Kysyen kohti pääsiäistä 2; Yläsalista Getsemaneen

Jeesus rukoilee Getsemanessa

Temppelin puhdistuksesta poistumista tai siitä seuranneita tapahtumia ei evankeliumeissa kuvailla. Synoptikkojen mukaan Jeesus opettaa kyllä paljon tärkeitä asioita, mm. Luukkaan kertomuksessa luukasmaiseen tyyliin lesken rovosta, mutta tapahtumat alkavat edetä vasta Jeesuksen järjestämästä viimeisestä illanvietosta ystävilleen.

UT:n tutkija Matti Myllykoski esittää, että ateriointi ja siellä tapahtunut ehtoollisen asettaminen olisi todellisuudessa tapahtunut paljon aikaisemmin, ja sen sijoittaminen tähän tapahtumien taitekohtaan olisi ollut teologisen koherenssin kannalta suunniteltu ratkaisu. Ehtoollisen asettaminen juuri ennen kuolemantuomiota toisi ehtoolliskäytännölle arvovaltaa. Perusteeksi Myllykoski esittää ihmettelynsä siitä, miksi Jeesus ja opetuslapset lähtivät yläsalista Getsemaneen, jos heillä kerran olisi ollut mahdollista jäädä yläsaliin yöksi eikä olisi tarvinnut lähteä ulos palelemaan. En oikein ainakaan vielä ole valmis tuota perustetta hyväksymään. Olihan mahdollista, että he todella olivat rahanpuutteen vuoksi saaneet salin varattua – varsinkin sesonkiaikana – vain ilta-ajaksi. Olihan heille juuri selvinnyt sekin, että seurueen taloudenhoitaja oli petturi.

Se, että tuollaisen aterian jälkeen opetuslapset nukkuvat ja jättävät Jeesuksen yksin tuskaansa, ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä.  Sitä ei ole edes kukaan tutkija tietääkseni osannut kyseenalaistaa.

Varsinainen kysymykseni ja ihmettelyni liittyy niihin seuraaviin tapahtumiin. Aamullahan roomalaiset sotilaat tulevat hakemaan Jeesusta Juudaksen avustuksella. Näen tässä dramatisoituja kohtauksia, joita on vaikea selittää todella tapahtuneiksi. En puhu siitä, miten Pietari vetäisee korvattomaksi yhden sotilaan ja Jeesus sen parantaa. Ihmeparantamiset jääkööt ihmeparantamisiksi. Mietin sitä, monien sanontojen ja tulevien kertomusten dramatisointeihin lainattua suudelmaa. Miksi Juudaksen piti suudella Jeesusta ja tulla hänen luokseen ystävää teeskennellen? Olihan jo yläsalissa käynyt kaikille läsnäolijoille selväksi se, että Juudas oli takkia kääntänyt ja seuraa vaihtanut. Eikö puutarhasta olisi ollut aika helppoa löytää yksinään rukoillut, kuoleman pelossa yönsä valvonut mies? Eikö Juudas olisi voinut vaikkapa näyttää sotilaille kauempaa ”tuolla se on”? Onko Juudaksen suudelma vain draamallinen tehokeino, jolla halutaan osoittaa Juudaksen julkeus ja paatuneisuus? Vai oliko Juudas peluri, yhden kortin varaan laittava elämysmetsästäjä, joka halusi tehdä petturuutensa näkyvästi, julkisesti ja mahdollisimman näyttävästi?

Väkisinkin tulee mieleen muutama julkisesti synneistään ripittäytynyt hengenmies, mutta tällä kertaa kaipaan keskustelua tuosta itse tapahtumasta, Juudaksen suudelmasta, ja sen merkityksestä. Miksei tuosta yläsaliaterian ajankohdastakin, mutta yhdellä varauksella. Jätetään tällä kertaa se asiaan kuuluva eksegetiikan paheksunta ja ”kyä on turmelus syvä ja loppu armoto” – tyylinen, oman uskonsa paremmuutta toisten epäilyjä kritisoimalla tapahtuva kommentointi. Eri mieltä saa olla, mutta perusteluksi ei kelpaa erään yliopistollisen tieteenalan väitetty kristinuskon vastaisuus.

 

 

 

  1. Mikko Suni

    Jesajan maininta ”Neitsyt tulee raskaaksi,” on ennustus, joka toteutuu luvussa 8. Lapsi syntyy ja siitä iloitaan toisessa jakeessa sanoilla: ” Lapsi on meille syntynyt. poika on meille annettu,” jne. Sanat ”syntynyt” ja ”annettu”, ilmaisevat tietysti, että se tapahtui Jesajan aikana. Ei siitä ole epäselvyyttä.

    Evankeliumin antisemitistinen luonne on aivopessyt ihmiset juutalaisvihamielisyyteen, joka tulee esille juuri Samin kaltaisten kirjoituksissa, he puhuvat tyyliin, että kokevat juutalaisuuden uhkana, joka pitää karkottaa omilta vesiltä, tai saada käännytetyksi omaan ajatteluun. Vaikka Jeesuskin sanoo samarialaiselle naiselle, että ”Pelastus on juutalaisista.”

    Puhuit myös messiaasta. Hyvä on, mutta messiaalle astetut vaatimukset ovat niin korkeat, että kyllä jokainen sitten huomaa, jos sellainen tulee, ei ole vielä tullut.
    Minun raamatussa ei ole mainittu sanaa Messias muualla, kuin evankeliumin puolella, kun Jeesus kehuu olevansa messias.

    Vesa, eli jälkeläinen sensijaan mainitaan useaan kertaan, Isain kannosta versovana palvelijan vesana. ” Minä lähetän palvelijani vesan ”, joka sitten mainitaan myös monikossa, Kaikki minun vesat ja versot.

