Mikä otetaan, mikä jätetään?

Anna-Mari Kaskinen ja Helmi kuva (2)

Virsikirjan lisävihkotyö on nyt siirtynyt vaikeaan vaiheeseen. Mikä laulu otetaan, mikä jätetään? Työryhmällemme annettujen raamien perusteella voimme läpikäymistämme sadoista lauluista valita vain noin 70, korkeintaan 80.

Eilen työryhmämme jäsenistä koottu laajennettu ”dispositioryhmä” piti kokousta. Valintaprosessissa tähän saakka päässeet laulut oli ryhmitelty erilaisten otsikoiden ja teemojen alle.

Lauluja oli edelleen liikaa. Pyrimme suorittamaan valintaa mielessämme lukuisia kysymyksiä. Vastaako virsi siihen toimeksiantoon, joka työryhmällemme oli annettu? Tuoko se jotain uutta nykyisen virsikirjan sisältöihin ja melodioihin? Millainen on sen sanoma? Millaisella kielellä se on ilmaistu? Otetaanko siinä lasten ja nuorten näkökulma huomioon? Entä maailmanlaajuinen kirkko? Onko virsi ”täsmävirsi”, jota voidaan käyttää väin yhtenä kirkkovuoden päivänä, vai olisiko samasta aihepiiristä olemassa monikäyttöisempi vaihtoehto?

Työskentelymme on osoittanut sen, että kirkossamme vaikuttava lauluperinne on rikas ja elinvoimainen. Olemme myös voineet näköalapaikalta katsoa virsityötä, jota muissa kirkoissa tehdään.

Mutta miten käytetään sitä laulumateriaalia, joka ei nyt tule sisältymään lisävihkoon? Kokoelman ulkopuolelle jää satoja hienoja lauluja, niin meillä kuin muualla syntyneitä. Osa lauluista on meillä aikaisemmin julkaisemattomia. Miten ne voisivat olla saavutettavissa, kun kirkossamme tehdään uusia laulukirjoja? Sekä suomen- että ruotsinkielinen lisävihkotyöryhmä on tehnyt suuren työn kartoittaessaan ja kerätessään tämän materiaalin.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vielä tämän vuosisadan aikana kirkkomme saa kokonaan uuden virsikirjan. Näin on tapahtunut jokaisella vuosisadalla sitten 1500-luvun. Viime vuosisata oli poikkeus sikäli, että sen aikana valmistui kaksi uutta virsikirjaa, 48 vuoden välein.

Hyvää hiljaista viikkoa ja pääsiäistä kaikille virsien ystäville!

Anna-Mari Kaskinen

 

1. Kunnian saakoon

Poika Jumalan!

Kristus ylösnousi,

voitti kuoleman.

Kivi haudan suulta

vieritetty on.

Tyhjä on nyt vuode

hautakammion.

 

kerto: Kunnian saakoon,

Poika Jumalan!

Kristus ylösnousi,

voitti kuoleman.

 

2. Katso, hän saapuu!:

Murhe väistyy jo.

Herran katse loistaa

niin kuin aurinko.

Kiitosvirttä uutta

kansat laulakaa!

Tervehtikää Herraa,

synnin voittajaa.

 

kerto

 

3. Kirkkauden Herraan

aina luottakaa.

Meidät yönkin halki

Kristus johdattaa.

Maiden ääriin viesti

ihmeellinen soi.

Jeesus kuolemallaan

rauhan meille toi.

 

kerto

 

Edmund Budry 1884

käännös Richard Hoyle 1923

sävel Georg Friedrich Händel, ”Riemuitse, tytär Siionin”

suomenkieliset sanat työryhmän toimeksiannosta laatinut Anna-Mari Kaskinen.

    • >>Mikä tässä on vaikeaa?

      Ei kai tässä mitään vaikeaa ole Kari. Mutta katsotaan oletko oppinut mitään.
      Jos ihmisellä on Y kromosomi niin mitkä näistä vaihtoehdoista ovat mahdollisia?

