Minusta kysymys entisajan opettajista on kompleksisempi, kuin vain väite heidän mahdollisesta ”hengellisestä väkivallastaan”. Ongelmat eivät liittyneet välttämättä uskonnonopetuksen sisältöön. Entisajan opettajat heijastelivat laajemminkin senaikaista yhteiskuntaa. Ja jostain syystä noina kamalina (?) aikoina, jolloin ”uskontoa pakkosyötettiin”, kuten eräs äsken haastattelemani, lastenkodissa kasvanut ikäiseni mies sanoi pilke silmäkulmassa. Hän jatkoi, että niin se oli ennen (60-luvulla) joka paikassa. Mummolassa mummo kaappasi hänet syliin jumalanpalveluksen ajaksi. Samalla tuli opittua virret vanhalla paatoksella ilman, että niistä jäi hänelle traumoja. Näin hän siis sanoi.

Viittaan kompleksisuudella myös siihen, että kaksikin yrittäjinä oikein hyvin menestyvää miestä on lähivuosina kertonut minulle opettajiensa vielä 50-60 vuotta sitten sanoneen heille eri paikkakunnilla samoin sanoin: ”Sinusta ei tule sitten yhtään mitään”. Tämä se vasta rajua on ja kun sitten keväällä lauletaan, vaikka ihan vaan kulttuuriperintönä, Suvivirsi, mutta pojat saavat nelosen luokkaa olevat todistukset käsiinsä, moni on voinut menettää uskonsa maallisiin auktoriteetteihin, opettajiin ja viime kädessä Jumalaan, josta uskontotunnilla kertonut opettaja oli heille tuollaisia tuomioita latonut.

Tällaisten opettajien kasvatuksen seuraukset – vanhojen aikojen koulukiusaaminen oli vielä oma lukunsa – olivat viime kädessä kiinni vanhemmista, miten hyvin näitä asioita voi heidän kanssaan käsitellä. Riippuen siitä, saiko tukea kotoa vai ei, jota nämä pojat käsittääksei saivat, toinen oli herätysliikekodin kasvatti, toinen varttui muuten vain turvallisessa maalaisympäristössä, tulokset saattoivat olla mitä tahansa, suhteessa kirkkoon, kristinuskoon ja yhteiskunnan sääntöihin.

Mitä ovat kristilliset tai raamatulliset arvot? Kävisikö tämä Jeesuksen sana pohdinnan lähtökohdaksi: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta”? Miten olisi Paavalin luettelo Hengen hedelmistä: ”Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä”?

Maranata!

Pentti M.,

Ei Herra koskaan kehottanut siveettömyyteen. Miksi monet liberaali kristityt kuitenkin niin tekevät?`

”Miksi monet liberaali kristityt kuitenkin niin tekevät?” Tekevätkö? Se, että he eivät äänekkäästi tuomitse toisten siveellisiä hairahduksia, ei vielä ole sellaiseen kehottamista. Eiköhän se ole Herramme esimerkin seuraamista? ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan (Luuk. 15:2).”

Pentti M,

Se, että sanoo esim. ahneuden, väärät todistukset, aviorikoksen ja irstailut, haureuden ym. vääriksi teoiksi ei ole tuomitsemista. ”Liberaalit” taas selittävät nämä osin oikeiksi teoiksi ja osan niistä jopa siunaavat niitä erilaisin ”teologisin” perustein.

Tämå tästä.

Tekojen tuomitseminen ja ihmisten tuomitseminen ovat eri asioita. Synti on sanottava synniksi, mutta syntisen seurassa on ’käytävä yhteiselle aterialle’.

Olet Pekka täysin oikeassa. ”Tälle ajalle on ominaista se että kristilliset arvot halutaan ajaa alas ja Päivi Räsänen on tuon vihan näkyvin kanava.

”Tuon hengen hedelmän edellä on luettelo niistä arvoista, jotka ovat ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa.” Varokaamme siis, ettemme erehdy toteuttamaan niitä. Toistemme hairahdusten tonkiminen ei kuulu kristitylle. ”Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan (Luuk. 6:37).”

