Apua olemme saaneet – Apua antakaamme


Joskus tulee sentään luetuksi jotain.

Raamatun lukeminen on ollut tapani jo nuoresta pitäen. Siitä on myös kehittynyt tapani koota Raamattuja eri kielillä, eri aikakausilta ja erilaisiin tarkoituksiin painetuita laitoksia.

Yläkuvassa Somero lehden uutisointi aikoja sitten Someron kirjastossa pidetyn raamattunäyttelyn yhteydessä pidetystä yleisötilaisuudesta.

Myös muuta kirjallisuutta olen lukenut jo pienestä pitäen. Niinpä kirjojakin on kertynyt iso määrä. Nykyisin olen vähentänyt kirjojen hankkimista kotiini. Niinpä käytän eri alueiden kirjastokortteja milloin mistäkin päin lainaten.

Tässä 29.4.2026 lainani eri kirjastoista.

Alla ylärivi Lounakirjastosta Humppilasta, keskirivi Someron kirjastosta ja alarivi Vaskikirjastosta Liedosta.

Sunnuntai 7.6.2026

2. sunnuntai helluntaista

Katoavat ja katoamattomat aarteet

Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa ajallisiin aarteisiin.

Hän sanoi, että on parempi huolehtia taivas -osuudestaan kuin ajallisesta hyvinvoinnistaan.

Yleensä nämä eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Kun huolehtii elämänsä suunnasta pyrkien kaikessa tekemään hyvin, niin siitä myös seuraa parempi elämä, niin kuin maataloudessa onnistuneesta kylvöstä uusi hyvä sato.

Mutta sellaisissa tilanteissa missä on pakko valita, etsiikö vain ajallista hyvää vaiko vain Jumalan evankeliumin edistämistä, on mieluummin valittava Jumalan tahdon tie. Se taivaaseen vie, antaa voimia koko elämään.

Jeesuksen aikana valtaosa juutalaisista eli Pyhän maan ulkopuolella. Yksistään Rooman valtakunnassa muualla asuvien juutalaisten määrä oli noin viisi-kuusi kertaa suurempi.

Muualla asuvista ne joilla oli siihen mahdollisuuksia lähettivät avustusta Juudeassa asuville omilleen, kotiseudulleen tai Jerusalemin temppelille. Heidän joukossaan oli myös Paavali. Paavali jopa toimi tällaisten lahjoitusten välittäjänä perustamissaan seurakunnissa.

Blogini epistola kuuluu tällaisen lahjoituksen järjestelyihin. Hän kertoo Korintton seurakunnalle, miten pohjoisempana Makedoniassa oli innostuttu Pyhän maan pyhien avustamiseen. Tämän hän tekee rohkaistakseen myös Korintton seurakuntaa osallistumaan samanlaiseen avustustoimintaan.

Meillä Suomessa on toinen tilanne. Koko maailmaa ajatellen olemme monin tavoin etuoikeutetussa asemassa. Monilla mittareilla mitaten, yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa, olemme kärkimaa koko maailman kaikkien valtioiden joukossa.

Keräyksiä on monenlaisia. Niiden tapa kerätä on vaihtelevaa. Joissakin keräyskulut ovat suurempia kuin toisissa. Yleensä kirkollisissa keräyksissä keräyskulujen osuus on pienempi kuin monissa muissa. Esimerkki Kamerunista yhden koulun yhden luokkahuoneen rakentamisesta: Kun sellainen tehtiin valtion toimesta, niin hinta oli sikäläisessä rahassa noin 9 miljoonaa. Paikallisten hallintojärjestelmien tekemänä noin 4,5 miljoonaa ja meidän luterilaisen kirkkomme välittämän avustusten toimikunnan rakentamana noin 2,3 – 2,5 miljoonaa. Luokkahuoneet olivat samoihin aikoihin tehtyjä ja perusteiltaan samaan koko- ja laatuluokkaan kuuluvia. Luonnollisesti paikkakuntien olosuhteissa oli eroja. Niinpä numerot ovat suuntaa antavia.

Paavalin teksti kehottaa meitä elämään niin, että kukin meistä palvelee koko ihmiskuntaa omien lahjojensa, voimiensa ja mahdollisuuksiensa mukaan, ei yli sen mitä jaksamme, ei yli voimiemme, mutta niin että toimintamme, jos mahdollista, huomioi koko maailmanlaajuisen ihmiskunnan.

Onhan jokainen ihminen,

missä tahansa hän asuukin, olipa hän mies tai nainen, lapsi tai aikuinen, nuori tai vanha, rikas tai köyhä, terve tai sairas, heikko tai vahva,

kaikki me, aivan jokainen,

olemme saman Jumalan luomia. Kaikkien meidän puolestamme Jeesus on kärsinyt ristin kuoleman ja näin kantanut KOKO MAAILMAN SYNNIN. Samaten Pyhä Henki tahtoo koota koko maailman kaikki kansat, kaikki kielet ja jok’ikisen ihmisen yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon yhteyteen.

Eläkäämme siis niin että kaikki toimintamme saa ylistää Kolmiyhteistä jumalaa.

