Niilo Rantalan artikkeli Kotimaa 48. Maria, ikuinen neitsyt
”Kirkkokuntia yhdistävää oppia Marian neitsyydestä ei voida ohittaa tai sivuuttaa.”
Tämä Rantalan kirjoituksen alkupuolella oleva lausuma on kaikkien uskovien ja osittain uskomattomienkin (muotojumaliset) luja mielipide ja edustaa pelastusoppia. Rantala kasaa joukon luterilaisia ja katolisia, opilliselta huipulta, joiden ymmärryksen mukaan Marian osa ja tehtävä Jeesuksen maailmaan synnyttäjänä on aliarvostettu.
Ei Jumala lähetä omaa itseään ikäänkuin ihmiseksi, vaan ihmisestä syntyy täydellisesti ihminen. Jokaisessa ihmisessä on kyllä osa Jumalaa, vt. 1.Moos.2:7, Jumalan häneen puhaltamansa henki. Siis ”tämän verran” Jeesuksessakin oli Jumalaa. Jokaiselle ihmiselle Jumalalla on hyvä suunitelma, mutta se ei toteudu vain ”Herra, Herra” huutelemalla, vt Luuk. 6:46. Jumalan tahto ei löydy opiskelemalla, vaan Jeesuksen seuraamisella, ainoastaan.
Ei ole Jeesuksen seuraamista, jos julistetaan Anja Ghisellin käsitystä, mikä on asiallisestikin perusteeton, siis ei ole Raamatusta, vaikka sen voidaan sanoa ja sanotaankin kuuluvan luterilaisuuteen ja katolisuuksiin. – Jeesuksen, Sanan, Raamatun opetusta se ei ole. Muu kirjallisuus, uskonnollinenkin voi sisältää ja tuottaa loistavaa pohdintaa, mikä yltyy keskusteluksi ja alkaa edustaa kirkon ”moniäänisyyttä”. Sen sijaan, että pysyttäisiin Raamatun sanomassa, siinä yhdessä.
Jes. 30:8 ja Hab. 2:2, muunmuassa, jo ammoin muistutti keskustelukielteisyydestä jumalattomien kanssa. ”Sokeille”, mutta kuuleville Jes. 58:1 sanoo, ”Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuuna, … Nämä sanat hebreaksi on ”qara’ garon chasak ruwm qowl shophar”. Eli edustaa ilmoitusta Jumalalta, eikä ehdotusta neuvotteluihin.
Mitä tulee Ghisellin viittaukseen 3. kirkolliskokoukseen, ja sen perusteluihin, niin ne on asiaankuulumattomia, eli eivät Raamatusta. Myös Athanasioksen käsitys perisynnin siirtymisestä syntyviin ihmisiin, lapsiin, romuttaa kaiken normaalin käsittämisen, mitä Raamatusta on luettavissa.
Kaikki taivaallinen on inhimillisesti käsittämätöntä, ei silmiin näkyvää, ei ihmisen/kirkon/piispojen itseymmärryksen tuotos.
Jeesus ihmisenä ollessaan sanoi, että Isä on ilmoittanut kaikki hänelle, Jeesukselle ja Jeesus kaikille omilleen. Täällä ajassa olemme matkalla ja jokainen omassa pisteessään, mutta samalla Tiellä. Uskovien tehtävät seurakunnassaan ei ole kaikilla samat ja siitäkin johtuen on eri ehtimisen pisteitä ja jokaiselle Kristus, Seurakunnan Pää, on suonut oikean määrän hengellistä kykyä käsittää ja toimia seurakunnan hyväksi.
Reijo, liha ja ruumis ovat Raamatussa eri asioita. Ruumis on Jumalan luoma ja hyvä. Lihalla taas kuvataan synnin valtaa, lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Liha ei peri Jumalan valtakuntaa, ruumis taas pääsee taivaaseen, tosin ylösnousemus ruumiina, kuten Jeesuksen muuttunut ruumis.
Ruumis palvelee Jumalaa oikein, kun ruumiilla palvellaan Jumalaa. Ruumis on Pyhän Hengen temppeli jossa kolmiyhteinen Jumala asuu. Ruumiin tulee palvella Jumalaa jota tahto ohjaa. Tahdon tulee vastustaa pahan kiusauksia ja houkutuksia eli lihan valtaa, se tarkoittaa pahaan valtaa, häntä itseään. Liha on synonyymi kaikelle pahuuden muodoille. Kristitty pyhittää ruumiinsa ja kirkastaa ruumissansa Kristuksen.
Tähän kirkastamiseen tarvitsemme traditiota rukousta, Raamatun lukemista, seurakuntaa, kirkkoa, sakramentteja, paastoa, katumusta, uskontunnustuksia, pyhien esirukouksia, ikuisen neitsyt Marian Jumalan äidin apua ja kaikkea sitä mitä kirkkoa on tarjonnut alusta asti. Näin torjumme ja kuoletamme pahan mahdollisuuksia, vastustamme lihan, valtaa ( joka oli synonyymi pahalle). Kirkolla on siis välineet voittaa ja se voittaa
Sami Paajanen luettoelosi paljastaa yhden puutteen joka romuttaa kaiken, et mainitse Pyhää Henkeä.
Reijo, kirjoitat;
”Ei Jumala lähetä omaa itseään ikäänkuin ihmiseksi, vaan ihmisestä syntyy täydellisesti ihminen”
Tämä on kirkossa torjuttu harhaoppi. Syitä on monia;
1. Kolminausuus oppi hajoaa ja kolminaisuuden ykseys katoaa. Koko kosmos lakkaa olemasta.
2. Isä lähetti Poikansa joten teesisi on Raamatun sanaa vastaan.
3. Kristuksen pre-eksistenssi kielletään Reijon teesissä.
Tässä siis muutamia näkökohtia
Sami,
Ruumis on kotelo ajalliselle olemisellemme. Eli sen sisällä on ikuisuuteen kelpaava henki, Jumalan ihmiseen laittama henki. Se on elävä tai kuollut, siksi täytyy tulla uskoon, uudestisyntyä Pyhästä Hengestä eli Ylhäältä. Ihmisen olemuksen, ruumiin, tuhoutuva osa on näkyvä ja tunteva, tunteellinen eli sielullinen osa. – Tämä on ongelma sakramentalisessa, eli inhimillisessä ihmisen tekoon perustuvassa pelastusopissa.
Kaikki muu on tulelle talletettu paitsi ihmisen kuolematon sielu, oli se matkalla taivaaseen tai helvettiin. Tulelle talletettu, jolloin alkuaineetkin kuumuudesta sulavat/häviävät.
”Liha ja ruumis ovat eri asioita” ??? Vain tässä ruumiissa ollessamme me voimme ottaa vastaan tarjotun pelastuksen helvetistä. Ruumiillinen, eli lihallinen tila loppuu, kun aika yleensä tai henkilöohtaisesti loppuu. Siksi Jumala valmisti Jeesukselle ruumiin, eli ihmisen tilan täydellisesti, jossa Jeesus sovitti koko ihmiskunnan. Ihmiskunnan, jossa ei löytynyt ketään omin avuin saavuttaa otollisuutta Jumalan edessä. Siksi ihminen täytyi täyttää koko Laki ja nuhteettomana, virheettömänä uhrikaritsana ottaa päälleen koko maailman synti, kuolla ulkopuolella leirin, sijaiskärsijänä.
Neitsyt Maria on armosta pelastettu niinkuin uskossa kuolleet pyhimyksetkin. Muu oppi, opetus on ulkopuolelta taivaallisen, vaikka kirkot oman ”tiekarttansa” ovat esittäneet, harhauttaen jäseniään.
Reijo, ruumis on enemmän kuin kotelo, se on Jumalan luomistyön tulos. Ihminen on näin kokonaisuus jota sanotaan Pyhän Hengen temppeliksi, ruumis on osa tätä temppeliä.
