtanut perehtyä Paavalin kirjeisiin ja hänen kokemuksiinsa Apostolien teoissa. Miten kaiken sen selität? Miten selität Jeesuksen tunnusteot? Arvaan, että selität seurakunnan yhteisesti sopineen, että kirjoitetaan näin, jotta saadaan ihmiset uskomaan. Mutta miksi sitten kirjoituksissa on jonkin verran eroavaisuuksia, niinkuin yleensäkin silminnäkijäkertomuksissa? Miksi ei huolehdittu siitä, että kaikki evankeliumit olisivat olleet täsmälleen samanlaisia?”

    Näen kuvion itse asiassa melko yksinkertaisena. Evankeliumit kirjotiettiin kymmeniä vuosia väitettyjen tapahtumien jälkeen. Jeesuksen haluttiin olevan messias. Myyttiset hahmot ja tarinat näiden ympärillä elävät helposti lyhyelläkin aikavälillä, puhumattakaan kymmenistä vuosista. Rikkinäinen puhelin -leikissä ei tarvita montaa osallistujaa tai edes minuuttia, kun jo on alkuperäinen tarina ihan uudessa muodossa. Lisää siihen kymmeniä vuosia ja eri kertojia, jotka _haluavat_ messiaansa tarinan olevan juuri tietynkaltainen, niin saat helposti evankeliumikaupalla alkuperäisistä tapahtumista merkittävästi värittyneitä tarinoita.

    Anita Ojala: ”Entä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus? Kukaan ei ole pystynyt kumoamaan niiden historiallisuutta.”

    Taitaa olla niin päin, että näiden historiallisuutta ei olla todennettu. Evankeliumien kirjoittajat eivät puolueellisena lähteenä ole luotettavia. Hehän ovat halunneet kertoa Jeesuksesta juuri tietynlaista tarinaa. Lisäksi Raamatusta lienee jätetty pois kirjoja, joissa Jeesuksen elämästä kerrotaan asioita, joita myöhemmät seuraajansa eivät ole halunneet sisällyttää Raamattuun. Raamatun ja evankeliumien sisältöä on siis muutettu myös jälkeenpäin jotta se vastaisi seuraajien ja fanien mielikuvia tapahtumista.

    Anita Ojala: ”Mitä ennustuksiin tulee, kukaan ei olisi uskonut, että juutalaiset vielä kerran palaavat hajaannuksesta omaan maahansa, kuten Vanha Testamentti lukuisat kerrat on ilmoittanut. Ja tämä tapahtui n 3000 v myöhemmin kuin siitä kertovat Vanhan testamentin kohdat, joita on suuri määrä. Se on yksityiskohta, jota ei voi selittää sanomalla, että sellaistahan on tapahtunut kautta aikojen.”

    No jos uskonyhteisö pitää itsestään kirjoitettua ennustusta tärkeänä ja Jumalan profetiana, niin uskonyhteisö pyrkii toteuttamaan ennustuksen kun siihen tulee mahdollisuus. Lasken siksi tällaiset lähinnä itseään toteuttaviksi ennustuksiksi, jotka toteutuvat todennäköisesti joka tapauksessa siinä vaiheessa, kun mahdollisuudet ennustuksen toteuttamiseen ovat olemassa. Toisaalta hajallaanhan juutalaiset ovat tänäkin päivänä pitkin maapalloa. Vain osa palasi.

    Raamattu on täynnä ennustuksia, jotka eivät ole tapahtuneet, tai jotka ovat muuten aika heppoista kamaa ennustuksiksi. Eikö toteutumattomille ennustuksille tulisi antaa myös painoarvoa punnittaessa teoksen luotettavuutta?

    Anita Ojala: ”Jos tukeutuu joihinkin älyllisesti vaikeisiin kohtiin, miksi ohittaa paljon muuta? Jos toimii näin, on vaara kompastua lillukanvarsiin ja metsä jää näkemättä puilta.”

    En ehkä pitäisi luettelemiani kohtia älyllisesti haastavina. Enemmänkin niissä on moraalisia ja loogisia ongelmia.

    • Minkä arvelet olevan syynä sille että Jeesuksen ”pieleen mennyttä” ennustusta pikaisesta paluustaan ei siivottu pois Raamatusta?

    • Entä mitä muita toteutumattomia ennustuksia Raamatussa on?
      Jesajan ennustus messiaasta ja sen toteutuminen Jeesuksessa on ymmärtääkseni juutalaisille ollut hankalasti pois selitettävä raamatunkohta.

  6. Koska raamattu on ihmisten kirjoittama pitkän ajanjakson kuluessa, se on myös sisäisesti ristiriitainen ja epälooginen. Niin kuin ihminen on. Jos on ollut tarkoitus kertoa jumalasta, ihminen on kertonut vain oman käsityksensä jostain korkeammasta voimasta, jota hän ei itse käsitä, eivätkä sanat ole riittäneet. Myös lukuisat käännökset ovat tehneet tehtävänsä. Kukaan ei tiedä, mitä jollakin sanalla on alunperin tarkoitettu.

    Mutta onhan raamatussa ns. punainen lanka, jonka löytää, jos ei takerru pikkkuasioihin (dinosaurukset).

Antero Syrjänen
Antero Syrjänen
Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com