    • Tarja,

      kiitos vastauksestasi. On totta, että myös kristikunnan alueella on ollut paljon antisemitismiä. Evankeliumissa itsessään ei ole juutalaisvastaisuutta. Päinvastoin se on Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.

      Jeesus Kristus ei kuitenkaan tullut aiheuttaakseen vihaa ja murhia. Hän puhuu saatanasta murhaajana ja valehtelijana. Tuo vastustaja voi käyttää mitä moninaisimpia tekosyitä ja keinoja aiheuttaakseen tuhoa – niin myös uskonnon nimissä kulkevaa pahuutta.
      Viha, väkivalta ja valhe ovat hänen töittensä hedelmiä.

  2. Mikko Suni

    ”Evankeliumissa itsessään ei ole juutalaisvastaisuutta. Päinvastoin se on Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.”

    Tarkoitat varmaan sitä, kun isä uhraa poikansa ja sitä pidetään rakkauden osoituksena teille.
    Ja tästä rakkauden osoituksesta syytetään juutalaisia murhaajiksi, eikö se ole hiukan nurinkurista, ellei jopa naurettavaa.
    Nuo syytökset löytyvät Apostolien teoista ja historia kertoo niiden hedelmistä rankkaa tarinaa.

    Harvoin sitä lukee tarinaa, jossa rakkaus kostetaan niin tuhoisasti ja verisesti, kuin tässä tapauksessa on käynyt.
    Ne jotka syyttävät juutalaisia murhaajiksi, ovatkin itse osoittautuneet sellaisiksi.

    • Tarja,

      Pietarin saarnan vaikutuksesta monet juutalaiset saivat
      piston sydämiinsä ja kääntyivät Messiaansa puoleen.

      Antisemitismi niin kuin muukin vaino on Jumalan tahdon vastaista.

  3. Kirjoitan kommenttini tähän, kun nuo kommentointijonot on niin pitkiä.

    Viittaan ensiksikin kommenttiini 13.05.2023 22:28. Siinä kirjoitan mikä yhdistää. Usko Kristukseen yhdistää. Mutta ei tietenkään mikä tahansa usko. Usko ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen yhdistää Pyhässä Hengessä.

    Vaikka kuinka paljon kirjoitan Jeesuksesta ja sovituksesta hänen veressään, Sami vastustaa. Ongelma on se, että hän ei usko, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta, eikä teoillaan tai osaksi teoillaan. Lutherin kirkastaman paavalilaisen vanhurskauttamisopin yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristukseen tähden, hän kiistää. Hän haastaa riitaa jatkuvasti meidän luterilaisten kanssa.

    Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä, Kristuksen Hengessä meillä on yhteys toisiimme. ”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen (Jumalan) Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” 1 Joh. 1:7

    Kirjoitin (alla sitaatti) ”Kristuksen ja uskon häneen”. Ne, jotka ovat Kristuksessa, ovat Jumalan lapsia, heitä kuljettaa sama Jumalan ja Kristuksen Pyhä Henki. Heillä on yhteys keskenään Pyhässä Hengessä, uskossa, totuudessa ja rakkaudessa. He huutavat ”Abba, Isä”.

    Kirjoitin näin: ”Minun kritiikkini kärki on opin ylikorostus yli Kristuksen ja uskon häneen. Vain usko Kristukseen vanhurskauttaa ihmisen. Henkilökohtainen usko Vapahtajaan, syntien kantajaan ja sovittajaan.”

    Sami kirjoitti ”Riitta, onko siis niin, että kaikkia yhdistää erilainen usko? Ja tämä erilainen usko on se yhdistävä tekijä.”

    Ei Sami! Näin ei voi mitenkään lukea kommenttejani. Koko ajan olen korostanut uskoa Kristukseen, Sanaan, evankeliumiin. Myöskään kenenkään usko itse asiassa ei pelasta, vaan Kristus, johon usko tarttuu. Usko on välinearvossa, mutta välttämätön. Jumala lahjoittaa uskon sydämeen. Uskoa ei synny omin voimin ja ponnistuksin. Eikä ihminen voi itse uudesti synnyttää itseään ja saada uskoa.

    Mikko kirjoitti: ”Eikös se ole Kristus, joka yhdistää seurakuntaruumiinsa jäsenet seurakuntansa päänä? Ei usko.”

    Mikko, kyllä on, mutta ei mikä tahansa ajatus ja oppi ja usko Kristuksesta. Minusta on näin: Usko Kristukseen Pyhässä Hengessä yhdistää meitä Jumalan lapsia. Uudestisyntyneet Jumalan lapset tunnistavat toisensa Kristuksen Hengestä, heillä on keskinäinen yhteys ja rakkaus, kun he elävät ja vaeltavat Kristuksen veren puhdistamina ja vanhurskauttamina.

    Minä kirjoitin edellä myös näin: ”On selvää että esim. apostolisessa uskontunnustuksessa puhutaan juuri tästä näkymättömästä temppelistä, jossa pyhillä on Hengen yhteys keskenään. ”

    Lisään vielä Room. 8:5 ”Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan on Hengen mieli.” Room. 8:9 ”Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole KRISTUKSEN HENKEÄ, se ei ole hänen omansa.”

    ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen USKOSSA ja JUMALAN POJAN TUNTEMISESSA, täyteen miehuuteen KRISTUKSEN TÄYTEYDEN TÄYDEN IÄN MÄÄRÄÄN, ettemme olisi enää alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa, vaan että me, TOTUUTTA NOUDATTAEN RAKKAUDESSA, KAIKIN TAVOIN KASVAISIMME HÄNEEN, JOKA ON PÄÄ, KRISTUS, josta koko ruumis, YHTEEN LIITETTYNÄ JA KOOSSA PYSYEN jokaisen jänteen avulla, KASVAA RAKENTUAKSEEN RAKKAUDESSA sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Ef. 4:11-15

    Tosin sain aikanaan jo kadotustuomion OIKEAoppisilta ja minulle on pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi varattuna kunhan olen ensin harhaillut täällä maailmassa kuin yksinäinen tähti avaruudessa. Herätyskristityille satelee näitä kadotustuomioita OIKEAoppisilta.