Olkoon siis kunnia ja kiitos ja ylistys Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.

Toinen lukukappale eli epistola: 2. Kor. 8:1–9

Toisesta kirjeestä korinttilaisille, luvusta 8

Veljet, tahdomme teidän tietävän,

millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille.

Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä,

uskovien ilo oli niin ylitsevuotava,

että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin

osoittivat runsasta anteliaisuutta.

Voin vakuuttaa,

että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa.

Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät,

että antaisimme heidän osallistua

yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen.

Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet,

vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä

Herralle ja myös meille.

Niinpä me kehotimme Titusta jatkamaan tätä rakkaudentyötä

ja saattamaan sen teidän keskuudessanne päätökseen.

Niin kuin teillä on runsain mitoin kaikkea,

uskoa, puhetaitoa, tietoa, kaikkinaista intoa ja sitä rakkautta,

joka meistä on tarttunut teihin,

niin teidän tulee myös olla runsaskätisiä tätä lahjaa antaessanne.

En sano tätä käskeäkseni

vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta.

Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon:

hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne,

jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

50 KOMMENTIT

  1. Matias! Tiedät, että olen ollut päätoiminen opettaja. Siinä ammatissa on pakko konkretisoida asioita. Niinpä kerron Sinulle ja lukijoille muutamia konkreettisia muistikuvia elämästäni.
    ENSIKSI: Äitini oli kasvanut hyvin vaikeissa oloissa aikaisesta lapsuudesta asti. Hän avioitui isäni kanssa hyvin nuorena, 17-vuotiaana . Hänellä ei ollut aarteita, paitsi sormukset, joita hän ei luovuttanut edes sodan aikaiseen keräykseen. Isä antoi hänelle 50-vuotis-hääpäivänä kultaisen kellon, joka oli samalla kaulakoru. Minä annoin hänelle jo töissä ollessani Bismarck-merkkisen rannerenkaan.– Vuonna 1928 olivat ehkä ensimmäiset Suomen suviseurat juhannuksena Koiviston Saarenpäässä. Siellä äiti löysi a a r t e e n , Jumalan armon. Ennen kuolemaansa hän oli helsinkiläisessä Omakotisäätiön vanhainkodissa, ja kun siellä keskusteltiin luopumisesta, jota vanhukset joutuvat kokemaan, äiti oli sanonut: ”Kyl mie kaikest luovun, mut uskostai mie en luovu.” Äiti lauloi aarteen löytymisen jälkeen lauluja omaksi terapiakseen. Minäkin opin niitä jo ennen syntymääni.
    TOISEKSI: Veljeni Taisto, joka kuoli pari vuotta sitten, oli 2- vuotiaana jo melkoinen evankelista. Isäni lähti aina kalastamaan, kun äiti piti kotona seuroja. Kun isä tuli rannalle, veljeni juoksi häntä vastaan. Hän oli silloin 2-vuotias. Kun isä nosti hänet syliin, poika sanoi: ”Myö männää äitin kanssa taivaaseen, mut sie et pääsekkää”. Isän sydän särkyi ja hänkin sai vastaanottaa a a r t e e n syntien anteeksiantamisen muodossa. – Tämä veljeni oli oppinut sanatarkasti äidin lauju. Ihme oli se, että hän osasi valita oikeat säkeistöt lauluihinsa. Hän oli istunut lattialla leikkipuuhissaan ja lapsen kielellä laulanut: ”Oon tosin halpa mä maailmassa; oon köyhä, a a r t e e t o n tässä maassa, mut rikas taivaass on isäni, hän on mun a a r t e e n i , kaikkeni.” Äidin kertomuksen mukaan hän oli silloinkin vain 2-vuotias.
    KOLMANNEKSI: Olin ensimmäistä vuotta ylioppilaskodissa. Marraskuun lopussa täytin 20-vuotta.Aamulla tuli yläkerrasta nuorten miesten porukka, joka lauloi minulle serenadin. Se kuului: ”Kuule sä, Eevan lapsi, kuin kannat koreutta, se painoi raskahasti viatonta Karitsaa./ Katso nyt Karitsata, kuin on hän hiljainen! et koristella saata, sä tomu köykäinen. / Ei kalliit vaattehesi, ei kulta auttaa voi, ei koreat huonehesi, ne kaikki syöpi koi./ Vaan Herran verikauneus, kuin usko omistaa, on muuttumaton koreus, se saadaan armosta.” He olivat huomanneet, että rakastin kaikkea kaunista, myös koruja, joita olin jo silloin saanut (ylioppilaslahjaksi).
    Minullekin, kuten vanhemmillani on ollut jo syntymästäni armo kantaa sydämessäni a a r r e t t a , jota on kyllä monasti yritetty ryöstää, mutta olen saanut rukouksen avulla säilyttää sen tähän asti.

    • Valma

      Todella ihanaa on lukea kommenttejasi. Ne ovat täynnä elämää, Jumalan antamaa. Sydämellisyys ja elävän uskon todellisuus tulevat niistä kirkkaasti esille.

      Kiitos!

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25