Mikä on Jumalan Israel 2 (4)?
Jokapäiväinen ristin ottaminen kasteen toistamista! Jokapäiväinen ristin ottaminen, mistä Jeesus puhui eli “Kristus-arkkiin” astuminen ja siinä pysyminen merkitsevät siis saman asian, kasteprosessin, sisäistä ja ulkonaista puolta.
Kun ulkonainen vesikaste tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin siinä sana “nimeen” tarkoittaa nimenomaan Kristuksen läsnäoloon astumista ja suostumista niin, että siinä risti otetaan vastaan ja hyväksytään rinnan uuden elämän ja Kristuksen “sisäisen tunnon” kanssa.
Kieltämättä tällöin ihanat tuntemukset jäävät usein vain marginaaleiksi uskovan ihmisen elämässä ja vaelluksessa. Pääasiallisesti uusi elämä ei synny ja varsinkaan ei pääse kasvamaan yksin hallelujatunnelmissa, vaan parkuen ja “itkun tyrskeessä”, kuten eräs sulkavalainen emäntä Aku Rädylle asiaa luonnehti:
Mitä Aku ajattelee Hicksistä, kysyi sulkavalainen emäntä. En osaa sanoa mitään, koska en ole ollut kuulemassa, vastasi Aku. Minä olin Mikkelissä kuulemassa häntä. Tehän osaatte sitten kertoa minulle, mitä te ajattelette hänestä. Ei synny luonnollinen lapsi ilman tuskaa, ei ilman itkua. Äiti itkee, lapsi itkulla ilmaisee elämänsä, vaivassa elää ja vaivalla kerran kuolee. Ei synny hengellinen lapsi naurun tyrskeessä, riemun raikuessa. Pyhä Henki synnyttää uuden elämän tuskalla, vaivassa elää, itkien matkansa kulkee ja tuskassa kerran päättää tiensä, kuten hänen Lunastajansa, Kristus. Nyt pannaan suu kiinni, ettei mene panettelun tielle, sillä nyt on asia ytimessään, lopetti Aku keskustelun.
(Naulan kantaan, Aku Rädyn sattuvia sanoja)
Vanha ihminen siinä “parkuu”, sillä se ei millään halua kuolla. Heittäytyypä vielä usein ennen kuolemaansa uskovaiseksikin pelastaakseen nahkansa! Ja kun vanhasta Aatusta tulee uskovainen, niin siitä se vasta uskovainen tuleekin! Se osaa nauttia hengellisistä lauluista, hurskaasta tunnelmasta, ylistyksestä, jopa Jumalan läsnäolossakin se viihtyy, – kunhan sen ei tarvitse kuolla!
Luontevasti Vanha Aatamikin ja Vanha Eeva oppivat ylistämään, profetoimaan, menemään hurmokseen, “voiteluun” ja transsiin, käyttämään “armolahjoja”, tekemään ihmeitä, saamaan ilmestyksiä! Jopa siiventyngät ja sädekehäkin saattavat ilmaantua! Mutta vanha ihminen ei peri taivasten valtakuntaa, vaan sen on kuoltava. Muutoin pelastus jää puolitiehen ja uskova ei pääse perille!
Uuden syntymän prosessi kristityillä pahasti kesken!
Valitettavasti on todettava, että edellä kuvatussa tilassa suurin osa kristikuntaa nykyään vaeltaa! Ei ole suostuttu “antamaan kastaa itseänsä”, riisumaan vanhaa ihmistä tekoinensa Herran toimesta. Vaelletaan itsepelastuksen ja omavanhurskauden tietä, päätepisteenä – ei taivas vaan kadotus!
Näin ymmärrettynä kaste on Jumalan teko, johon ja jonka työn alle ihminen suostuu ja sitoutuu koko loppuelämänsä ajaksi täällä maitten päällä.
Vesikastetoimitus, upottautuminen veteen ihmisen itsensä suorittamana tekona on tästä ns. “kasteen armosta” (jos tuota ilmaisua halutaan käyttää) julkinen merkki. Siinä tunnustaudutaan ja sitoudutaan tämän Jumalan työn, jumalallisen prosessin alle.
Jokaisessa liitossa on yleensä kaksi vastakkaista osapuolta. Ei sellainen ole mikään sopimusliitto, jossa toinen osapuoli suorittaa työn kyselemättä edes vastapuolen suostumusta ja mielipidettä asiaan. Jumalan työn yksipuolinen korostaminen antaa usein tällaisen vaikutelman!
Kun siis käsky kuului: “Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!”, merkitsi se Paavalille ja tulisi merkitä samalla meille jokaiselle Jeesuksen seuraajalle elinikäistä suostumista tämän jumalallisen prosessin, Jumalan teon alle. Meidän tulee olla yhdessä ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa, mikäli haluamme lopullisesti pelastua ja saavuttaa voittopalkinnon! Reppu selässä vanhan Aatamin tai Eevan kanssa ei mahdu ahtaasta ovesta sisälle!