    Luultavasti uskoni on liian avara OIKEAoppisille. Toisille se taas on liian ”tiukkapipoinen”, joille kaikki kelpaa, mutta ei usko Kristukseen syntien sovittajana. Rukoilen avaraa sydäntä itselleni. mutta pysyen totuudessa, kilvoitellen uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa.

    Me ihmiset olemme usein niin ehdottomia mieleltämme, että jää näkemättä pienen ihmisen orastava usko ja totuuden etsijä, ja ehdottomuudessamme ja oikeassa opissamme lyttäämme ja tyrmäämme heidät. Tätä en ole koskaan kirjoituksillani halunnut tehdä ja pyydän anteeksi jos olen satuttanut joitakin ihmisiä turhan kovilla sanoilla. Tarkoitukseni on ollut sen ymmärrykseni mukaan, sen minkä Jumala on minulle tähän asti lahjoittanut Sanastaan, kirkastaa evankeliumia Kristuksesta.

    • Riitta,

      Sanoin Samille, että Kristus yhdistää, en puhunut ajatuksesta enkä opista vaan itse Sanasta, joka on ilmoitettu Vanhan ja Uuden testamentin sivuilla ja joka on ilmoituksen ydin ja sisältö. Uskoni sisältö on siis itse Sana. Tällä Sanalla sitten on myös sisältö, jota opiksikin voidaan kutsua, mutta Sana on aina ensin.
      Sana vaikuttaa uskoni. Tämän se tekee sakramenttien ja Jumalan sanan kautta ja välityksellä. Oppini on siis Sanan oppi sakramenttien ja Jumalan kirjoitetun sanan kautta ja välityksellä.

    • ”Yksi tie

      1. On yksi tie vain elämään, se kulkee halki pimeän. Yli vuorien, poikki laaksojen valaisee kirkkaus ikuinen. Vain rakkaudessa Kristuksen elämä on iäinen. Saat rauhan Hänen haavoissaan, siis turvaa vain Vapahtajaan.

      2. Niin kirkas joki tien vierellä, joessa virtaa elämä. Sua kutsutaan tuon joen luo. Tule, janosi pois juo. Vain rakkaudessa Kristuksen…

      3. Jos varjot nuo yön pimeyden käy päälle matkan katkaisten, niin luota vain Vapahtajaan, hän sinut valoon johdattaa. Vain rakkaudessa Kristuksen…

      4. Vierelläs hän sua kuljettaa voidakseen sinut pelastaa. Ei mitään oo sen parempaa kuin olla hänen lapsenaan. Vain rakkaudessa Kristuksen elämä on iäinen. Saat rauhan Hänen haavoissaan, siis turvaa vain Vapahtajaan.”

      (Viisikielinen, laulu 112 Yksi tie, Mike Hudson, suom. Juha Tapio)

    • Kyllä Mikko, näin minäkin uskon. En tarkoittanutkaan että sinä puhut ajatuksesta tai opista. Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi. Kristus on Sana.

    • Riitta,

      saamme olla sisaria ja veljiä Kristuksessa! Kuulutetaan evankeliumia rohkeasti kaikille ihmisille sielujen pelastukseksi ja kutsutaan heitä Kristuksen Vapahtajan haavojen suojiin!

  4. Samille sanon vielä, piti jo eilen kirjoittaa, että kauhistun antisemiittisiä kommenttejasi! Havaintojeni mukaan se liittyy siihen, ettei ole käsittänyt kristinuskon juutalaisia juuria. Tästä Paavali kirjoittaa aivan selvästi Room. 9-10 luvuissa. Arvelen sen myös jollain tapaa liittyvän äärimmilleen viritetystä opin korostamisesta ja suoranaisesta vihasta.

    Antisemitismi voimistuu taas, kavahtakaamme sitä! Muistakaa kauhistuttavat kristikunnan synnit! Olen tosi järkyttynyt Samin kommenteista!

    • Riitta, höpö, höpö.

      Riitta kirjoittaa; ”Usko on välinearvossa, mutta välttämätön”. Raamatussa uskolla on monta määritelmää ja sitä voidaan sanoittaa laajasti. Uskossa Kristus on läsnä. Näin se ei ole Kristuksesta erillään oleva usko. Usko ei ole vain usko jolla uskotaan, vaan siihen kuuluu uskon sisältö eli oppi. Toki on paljon muitakin määritelmiä. Esim usko ilman tekoja on kuollut usko.

    • Sami, tässä juuri näkyy uskomme ero. Väitteesi, että erotan uskon ja Jeesuksen Kristuksen toisistaan on täysin virheellinen päätelmä. Juuri sitähän minä en tee. Vaan yritän kertoa, että usko uskooni ei pelasta, vaan usko, joka luottaa ja turvautuu yksin Herraan Jeesukseen Kristukseen.

      Olav Valen Sendstad kirjassaan ”Ihminen kohtaa Jumalan”: ”Uskon kautta Jeesukseen pelastaa Jeesus. Tämä on totuus uskosta. Jos tämä oikein pääsee sydämeemme, lakkaamme turvautumasta uskoon ja luottamasta siihen. Ymmärrämme, että sellainen olisi heinistä ja oljista rakentamista ja että Jeesus on meidän turvamme ja uskon oikea perustus ja sen varsinainen kohde (1 Kor 3:11).

