Mikä otetaan, mikä jätetään?
Virsikirjan lisävihkotyö on nyt siirtynyt vaikeaan vaiheeseen. Mikä laulu otetaan, mikä jätetään? Työryhmällemme annettujen raamien perusteella voimme läpikäymistämme sadoista lauluista valita vain noin 70, korkeintaan 80.
Eilen työryhmämme jäsenistä koottu laajennettu ”dispositioryhmä” piti kokousta. Valintaprosessissa tähän saakka päässeet laulut oli ryhmitelty erilaisten otsikoiden ja teemojen alle.
Lauluja oli edelleen liikaa. Pyrimme suorittamaan valintaa mielessämme lukuisia kysymyksiä. Vastaako virsi siihen toimeksiantoon, joka työryhmällemme oli annettu? Tuoko se jotain uutta nykyisen virsikirjan sisältöihin ja melodioihin? Millainen on sen sanoma? Millaisella kielellä se on ilmaistu? Otetaanko siinä lasten ja nuorten näkökulma huomioon? Entä maailmanlaajuinen kirkko? Onko virsi ”täsmävirsi”, jota voidaan käyttää väin yhtenä kirkkovuoden päivänä, vai olisiko samasta aihepiiristä olemassa monikäyttöisempi vaihtoehto?
Työskentelymme on osoittanut sen, että kirkossamme vaikuttava lauluperinne on rikas ja elinvoimainen. Olemme myös voineet näköalapaikalta katsoa virsityötä, jota muissa kirkoissa tehdään.
Mutta miten käytetään sitä laulumateriaalia, joka ei nyt tule sisältymään lisävihkoon? Kokoelman ulkopuolelle jää satoja hienoja lauluja, niin meillä kuin muualla syntyneitä. Osa lauluista on meillä aikaisemmin julkaisemattomia. Miten ne voisivat olla saavutettavissa, kun kirkossamme tehdään uusia laulukirjoja? Sekä suomen- että ruotsinkielinen lisävihkotyöryhmä on tehnyt suuren työn kartoittaessaan ja kerätessään tämän materiaalin.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, vielä tämän vuosisadan aikana kirkkomme saa kokonaan uuden virsikirjan. Näin on tapahtunut jokaisella vuosisadalla sitten 1500-luvun. Viime vuosisata oli poikkeus sikäli, että sen aikana valmistui kaksi uutta virsikirjaa, 48 vuoden välein.
Hyvää hiljaista viikkoa ja pääsiäistä kaikille virsien ystäville!
Anna-Mari Kaskinen
1. Kunnian saakoon
Poika Jumalan!
Kristus ylösnousi,
voitti kuoleman.
Kivi haudan suulta
vieritetty on.
Tyhjä on nyt vuode
hautakammion.
kerto: Kunnian saakoon,
Poika Jumalan!
Kristus ylösnousi,
voitti kuoleman.
2. Katso, hän saapuu!:
Murhe väistyy jo.
Herran katse loistaa
niin kuin aurinko.
Kiitosvirttä uutta
kansat laulakaa!
Tervehtikää Herraa,
synnin voittajaa.
kerto
3. Kirkkauden Herraan
aina luottakaa.
Meidät yönkin halki
Kristus johdattaa.
Maiden ääriin viesti
ihmeellinen soi.
Jeesus kuolemallaan
rauhan meille toi.
kerto
Edmund Budry 1884
käännös Richard Hoyle 1923
sävel Georg Friedrich Händel, ”Riemuitse, tytär Siionin”
suomenkieliset sanat työryhmän toimeksiannosta laatinut Anna-Mari Kaskinen.
6 kommenttia
Varmasti fyysisen kirjan käyttö vähenee koko ajan, mutta uskoisin, että ”kanonisoidun” ja hyväksytyn laulukokoelman käyttö pitää pintansa. Onhan kyse liturgisesta ja myös opillisesta asiasta.
Voi tietysti äkkiseltään tuntua siltä, että tätä päivää olisivat enemmän erilaiset sähköiset lukutavat, mobiilivirsikirjat ja videotykeillä heijastamiset. Nämä lukutavat eivät kuitenkaan ole aivan yksinkertaisia tekijänoikeudellisesti. Siten minkä tahansa laulukirjan valkokankaalle heijastaminen tai ruudulta näyttäminen vertautuu kopioiden ottamiseen ja niitä rajoittavat omat sopimuksensa.
Toinen juttu sitten on se, mihin Mattikin viittaa, että virsikirja edustaa kirjana kirkon oppia ja sillä on oma erityisasemansa kirkon jumalanpalveluselämässä. Maailmalla suhtautuminen virsikirjan opillisuuteen on varmasti aika kirjavaa. Esim. anglikaanikirkossa asia riippunee aika pitkälti siitä, mitä laitaa jonkun tietyn seurakunnan linja edustaa: matalakirkollisissa piireissä laulut valitaan evankelikaalisuudesta perittyjen laulukirjojen mukaan ja korkeakirkollisissa piireissä käytössä ovat perinteisemmän oloiset virsikirjat (joita tosin niitäkin on useampaa eri versiota). Muiden Pohjoismaiden kirkoissa on toistaiseksi ainakin virallisissa yhteyksissä pidetty aika lailla samaa yhden virsikirjan linjaa kuin Suomessakin. Viimeksi Norjassa viime vuonna julkaistiin yksi virallinen, kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirja – fyysisenä (ja painavana) kirjana, jossa on melkein 1000 virttä, rukouskirja ja katekismus samoissa kansissa.
Samuli Koivuranta, työryhmäsihteeri
Kirjoittaja
Virsikirjan lisävihkotyöryhmä
Käytössä olevaan virsikirjaan valmistellaan parhaillaan lisävihkoa. Valmistelevan työryhmän on määrä saada työnsä päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä. Tämän jälkeen ehdotus menee kirkon hallintoelimien käsiteltäväksi ja päätettäväksi. Aikaisintaan lisävihko on seurakuntien käytössä vuoden 2016 loppupuolella. Tätä blogia kirjoittavat työryhmän jäsenet: kirkkoherra Jaana Marjanen (Kuopio), puheenjohtaja; MuM, kanttori Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen (Vihti); professori Kaisa Häkkinen (Turku); kirkkomusiikin opiskelija Taru Hämäläinen (Helsinki); FM, kirjailija Anna-Mari Kaskinen (Lohja); säveltäjä Olli Kortekangas (Helsinki); nuorisotyönopettaja, lehtori Pekka Kosonen (Pieksämäki); MuM, muusikko Pekka Nyman (Kirkkonummi); professori Erkki Tuppurainen (Kuopio); MuM, KM, kanttori, Jenni Urponen (Nousiainen); pastori, TM Samuli Koivuranta, sihteeri. Vanhempiin blogikirjoituksiin voi tutustua osoitteessa http://uusivirsi.wordpress.com/
Miten todennäköistä on, että Suomessa mennään siihen mihin monessa muussakin kirkossa: virsikirjoja ei enää ole ja sanoja seurataan joko valkokankaalta tai ruudusta. Samaan aikaan kokoelmat alkavat menettää merkitystään, koska käyttöön voidaan helposti ottaa mikä virsi tai laulu tahansa.
Ilmoita asiaton kommentti