Kaste on siis kiinteä osa parannuksen lisäksi koko ihmisen pelastusprosessia, missä oikein ymmärrettynä uskova suostuu ottamaan ristin, itselleen kuolemisen eikä vain uuden elämän uskon kilvoitukseensa mukaan.
Valitettavasti moni kristitty on tästä sitoutumisesta kohtalonyhteyteen Kristuksen kanssa täysin luopunut ja palannut turvaamaan rituaaleihin, toimituksellisiin sakramentteihin, käskyihin ja määräyksiin ja kaikenlaisiin uskonnollisiin harjoituksiin ristin sijasta.
Tämä luopuminen näkyy erityisen selvästi siinä iänikuisessa kiistelyssä, missä vaiheessa ja iässä varsinainen vesikastetoimitus tulisi suorittaa! Pitääkö toimitus tehdä vauvaiässä, lapsena, aikuisena, ennen uskoa vai uskovana jne.?
Samalla komeasti puhutaan kasteesta Jumalan työnä ja kuitenkin ihmiset itse, – ei Jumala! – ovat siinä ratkaisemassa ja päättämässä, missä vaiheessa Jumalan sopii työnsä tehdä, että lopputuloksena olisi “oikein kastettu” ihminen!
Oikealla opilla ei pelastuta!
Tosiasiahan on, että kieltämättömät Kristus-elämän merkit, uusi elämä ja Kristuksen tuntemisen tuoksu ovat ilmestyneet ja seuranneet kautta kirkkohistorian monien Jeesuksen seuraajien elämässä, olipa heille toimitettu vesikaste lapsena, aikuisena, uskovana, oikein tai väärin tai joissakin tapauksissa jäänyt jopa kokonaan suorittamatta.
Tämä ei tee tyhjäksi tai yhdentekeväksi varsinaista vesikastetoimitusta. Jumalalle on kuitenkin pääasia, että Hän katsoo sen puoleen, jossa “Kristus on saanut muodon”, olipa ihminen ymmärtänyt Kristuksen opin alkeet täydellisesti, oikein tai vajavaisesti – tai ei sitten ollenkaan!
Oikea oppi ja opinmukainen Sanassa pysyminen ovat tärkeitä, jopa välttämättömiä seurakunnallisessa elämässä ja julistuksessa, mutta oikealla opilla ei pelastuta! Siihen tarvitaan Jumalan Pojan uskoa ja osallisuutta Hänen ristillä saavuttamaansa voittoon ja ylösnousemukseensa!
Ristiltä karannut Vanha Aatami “takaisin jokehen”!
Asia selkiintyisi huomattavasti, jos pohdittaisiin perusteellisesti, mitä Jeesuksen vaatimus “teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä” (Jh 3:7), pitää sisällään.
Eihän vanhasta voi syntyä uutta ja toisaalta uuden syntyessä täytyy vanhan väistyä ja viimein kuolla! Uskoon tullessa se kyllä saa kuolemantuomion, mutta jatkaa elämäänsä ja perkeleen tekoihin yhtymistä ja tekemistä, jos suinkin mahdollista.
Vain Kristuksen Hengen avulla se voidaan pitää Kristuksen kanssa ristiinnaulittuna ja kuolemaan haudattuna, kunnes tulee aikanaan Kristuksen tullessa ylösnousemuksessa lopullisesti riisutuksi pois. Näin ollen kaita tie on kristityn ainoa valinta, jos mielii päästä perille!
Elävän kristityn tuntomerkki on, että hänellä on jatkuva taistelu lihan ja Hengen välillä! Jos tämä on laantunut, ollaan kuoleman tilassa! Silloin on syytä kuunnella kehotusta: ”Heräjä, sinä joka nukut ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” (Ef 5:14; Ilm 3:2)
Olisikohan tämän vuoksi aihetta neuvoa aloittamaan niin kirkoissa, vapaissa suunnissa kuin kaikissa muissakin kuppikunnissa uskon tie uudelleen aivan alusta katumalla syvästi kristittyinä tähänastista ilman ristin osallisuutta tapahtunutta vaellustaan?
Osoitukseksi merkiksi tästä ilmaista näin halunsa korjata elämänsä suuntaa julkisesti maailmankin silmissä, suorittamalla “hyppy järveen”, eli antamalla upottaa tähän maailmaan rakastuneen ja ristiltä karanneen vanhan ihmisensä takaisin kasteen hautaan!