Kenenkään ihmisen ruumis ei tuhoudu, ei edes helvetissä. Ruumis voidaan polttaa, haudata, syöttää leijonille, mutta se herää viimeisenä päivänä. Kuten Kristuksenkin ylösnousemus ruumis.
Se, että Kristus omaksuu ihmisen ruumiin, siinä on monta ulottuvuutta, sovitus on vain yksi. Ilman ihmisen lankeemustakin Jeesus olisi omaksunut ihmisyyden.
Lakia, ei täyttänyt vain täydellinen ihminen Kristus, vaan Jumala ja ihminen Kristus. Inkarnaatio merkitsee, että Jumala on omaksunut ihmisluonnon. Kristus on omassa persoonassaan Jumala ja ihminen. Sakramenteissa syömme inhimillisen ja jumalallisen Kristuksen, koko Kristuksen joka on lain täyttäjä. Näin Kristus läpäisee kaiken meissä, pienintä solua myöten. Ääretön tulee äärelliseen.
.
Reijo kirjoitat;
”Neitsyt Maria on armosta pelastettu niinkuin uskossa kuolleet pyhimyksetkin. Muu oppi, opetus on ulkopuolelta taivaallisen, vaikka kirkot oman ”tiekarttansa” ovat esittäneet, harhauttaen jäseniään”
Ensimmäinen virke on kirkoissa itsestään selvyys. Muuta oppia idän kirkko ei ole ikinä opettanutkaan.
Sami,
Kaikki näkyvä on Jumalan luomistyön tulos. Näkymätön, mikä on se todellinen eli ikuinen, ennen ja tulevassa ajattomuudessa. Kotelo tuhoutuu ja ajasta lähdemme uudessa ”kotelossa”, koska ei taivasta eikä helvettiä kestä ajallisessa kotelossa.
Ennen helvettiä on kaikki tuhoutunut, alkuaineetkin. Ne ”madot”, jotka helvetissä ihmistä vaivaavat ovat ”uutta luomusta” helvettiä varten. Siis kaikki ”haudoista” nousseet saavat uuden ruumiin. Selitin jo, että se on Kirjoituksissa. ”Te eksytte, koska ette tunne Kirjoituksia, koska ette tunne Jumalan Voimaa, – mikä on Jumalan Henki, mitä ilman ei kirjoitettu Raamattua eikä sitä käsitä, mutta käsittää jokainen uskovainen, Jeesuksen seuraaja, – omaan tarpeeseensa.
”Sovitus oli v a i n yksi?” Raamattu kertoo, että se oli Se Juttu. Kirkoilla on ollut ja on koko ajan tarve jälkiselittää, tulkita selvä Asia. Eli kun ei Jumalan ilmoitus kelpaa, tai paremminki ei sulaudu, aukea, niin täytyy lainata ja ehdotuksia on alamaailma täynnä ja ne näyttää valkeuden enkeleiltä, aivan kuin Saulille noitanaisen manaama Samuel.
Kaikki minkä Jumala, Jeesus on sanonut ja tehnyt niin näin on myös tapahtunut.
Tässä blogissa keskitys on Marian ikuinen neitsyys ja sen uittaminen oikeaa sotkemaan. Tarkoitan nyt nimenomaan Jeesuksen synnyttämisen jälkeinen neitsyys. Sellaiseen pohdintaan eikä varsinkaan uskoon, ei ole aihetta, ei perusteita, ei Raamatussa.
Isien perinteissä ja niiden tulkinnoissa löytyy tai muokataan itseymmärrysopin valtuutuksella mitä kirkko ja kirkot tarvitsevat ollakseen olemassa.
Kun lukee koko ja kaikki Raamatun ja koko ajan, niin Uuden kuin Vanhan Testamentin, niin Raamatun punainen lanka on Jeesuksen täydellisestä Jumaluudesta tyhjentyminen ja samasta Isän teko, Hebr. 2:7, ”Sinä teit hänet (Jeesuksen) vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi”, ja sama toistuu 9. jakeessa. Jo pelkästään Hebrealaiskirjeen 2. luvun ja sitten koko Hebrealaiskirjeen lukeminen selventää koko asian. Kaikki muu on linjassa tämän kanssa. Kirkkojen lisäykset ovat kirkkojen omista tarpeista syntyviä.
Reijo, ortodoksi kirkon piispat ovat päättäneet mitkä kirjat tulivat Raamattuun. Luet siis ortodoksien kokoamaa kirjaa.
Jumalan synnyttäjästä Neitsyt Mariasta Raamatussa ei kerrota paljon mitään, tekstikohdat ovat muutamalla sormella laskettavissa. Kirkolla on muita lähteitä joista asia voidaan helposti tarkistaa. 1800 luvulla syntyneellä Helluintai kirkolla näitä ei ole. Helluntai kirkolla on vain ortodoksi piispojen hyväksymä Raamattu ja he luulevat, että se riittää. Raamattu ei kuitenkaan ole ainut pyhän uskon lähde. Ne jotka näin luulevat erehtyvät.
Sovitus Raamatussa ei ole ainut inkarnaation syy. Tuossa ajattelussa on nähtävissä latinalaista juridiikkaa, joka painottuu syyllisyys kysymyksen ympärille.
Helluntailainen traditio ei tunne eikä tunnusta kirkon vuosituhansista traditiota. He yrittävät puhua Neitsyt Marian ikuisesta neitsyydestä Raamatun pohjalta. Se on yhtä hölmöä kuin ruveta puhumaan auton moottorin korjauksesta Raamatun pohjalta tai hebrealaiskirjeen mukaan. Ymmärrät varmaan tämän pointin.
Tai toinen kuvaus; miten voimme perustella helluntai kirkkorakennusten Raamatullisuutta, kun Raamattu ei puhu mitään siitä, että helluntailaisten tarvitsee rakentaa kirkkorakennuksia. Missä uudessa testamentissa helluntailaisia kehoitetaan rakentamaan kokoontumistiloja.
Reijo Mänttäri. Olen samaa mieltä Sami P:n kanssa Vapahtajaamme ja ruumiin sekä sielun välistä suhdetta koskevien väitteittesi virheellisyydestä. Näkemyksesi ovat valitettavasti harhaoppisia, mikä on vakava asia.
Joakimit, Annat ja mariologian ihmeellisyydet sekä Raamatun kanonisten kirjoitusten riittävyys siinä, mitä pelastukseen tarvitaan, ovat sitten asia erikseen. Sami, kyllä meidän sopii kunnioituksella muistaa autuasta Neitsyttä Mariaa, Jumalansynnyttäjää, mutta meillä on kyllä vain yksi ainoa välimies ihmisten ja Jumalan välillä, Jeesus Kristus.
Marko, luterilaisuuden normatiivisuuteen kuuluu oppi Marian ikuisesta neitsyydestä. Luterilaisuudessa on säilynyt tämä yhtenäisen kirkon oppi. Luther myös osoittaa esirukouspyyntönsä Neitsyt Marialle ( Esim Magnifigat kirjassaan).
Kirkossa, ei ole ikinä opetettu, että olisi joku toinen syntien sovittaja, välimies. Marko, mistä olet tämän näkemyksen saanut. Onko sinulla joku lähdemateriaali, josta asiasta mainitaan.
Reijon tekstissä on todella vakavia kristologisia harhoja. Näiden kanssa kannattaa olla tarkkana.
Sami,
Koen, että olet päässyt asialliseen keskusteluun kanssani. Olla eri mieltä kanssani on eri asia ja tässä asiallisessa uomassa se on mahdollista minunkin blogissani, niin sivistyneesti kuin vain mahdollista.
Kuitenkin älä jatka helluntalaisuudesta, etenkään nyt, koska siitä ei ole nyt kysymys.