      Jeesus on sillä tavalla ikään kuin u l k o p u o l e l l a m m e, uskon ulkopuolella ja uskosta riippumaton – ja kuitenkin hän samanaikaisesti on meidän. Hän on sydämemme valo ja aarre, kallio ja turvapaikka. Hän asuu meissä ja meidän luonamme koko armollaan ja lahjoillaan, juuri sen uskon välityksellä, joka ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä.

      Yleensä ihminen saa valtavan vapautuksen oivaltaessaan tämän armotalouden salaisuuden. Hän vapautuu kaikesta salaisesta itsekkyydestä, jota hänellä uskon asioissa on, ja kaikesta salaisesta lakihenkisyydestä, jota hänellä ajatuksissa on uskosta ja rukouksesta. Tämän vapautuksen mukana seuraa v a r m u u s o m a s t a p e l a s t u k s e s t a.”

      ”Usko ilman tekoja on kuollut usko”. Se on tietenkin totta. Se tarkoittaa sitä, että jos usko on hedelmätön, se on kuollutta uskoa. Teot ovat uskon hedelmää, kun uskova vaeltaa uskossa Kristukseen. Mutta teot eivät pelasta. Kun uskotaan Jeesukseen Kristukseen ja syntien sovitukseen ja pelastukseen yksin armosta Kristuksen tähden, ollaan KRISTUKSESSA eikä oman uskon lumoissa.

      Tämä on meillä erottava tekijä tässä käsityksessä uskosta. Raamatun, Jumalan sanan mukaan on niin, että ihminen pelastuu ARMOSTA uskon kautta Kristukseen. Tämä on niin moneen kertaan Raamatussa sanottu. ” Jonkun ”kautta” eli ”uskon kautta” tarkoittaa että usko on se väline, jolla tartutaan kiinni Kristukseen, joka pelastaa.

      Heprealaiskirje 11 luvun mukaan ”usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Ja sitten kirjoittaja mainitsee lukemattomia tapauksia Raamatussa mitä ”uskon kautta” tapahtui. Ja toteaa että aika loppuisi, jos yrittäisi kaikki luetella. Ja 12. luvussa kerrotaan sitten, että koska meillä on näin suuri pilvi uskosta todistajia ympärillämme, meidän tulee panna pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka meidät niin helposti kietoo ja juosta kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa. Ja jakeessa 2 kerrotaan miten tämä tapahtuu: ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristinhäpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”

      ”Uskossa Kristus on läsnä”. Kyllä, juuri näin on. Hän on läsnä Pyhän Henkensä kautta. Mutta mikä on tämä usko, joka on Pyhässä Hengessä läsnä? Usko on lahja Jumalalta. Se on Jumalan teko. ”Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Ihmiset olivat kiinnostuneita vain teoista. Huomaatko? Mutta mitä Jeesus vastasi heille?

      Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. Joh. 6:28 ja
      ”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. ”Joh. 6:45

      ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”Joh. 6:37

      Tämä usko ei ole ihmisestä itsestään ulos puserrettua tekouskoa ja usko uskooni. En voi itsestäni alkaa uskoa Jeesukseen. Kristukseen. Ihmisen tulee uudestisyntyä. Ristiinnaulittu Kristus on hullutus, skandaali, pahennus järjelle. Tietoviisas ei häntä käsitä. Järjen ja tiedon ja ajatusten kautta ja Jumalaa pohdiskelemalla ei voi pelastua eikä se lahjoita uskoa Kristukseen. Usko on salaisuus.

      Tämän on hienosti sanoittanut Anna-Mari Kaskinen Viisikielisen laulussa 228 ”Uskon salaisuus”: ”Et mahdu sanoihin, et muottiin ihmisten, ei järki sinua voi saavuttaa. Et määritelmiin käy, et silmiin näy, vaan sinut pieninkin voi löytää. Merten aavat, ääret taivaiden kuin ymmärtää voi ihminen? Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää toivo, joka meitä kantaa.” Ja 2. säkeistö: ”Kun tuuli puhaltaa, ei kiinni sitä saa, ei hallita voi suurta Jumalaa. Ei vettä virtaavaa voi taltuttaa, vaan sinut haurainkin voi löytää. Merten aavat, ääret taivaiden….Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää Sana, joka meitä kantaa”. Ja 3. säkeistö loppuu sanoihin ”…jää Kristus, joka meitä kantaa.”

      ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu” Room. 10:13
      ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps. 50:15

      Kristus omistetaan vain uskossa, joka on lahja Jumalalta. Hän on meille ilmainen lahja yksin armosta. Mutta Jumalalta se vaati Hänelle kaikista rakkaimpansa uhraamisen, oman Poikansa hylkäämisen, synniksi tekemisen ja uhraamisen ristillä meidän puolestamme, jotta Hän voisi sitten hyväksyä meidät ja me voisimme siten pelastua hänen valtakuntaansa.

      ”Uskoa ei synny omin voimin. Ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin. Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. Tänään häneen uskon, näen aamuruskon, päivä sarastaa.” (Viisikielinen, laulu 108, Anna-Mari Kaskinen, sävel Pekka Simojoki)

      ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Snl 4:18

    • Kommentissani on joitakin kirjoitusvirheitä. Ainakin nämä:

      Esim. Kaskisen laulussa ”kuinKA ymmärtää voi ihminen”.

      ”Tämä usko ei ole ihmisestä itsestään ulos puserrettua tekouskoa ja uskoA uskoon”

    • Riitta mitä sinä nyt selität?

      Kirkko käsityksessäsi olet osoittanut, että kunkin kirkon uskon tunnustuksista huolimatta kaikilla on sama usko ja sitten hetkenpäästä ilmoitat, että näin ei ole. Koita nyt päättää miten ajattelet. Se ei haittaa mitään jos et tiedä miten asia on. Mutta kirjoituksissasi on ristiriita.