”Uskovina valvomme toisiamme pelastukseen ja pysymme erossa pahasta. Emme voi tehdä tätä maailmaa paremmaksi.” Tämä on mielestäni Jumalan meille antaman kutsumuksen väistämistä. Kristittyjen tehtävä on ’tehdä maailmaa paremmaksi’. Vaikeaahan se on eikä työ taida tulla koskaan valmiiksi. Jos heitämme hanskat naulaan, kaikki menee entistä huonommaksi. ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.”

Martti,

Raamattuootteessasi on olla-verbit, koskien suolana ja valona vaikutusta. Vaikutus on Jumalalta, sillä ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”.

Lisäksi Jeesuksen viimeiset sanat ennen ylösnousuaan oli, ”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.

Eli on kysymys eimi-verbistä, mikä tässä yhteydessä kertoo halusta, alttiudesta ei omista teoista, touhuista, liturgioista jms.

Tässä Jeesuksen aiheeseen liittyvässä vertauksessa verbinä on ’ryhtyä toimeen’. Pelkkä oleminen ei ole kutsumuksen toteuttamista. ”Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.”

Martti,

On kysymys ihmisen tekemisestä, joka ”tekeminen” on parhaimmillaan ajallisten asioitten hoitoa. Me emme voi mitään ilman Jeesusta, jos olemme uskossa. Uskomaton ei muuta voikkaan, mutta ovat kuin likainen vaate, saastaa, mikä ei taivaaseen yllä.

Kirkollinen opinmuoto ei opeta uskoontuloa, vaikka sen ylellisyytenä salliikin. Kuitenkin vain Usko ja siinä tehdyt teot, jotka ovat Jumalan Hengen työ ovat talentteja jotka toimivat niissä rajoissa kuin uskova sallii.

”Kuitenkin vain usko ja siinä tehdyt teot, jotka ovat Jumalan Hengen työtä, ovat talentteja jotka toimivat niissä rajoissa kuin uskova sallii.” Jumala on se, joka sallii. Ihmisellä ei ole mitään valtuuksia asettaa rajoja Hengen työlle.

Jumala on ilmoittanut ihmisen ”valtuuden” valita ja vaikuttaa omaan ikuisuusosaansa. Jeesus, joka hankki koko maailmalle pelastuksen helvetistä, muttei vie taivaaseen väkisin, vaan kutsuu niinkuin kanaemo poikasiaan siipiensä suojaan:

Matt. 23:37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.

Paavali kertoi silloisen tiedon keskittymässä, Areiopagilla heidän tietämättömyydestään:

Apt. 17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.

Tunnustuskirjoissa on ydin, ettei ihminen voi vaikuttaa itse taivasosuuteensa, vaikka vain ihminen itse sen ratkaisee. Edelleenkin tunnustuskirjat, ort-RKK-evlut. opinmuodossa kumoaa, vapaaehtoisen, halun kieltää itsensä joka päivä ja seurata Jeesusta.

Suuri on suo, missä sakramentalinen pelastusoppi tarpoo; ei ratkaista Jeesuksen puoleen eikä haluta, eli nöyrrytä vastaanottamaan vedetöntä pelastusta, joka sitten todistetaan julkisella kasteella eli suun tunnustuksella.

Tähän saat lyhyitä oivalluksia, niinkuin Saatanakin Jeesukselle siteerasi Kirjoituksia ”oikein”.

Talenteilla ei nähdäkseni ole mitään merkitystä taivasosuuden kanssa. Sen saamme armosta ilman mitään ansiotamme. Talentteja on annettu meille eri määrä kullekin tehdäksemme Jumalan tahdon mukaisia töitä täällä ajassa, palvellaksemme lähimmäisiämme. Jos jätämme kykymme ja mahdollisuutemme käyttämättä, teemme väärin, kaivamme talenttimme maahan

Pekka,

Ihan samassa ”kohdassa”, missä sanotaan, että ei Raamattu kiellä lasten kastamistakaan!

Eli koko sakramentalismi vahvistaa tämä harha, että pelastus on kuin ”kuhmu päähän” johon ihminen ei voi vaikuttaa pelastukseensa muuten, kuin vastustamalla, minkä ”oivalluksen” teki, kait, Leminen, muuten kyllä mukava mies, kait!