Mikä on vanhurskaan oikea sylkysuunta?

hammasharja (1 of 1)

Vanha tarina kertoo kirkkoherrasta, jonka harrastus oli heittää kirkkohallituksen kiertokirjeet avaamattomina roskakoriin. Kirkkoherra ei uskonut, että etelästä tulee mitään hyvää saati fiksua.

Samoin tuntuu uskovan moni muukin. Myös kirkon ulkopuolella. Viime päivinä kirotussa etelän mediassa (Helsingin Sanomat) on ollut kaksi juttua, joissa on soitettu kolumnisteille, jotka ovat lyöneet Helsinkiä kuin vierasta sikaa. Kalevan Antti Ervasti puhui lähiöstä kauheina paikkoina > lähiöhelvetti. Keski-Pohjanmaan kulttuurikoordinaattori Sanna-Maija Kauppi kertoi käyneensä Helsingissä: ”En pitänyt yhtään”.

No voi sun. Ei kenkään tarvitse pitää Helsingistä, Keski-Pohjanmaasta tai Oulun seudusta. Tai mistään muustakaan paikasta maapallolla. Mutta mikä pistää ihmisen julistamaan tuomioita oman (usein rajallisen) kokemuksensa antamalla ehdottomuudella?

Kirkko toimii niin vihatuissa lähiöhelveteissä kuin oikeitten immeisten asuinseuduilla. Mutta myös kirkon sisällä tiedetään että vanhurskaan oikea sylkysuunta on etelä ja siellä eritoten Kirkon talo Etelärannassa.

Vastakkainasettelulle on uskontososiologiset perustelut, sillä tutkimusten mukaan Suomi on jakautunut hengellisesti kahtia: etelään ja muuhun Suomeen – tosin yliopistokaupungeissa havaitaan jo sama ikävä eteläinen virus, joka aiheuttaa jäsenkatoa ja etääntymistä.

Ihmisen on asuttava jossain. Paikkoja on monta. Useimpien ihmisen on myös tehtävä jotain elääkseen. Erilaisia asioita voi tehdä erilaissa paikoissa. Sama pätee kouluttautumiseen. Ja rakkauden aikaansaamaan muuttoliikkeeseen.

Mitä me voitamme haukkumalla toisten ihmisten asuinpaikkoja?

Olli Seppälä

Kuvassa ivahampaanpesua jossain päin Suomea.

  1. Mielestäni on jotenkin kummallista, että uuden kristillisen seurakunnan perustaminen herättää näin paljon vastustusta. Eikö meidän kristittyinä tulisi olla iloisia siitä, että evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, syntien sovittajasta, tuodaan monin eri tavoin ihmisten keskuuteen?

    Enemmän meidän tulisi kristittyinä olla huolisamme siitä, että esim. linkin kaltaiset seurakuntamalliset ateistiset yhteisöt kilpailevat ihmisten huomiosta ja houkuttelevat ihmisiä seurakuntamallisen yhteyden kautta riveihinsä.

    http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/4961/ateistikirkko_laajentaa_toimintaansa_maailmanlaajuisesti

    • Ei hämmästely ole vastustusta. Pidän kuitenkin kummallisena sitä, että pyhällä yhteisellä seurakunnalla on tällainen taipumus hajota osiin. Eikö huolen ateismin järjestäytymisestäkin luulisi olevan omiaan saattamaan kristittyjä tiiviimmin yhteen?

    • Tarkoitatko Martti, että esim. kaikkien suomalaisten tulisi kuulua luterilaiseen kirkkoon?
      Minun mielestäni tarvitaan hyvin monenlaisia kirkko- ja seurakuntia, että voidaan tavoittaa erilaisia ihmisiä ja ihmisryhmiä. Tärkeätä on oppia puhumaan nykyajan ihmisten kielellä myös evankeliumia esiintuotaessa. Tärkeätä on oppia myös suvaitsemaan ja hyväksymään eri kirkkokuntiin kuuluvat kristityt Jumalan lapsiksi, saman Jumalan, jota itsekin palvelen. Jumalaa voi palvella ja ylistää monin tavoin, hiljaa tai äänekkäästi, yksin tai yhdessä.

      Lestadiolaisia syytetään siitä, että heidän mukaansa kukaan ei pelastu heidän porukkansa ulkopuolella. Ajatellaanko luterilaisessa kirkossa, että kukaan ei pelastu ellei kuulu luterilaiseen kirkkoon? Vapaat suunnat leimataan usein ylimielisesti lahkoiksi jne. Mielestäni se ei osoita rakkaudellista Jumalan lasten yhteyttä.

    • Edellä käymäni keskustelu rukouspalvelusta kirkasti minulle entisestään sitä, että on hyvä, että on uudenlaisia vaihtoehtoja seurakuntien joukossa.