Olen käynyt läpi helluntailiike-kysymyksen monta kertaa tällä foorumilla. Sinua varten en uutta ketjua avaa tällä erää. Yksityisesti voin asiasta keskutella niin paljon kuin haluat.
Tarkoitus on puhua Marian ikuisesta neitsyydestä ja kuinka se yhdistää kirkkoja. Otin tämän kysymyksen esille, koska siitä on Kotimaa 48 muunmuassa tehty virallista mielipidettä paljastava ja kirkastava artikkeli. Eli tämä on tämän keskustelun juttu ja josta sinulla ja Markolla pitäisi olla kirkkojen kanta selvillä. Koska evlut kirkko on ”moniääninen” niin se tukee Marialogiaa sen ongelmallisimmalla alueella. Tarkoitukseni on mainita tällaisista ristiriidoista, joita Luther jo sai aikaan kannattamalla sakramentalista pelastusoppia, muttei kuitenkaan koko ajan, etenkää toimintansa alussa. Sitten on tämä Anja Ghisellin ”hehettelevä” tunnustus Lutherista, että hän on kuuliainen katolisen kirkon poika. Kaikki kelpaa, näköjään.
Reijo, tottakai se yhdistää kirkkoja, mutta ei täysin. Luterilaiset tunnustus formulat ja lutherin omat tekstit elävät toisilleen vierasta elämää. Neitsyt Marian ikuinen neitsyyt on selviö kirkon pitkässä historiassa. Siihen voi luottaa.
Argumenttisi pohjautuu Raamattuun josta ei ole oikeastaan mitään apua ko. kysymykseen. Koko kysymys on Raamatun äärellä ajan hukkaamista. Täytyy tuntea kirkon historia, martyyrikirkon suuret linjat, patristinen kirjallisuus edes auttavassa määrin. Muuten ei ole mielekästä jatkaa.
Kristologiassa sinulla on vielä paljon töitä ja opittavaa. Tsemppiä siihen.
Sami P. En onnistunut kopioimaan tähän lainausta aikaisemmasta kommentistasi, jossa puhuit nimenomaan Marian hellästä toiminnasta välittäjänämme. Tässä ollaan sen kysymyksen äärellä, voidaanko edesmenneiltä pyhiltä pyytää esirukouksia vai onko se suorastaan velvollisuus tai itsestään selvyys. Ymmärrän kyllä, että myöhäisantiikissa lähestyttiin hallitsijaa aina tämän hoviväen – ja kuningataräidin – välityksellä ja tämä ajattelu siirtyi luontevasti myös kristilliseen hurskauselämään. Emme me kiellä sitä, että perille päässeet pyhät rukoilevat meidän edestämme Jumalaa, mutta emme ohjaa heitä myöskään avuksi huutamaan. Lutherin oma ajattelu kehittyi näissä asioissa. Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa esitetään varoittavana esimerkkinä kuolinvuoteellaan ollut teologi, jonka korviin huudettiin Marialle osoitettuja rukouksia, mutta vaiettiin Kristuksesta.
Kulttuurihistoriallisesti on myös luvallista pohtia, missä määrin efesolaisen Artemiksen/Magna Materin kultti kristillistyi Maria-hurskaudessa vähän samaan tapaan kuin muut pyhät saivat aikaisempien pakanallisten heerosten piirteitä.
Joka tapauksessa idän kirkon mariologia taitaa olla tasapainoisempaa ja maltillisempaa kuin lännen. Toisen kirkkokunnan opetusta en kuitenkaan halua ruveta tässä vikoilemaan vaan haluan ymmärtää sitä parhain päin.
Marko, välittäjän sanan merkitys ei tarkoita syntien sovittajaa, sen merkitys on aivan toisen tyyppinen.
Annan esimerkin toisaalta jos se avaisi näkökulmaa;
” Rukous pyhälle suurmarttyyri Georgiokselle
Oi kunniallinen pyhä suurmarttyyri ja ihmeidentekijä, Georgios! Katso meidän puoleemme, osoita meille joutuisaa apuasi ja rukoile ihmisiä rakastavaa Jumalaa, ettei Hän tuomitsisi meitä syntiemme mukaan, vaan osoittaisi meille suuren armonsa. Älä jätä huomioimatta rukouksiamme, vaan ano Kristukselta Jumalaltamme meille hiljaista ja Jumalalle otollista elämää, sielun ja ruumiin terveyttä, maan hedelmien ja kaiken meille tarpeellisen runsautta ja rukoile, ettemme sinun kauttasi kaikkiarmolliselta Jumalalta saamiamme hyvyyksiä käyttäisi väärin, vaan Hänen pyhän nimensä kunniaksi ja sinun voimallisen puolustuksesi ylistykseksi. Ennen kaikkea rukoile, että Herra antaisi pyhien enkeliensä varjella ja suojella meitä, jotta me, tästä elämästä siirtyessämme, vapautuisimme kaikista pahan verkoista ja ilmavallan voimien raskaista koettelemuksista ja tuomitsemattomina Kunnian Herran valtaistuimen saavuttaisimme. Kuule meitä, oi Kristuksen marttyyri Georgios, ja rukoile lakkaamatta meidän edestämme kolmiyhteistä Jumalaa, kaikkien Herraa, että me hänen armostansa ja ihmisrakkaudestansa sekä sinun apusi ja puolustuksesi kautta saisimme armon seisoa Vanhurskaan Tuomarin oikealla puolella enkelien ja ylienkelien kanssa, ja lakkaamatta ylistää Häntä kuin myös Isää ja Pyhää Henkeä nyt aina ja iankaikkisesti. Amen.”
Pyhille osoitettuja rukouksia on tuhansia erilaisia, joka elää kirkon ja kristittyjen liturgisessa käytössä.
Marko S.,
”Kulttuurihistoriallisesti on myös luvallista pohtia, missä määrin efesolaisen Artemiksen/Magna Materin kultti kristillistyi Maria-hurskaudessa vähän samaan tapaan kuin muut pyhät saivat aikaisempien pakanallisten heerosten piirteitä.”
Tämä lainaus edustaa rajattomuutta pohtia mitä vain ja vetää kaikesta kaikkeen rihmoja. Mainitset luvallisuuden liittyvän kulttuurihistoriaaiseen ”pohdintaan”. Eli mikä tahansa voi liittyä mihin tahansa tai saadaan liittymään.
En näe mieltä rihmoitukselle, eli liisterimäisillä ”rihmoilla” pohditaan, keskustellaan, kysellään eikä mikään ole väärää eikä ehdottomasti oikeaa.
Tämä blogini kohdistus on Kirjoitusten ulkopuolinen oppi, Marian ikuinen neitsyys. Ei Marian neitsyys, joka on yksiselitteinen ja sadasti alleviivattu nuoren naisen status, mitä Jeesuksen reittiin ihmiseksi tulee.
On asioita, jotka eivät edistä Itse Asiaa. Tällaisten asioitten keskus oli Areiopagi, areena, jossa ihmiset viettivät päivänsä uutta kuulemassa ja puhumassa, keskustelemassa. Kun Paavali sinne kutsuttuna piti puheensa se jäi ainoaksi evankelioinniksi Areiopagilla. Hän ei esittänyt pohdittavaksi, mitä yhteistä Evankeliumilla ja teologialla (oppi jumaluuksista) voisi olla. –
Kirkkojen lähetystyö, etenkin jesuiittojen, toimi hyväksymällä pakanallisia oppeja ilman pelastussanomaa. Eli ”kunnioitettiin” paikallisia tapoja, kultteja, kulttuuria. Eli evankelioitiin ”ketunhäntä” kainalossa. Ujutettiin pieninä annoksina kristillistä rotanmyrkkyä pakanuuteen. Ei julistettu koko ihmiskunnan sovituksesta, sovittajasta Jeesuksesta, etteivät ihmiset lopettaisi suopeuttaan kirkon yhteiskuntaan soluttautumiselle.