      Olav Valen Sendstad on ihan pihalla määritelmissään, hän erottaa uskon ja Kristuksen ja sinäkin tuet näitä kirjoituksia, koska olet samaa mieltä. Tässä on mielestäni meidän ero. Kristus ei ole ikinä meidän ulkopuolellamme, vaan asuu meissä. Jos hän muuttaa muualle, hän ei ole meissä. Silloin ei ole luottamusta siihen mitä odotetaan. Olav Valen Sendstad tekee uskosta jonkun taikavälineen ja siksi esittää päättömiä lauseitaan. Usko on Jumalan teko, ja me luotamme Jumalan tekoon, koska se on Jumalan puhetta.

      Tai Olav Valen Sendstad lause voidaan ymmärtää myönteisesti näin; Jeesus on yhtä paljon meidän ulkopuolellamme kuin silloin eläessään hän oli samaan aikaan taivaassa. Kristus on yhtä paljon ehtoollisen sakramentissa samanaikaisesti eri kohteissa missä ikinä oikeaa jumalanpalvelusta vietetään. Olav Valen Sendstad näyttää käyttävän jaottelua Jla. on kaikkialla läsnä ja tällä hän torjuu jotakin karismaattista uskon tai sen pelkoa. En kuitenkaan ostaisi tuota mallia. Kilvoitteleva kristitty kokemuksesta tietää mitä usko on. Ei ole tätä tarvetta sanoittaa uskoa ja Jeesus jotenkin erilleen. Protestantit keksii ilmeisesti kaikkia hauskoja malleja.

    • Ei todellakaan sanoiteta uskoa ja Jeesusta erilleen, vaan yhteys nimenomasn päin vastoin näin vahvistetaan. Kristus on kaikki kaikessa.

      Olav Valen-S. on kertonut, että vanha seurakuntalainen oli kerran kysynyt häneltä mistä hän aikoo illalla srk:n tilaisuudessa puhua. Hän vastasi, että on ajatellut puhua uskosta. Mies sanoi: ”Älä puhu uskosta, puhu Jeesuksesta”.

    • Seurapuhujan on parempi puhua Jeesuksesta kuin ihmisestä ja ihmisen uskosta.

      ja sitten lauletaan perään:

      Jeesuksesta laulan,
      Jeesuksesta vaan,
      jolta syyni suuret
      anteeks sain ja saan,
      jolta syyni suuret
      anteeks sain ja saan.

      Hän mun syyni suuret
      poisti verellään,
      otti synnin orjan
      armoon, elämään,
      otti synnin orjan
      armoon, elämään.

      Katkoi verkot valheen,
      kahleet kuoleman,
      vangin vapautti,
      laps oon Jumalan,
      vangin vapautti,
      laps oon Jumalan.

      Lapsi oma Herran,
      taivaan kuninkaan,
      kruunun perin kerran,
      valtakunnan saan,
      kruunun perin kerran,
      valtakunnan saan.

      Pääsen asukkaaksi
      kultakaupunkiin,
      viedään vierahaksi
      häihin iäisiin,
      viedään vierahaksi
      häihin iäisiin.

      https://virsikirja.fi/virsi-276-jeesuksesta-laulan/

    • Itselleni oli aikanaan tärkeä Olav Valen-Sendstadin kirja Unelma vapaasta tahdosta, josta minulle selvisi se, että uskossa ei ole kysymys minun uskostani. Nyt en jaksa tarkkaan muistaa, oliko Valen- Sendstadilla kuinka paljon asiaa kirjassaan sakramenteista, mutta hänen käsityksensä mahdollisesta tahdon vapaudesta tuli kyllä hyvin selville.

    • Sami,
      seuraava väitteesi ei ole tosi:

      ”Olav Valen Sendstad on ihan pihalla määritelmissään, hän erottaa uskon ja Kristuksen ja sinäkin tuet näitä kirjoituksia, koska olet samaa mieltä. Tässä on mielestäni meidän ero. Kristus ei ole ikinä meidän ulkopuolellamme, vaan asuu meissä.”

      jos lukisit kommentit huolella huomaisit mitä sinulle sanotaan tai yritetään sanoa,

      Riitta sanoi näin:

      ”Olav Valen Sendstad kirjassaan ”Ihminen kohtaa Jumalan”: ”Uskon kautta Jeesukseen pelastaa Jeesus. Tämä on totuus uskosta. Jos tämä oikein pääsee sydämeemme, lakkaamme turvautumasta uskoon ja luottamasta siihen. Ymmärrämme, että sellainen olisi heinistä ja oljista rakentamista ja että Jeesus on meidän turvamme ja uskon oikea perustus ja sen varsinainen kohde (1 Kor 3:11).

      Jeesus on sillä tavalla ikään kuin u l k o p u o l e l l a m m e, uskon ulkopuolella ja uskosta riippumaton – ja kuitenkin hän samanaikaisesti on meidän. Hän on sydämemme valo ja aarre, kallio ja turvapaikka. Hän asuu meissä ja meidän luonamme koko armollaan ja lahjoillaan, juuri sen uskon välityksellä, joka ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä.”

    • Mikko, Olav Valen-Sendstadin kirja Unelma vapaasta tahdosta, on kirja jota ei olisi pitänyt kirjoittaa. Surkea esitys. Yhtä surkea kuin lutherin sidottu ratkaisuvalta, tai Ruokasen kirja miten uskoa, kun ei voi uskoa. Kaikki syltty tehtaalta. Tosin niitä voi lukea jos haluaa tutustua harhoihin.