    • Apostolisessa tunnustuksessa mainittu pyhä yhteinen seurakunta ei rajoitu Suomeen eikä todellakaan tarkoita luterilaisuutta. Se jakautui ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla idän ja lännen kirkoiksi. Uuden ajan alussa läntinen kirkko jakautui katoliseksi ja protestanttiseksi, jolloin syntyi useita protestanttisia kirkkoja. Montakohan kristillistä kirkkokuntaa nyt mahtaa ollakaan? Mitä olemme mahtaneet menettää voittaessamme ’uudenlaisia vaihtoehtoja’?

    • Eihän tässä uutta seurakuntaa olla perustamassa, eikä myöskään uutta kirkkokuntaa, vaan uusi rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.

    • Suomensinko tuon oikein: jo ennestään oleva uskonnollinen yhdyskunta – minusta sama asia kuin seurakunta – on nyt liittymässä rekisteriin. Muuttaako se asiaa miksikään. Kristuksen kirkon viipaloituminen vain virallistetaan. Sekin on tässä mielenkiintoista, että Viinamäki kertoo pyrkivänsä kristittyjen yhteyteen.

    • ”Uskonnollinen yhdyskunta” on juridinen termi, ”kirkkokunta” taas sosiologinen. Kirkkokunta koostuu useasta seurakunnasta. Muuttaako uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröityminen mitään? Kyllä, ne viinamäkeläiset, jotka kuuluvat myös esim Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon, joutuvat nyt valisemaan, kumpaan kuuluvat jäsenenä. Lisäksi on joitakin uskonnolliseen yhdyskuntaan liittyviä säädöksiä, joita ei välttämättä sovelleta yhdistysmuotoisiin seurakuntiin.

    • Kaksoisjäsenyyden mahdollisuuden poistuminen lisää kyllä Kristuksen seurakunnan pirstaloitumista, siitä ei pääse mihinkään.

    • Alaspäin. Se on luonnollinen syljen reitti. Omiin jalkoihin kaikkialla (tiesihän sen entisaikojen junanhuolitsijakin: spåtta ej på golvet). 😉

    • Rohkenen epäillä etelän vanhurskaiden syljen suuntaa. Ainakin pärskeitä näyttää lentävän vähän joka ilmansuuntaan, jopa maan rajonen ulkopuolelle.

    • Olisiko yksi syy se, että Suomessakin kirkkoa yritetään liberalisoida sisältä päin ja se kehitys on alkanut etelän seurakunnista?

  2. Mikä on vanhuskaan oikea sylkysuunta?

    Eiköhän se ole se, että jokainen nielköön räkänsä omasta kurkusta alaspäin. Jokaisen vanhurskaan (Jeesukseen uskovaisen), jos aikoo edelleen vanhurskaan kirjoissa pysyä, on ehdottomast lopetettava sylkemnen, ainakin toisen lähimmäisen naamalle!

    Jokainen voi itse tykönään pohtia, kuinka niin helposti se sylki puheen mukana lähtee lentoon! Mitä ilkeämpi sana, sen varmempi osumatarkkuus!

    • Näin minäkin olen taipuvainen ajattelemaan. Kirkkohallitus ei edusta Helsingin/etelän seurakuntia.

    • Juu, eikä se Eteläranta 8 ole edes rakennuksena erityisen pönäkkä. Mieluummin olisin sijoittanut kirkkohallituksen Pitkänsillan pohjoispuolelle, vaikka ymmärrän, että matka on monelle ideologisesti edeleen liian pitkä.

    • No on sille tietojen mukaan tekemistä keksitty, vaikka se ”aluksi perustettiin 1944 hallinnoimaan kirkolle II maailmansodan aikana jaettuja ulkomaisia avustuksia köyhille ja sodan runtelemille seurakunnille. Kirkon keskusrahaston hallituksena toimiminen on edelleen kirkkohallituksen tärkein tehtävä.”

      ”Ennen kirkkohallituksen perustamista kirkon yhteistä hallintoa hoitivat kirkolliskokous ja piispainkokous. ” Mitenhän ihmeessä silloin pärjättiin ilman kirkkohallitusta ainakin kymmeniä ellei satoja vuosia?

      Tällaistakin tietoa löytyy. ”Kirkkohallitus muodostaa evankelis-luterilaiselle kirkolle jonkin verran vieraan konsistoriaalisen hallintorakenteen, minkä johdosta kirkkohallituksen asemasta on käyty keskustelua sen koko olemassaolon ajan.”

      Toivottavasti keskustelu jatkuu vaan tietty ilman syljeskelyjä.

toimitus Kotimaa
toimitus Kotimaa
Blogissa katsellaan ohitsekiitävää maailmaa yksityiskohtien ja yleistyksien kautta. Erityisesti kirkon ja uskontojen asiat ovat luupin alla. Yhteiskuntaa unohtamatta.