Voi olla myös niin, ettei Marian ikuinen neitsyys ole aivan selviö kirkon pitkässä historiassa.
Luk1:34:ssä todetaan Marian sanoneen enkelille: ”Kuinka tämä tapahtuu, koska minulla ei ole seksuaalista ( ginōskō | γινώσκω) suhdetta miehen kanssa?” Englantilainen teksti käyttää sanaa ( ginōskō | γινώσκω) / knew / tuntea / suomeksi, ”kun minä en mitään miehestä tiedä.”
Sama sana ( ginōskō | γινώσκω) / knew esiintyy Mat1:24-25, kun Maria oli raskaana ja Joosef aikoi jättää hänet, mutta enkeli sen esti ja Joosef otti Marian vaimokseen, (siis vaimoksi kihlauksen jälkeen). Kreikan teksti käyttää Mariasta tässä yhteydessä sanaa γυναῖκα / gynaika / wife / vaimo. Kun näin oli tapahtunut todetaan, ettei Joosef – yhtynyt – Mariaan ennenkuin hän oli synnyttänyt Jeesuksen.
Kreikan teksti käyttää tässä samaa sanaa καὶ οὐκ – ( ginōskō | γινώσκω) – αὐτὴν ἕως οὗ ἔτεκεν υἱόν (eikä Joosef yhtynyt häneen, kunnes Maria oli synnyttänyt pojan). Täten kysymys on seksuaalisesta suhteesta Marian ja Joosefin välillä Jeesuksen syntymisen jälkeen, mikäli halutaan pysyä kreikan sanan ( ginōskō | γινώσκω) kirjaimellisessa merkityksessä. Siksi luontevasti myös Raamatussa kirjoitetaan Jeesuksen sisarista ja veljistä.
Olen samaa mieltä kuin Kosti ja tämä pohjautuu Raamattuun. Juuri tuo ”eikä Joosef yhtynyt häneen, kunnes Maria oli synnyttänyt pojan”. On selvää, että sen jälkeen siis yhtyi. Otaksun tämän ”ikuinen neitsyt” olevan legenda, jolla ei ole todellisuuspohjaa lainkaan. Legenda elää omaa elämäänsä synnyttäen sitten kaikenlaisia vääristymiä. Pappien selibaatti ja luostarilaitos varmasti pohjaavat tähän. Ihminen olisi jotenkin pyhempi eläessään selibaatissa. Käsitys on selvästi Jumalan luomistahdon vastainen. Oletan että tässä neitsytihanteella on myös yhteys gnostilaisuuteen.
Olin ajatellut etten enää kirjoita tähän keskusteluun, koska muistan miten monia kommentteja se synnytti kun esittelin alkuperäisen opin Marian neitsyydestä kaikista kolmesta näkökulmasta, mitkä tunnustuskirjamme mainitsevat.
1) Kreikan tuntea -sanan takana on heprealainen sana jonka merkityskenttään kuuluvat sekä tunteminen että seksuaalinen kanssakäyminen.
2) Juutalaisessa avioliitossa sanalla ”kihlaus” käännetty toimenpide tarkoitti vanhempien tekemää sopimusta avioliitosta lastensa välillä. Alle 3 -vuotiaasta tehtyä sopimusta ei pidetty ehdottoman sitovana, mutta siitä vanhempien lasten välillä tehty sopimus oli juridisesti sitova avioliitto, jonka rikkominen oli ”aviorikos” kaikkine siihen liittyvine seurauksineen. Lasten yhteenmeno eli aviollisen yhteiselämän aloittaminen sitten alkoi vasta kun lapset olivat riittävän kehittyneitä. Jos vanhemmilla oli varaa, niin silloin järjestettiin hääjuhlat nuoren parin kunniaksi.
3) Matt. 1:25 kohdan alkuperäinen ajatus on toimia vain väitteen vahvistuksena, Joosef EI TODELLAKAAN YHTYNYT MARIAAN eli siis tekstissä sanotaan kannanotto vain mariologian ensimmäiseen neitsyyden osaan. Jeesus todellakin on syntynyt neitsyestä.
Tekstissä nimittäin ei esiinny sanoja ”MUTTA SITTEN YHTYI”. Historiallisesti tällainen tulkinta on ensimmäisen kerran esitetty vasta 1700 -luvulla. Silloinkaan lausuntojen intentiona ei ollut tapauksen historiallisen todellisuuden tarkastelu, vaan halu nostaa vastaväitteitä aikaisempiin käsityksiin, koska joku oli heittänyt pyrkimyksen kiivailla ”KRISTILLISIÄ DOGMEJA VASTAAN”. Niinpä nuo väärän asetelman laatijat ajattelivat löytäneensä hyvän raamatunkohdan, missä tällä tavalla voisi kammeta kahta i kolmesta Marian neitsyyteen liittyvää kohtaa vastaan. Nimittäin 2) että Maria synnytti Jeesuksen neitsyyden merkkejä menettämättä ja 3) että Maria säilytti neitsyytensä aina ikuisuuteen asti.
Mikäli haluaa tietää enemmän näistä kysymyksistä, niin kannattaa katsoa asiasta käytyä keskustelua, johon tähän mennessä on kertynyt 281 kommenttia ja 9928 lukijaa.
https://www.kotimaa.fi/blogit/maria-ikuinen-neitsyt/
Riitta Sistonen. Vanha idän kirkko nimenomaisesti teki tarkan eron gnostilaisen ruumis- ja seksuaalikielteisyyden ja luostarielämän välillä. Edellinen torjuttiin samalla kun jälkimmäinen ymmärrettiin enkelien kaltaisen elämän vapaaehtoiseksi tavoitteluksi. Roomalaiskatolinen papistoa koskeva selibaattioppi taas vakiintui varhaisella keskiajalla.
Sen sijaan sekä idässä että lännessä vallitsi laajalti käsitys, jonka mukaan sukupuolielämä on alkanut vasta syntiinlankeemuksen jälkeen Jumalan antamana apukeinona syntiä vastaan. Nämä asiat löytyvät mm. Jaroslav Pelikanin dogmihistoriasta.
Marian ikuinen neitsyys on myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen opetus. Sen lähtökohtana on kolme huomiota. Ensiksikin Jeesuksen veljet ja sisaret on kieliopillisesti täysin mahdollista ymmärtää joko serkuiksi tai Joosefin aikaisemmasta avioliitosta syntyneiksi lapsiksi. Toiseksi siitä, että Jeesus oli Marian esikoinen, ei seuraa välttämättömyytenä, että hän olisi myös synnyttänyt muita lapsia. Koömanneksi
… voi ajatella Jumalan Pojan äidiksi – Kolminaisuusopin mukaisesti Jumalanäidiksi – tulemisen olleen niin poikkeuksellinen asia, että se vaikutti Marian koko loppuelämään. Toisaalta meillä EI ole ehdotonta nimenomaan Raamattuun perustuvaa velvollisuutta ymmärtää Marian neitsyyttä ikuiseksi. Tässä ollaan sitten sen kysymyksen äärellä, mikä Raamatun asema on kristillisen kirkon traditiossa (sana traditio laajasti ymmärrettynä).
Ja on myös niin, että voi kysyä miksi Marian pitäisi olla ”ikuinen neitsyt”? Ja tästä on syntynyt myös käsitys itsensä Marian saasteettomasta sikiämisestä. Lopulta tullaan siihen johtopäätökseen, että Jeesuksella olisi pelkästään jumalallinen luonto eikä kuten tunnustamme kaksi luontoa: jumalallinen ja inhimillinen samassa Persoonassa jakamatta, sekoittamatta ja erottamatta.