Tämä saattaisi olla reilua ja vakuuttavaa parannuksen tekoa ulkopuolisille, että väärän mallin ja todistuksen olemme Jeesuksen todistajina lähimmäisillemme antaneet!
Tämä ei olisi mitään Jumalan teon parsimista eikä kasteen uusimista, vaan parannuksessa palaamista takaisin keskeytyneen kasteprosessin, Jumalan oman työn alle!
Tällainen radikaali askel edellyttää tietenkin sen asian sisäistämistä, että varsinainen vesikastetoimitus ei ole mikään sakramentti! Ei siinä veteen yhdisty Jumalan Sana, oli vesi sitten kotoisin mutaisesta Jordanista tai huolella kirkollisilla rituaaleilla desinfioidusta kastemaljasta!
Vesi kuvaa kastetoimituksessa hukuttamista! Siinä ihminen ilmaisee suostuvansa ja hyväksyvänsä jo Nooan kautta Vanhurskaan Jumalan antamaan tuomioon vanhan ihmisen hukuttamisesta ja toivoo, että Jumala itse tekisi sen, jotta uusi luomus Kristuksessa pääsisi täydellisesti vahvistumaan. ”Minun tulee vähetä ja Hänen lisääntyä”, sanoi jo Johannes Kastaja.
Jumalan Sana saa ihmisessä sijaa vain ja ainoastaan, kun se otetaan vastaan uskon kautta! Ei siihen mitään maagisia rituaaleja ja vesitoimituksia lisukkeina tarvita!
Evankeliumi uskottava niin, että oikea kaste saadaan Jumalalta!
Veden merkityssisältö kastetoimituksessa on pelkästään kuvaannollista laatua. Sen perusmerkitys kastetoimituksessa on yksinkertaisesti kuvata kuolemantuomiota, johon syntinen, pilalle mennyt ihminen suostuu, tahtoen uskon kautta Kristukseen vertauskuvallisesti antaa Hänen Henkensä avulla hukuttaa syntisen lihansa ja näin luovuttaa itsensä Jumalan varsinaisen työn, kasteprosessin alle.
Siinä Kristuksen läsnäolossa suostutaan kilvoittelemaan niin, että Hänen Pyhä Henkensä saisi hallita ja tulella polttaa vanhan ihmisen tekoinensa ja nostaa esiin uuden ihmisen, joka Ylkänsä Jeesuksen saapuessa taivaan pilvissä olisi puhdas, tahraton ja rypytön Karitsan morsian.
Tätä Jeesus tarkoitti, kun Hän sanoi (Mk 16:16): “Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva!” Hän ei tässä puhunut vesikasteesta, vaan ilmoitti ja ilmoittaa tässä Sanassa meille kaikille: Joka saarnatun evankeliumin uskoo niin, että saa kasteen Jumalalta, so. että hänessä pääsee ristin alla Herran Jeesuksen, ristin Voittajan, lähettämän Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksesta tapahtumaan “lihan ruumiin pois riisuminen, Kristuksen ympärileikkaus”, on pelastuva! Tämän maailman alkuaineita ja alkeisvoimia siihen ei tarvita!
ismo malinen: “Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
En halua pilkuttaa, mutta kun kiinnostusta riittää pohtimiseen, niin koetan avata vaihtoehtoisia reittejä tutkia kirjoituksia.
”Kadotustuomiota” pitäisi kääntää ”kuolemantuomiota”, mikä viittaa ruumiin kuolemaan, siis ajalliseen eikä iankaikkiseen tuomioon.
Kannattaa aina pitää mielessä, että Paavali kirjoitti kirjeensä siinä uskossa, että Jeesus tulee takaisin, kuten:
”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja ME muutumme.”
Tässä kontekstissa kuolemantuomio avautuu paremmin kuin kirkkoteologiaa tukeva käännösvaihtoehto kadotustuomio
Tältä pohjalta kannattaa tutkia myös pelastus -käsitettä.
Kadotus on mielenkiitoinen käsite, samoin kuin katoamattomuus. Toivottavasti en ymmärtänyt ajatustasi väärin, mutta mieleen nousi seuraavaa.
Jos puhutaan ihmiskunnan kadotuksesta tai ihmisen katoamattomuudesta olemme jonkinlaisen mysteerin edessä. Jumalasta puhutaan Raamatussa katoamattomana. Elämästä puhutaan myös katoamattomana, mutta kun puhutaan sielun katoamattomuudesta niin joudutaan järjen ulkopuolelle.
Paavalin käsitteet ovat lopulta aika selkeät kun puhuu kuolemasta voittona, jolloin ei jää epäselväksi, että kuolema ja kadotus ovat Paavalille vastakkaiset käsitteet.
Onko käsite pelastus vain ihmiskuntaa koskeva, vai myös yksilöä koskeva?