    • Mikko ja sitten tämä; ”Hän asuu meissä ja meidän luonamme koko armollaan ja lahjoillaan, juuri sen uskon välityksellä, joka ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä.”

      Taas näitä Raamatun vastaisi käärmeitä, josta ei ota Erkkikää selvää. ”Usko ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä”. Sama kun sanoisi; hauki on kala, mutta haukikala on ahven.

    • Sami,

      mitenkäs meillä Hänen armonsa ja lahjansa ovat? Eikö Jumalan sanan ja sakramenttien kautta ja välityksellä?

    • Luin Olav Valen-Sendstadilta ensimmäiseksi kirjan ”Pistin lihassa”. Silloin vasta tajusin lain ja evankeliumin eron. Näiden lukukokemusten jälkeen ja yhteydessä, tunsin Jumalan selvästi puhuvan minulle tajuntaani nämä sanat ”Sinun ei tarvitse teeskennellä minulle mitään eikä esittää teatteria, sillä minä tunnen sinut läpikotaisin ja tiedän millainen sinä olet. Mutta minä olen jo hyväksynyt sinut Poikani tähden.”

      Se vapautti minut ja antoi rauhan sydämeen ja olin vakuuttunut että kelpaan Jumalalle ja Hän rakastaa minua tällaisena kuin olen, vaikka olenkin niin toivottoman syntinen ja epäonnistunut ihminen. Jeesuksen ristinsovitustyö ja Jumalan armo riittää. Saan ottaa kaiken lahjana vastaan ja elää armosta Jumalan lapsena. Jeesus on sovittanut kaiken ja minun ei tarvitse enkä edes saa yrittää teoillani paikkailla Kristuksen täydellistä sovitustatyötä. Ihana vapaus ja rauha!

    • Ismo ihan pimeitä kirjoja.

      Suoranaisemmin on kristikunnan keskuuteen tullut predestinaatio-oppia
      läheneviä ajatuksia antiikin hengenmaailmasta, erityisesti helleenisestä
      runoudesta ja filosofiasta. Materialismille on yleensä ominaista determinismi, jonka mukaan kaikki
      tapahtuu luonnon välttämättömyydestä. Luther puhuu toistuvasti välttämättömyyden pakosta, kuten Ruokanenkin.

      Siten heidän (stoalaisten) koko elämänkäsityksensä on omituinen sekoitus
      korkeaa idealismia ja jyrkkää fatalismia, kohtalouskoa.
      Maailmankaikkeudessa vallitsee ankara syy-yhteys, siis välttämättömyys.
      Mitään ei tapahdu ilman syytä, ja maailmankaikkeuden yhteys perustuu juuri
      tähän rautaiseen syy-yhteyteen. Tahdonvapautta ei tosiasiallisesti ole,
      vaan jokainen toimii hallitsevan voiman vaikutuksesta oman luontonsa
      mukaisesti, ihminen ja eläin kumpikin omalla tavallaan.

      Sidottu ratkaisuvalta-teoksessa hyvin samanlaisia ajatuksia kuin
      stoalaisessa fatalismissa. Varsinaisesti on predestinaatio-opin tuonut kristilliseen kirkkoon
      kirkkoisä Augustinus. Hän on saanut vaikutteita helleenistisestä
      ajattelusta, erityisesti uusplatonilaisuudesta.

      Mutta kehittäessään omaa pelastuskäsitystään Augustinus joutui kieltämään
      kaiken ihmisen oman osuuden pelastukseen. Ihmisellä on Augustinuksen mukaan
      tosin vapaa tahto ajallisissa asioissa. Mutta hänellä ei ole kykyä
      itsestään tulla Jumalan yhteyteen, ja sen vuoksi hänen elämänsä perussuunta
      pysyy vääränä, turmioon ja kadotukseen johtavana, vaikka hänen yksittäiset
      tekonsa voivat olla myös oikeita. Jumalan yhteyteen ja autuuttavaan uskoon
      ihminen tulee vain Jumalan armon perusteella, joka vaikuttaa kirkon
      julistuksen, opetuksen ja sakramenttien välityksellä. Jumalan
      edeltämääräyksestä johtuu, etteivät kaikki tule osalliseksi pelastuksesta.
      Tämä edeltämääräys tarkoittaa toisten kohdalla autuutta ja iäistä elämää,
      mutta jättää toisen oman pahan tahtonsa varaan.

      Augustinus on jo selvästi esittänyt sen perusteen, joka esiintyy Lutherin
      Sidottu ratkaisuvalta-teoksessa ja myös myöhemmillä predestinaatio-opin
      kannattajilla. Tämä peruste on se, että ihmisen pelastus on kokonaan
      Jumalan armon työtä eikä siihen vaikuta mikään ihmisessä itsessään oleva
      eikä liioin ihmisen oma tahto eikä vapaa ratkaisu. Tämä käsitystapa on
      predestinaatio-opin kannattajilla lujana varustuksena kaikkia siihen
      kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Epäilemättä occamilainen teologia on vaikuttanut Sidottu
      ratkaisuvalta-teoksessa olevan jumalakäsityksen muotoutumiseen.