”Niin on nyt tämä oikea usko, että me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on Jumala ja ihminen.
Jumala on hän Isänsä olennosta, ennen kaikkia aikoja syntynyt; mutta ihminen on hän äitinsä olennosta, ajassa syntynyt .
Täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, järjellisellä sielulla ja inhimillisellä ruumiilla.
Isänsä vertainen jumaluuden puolesta ja vähempi Isää ihmisyyden puolesta.
Ja vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yksi hän on; ei niin, että jumaluus on muuttunut ihmisyydeksi, vaan jumaluus on ottanut ihmisyyden itseensä.
Niin yksi hän on; ei kuitenkaan siten, että molemmat luonnot ovat sekaantuneet toisiinsa, vaan että hän on yksi ainoa persoona.
Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis on yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen on yksi Kristus.” ( osa Athanasiuksen uskontunnustuksesta).
Riitta, totta kai noin voidaan kysyä. Koska Raamattu ei asiaan yksiselitteisesti vastaa, on minusta mielekästä seurata kristikunnan vankan enemmistön vanhaa käsitystä tekemättä asiasta kristittyjä erottavaa jakolinjaa. Ratkaisevalla vedenjakajalla ollaan siinä, että Maria oli neitsyt sekä tullessaan yliluonnollisesti Jumalan äidiksi että Hänet synnyttäessään (Matt. 1:19-25). On tietysti vähän merkillistä, miksi ihmeessä juuri tämä kysymys nousee jälleen kerran keskustelun aiheeksi.
Minusta tärkeämpi asia olisi vaikkapa pohtia sitä, miksi IV adventtisunnuntain evankeliumi juuri tuosta raamatunkohdasta on kirkkokäsikirjassamme pätkitty niin, että tuo jae 25 on jätetty pois… Meidän päähaasteemme ei ole Marian neitsyyden kesto vaan se, että niin moni pappi käytännössä kiistää koko neitseestäsyntymisen ihmeen ja sitä kautta myös Jeesuksen jumaluuden ja (peri)synnittömyyden.
Tietysti on merkillepantavaa, vaikka Raamatussa puhutaan Jeesuksen sisarista ja veljistä ja mikäli näin on, kuten Raamattu antaa ymmärtää kyseessä ovat veli-ja sisarpuolet, kun kerran – Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Luk2:7 kuitenkin kertoo Mariasta, että ”hän synnytti pojan, – esikoisensa – (πρωτότοκος prōtótokos)”. Loogisesti ajatellen, kun käytetään sanaa esikoinen, niin perheeseen yleensä syntyy muitakin lapsia, ellei kreikan sana (prōtótokos) tässä yhteydessä sitten tarkoita esikoinen kuvaannollisesti ilman muita. Tosin se olisi hieman erikoista.
Siksi mielestäni myös tässä yhteydessä on luonteva tuo Mat1:25 maininta Joosefista ”καὶ οὐκ ( ginōskō | γινώσκω) αὐτὴν ἕως οὗ ἔτεκεν υἱόν (eikä yhtynyt häneen, kunnes / asti Maria oli synnyttänyt pojan). Kun UT kertomuksissa puhutaan serkusta tai veljen tai sisaren pojasta, niissä ei käytetä sanaa adelfos. Jeesuksen yhteydessä tuo sana veli adelfos kreikan tekstissä kyllä näyttää esiintyvän. Hieman ihmettelen sitä, miten Marian asema Kristuksen synnyttäjänä tästä heikkenisi millään tavalla. ”Kanssalunastajana” kyllä.
Olisikohan Marko ylipäätään usko Raamatun sanaan niinkuin se on kirjoitettu hieman alakantissa noin yleisesti ottaen joka tasolla ja myös ristinteologia, kuten se Lutherilla, evlut-kirkossa ja suomalaisessa ns. ”pietismissä” esiintyy? Ihminen kun kavahtaa Jumalan vasemman käden työtä ja siitä seuraavaa ristiä ja ahdistusta, jonka kautta yksin käydään kaitaa tietä uskossa Jumalan valtakuntaan.
Marko, minun Raamatussani kyllä Jumalan käsky miehen ja naisen luopua isästä ja äidistä ja liittyä toisiinsa ja tulla yhdeksi lihaksi, oli annettu (siis Jumala antoi sen) jo ennen syntiinlankeemusta. Joten sukupuoliyhteys oli Jumalan luomistahdon mukainen, hyvä, kaunis ja Jumalan tahtoma asia.
Syntiinlankeemuksen seurauksena tämäkin Jumalan hyväksi ja kauniiksi tarkoittama Jumalan tahtoma asia sitten turmeltui kuten kaikki muukin turmeltui, ja sukupuolisuuteen tuli himo. ”Paha himo”. Hyvin selväähän tämä on nähtävissä vai mitä? ”…että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;…” (1. Tess. 4:4-5).
Aika erikoinen on käsitys että sukupuolielämä alkoi vasta syntiinlankeemuksen jälkeen ja että Jumala antoi sen syntien välttämiseksi? Onhan olemassa muitakin syntejä kuin seksuaalisuuden alueen synnit! Ehkä kyse on siitä, että ihminen perimmiltään vain pyörii koko ajan tämän himon ympärillä? Minusta juuri nimenomaan kristillisessä avioliitossa kristityn miehen ja naisen suhde ei pitäisi pitäisi perustua tällaisen himon ja synnin välttämisen ajatuksen pohjalle vaan johonkin aivan muuhun . Eikö tulisi olla kyse rakkaudesta ja sitoutumisesta toiseen niin kuin Jumala on sen alun perin tarkoittanut?
Eikä ihmisen tule tavoitella enkelien kaltaista elämää ei vapaaehtoisesti eikä pakosta, vaan pyrkiä nimenomaan elämään ihmisen elämää Jumalan tahdon mukaisesti Jeesuksen antaman esikuvan mukaisesti niin kuin Jumala on sen alun perin tarkoittanut. Kristus on uusi Adam ja siinä hän on esikuva meille. Hän nousi kuolleista myös ruumiillisesti ja me uskomme myös ruumiimme lunastukseen. Ihminen on enkelien yläpuolella. Hän elää Kristuksessa ja on osallinen evankeliumiin ja taivaalliseen perintöön. Enkelit ovat palvelevia henkiä. (”…ja siihen (=evankeliumiin, Jumalan armo Kristuksessa) enkelitkin halajavat katsahtaa” !. Piet. 1:12).
Minä uskon näin. Oli sitten kirkon traditio edustanut ajan saatossa mitä muuta ajatusta tahansa. Eihän Luther millään päässyt sille pyhyyden tasolle luostarissa mitä hän tavoitteli luostarilupauksillaan. Tätä voisi itse kukin varmaan miettiä. Kyse on aivan jostain muusta kuin pyhän elämän tavoittelusta omilla valinnoilla.
Niinhän Paavalin mukaan juutalaisetkin tavoittelivat laista tulevaa vanhurskautta: ”sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” Room. 10:3.
Eli siis kun jotain oikein kovasti tavoitellaan, sitä ei saavutetakaan. Näin on juuri vanhurskauden ja pyhyyden kanssa. ”Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta: mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkä tähden? Sen tähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikään kuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,…(Room. 9:30-32). ”Ja Esaias on rohkea ja sanoo: ’Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet”. Room. 10:20
Perintö ei tule laista, vaan lupauksesta (Gal. 3:18) Mitä varten sitten laki on annettu? Laki on rikkomusten takia perästä päin lisätty, kunnes tuli siemen, jolle lupaus oli annettu. (Gal. 3:19). ”Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. ”Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen, niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.” (Gal. 3:21-25).