      A) Tällä ihmisellä on pimppi
      B) Tällä ihmisellä on pippeli
      C) Tällä ihmisellä on rinnat
      D) Tällä ihmisellä on kohtu
      E) Tällä ihmisellä on kivekset
      F) Tämä ihminen voi synnyttää

      Mieti Kari rauhassa 🙂

    • Joona, olen miettinyt rauhassa. Ei ole mitään ongelmaa tämän asian äärellä. ABCDEF vaihtoehdot näyttävät olevan mahdollisia Y:llä.

      Nainen voi synnyttää, mies ei.

      Sukupuolia on kaksi. Poikkeavuuksia esiintyy eri variaatioilla. Jokainen ihminen on arvokas ja tärkeä, nainen sekä mies, sekä hän, joka ei löydä itseään mistään ryhmästä ulkoisista merkeistä huolimatta.

      En edelleenkään ymmärrä, mikä tässä on vaikeaa?

      Joona, mieti rauhassa vastaustani. Hyvää pyhäpäivää ja kaunista kesää sinulle, ystävällisesti!

    • >>Nainen voi synnyttää, mies ei.

      Eli olet silloin blogistin kanssa eri mieltä tästä väitteestä? ”Jokaisella miehellä on Y-kromosomi, mutta yhdelläkään naisella ei ole”

    • Ei minun tarvitse ”jumiutua” näihin kirjaimiin X ja Y. Poikkeamia siis on, mutta vain nainen voi synnyttää, ei mies, olkoot kirjaimet mitä tahansa.

      Minulle tämä kirjain ”paini” ei ole mikään must juttu.

      Naaras ja koiras ovat aika pitkälti keskeisiä nimityksiä lisääntymisen kannalta.

      Ei ole vaikea juttu käsittää!

  1. Kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille. Hyviä kommenttaja on tullut useita.

    Meidän omat kromosomit, geenit, halploryhmät ja DNA ovat mielenkiintoisia. Näistä selviää meistä monenlaista tietoa. Erilaisilla testeistä, jotka tehdään veri-, sylki-, pissa- tai kakkanäytteistä ovat tärkeitä. Geenitesteillä saadaan selville esim. taipumusta joihinkin sairauksiin. Sukututkimus on mielenkiintoista. Perinteisen tutkimuksen avuksi on tullut geneettinen sukututkimus. Itse tiedän esivanhempani aina 1500 luvulle asti. Lisäksi DNA:stä saa tukea sille ja mahdollisesti löytää uusia sukulaisia. DNA on tärkeä kun viranomaiset selvittävät (myös vanhoja) henkirikoksia. Geenitestillä olen saanut tietää perinnöllisistä sairauksista, joita minulla on mahdollisuus saada. Suosittelen DNA-testejä ja muutenkin oppimaan tuntemaan itseä paremmin.

  2. ”Sukupuolikromosomi on yksilön sukupuolen kehitykseen vaikuttava kromosomi. Joillain lajeilla, kuten ihmisellä, naaras on homogameettinen, eli sillä on vain yhdentyyppisiä sukupuolikromosomeja (XX), ja koiras on heterogameettinen, eli sillä on kahdentyyppisiä sukupuolikromosomeja (XY). Joillain toisilla lajeilla tämä on päinvastoin. ”

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolikromosomi

    Eikö nyt ole aika hylätä neitseellinen syntymä, koska nainella ei ole Y-kromosomia, niin hän ei voi synnyttää poikia ilman miestä.

  3. Suosittelen ettei tässäkään asiassa keskitytä johonkin yksittäiseen (kehityshäiriö)tapaukseen. Tässä maailmassa kun tuppaa erilaisista tunnetuista tai tuntemattomista syistä sellaisiakin joskus ilmaantumaan. Joku asia jossain on mennyt ns pieleen. Ilmiöhän on tuttu myös teollisen tuotteen valmistusprosissa vaikka vertaamista voidaan (syystäkin) groteskina pitää.