      Sidottu ratkaisuvalta-teoskaan ei ole oikeastaan kirjoitettu
      predestinaatio-opin korostamiseksi ja puolustamiseksi…Perusvaikuttimena
      Lutherilla on ollut tämän kuuluisan teoksensa kirjoittamiseen
      vanhurskauttamisoppinsa puolustaminen ja kirkastaminen. Lutherin johtavana
      reformatorisena perusteena oli pelastuminen sulasta Jumalan Kristuksessa
      ilmestyneestä armosta ilman ihmisen omaa ansiota tai myötävaikutusta. Kun
      ajatus vähimmästäkin ihmisen omasta vaikutuksesta pelastukseen näytti
      Lutherin mielestä himmentävän reformatorista pelastusoppia ja
      vanhurskauttamiskäsitystä, hän vastusti ehdottoman jyrkästi kaikkea ihmisen
      vapaan ratkaisuvallan myöntämistä. Taistelu vapaata ratkaisuvaltaa vastaan
      johti Lutherin vuorostaan predestinaatio-opin esilletuomiseen. Lutherin
      ajatus- ja ilmaisutavalle on ominaista, että hän korostaa esittämiään
      asioita usein mahdollisimman kärjistetysti. Siten saa predestinaatio-opin
      esitys Sidottu ratkaisuvalta-kirjassa väliin suorastaan kammottavan jyrkän
      luonteen. Miika Ruokanen moittii Lutheria liian jyrkästä ilmaisutavoistaan, kirjassaan,Miten uskoa kun ei voi uskoa.

  5. Kiitos Sami hyvästä ja selkeästä kirjoituksesta.

    Muutama huomio. Kristityn elämä on Rakastavan Isän käsissä, siinä ei siis ole mitään Fatalismia. Ihmisellä on näennäisesti vapaa tahto toimia oman tahtonsa mukaan, mutta ihmiseltä puuttuu vapaus toimia puhtaasti ja vilpittömästi ja näin täyttää ja toteuttaa pyyteetöntä Rakkautta. On siis itsepetosta kuvitella ihmisestä sellaista oletusta, että hän voisi toteuttaa elämässään vain hyviä tekoja. Joka on rikkonut yhdessä kohdin on rikkonut koko lain ja taas, synnin palkka on kuolema.

    Moni ihminen kuvittelee olevansa vapaa, vaikka on syntynyt synnin ja kuoleman alle.
    Ihmisen näennäinen vapaus, ei pysty poistamaan ihmisen syntiä ja kuolemaa. Ihmisen teot ovat parhaimmillaankin, kuin likainen vaate… Kirkkaudessa taas ei ole yhtään tahraa. Kristus on meidän kirkkaus.

    Jos Jumala on päättänyt pelastaa maailmasta ne ihmiset, jotka uskovat Kristuksen Evankeliumin, niin mikä on ihminen siihen sanomaan, että Jumala tekee väärin?

    Sami, vastaa minulle, mikä on se teko, joka riittää, että ihminen Vanhurskautetaan? Vai riittääkö Kristuksen työ yksin?

    Syyn ja seurauksen laki on maailman henki ja laki, mutta Uskon laki on kokonaan toista, siinä Armo käy oikeuden edellä. Kristityt on Jumalan omia lapsia, Hän on heidät synnyttänyt, sillä he syntyneet lupauksen mukaan. ”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal.3:10

    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
    Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun- ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä. Joh.17:6-10

    • Ismo, kirjoitat; ”Kristityn elämä on Rakastavan Isän käsissä, siinä ei siis ole mitään Fatalismia.”

      Valitettavasti luterin kirjoituksissa asia on näin. Esim Miikka Ruokanen puhuu toistuvasti lutherin käsitteestä välttämättömyyden pakko. Pelastus monergistisen Jumalan toteuttama välttämättömyyden pakko jossa ihminen on kohde, vastoin tahtoansa. Jla. siis pelastaa ihmisen ilman ihmistä väkisin.

      Fatalismi eli kohtalousko on usko, että ihmisen tahto ja toiminta sekä tapahtumat ovat sidottuja ennalta määrättyyn kohtaloon tai jonkin jumalallisen voiman vaikutukseen.

      Kirkon historiasta et löydä lutherin fatalistista predestinaatio oppia ennen 1500 lukua. Mitään rakastavaa Jlaa. ei voida löytää tästä opista.

    • Ismo, vielä yksi asia, joka minua huvittaa. Kun luterilainen puhuu rakastavasta Jumalasta, niin hän ei tiedä mitään luterin predestinaatio-opin julmuudesta. Hän ei tajua koko oppia.

    • ”Ismo, vielä yksi asia, joka minua huvittaa. Kun luterilainen puhuu rakastavasta Jumalasta, niin hän ei tiedä mitään luterin predestinaatio-opin julmuudesta. Hän ei tajua koko oppia.”

      Eikö luterilaisen kristityn puhe rakastavasta Jumalasta ole oikeaa puhetta? Pitäisikö vielä Jumalan julmuudesta erikseen opettaa?

      Keskustelu on mielestäni aika kaukana yksittäisestä seurtakuntalaisesta, joka on messuun tullut syntisenä armoa omistamaan. No, palsta on suunnattu kaikille mielipiteille, eikä ole tarkoitettu erikseen yhdelle kirkon penkkiä kuluttavalle? Tässä mennään ”syvälle”?

    • Kari, on totta, se mitä sanot; ”Keskustelu on mielestäni aika kaukana yksittäisestä seurtakuntalaisesta, joka on messuun tullut syntisenä armoa omistamaan.”

      Voisimme sanoa, onneksi näin. Tämä ei tietenkään poista sitä mikä luterilaisessa uskonopissa ja opetuksessa vaikuttaa. Siitä on voitava keskustella. Huono puoli tässä on se, että monet eivät tunne oman kirkkonsa keskiössä olevaa teologista ajattelumallia, joka mainitaa luterilaisessa tunnustuskirjassa, useassa kohdin.

  6. Sami, tästä predestinaatiosta olemme puhuneet jo aiemmin. Mutta et vain hyväksy mitä sanotaan. Ongelma on sinussa, ei Lutherin teologiassa.