Kun kristitylle on avautunut evankeliumi, Jumalan laki on edelleen tärkeä kristityn elämässä ohjaajana oikeaan Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Uskon tultua eletään uudestisyntyneen uskovan elämää Kristuksessa, henkilökohtaisessa suhteessa Kristuksen Persoonaan, Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen, totuuden ja Jumalan tahdon. Evankeliumi vapauttaa ja on ilosanoma.
Suurin haaste on samaan aikaan kokea itsensä syntiseksi ja vajavaiseksi Jumalan pyhyyden edessä mutta samaan aikaan luottaa lupaukseen Kristuksen vanhurskauden ja pyhyyden hyväksi lukemiseen minun hyväkseni kun uskon Kristukseen, joka on kuollut ja ylösnoussut kuolleista syntieni tähden. Ja että Jumala hyväksyy minut tällaisena kun turvaan hänen armoonsa Kristuksen sovitustyössä puolestani ja sijaisenani.
Kaipaan pyhyyttä ja näen itsessäni paljon syntiä ja Jumalan tahdon vastaisuutta, mutta minun ei tule lain avulla pyrkiä ja tavoitella pyhyyttä, vaan minulle jatkuvasti luetaan Kristuksen vanhurskaus hyväkseni ja synti peitetään eli Jumala ei lue sitä syykseni vaan peittää sen Poikansa tähden silmiltään ja saan elää omatunto vapaana syyllisyydestä kun uskossa turvaudun ja luotan Jeesuksen Kristuksen Vapahtajani lunastustyöhön puolestani ja sijaisenani. Muuta mahdollisuutta ei ole.
Kosti V, en ihan pääse kiinni ajatuksestasi. Eihän teologinen ja opillinen sooloilu tai sen vastakohtana ekumeeninen työskentely ole Jumalan vasemman käden työn tai ristinteologian kavahtamista.
Kuten totesin koko keskustelun alkupuolella, meille luovuttamatonta on nimenomaan Kristuksen sikiäminen ja syntyminen neitsyt Mariasta, ei Jumalansynnyttäjän ikuinen neitsyys, vaikka tunnustuskirjamme tunnustautuvat siihenkin.
Marialogiaa on tutkittu paljon, Suomessa vähemmän muutamia kirja vinkkejä;
1. https://www.ortodoksi.net/index.php/El%C3%A4m%C3%A4n_%C3%A4iti_(kirja)
2. https://sacrum.fi/luterilainen-neitsyt-maria
Risto Pottosen kirjassa on myös mielenkiintoinen kehityskaari kuinka Suomen luterilaisessa kirkossa Marialogiaan tehtiin muutoksia ja Hänet häivytettiin.
Marko S. Kun viitasit tuohon neitseestäsyntymisen ihmeeseen ja sen kiistämiseen laajensin sen vain koskemaan koko Raamattua ja sen kiistämiseen Jumalan sanana luomisesta lähtien koskien myös pelastusta yksin uskosta ja (Jumalan vasemman käden) ristin kautta, jota tietä Mariakin meni taivaaseen perisynnin alaisena.
Sami Paajasella mielenkiintoinen ajatusmalli eli Raamattu ei yksin riitäkkään uskoontuloon ja uskossa elämiseen, onko siis jossain muita evankeliumeita kuin ne mitä Raamatusta löytyy (Matteus, Markus, Luukas ja Johannes)?
Vai ei auton moottoria voi korjata Raamatun ohjeilla, no eipä niin, mutta voiko keskinäisen rakkauden löytää kirkon tragediasta eikun traditiosta?
Riitta Sistonen kirjoittaa;
”Marko, minun Raamatussani kyllä Jumalan käsky miehen ja naisen luopua isästä ja äidistä ja liittyä toisiinsa ja tulla yhdeksi lihaksi, oli annettu (siis Jumala antoi sen) jo ennen syntiinlankeemusta. Joten sukupuoliyhteys oli Jumalan luomistahdon mukainen, hyvä, kaunis ja Jumalan tahtoma asia.”
Asia ei ole näin yksinkertainen. Sukupuolinen jako tehtiin tulevan syntiinlankeemuksen vuoksi. Jumala näki syntiinlankeemuksen ja lisäsi Hän kuvansa jaon kahdeksi. Tällä jaolla ei ole mitään yhteyttä alkukuvaan, vaan se on epäjärjellistä luontoa joka on syntiinlankeemuksen jälkeisen langenneen luonnon lopullinen vahvistus. Eli sukupuolinen jako tehtiin tulevan syntiinlankeemuksen vuoksi.
Ihmisen tulee pyyhkiä luonnostaan kahden sukupuolen jako elämällä jumalallisen esikuvansa elämää. Seksuaalisuus ei siis ole lähtökohtaisesti himoa, eikä seksuaalista nautintoa voida pitää lähtökohtaisesti himona. Himon käsite on toisen tyyppinen kuin mielihyvän ja nautinnon. Seksuaalinen yhtyminen miehen ja naisen välillä Tulevassa maailmassa sukupuolisuus ( seksuaalisuus naisen ja miehen välillä on lakannut, poistunut), he viettävät enkelien kaltaista elämää.
Sukupuoliyhteyshän on näin ajatellen ’sukupuolisen jaon’ korjaamista, pyrkimystä Jumalan kuvan kokonaisuuden palauttamiseen.
Marko Sjöblom 11.12.2023 13:33
”Kuten totesin koko keskustelun alkupuolella, meille luovuttamatonta on nimenomaan Kristuksen sikiäminen ja syntyminen neitsyt Mariasta, ei Jumalansynnyttäjän ikuinen neitsyys, vaikka tunnustuskirjamme tunnustautuvat siihenkin.”
Käsittäisin tuon ”luovuttamatonta” asiana minkä yrität esittää Asian ytimeksi, mutta Marian ikuinen neitsyys on heivattavissa.
Tietysti se mistä evlut voi luopua ei löydy Raamatusta. Se miten oppi Marian ikuisesta neitsyydestä on tässäkin keskustelussa ja Rantalan artikkelissa esitetty sisältää ”porsaanreikiä” pois synnytyksen jälkeisestä neitsyydestä kuin siihen takaisin. Tähän kukaan evlut kirkon Raamattua lukevakaan ei näytä kompastuvan. Menneekö ”moniäänisyyden” piikkiin?
Jeesuksen seuraajat eivät käytä itse eivätkä johdata muita näistä ”porsaanrei’istä” Jumalan Valtakuntaan.
Sami Paajanen 11.12.2023 00:04
Reijo, tottakai se yhdistää kirkkoja, mutta ei täysin. Luterilaiset tunnustus formulat ja lutherin omat tekstit elävät toisilleen vierasta elämää. Neitsyt Marian ikuinen neitsyyt on selviö kirkon pitkässä historiassa. Siihen voi luottaa.
——
Joh. 14: 20:
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.
Jeesus puhuu usein kuinka hän ja Isä, olemme yksi (heis). Näin jokainen uskoontullut, Jeesuksen seuraaja on tämän Yhden osa. Eli yhdistävä tekijä ei ole kaste, niinkuin paavi väitti suomalaiselle delegatiolle pari-kolme vuotta sitten.Myöskään marialogia ei ole tätä taivaallista ykseyttä ja sen todiste on oppi ulkopuolelta Kirjoitusten. Mikään tutkimus ei yhdistä maallista ja taivaallista. Ne kohdat Raamatusta kyllä löytyy muutamassa kymmenessä sekunnissa, tarkoitan ajallinen ei yhdisty ajattomuuteen.
Raamatun pelastusoppi, Evankeliumi on minulle tuttu, niinkuin on koko Raamattu.
Kaikkien Kirjoitusten, Raamatun ydin on Jeesuksen koko ihmiskunnalle hankkima pelastus. Jumala ei pelasta ketään hänen tietämättään ja vasten tahtoa. Myöskään loistava pohdinta, tutkimukset eivät ole Tie Taivaaseen. Tiellä kulkee pelastetut, Isän vetoon suostuneet. Tällä Tiellä on tutkijoita ja lukutaidottomia ja vähä-älyisiäkin, heidät on taivaasta ”tsempattu” elävään uskoon.
