Mikä on vanhurskaan oikea sylkysuunta?
Vanha tarina kertoo kirkkoherrasta, jonka harrastus oli heittää kirkkohallituksen kiertokirjeet avaamattomina roskakoriin. Kirkkoherra ei uskonut, että etelästä tulee mitään hyvää saati fiksua.
Samoin tuntuu uskovan moni muukin. Myös kirkon ulkopuolella. Viime päivinä kirotussa etelän mediassa (Helsingin Sanomat) on ollut kaksi juttua, joissa on soitettu kolumnisteille, jotka ovat lyöneet Helsinkiä kuin vierasta sikaa. Kalevan Antti Ervasti puhui lähiöstä kauheina paikkoina > lähiöhelvetti. Keski-Pohjanmaan kulttuurikoordinaattori Sanna-Maija Kauppi kertoi käyneensä Helsingissä: ”En pitänyt yhtään”.
No voi sun. Ei kenkään tarvitse pitää Helsingistä, Keski-Pohjanmaasta tai Oulun seudusta. Tai mistään muustakaan paikasta maapallolla. Mutta mikä pistää ihmisen julistamaan tuomioita oman (usein rajallisen) kokemuksensa antamalla ehdottomuudella?
Kirkko toimii niin vihatuissa lähiöhelveteissä kuin oikeitten immeisten asuinseuduilla. Mutta myös kirkon sisällä tiedetään että vanhurskaan oikea sylkysuunta on etelä ja siellä eritoten Kirkon talo Etelärannassa.
Vastakkainasettelulle on uskontososiologiset perustelut, sillä tutkimusten mukaan Suomi on jakautunut hengellisesti kahtia: etelään ja muuhun Suomeen – tosin yliopistokaupungeissa havaitaan jo sama ikävä eteläinen virus, joka aiheuttaa jäsenkatoa ja etääntymistä.
Ihmisen on asuttava jossain. Paikkoja on monta. Useimpien ihmisen on myös tehtävä jotain elääkseen. Erilaisia asioita voi tehdä erilaissa paikoissa. Sama pätee kouluttautumiseen. Ja rakkauden aikaansaamaan muuttoliikkeeseen.
Mitä me voitamme haukkumalla toisten ihmisten asuinpaikkoja?
- Olli Seppälä -
Kuvassa ivahampaanpesua jossain päin Suomea.
19 kommenttia
Mihin suuntaan etelän vanhurskaat sylkevät?
”Vastakkainasettelulle on uskontososiologiset perustelut, sillä tutkimusten mukaan Suomi on jakautunut hengellisesti kahtia: etelään ja muuhun Suomeen – tosin yliopistokaupungeissa havaitaan jo sama ikävä eteläinen virus, joka aiheuttaa jäsenkatoa ja etääntymistä.”
Miksi näin on tapahtunut? Osaisiko joku vastata.
En taatusti sylkisi, jos kirkon talo sijaitsisi jossakin ”vihatussa lähiöhelvetissä.” Tai edes Pasilassa. En tosin sylje muutoinkaan.
Mikä on vanhuskaan oikea sylkysuunta?
Eiköhän se ole se, että jokainen nielköön räkänsä omasta kurkusta alaspäin. Jokaisen vanhurskaan (Jeesukseen uskovaisen), jos aikoo edelleen vanhurskaan kirjoissa pysyä, on ehdottomast lopetettava sylkemnen, ainakin toisen lähimmäisen naamalle!
Jokainen voi itse tykönään pohtia, kuinka niin helposti se sylki puheen mukana lähtee lentoon! Mitä ilkeämpi sana, sen varmempi osumatarkkuus!
Kirkkohallitus tuskin edustaa mitään helsinkiläisyyttä tai edes etelää, vaikka sijaitseekin Etelärannassa. Se on sitä paitsi uskonnollisesti paljon mainettaan parempi instanssi.
Saattaa olla että jossain vaiheessa Kirkkohallitukseen keksitään jotain järkevää tekemistä.
Jos sylkeminen ymmärretään symboliseksi paheksunnan tai halveksunnan osoitukseksi niin ”vanhurskaan” ei pitäisi sylkeä ensinkään, sillä apostoli toteaa kristityistä: ”Meitä herjataan, mutta me siunaamme.”
Perustettiin sentakia että Mikko Heikka pääsisi piuspaksi kun se ei Helsingissä onnistunut. Se on olemassa edelleen sen vuoksi että mahdollisimman moni pääkaupunkiseudun pappi pääsisi pappisasessoriksi ja kaiken maailman hippakunnalkisiin työryhmiin. Turkuun otettiin toinen piispa että arkkipiispa ehtisi enemmän paistatella julkisuudessa.
Vanhurskas voisi vanhan kansan tapaan sylkäistä kouriinsa, tarttua lapioon tai rautakankeen ja rakentaa kirkolle lujemman perustuksen. Niin se kestäisi paremmin näissä nykyajan opintuulissa.
Tai hän voisi Jeesuksesta esimerkkiä ottaen sylkäistä maahan ja valmistaa tahnan, jolla avaa sokeat silmät. Tai sylkäistä kuten Jeesus teki parantaessaan kuuron ja huonosti puhuvan miehen.
Pilkkasyljestä ei ole iloa.
Stadin kundi on puhunut. Ugh! 🙂
Ilmoita asiaton kommentti