    Nuori Luther oli saanut predestinaatio -oppinsa room.kat. kirkolta. Myöhemmin hän luopui siitä. Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset evankeliumia saarnauttamalla. Yksittäisiä ihmisiä ei ole suoraan predestinoitu eli ennalta määrätty pelastukseen, vaan kaikki on valittu ennalta pelastumaan uskosta Kristukseen, siis evankeliumin kautta. Kaikki kulkevat siis kohti kadotusta, elleivät usko Kristukseen. Siksihän evankeliumia juuri julistetaan.

    Ihminen tekee välttämättömyyden pakosta syntiä. Totta kai. Puhut kai jostain muusta kuin synnin tekemisestä. Syntihän on sinulle pikkujuttu, koska se ei ole Jumalalle kuulemma mikään ongelma. Olet sen näin sanonut. Tällä nostat itsesi Jumalan yläpuolelle. Jumala on ratkaissut ongelman sovittamalla maailman itsensä kanssa, mutta ihmisellä se ongelma on, jos ei suostu sivintoon Jumalan kanssa.

    Voisit muuten kertoa tekstisi lähteen. Olet sen varmaan kopioinut jostain. Silloin se kuuluu sitaatteihin, koska on lainaus ja lähdetieto perään.

    Olen sen huomannut kirjoittelustasi.

    • Riitta kirjoittaa; ”Nuori Luther oli saanut predestinaatio -oppinsa room.kat. kirkolta. ”

      1. Riitta olet informoitu väärin. Roomalaiskatolisilla ei ole tälläistä predestinaatio-oppia. Erasmus oli katolinen. Tutustumalla sidottuun ratkaisuvaltaan näet katolisen kirkon opin vapaasta tahdosta.

      Riitta kirjoittaa; ”Nuori Luther oli saanut predestinaatio -oppinsa room.kat. kirkolta. Myöhemmin hän luopui siitä.”

      2. Sidottu ratkaisuvalta on kypsän Lutherin tuotos. Hän ei ikinä luopunut siitä. Luther itse sanoi, että kaikki muut hänen kirjoitukset voidaan hävittää, mutta ei sidottua ratkaisuvaltaa. 🙂

    • Sami

      Et suostu totuuteen: siihen että Jumala on kaikkivaltias etkä sinä pysty kutistamaan häntä taskuusi tai johonkin tekemäsi muottiin. Käsityksesi synnin vakavuudesta ja Jumalan vihasta syntiä kohtaan on virheellinen ja Jumalan sanan vastainen. Se näkyy juuri tuossa jankutuksessasi Lutherin predestinaatio -käsityksestä. Ehkä sinulle Jumala on sitten juuri humanisti Erasmuksen jumalan kaltainen pilven reunalla istuva ukonvaaja. Niin kuin Luther sen ilmaisi.

      Paavali: ”Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?” Room. 3:5-6

      ”Totisesti Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin? Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen. Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni. Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen…” Job 34:12-17

      Näyttää siltä, että sinun mielestästi Jumala on epäoikeudenmukainen ja julma, koska hän vihaa syntiä ja rankaisee synnistä. Et taida ymmärtää, että Jumala on pyhä, kaikkivaltias, suvereeni, alku ja loppu, ihmisistä riippumaton. Hän vallitsee ja hallitsee kaikkea. Mikään ei ole hänelle mahdotonta toteuttaa. Hän toteuttaa suunnitelmansa eikä kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan. Hän on Luoja. Hän on koko olemassaolo. ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Ap. 17:28 Hän on luomakuntansa yläpuolella ei osa luomakuntaa. Hän on kaikkialla läsnä ja toisaalta ei kuitenkaan ole, vaan salaa itsensä. Häntä ei voi vangita mihinkään eikä pakottaa. Hän ei jaa kunniaansa.

  7. Predestinaatio oppi tulee Paavalilta, joka tekee meille selväksi:

    ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

    Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
    Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Room.8:28-34

    Jumalan Pojan Evankeliumia on saarnattava kaikkeen maailmaan ja kaikille ja kuka tietää, milloin ja missä ja kuka kuulee Jumalan Pojan äänen ja tulee sisään pelastukseen? Jumalan Sana yksin synnyttää ihmisessä Uskon ja luottamuksen Jumalaan, joka näin ollen pelastaa ihmisen iankaikkiseen elämään. Kuka voi vastustaa Jumalan Armoa? Ihmisen oma ylpeys?

    Sami ampuu siinä mielessä ohi, että väittää Augustinuksen ja Lutherin keksineen Armovalinta (predestinaatio) opetuksen. Raamattu on selkeä Jumalan Armovalinnan suhteen, mutta luonnolliselle ihmiselle se ei sovi, koska hän katsoo itsensä vapaaksi hyvän ja pahan suhteen. Jumala ei ole määrännyt ketään kadotukseen, vaan olemme kaikki vailla pelastusta, synnin tähden, joka juontaa lankeemuksen. Me kaikki kuolemme kerran synnin tähden, mutta Kristuksen tähden kaikki nousevat ylös Paavalin mukaan:

    ”Pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.” Ap.teot. 24:15 Kaikki ihmiset joutuvat Jumalan eteen kuolemansa jälkeen.

    ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin. ”
    1.Tess.5:9-11

    ”Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” Ja hän sanoi: ”Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Mark.4:25-27

    Jumala on kylvänyt Sanansa maailmaan ja tekee työnsä välttämättömyyden suomasta pakosta ja näin ihminen pelastuu yksin Armosta, Jumalan Sanan (Kristus) tähden. Ylistys ja Kiitos Jumalan, joka vanhurskauttaa syntisen.

Tanni Elias
Tanni Eliashttp://www.hopealampi.fi
Tampereelta Pohjois-Karjalan kautta Inariin päätynyt erityisluokanopettaja, seikkailupedagogi, teologi ja kokki, joka rakastaa kieltä, kielioppia ja on muutenkin rasittava tyyppi.