Kristinuskon ydin on juuri se, että ajaton yhdistyi ajalliseen, hengellinen aineelliseen: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”
Sami Paajanen: ”Sukupuolinen jako tehtiin tulevan syntiinlankeemuksen vuoksi. Jumala näki syntiinlankeemuksen ja lisäsi Hän kuvansa jaon kahdeksi. Tällä jaolla ei ole mitään yhteyttä alkukuvaan, vaan se on epäjärjellistä luontoa joka on syntiinlankeemuksen jälkeisen langenneen luonnon lopullinen vahvistus. Eli sukupuolinen jako tehtiin tulevan syntiinlankeemuksen vuoksi.”
Tällaiseen järjettömään ja luonnottomaan päättelyyn joutuu kun ihminen ei tunnusta Jumalan kaikkivaltiutta, vaan yrittää hallita Jumalaa eikä suostu siihen osaan ja sille paikalle, jolle Jumala on hänet tarkoittanut. ”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”.
Sami Paajanen: ”Ihmisen tulee pyyhkiä luonnostaan kahden sukupuolen jako elämällä jumalallisen esikuvansa elämää. Seksuaalisuus ei siis ole lähtökohtaisesti himoa, eikä seksuaalista nautintoa voida pitää lähtökohtaisesti himona. Himon käsite on toisen tyyppinen kuin mielihyvän ja nautinnon. ”
”Tulee pyyhkiä luonnostaa kahden sukupuolen jako”!? Todella Raamatusta irtautunut käsitys siitä, että Jumala nimenomaan loi aineellisen, konkreettisen maailman ja ihmisille ruumiit, joita ei tule halveksia vaan kiittää sukupuolestaan Jumalaa ja toteuttaa ruumiillaankin Jumalan antamia tehtäviä miehelle ja naiselle.
Tämä näyttää juuri olevan vanhaa gnostilaista ajattelutapaa. ”…dosentti Sammeli Juntunen on edelleen kiinnittänyt huomiota siihen, että gender-ideologia on analoginen vanhalle gnostilaisuuden harhaopille. Se nimittäin halveksii ihmisen biologista ruumista ja käsittelee sitä ’sielun vankilana”. (Timo Eskola, Arvosodan aikakausi, s. 55)
”Gnostilaisuuden vastustaminen synnytti uskontunnustuksen. Tuttu kaava alkaa tunnustautumisella aineellisen maailman Luojaan: ’Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaiseen, taivaan ja maan luojaan.* Tätä uskoa tunnustava kristitty uskoo, että kukaan meistä ei ole oman sukupuolensa luoja. Saamme kyllä Jumalan käskyjen rajoissa elää todeksi sukupuolirooliamme, mutta tuota vapautta ohjaa se luomiseen perustuva biologinen ja ruumiillinen sukupuoli, jonka Luoja on meille antanut. Siksi ne Jumalan asettamat instituutiot, nimittäin perhe, lisääntyminen ja yhteiskunta, joista ihmiskunnan säilyminen kokonaan riippuu, ovat luovuttamattomia niin kirkolle kuin vastuulliselle yhteiskunnalle.” (Timo Eskola, Arvosodan aikakausi, s. 55-56)
Me uskomme myös uskontunnustuksen mukaisesti ”ruumiin ylösnousemiseen”. Kaikenlainen pyrkimys enkelten kaltaiseen elämään täällä maailmassa on hölynpölyä. Se on kuvitelma, että pystyisi vetäytymällä ulkopuolisista vaikutuksista maailmasta ratkaista sydämensä pahuuden ongelman. Ongelma on ihmisen sydän, josta paha nousee.
Lisään vielä että juuri tuo Paajasen : ”Seksuaalisuus ei siis ole lähtökohtaisesti himoa, eikä seksuaalista nautintoa voida pitää lähtökohtaisesti himona. Himon käsite on toisen tyyppinen kuin mielihyvän ja nautinnon. ”
Kuka on väittänyt että seksuaalisuudesta ei saisi nauttia? En ole sanallakaan sanonut, että ihminen ei saisi nauttia sukupuolielämästä ja kaikesta mitä Jumala on luonut ja millaiseksi hän on luonut ihmisen. Sami Paajasella itsellään näyttäisi olevan outo käsitys nautinnosta ja himosta ja niiden erosta. Juuri se että pitäisi pyyhkiä luonnostaan sukupuolisuus eli kahden sukupuolen jako näyttää nousevan käsityksestä, että sukupuolisuus on itsessään paha asia, josta tulee pyrkiä pois luonnosta ja pyrkiä sukupuolettomuuteen.
Vielä lisään että meidän tulisi keskittyä Jeesukseen Kristukseen ja hänen kahteen luontoonsa: täydellinen tosi Jumala ja täydellinen tosi ihminen eli jumalihminen. Pois kaikki mietiskely Marian ikuisesta neitsyydestä. Mitä hyötyä siitä on?
Päin vastoin tuollaiset spekulaatiot Marian jumalallisuudesta vähentävät Jeesuksen täyttä ihmisyyttä. Eikä sitä missään sanota että näin olisi. Eikä Mariasta muutenkaan paljon meille ilmoiteta. Joten itse lähden siitä, että Maria ja Joosef viettivät normaalia sukupuolielämää Jeesuksen syntymän jälkeen, koska Jumala on avioliiton asettanut ja näin avioliitossa toimitaan. Siihen kuuluu sukupuoliyhteys.
Tämä ei suinkaan vähennä Marian arvostusta. Hän taipui nöyrästi Jumalan tahtoon ”Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”. Luuk. 1:38. Juuri siinä me häntä arvostamme ja siinä on hänen esikuvaisuutensa meille. Meidänkin tulee rukoilla kuten Jeesus itse opetti ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Siis Isän Jumalan Luojan tahto.
Riitta. Olen samaa mieltä. Marian arvo on hänen uskossaan ja sen takia hän myös taipui Jumalan tahtoon, jota myös Luther suuresti arvosti. Jumala valisti hänet, joka ei mitään ollut muiden silmissä. Niihän enkelitkin ilmeistyivät paimenille, jotka olivat suljetut juutalaisessa yheiskunnassa pelastuksen ulkopuolelle.
Selatessani mielenkiinnnosta internet-sivuja löysin Hepreankielen UT:n (The Orthodox Jewish Brit Chadasha) Se myös tekee selkeän eron veljien, sisarten ja sukulaisen välille käyttäen eri sanoja:
Esim. (Lu21:16):”And you will be handed over also by horim (parents – vanhemmat) and achim (brothers – veljet and kerovim (sukulaiset) and chaverim (kaverit), and they will have some of you executed to die al kiddush ha-Shem”
Lisäksi (Mark6:3 ja Mat13:55-56; ”Is not this one the Naggar (Carpenter), Ben-Miryam? The brother (ahim) of Ya’akov, Yosef, Yehuda and Shimon? And, are not his achayot (sisaret) here with us?” And they were taking offense at Rebbe, Melech HaMoshiach.
Kiitos Kosti! En osaa hepreaa enkä kreikkaa. En ehtinyt aiemmin kommentoida ja tänään vasta luin kommenttisi. Blogi on painunut jo pois etusivulta ja toivottavasti huomaat vielä kommenttini.
Mieleeni tuli eilen juuri tuo sama Markuksen evankeliumin kohta: ”Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?’ Ja he loukkaantuivat häneen”. Mark. 6:3. Mitä jos sijoitettaisiin tuohon repliikkiin veli-sanan sijasta velipuoli tai serkku ja sisko-sanan sijasta sisko-puoli tai serkku? Eikö tämä ole se veli-puoli? Eikö tämä ole se serkku? Mitä järkeä tässä ihmettelyssä silloin olisi?