Katoamattoman elämän odotuksen toivo on Kristinuskon ytimessä ja siinä lepää myös Jumalan lupaukset, sitä myös kaikki Apostolit julistivat:
”Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.
Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.
Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.
On selvää, että apostolit odottivat Jeesuksen paluuta pian, mutta Jeesus itse sanoo: ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.
Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.
Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.
Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta
niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.
Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.”
Toisaalla sanoo viikunapuusta: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. (Juutalaiset ja pakanat)
Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois’.”
Edellä puhuu aikain tapahtumista ja kuinka tulemuksensa liittyy siihen mitä viikunapuulle tapahtuu maailmassa Kristittyjen ympäröimänä. (kuvaa Juutalaisten aikaa maailmassa)
Mitä meidän tulee sitten tarkkailla? Mielenkiintoista on ainakin seurata Israelia ja Juutalaisia ja heidän historiaansa. Kun tiedämme vielä, että viikunapuu on Juudan heimon tunnus ja viinipuu on Israelin.
Onko kohta jo aika viikunapuun puhjeta kukkimaan? Jeesushan kirosi sen ensimmäisellä kerralla kun ei löytänyt siitä hedelmää.
”Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: ”Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako”. Ja kohta viikunapuu kuivettui.
Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: ”Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?” Tuo kuvaa Juutalaista papistoa ja kansaa, jonka luokse Jeesus oli lähetetty ensimmäisellä kerralla. Toinen kerran tulemus on koko maailmalle.
Mutta löytäneekö uskoa kun tulee? Näkemykseni mukaan Jumala toimii maailmassa edelleen suunnitelmansa mukaan. Ei pelkästään näkyvä maailma ole Jumalan Luomaa, vaan myös näkymätön, siksi on ennenaikaista sanoa mitä toinen kuolema tarkoittaa mistä Raamttu myös puhuu. Ensimmäiseen synnymme kuitenkin, kun ilmestymme äitimme kohdusta. Onko toinen syntymä Hengellinen, syntymä, jolla ei enää toista kuolemaa?
Jotka ovat Kristuksessa, niillä on iankaikkinen elämä lupauksen mukaan, sen Jumala on varannut niille, jotka uskovat Jeesuksen Sanat.
Ismo Malisella hyvää pohdintaa, jota kannattaa jatkaa. Sanaston päivitys on mielestäni tärkeää. Kirjoitat: ”Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.”
Kreikan aion tarkoittaa aikakautta eikä kuten on käännetty, iankaikkisuutta, päättymätöntä aikaa.
Kun puhutaan Raamatun kontekstissa ikuisuudesta, niin se tarkoittaa aikakautta. Vanhan testamentin esimerkkien perusteella aikakausi ulottuu muutamista vuosista vuosituhansiin.
Eli kun yksi aikakausi päättyy, alkaa toinen aikakausi. Miten Jumalan pelastussuunnitelma etenee aikakausien mukaan, niin sitä on hyvä pohtia.
Näin olen myös ymmärtänyt ja maailmanloppu on myös uuden alku. Aikakauden loppu ja uuden alku. Alku ja loppu.
Missä kohtaa me olemme Jumalan aikataulussa?
Kaikissa ”Kirjan” uskonnoissa on lineaarinen aikakäsitys ja yksittäisen ihmisen aika on myös rajattu syntymän ja kuoleman välille, mutta käsite Jumalan kuolemattomuudesta löytyy myös selvästi Raamatusta.
Maailman käsittäminen perustuu myös alun ja lopun ymmärtämiseen, tämä ei tule jatkumaan nykyisellään loputtomiin. Sanotaan, että nykyinen maailma on säästetty tulelle, jossa kaikki nykyinen päättyy ja saa samalla uuden alun.
Onko yksittäisen ihmisen elämä yhteydessä jollain tasolla Jumalan ikuiseen olemukseen? Se on mielenkiintoinen kysymys ja sen uskominen, että elämä jatkuu jollain tasolla kuoleman jälkeen jää apostolien todistuksen varaan.
”Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” 1.Joh.5:9-11
Onko meidän elämä lopultakin vain uskon varassa? Se on hämmentävää, jos se näin on, mutta olen elämästä myös sen oppinut, että Kristillinen usko perustuu yksin näkymättömän Jumalan ilmoitukseen, jonka Jeesus vahvisti nousemalla ylös kuolleista lukuisten todistajien mukaan. Onko sitä syytä epäillä?
Minulla ei ole ja olen saanut siitä myös omakohtaisen vahvistuksen.
Jumala on Henki.
Tässä on nyt toinen osa Mikä on Jumalan Israel-blogiin.
On tärkeää, että arvoisa lukija kertaa ensimmäisen osan ja varsinkin kommentit ymmärtääkseen tämän toisen osan ajatuksenjuoksun. Kiitos!