    • Näitä yksitäisiä tapauksia on maailmanlaajuisesti kymmeniä miljoonia,jos näkisit kaikki heidät kerralla edessäsi ymmärtäisit. että kyse on suuren ihmismäärän ihisarvosta ja oikeuksista.

    • Kiitos kommentista, Timo. Erilaisia oireyhtymiä on jonkinverran ja niistä saa tilastoja, jos kiinnostaa.

    • Seppo, jokainen tapaus on erilainen. Heille tämä on merkittävä. Kaikki he ovat yhtä arvokkaita kuin muut ihmiset. Kiitos kommentista.

    • Tällaisella logiikalla voimme väittää esimerkiksi myös, että yhdenkään ihmisen nimi ei ole Timo Nokelainen. Mahdolliset poikkeukset miljardien muunnimisten joukossa ovat yksittäistapauksia, joista ei tarvitse välittää.

      Jos väite koskee jokaista, kuten blogissa, se koskee silloin jokaista.

    • Tarkoittaa k a i k k i a vähäisiäkin poikkeamia perusnormista, kyllä Suomessa tod. näk. tuon verran poikkeavia on. Kakki eivät ole kirjoissa ja kansissa. Monia on kaapissa.

    • Paajan, tässäasiassa hattuja ei ole kenelläkään, sillä virallisia tilastoja ei ole. Kuten ei ole heteroistakaan. Mutta

      anadalainen psykiatri K. Zucker on tässä asiassa ollut kiitettävän aktiivinen ja hän on koonnut useista kansainvälisistä lähteistä luotettavaa tilastotietoa, joiden perusteella on helppo todeta transihmisten väestöllisen osuuden vaihtelevan 0.5:stä 1,3 prosenttiin.

      ”Recent studies suggest that the prevalence of a self-reported transgender identity in children, adolescents and adults ranges from 0.5 to 1.3%, markedly higher than prevalence rates based on clinic-referred samples of adults.”

      Tämän ohella lisättynä henkilöiden, joiden sukupuoli-identiteetti on monijakoinen, liukumaosuus, nousee sukupuoleltaan epätyypillisten ihmisten väestöosuus 4 prosenttiin :

      ”in the Netherlands, Kuyper and Wijsen reported that 4.6% of adult males and 3.2% of adult females self-reported an‘ambivalent’gender identity (self-identification as equal between one’s own gender and the other gender), which was higher than the 1.1% of adult males and 0.8% of adult females who self-reported an ‘incongruent ’gender identity, with the latter definition more in line with how gender dysphoria is defined in the DSM-5.”

      Noihin lukuihin tule lisäksi monet muut synnynnäiszesti normeista poikkeavat ryhmät yksilöineen.

      Vetelet äärettömän lapsellisesti jatkuvasti esiin sanaa teosofia, mutta kun kerran niin teet, niin totean,että teosofit ajoivat ohjelmassaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta huolimatta ”rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta ” jo 1800-luvulla aikana jolloin monissa kristillisissä maissa oli päällä täysi rasismi ja poikkeavia tapettiin surutta.
      YK. ihmisoikeusjulistuksen samaa asiaa koskeva sanamuoto on otetu lähes suoran teosofien ohjelmasta, johon Eleanor Roosevelt oli hyvin perehtynyt.

    • ”Vetelet äärettömän lapsellisesti jatkuvasti esiin sanaa teosofia, mutta kun kerran niin teet, niin totean,että teosofit ajoivat ohjelmassaa kaikkien ihmisten tasavertaisuutta huolimatta ”rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta ” jo 1800-luvulla aikana jolloin monissa kristillisissä maissa oli päällä täysi rasismi ja poikkeavia tapettiin surutta. YK. ihmisoikeusjulistuksen samaa asiaa koskeva sanamuoto on otetu lähes suoran teosofien ohjelmasta, johon Eleanor Roosevelt oli hyvin perehtynyt.”