Silloinhan olisi selvää, että ei olisi lainkaan siinä määrin ihmeteltävää, koska kyse olisikin ollut jostain täysin epätyypillisestä ja poikkeuksellisesta perheestä, johon ei syntynyt lainkaan lapsia enää Jeesuksen jälkeen (siellä ei aviopuolisoiden kesken olisi ollut sukupuoliyhteyttä lainkaan!). Perheen isällä ja äidillä ei olisi ollut lainkaan yhteisiä biologisia lapsia ja yhden lapsen syntyperä vain olisi ollut hämärän peitossa, koska he muuttivat Nasaretiin kun esikoinen oli jo taaperoikäinen. Näin ihmettelyltä putoaa pohja pois suurimmaksi osaksi. Oletan että Nasaret oli niin pieni paikkakunta, että todella tiedettiin ja tunnettiin tämä perhe. Ja niinhän tekstissä sanotaan.
Se taas että Jeesuksella oli perheessään hänen jälkeensä syntyneitä veljiä ja siskoja, saa vahvistumaan tässä esitetyn ihmettelyn siitä, että vaikka Jeesus, joka näytti olevan vain tavallinen ihminen ja Joosef ja Maria Jeesuksen biologiset vanhemmat tavallisessa juutalaisessa perheessä, teki parantamisihmeitä ja voimallisia tekoja ja opetti ennen näkemättömän viisaasti ihmisiä.
Tuossa jakeessa 4 Jeesus sanoo olevansa halveksittu kotikaupungissaan, sukulaistensa kesken ja kodissaan. Ja niinpä ei Jeesus tehnyt siellä montaakaan ihmettä. Jeesus ihmetteli heidän epäuskoaan. (jae 6). Olivatko vanhemmatkin epäuskoisia?
Jos veljet ja sisaret olisivat olleet sisarpuolia, he todennäköisesti olisivat herkemmin uskoneet, ainakin Jeesuksen erityislaatuisuuteen. Joh. 6:42 juutalaiset sanoivat Jeesuksen olevan Joosefin poika ja tuntevansa hänen isänsä ja äitinsä. Tämä kai tapahtui Kapernaumissa, johon Jeesus oli asettunut asumaan.
Jeesus sanoo olevansa Elämän leipä Joh. 6:48. ”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne”. Joh. 6:53. Tämä oli tietysti suuri loukkaus juutalaisille ja viimeinen niitti monille ja on sitä edelleen meillekin. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta Jumalan Pojasta on loukkaus, skandaali ylpeälle itseriittoiselle ihmisluonnolle.
”Kirkkokuntia yhdistävää oppia Marian neitsyydestä ei voida ohittaa tai sivuuttaa.” Etpä voinut sinäkään sivuuttaa, Reijo Mänttäri, vaan otit sen täällä esille. Niinpä tässäkin keskustelussa voidaan kertoa, miten itse kukin tuohon oppiin suhtautuu. Puolestani sanon vain, ettei oppi Jumalansynnyttäjästä ole se lujin kirkkokuntia yhdistäväå side. Lujin on toki hänen synnyttämänsä Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja meidän Herramme.
Martti,
Ei väärää voi oikealla kompensoida. Kumpikin ”elää” omaa elämäänsä.
Totuudessa eikä totuudessa ole mitään väärää. Katolis-luterilaisuuden perustajat Augustinus ja Luther, kumpikin tekivät pitkän julkilausuman valheesta tai paremminkin valheista. Näissä valkoiset valheet, harmittomat ja hyvään johtavat ja pahalta suojelevat valheet saavat hurskaan kaavun. Eli tämän kappaleen ensimmäinen lause kumotaan arvovaltaiselta taholta.
Arvovaltaisuus on tehokkaimpia työkaluja opetuksessa, oppirakannelmien, tulkintojen muotoiluissa.
Uutta tulkintaa tulee jatkuvasti ja jumalattomat teologiset tiedekunnat ovat ahjoja, joissa ne kypsyvät. Eli gradut ja väitöskirjat paistuvat jumalattomien arvovaltaisten opettajien ohjauksessa. Maria-opit perustuvat ei-mihinkään ja tällä tarkoitan esimerkiksi toisen käskyn poistoa, Isämeidän rukouksen ”korjausta”, kiirastuli-limbo oppia jne. Mitä Marian ikuinen-neitsyt-oppiin tulee, niin se elää ja voi hyvin ymmärryksen suvaitsevassa ilmapiirissä. Eli hyväksymisen ja ymmärtämisen raja on tulkinnoilla turhennettu.
Kommenttisi on tyypillistä populismia, Reijo Mänttäri. Katsot, että koulutettu ja hallitseva eliitti on oikeassa olevaa tavallista kansaa vastaan.
Martti,
Olen koulutuksen kannattaja.
Jumalan Seurakunnan tehtävät on Paavalin kautta, muunmuassa, annettu. Vaatimukset on hengelliset ja selkeät. Uskovaisten koulutustaso on ollut sama kuin yleensä yhteiskunnassa.
Esim. Italiassa, helluntaiseurakunnissa (1200) saarnaajat ovat 80 prosenttisesti maallisessa työssä ja kirjo on sama kuin koko yhteiskunnassa. Esim seurakunnan vanhimman ja siellä saarnaajan tehtävään ei koulutuksella ole merkitystä. Niin muurari kuin Milanon messujen yksi johtajista ovat saman seurakunnan Sanan opetuksessa ja julistyössä palvelevia. Minun seurakunnassani 1/3 oli akateemisesti koulutettu, 1/3 opistotasoinen ja loput eri ammateissa kuten linja-autonkuljettajia, autonasentaja, huonekalukaupan myyjä, rakennustyömies jne.
Kirkot tarvitsevat teologeja. Kirkkoihin kuuluminen on myös yleisessä tiedossa, eli liittymisrituaali on sekin selkeä. Esimerkiksi Suomessa ensimmäiset 1900-luvun alun nk. helluntalaiset olivat keskimääräistä enemmän koulutettuja, kuten tämän lehden ensimmäinen päätoimittaja. Sitten olot ovat normalisoituneet ja koulutustaso otos liennee sama kuin yhteiskunnassa yleensä.
Siispä, helluntailiikkeessä ei ole ollut käsitystä, että koulutetut olisivat kouluttamattomia vastaan.
Tarkoitin sinua enkä helluntailiikettä, Reijo Mänttäri. Tarkemmin viittasin asennoitumiseesi korkeasti teologisesti koulutettuihin ja kirkkokuntien johtajiin. He näyttävät olevan sinulle oikeita uskovia harhaan jortavaa eliittiä.
Martti,
On totta, ettei nk. helluntailiikkeen tehtävä ole missään päin maailmaa hengellisen tai muun ”eliitin” mollaaminen, etenkään lukeneisuuden vuoksi.
Paavali jos kukaan edusti eliittiä ja siksi tietää mistä puhuu, kun kirjoittaa Room. 1:
22, Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.
Edustat joukkoa ja kantaa, että he tuntevat parempia niinkutsuttuja helluntalaisia kuin minä.
”Edustat joukkoa ja kantaa, että he tuntevat parempia niinkutsuttuja helluntalaisia kuin minä.” Toistan, että en kommentoi helluntailaisuutta vaan yksin sinua, Reijo Mänttäri.
Paavali ei edustanut eliittiä, ei edes juutalaisuutta. Hän edusti Jeesusta Kristusta, vain ja ainoastaan. Olihan hän lähtöisin juutalaisuuden eliitistä, mutta sanoutui siitä selkeästi irti. Siihenhän lainaamasi lausekin liittyy. – – – Edustaminen on tehtävä, johon saadaan valtuutus, esimerkkinä on vaikkapa eduskunta.