      Vetelet taas näitä tesofien hatusta ja mars kuvitelmista. Kirkkohistorialliset tiedot myös yksioikoisen mustavalkoisia.

  4. Annetussa linkissä sanottiin näin:
    ”Intialainen nainen hakeutui hedelmöityshoitoihin ja huomasi olevansa 95-prosenttisesti mies
    Ei ollut koskaan käynyt läpi murrosikää, kuukautiset eikä hänellä ollut munasarjoja
    Hänellä oli kehittymätön kohtu, jota lääkärit hoitivat 12 kuukautta
    Hänen miehensä siittiöillä hedelmöitetty luovuttajan munasolu istutettiin hänen kohtuunsa
    Synnytti kaksoset, joista tuli kuudes tällaisen raskauden tapaus maailmanlaajuisesti.”

    • Odotellaan siis vastauksia. Jostakin syystä sukupuolen poikkeukset nähdään usein merkittävämpinä kuin muut. Muista, joita on joskus määrätietoisesti ’korjattu’, tulee mieleen vain vasenkätisyys. Mustekynien aikakaudella siinä oli jonkin verran mieltäkin.

    • Hyvä kommentti, kiitos Charlotta. Kopiointivirheitä tulee Y-kromosomiin huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin X-kromosomiin. Harvemmin kopiointivirheestä on hyötyä, yleisesti ottaen se rapauttaa.

    • Minun isälinjan haploryhmä on N-FT63856, jossa esi-isieni aikana on ollut 50 eri todennettua mutaatiota. Äitilijani haploryhmä on W1a, jossa esiäitieni aikana on ollut 10 eri todennettua mutaatiota. DNA tutkimus on mielenkiintoista. Suosittelen.

    • Eikö DNA:n tutkiminen ole vastoin vakaumustasi, Juha Heinilä? Sehän vie reilusti yli kymmenen vuosituhannen taakse.

    • Martti Pentti, ihan en ymmärrä kysymystä. Miten vakaumus voisi estää tutkimasta ja tekemään erilaisia havaintoja? Geneettinen sukututkimus on hyvä lisä perinteiselle sukututkimukselle, jota harrastan. Mitään vakaumuksen vastaista ei siinä ole. DNA:sta selviää monia asioita. Mielestäni kokeellisen luonnontieteen erilaisia tuloksia on antoisaa lukea ja tutkia. Suosittelen kaikille!

    • Ihmiskunnan alkukoti on paikannettu 70 000 vuoden päähän juuri DNA:n perusteella. Eikö tämä aseta kyseenalaiseksi Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellisen totenapitämisen?

    • Martti Pentti, hyvä kysymys. DNAn ikämäärityksissä on isohaarukka. Minä en ole perehtynyt niiden arvioimiseen. Charlotta kommentoi hyvin. Geneettinen sukututkimus on hyödyllistä. Mutaatioita tulee, jotka harvoin ovat hyödyllisiä. Joissain kommenteissa oli erilaisia sukupuolikromosomien oireyhtimiä. Osa niistä vaikuttaa lasten saantiin. Minä tiedän esim. sairauksista jotka minulla on suurempi todennäköisyys saada.

      Olen ollut 5 vuotta DNA maailmassa. Tänä aikana ei käsitykseni ole muuttunut luomiskertomuksesta.

    • Martti Pentti, saa nähdä miten minun käy. Nyt olen päässyt jo vuoteen 1610. Siitä jatkan vanhempaan aikaan. Kiitos kommenteistasi.

    • Martti Pentti, DNA:n muutosten ikämääritykset perustuvat mm. löydettyihin edesmenneistä otettuihin DNA:han ja sen iän arviointiin mm. kaivausten kohteen iän määrityksen mukaan. Tarkemmin ikämäärityksiin en ole perehtynyt, koska minulla ei ole vielä siihen ollut mitään tarvetta. Pikku hiljaa pääsen vanhempaan aikaan.

    • Kiitos kommenteistasi, Martti Pentti.

      DNA-tutkimus on mielenkiintoista, vaikka en vielä ole päässyt kuin vuoteen 1610. Jossain vaiheessa pitää perehtyä noihin tuhansiin vuosiin. Minulle riittää, että tiedän että esi-isäni ovat olleet sukupolvista toiseen miehiä ja samoin esiäitini ovat jokainen ollut naisia. Yhtään poikkeamaa ei siinä ole ollut. Geneettisessä sukututkimuksessa on ollut apua, koska samaan haploryhmään kuuluvien (DNA-testin tehneiden) sukulinjat pitää kohdata minun esivanhempien sukulinjaan jossain vaiheessa. Eri haploryhmään kuuluvaa ei saa esiintyä isälinjassa eikä äitilinjassa. Minulla on tällä hetkellä tiedossa 2749 esivanhempaani.

    • ”Minulla on tällä hetkellä tiedossa 2749 esivanhempaani.” Joukkoon mahtuu siis monenlaista suuntautumista ja kokemusta omasta sukupuolesta.

    • Minulla ei ole tietoa mitä he ajattelivat sukupuolestaan. Joka tapauksesa he ovat esi-isiäni ja esiäitejäni.

    • Kiitos keskustelusta, Martti Pentti. Suosittelen perinteistä sukututkimusta ja lisäksi myöhemmin geneettistä sukututkimusta. Sukupuu laajenee itsestään, kun kukatahansa lisää tietoja yhteiseen sukupuuhun. Minulla on yhteys yli 179 miljoonaan henkilöön Genissä.

      https://www.geni.com

      .

    • Mitä merkitystä tuollaiselle ’yhteydellä’ oikeastaan on? Me kaikki lähes kahdeksan miljardia olemme samaa ihmiskuntaa. Lisäksi kuulumme luomakuntaan. Millainen on yhteytemme siihen?

    • Genissä sukupuu on yhteinen. Jokainen täydentää omaa sukupuutaan (pienen pieni osa koko maailman ihmisten sukupuusta). Sukupuun tekijän tarvitsee lisätä ainoastaan niitä, jotka sukupuussa ei ennestään ole ja korjata mahdolliset löytämät virheet olemassa olevissa tai muuten antaa lisätietoa. Tietysti huomioida se, että osan tiedoista kannattaa salata, joita ei kaikki näe. Jokainen saa esille ne osat sukupuusta, joita tarvitsevat. Lisäksi voi ottaa erilaisia tulosteita ja vaikka kartan esipolvien synnyinpaikoista. Jos kaiken tekee itse, niin on aika moinen työ.

lisävihkotyöryhmä Virsikirjan
lisävihkotyöryhmä Virsikirjanhttp://uusivirsi.wordpress.com/
Käytössä olevaan virsikirjaan valmistellaan parhaillaan lisävihkoa. Valmistelevan työryhmän on määrä saada työnsä päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä. Tämän jälkeen ehdotus menee kirkon hallintoelimien käsiteltäväksi ja päätettäväksi. Aikaisintaan lisävihko on seurakuntien käytössä vuoden 2016 loppupuolella. Tätä blogia kirjoittavat työryhmän jäsenet: kirkkoherra Jaana Marjanen (Kuopio), puheenjohtaja; MuM, kanttori Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen (Vihti); professori Kaisa Häkkinen (Turku); kirkkomusiikin opiskelija Taru Hämäläinen (Helsinki); FM, kirjailija Anna-Mari Kaskinen (Lohja); säveltäjä Olli Kortekangas (Helsinki); nuorisotyönopettaja, lehtori Pekka Kosonen (Pieksämäki); MuM, muusikko Pekka Nyman (Kirkkonummi); professori Erkki Tuppurainen (Kuopio); MuM, KM, kanttori, Jenni Urponen (Nousiainen); pastori, TM Samuli Koivuranta, sihteeri. Vanhempiin blogikirjoituksiin voi tutustua osoitteessa http://uusivirsi.wordpress.com/