Ratkaisuja moni esittää kansankirkon ja herätysliikkeiden tilanteeseen ja hyvin teologiaan perehtyneetkin teologit esittävät Raamatun sanan ja tradition vastaisia ehdotuksia . Myös vertaus lestadiolaisuuteen on erikoinen kun liike ei jaa Luterilaista tunnustusta opissaan käytännössä ja toimii melko suljetusti kristikunnan keskuudessa . Sekö olisi Ruokasen ihanne ? Moni on varmasti arvostanut Miika Ruokasen teologisia opetuksia , mutta nyt se jopa loukkaa monen papin vakaumusta tuo esitys .
Ihmetystä toisaalta herättää miksi vaikutusvaltaisetkin teologit kohdistaa muutostarpeet niille jotka edustavat pitkää traditiota ja Jumalan sanaa tässä virka- asiassa , eikä sinne piispakunnalle jotka ovat luopuneet Jumalan sanasta näissä asioissa ?. Nämä ulostulot ja keskustelut olisivat vuosikymmeniä sitten olleet hyvin absurdeja ehdotuksia .
Nythän kysymys ei ole pelkästään virkakysymyksestä ja on jopa sinisilmäistä ehdottaa että naispappeuden hyväksyminen ratkaisisi ongelmat . Ssp- olevien vihkimiset tulee automaattisesti mukaan hyväksyttävästi . Lisäksi piispallinen kaitsenta olisi hyvin ongelmallinen . Minkäänlaisia sovintoesityksiä ei ole kuulunut tältä troikalta (Luoma+2naispiispaa) jotka kovimmin ajavat luopumuksen linjaa eteenpäin , vain juhlapuheita ihmisyyteen vedoten ilman Raamatullista opetusta . Rakkaus tuntuu olevan halpaa kauppatavaraa johon usein vedotaan , kun siinä ei tarvitse olla Jumalan sanan totuutta mukana ja koskaanhan Raamatullinen rakkaus ei kulje ilman totuutta . Saati sitten syntyisi aitoa etsintää Jumalan sanan valossa .Yhteiskunnassa vallitsevat virtaukset ovat kuollut kirjain ja harha Jumalan sanan totuuden rinnalla .
Henkisesti , hengellisesti ja fyysisesti on jo osa herätysliikkeistä eronnut kansankirkon osallisuudesta ja piispan kaitselmuksesta kauan sitten ja tämä vuosikymmeniä kestävä juopa levenee kunnes ero ja hajaannus tulee .
Ensin piispakunta ajanut Jumalan sanasta luopumusta ja toiseksi herätysliikkeet luopuneet kirkkojärjärjestyksestä eli mitä on jäljellä enää ?
On naivia vedota tunnustukseen kun käytäntö kertoo todellisuuden . Selvästi saatanallisia elementtejä tahdotaan tuoda kirkkoon , alttarin pyhyyttä ja saarnastuolia halveksien , kuten Paavalin seurakunnassa juuri tehtiin . joka on jatkoa alttareiden häväistämiseen 6- väristen lippujen muodossa .
On aika köyhää ajattelua jos Kristuksen ruumiille asetetaan vain Isä meidän rukouksen tai uskontunnustuksen toteutuminen tavoitteeksi , yhtään näitä tärkeitä asioita väheksymättä .Jumalanpalvelus ratkaisee minkälaista elämää ruumis elää ja saako evankeliumi vaikuttaa ruumiissa sitoutumista seurakuntaan ja antaa lahjat käyttöön Jumalan valtakunnan työhön oman seurakunnan kautta .
Pietistinen kirkkokäsitys kangertaa herätysliikkeitä ja samalla katsotaan usein muualle kuin laumaan joka tarvitsee kodin ja paimenen .Vaikka on tietysti isoja asioita päätettävissä jos haluaa irrottautua kansankirkosta . Laumasta nousevat toiveet kasvavat ja kysymykset ovat olleet jo kauan huulilla monissa perheissä . Missä lapset käyvät pyhäkoulua , missä saavat nuoret Jumalan sanan opetusta , missä on koti koko perheelle? Messuyhteisöjen rakentamisen tie ei ole 20 vuoden aikana lisännyt juuri alueellisesti lukumäärää vaikka olemassa oleviin messuyhteisöihin on väki lisääntynyt . Jännite ja paine vie energiaa siltä työltä mihin on kutsuttu ja kansankirkosta lähteminen vie rahaa pois , mutta tuo vapauden ja varmasti jos pappiskoulutuksen saa ratkaistua niin seurakunnat kasvaa . Kuka se huoneen rakentaa ?
Jälkiviisaus on jälkiviisautta mutta monet ovat tämän asian nähneet jo vuosikymmeniä sitten miten nämä asiat etenee ja monet tulevat myös sen näkemään . Uskon että selvästi suurin osa herätysliike väestä on jo nyt lähdön kannalla ja se joukko kasvaa vaikka sitä lähtemistä vastaan kuinka pyritään suitsimaan . Argumentit ovat vähissä ja ihmiset yksinkertaisesti ajattelevat oman elämän ja perheen kautta asioita . On vääristyneitä ja liioteltuja argumentteja esitetty häistä ja kasteista , jotka ovat tosin juridisia ja lopulta se tärkeämpi asia on hengellinen ulottovuus jota ei voi kukaan estää toteuttamasta Jumalan sanan ja valtuuksien kautta .
Lopulta uskon että lampaat kuulevat hyvän paimenen äänen ja lauma siirtyy sinne missä evankeliumia julistetaan syntisille ihmisille .Edes se selvä liikehdintä pois kansankirkosta selvinä lukuina ei näytä haittaavan kansankirkon piispoja . Jumala ei ole kiinnostunut rahoistamme eikä puitteista vaan siitä olemme armahdettuja Jumalan lapsia ja olemme oksasteituina siihen totiseen viinipuuhun , jonka juuret antaa yksin sen elämän meille .
Jumalan sanan ilmoitus ei ole vaikeatajuista näissä asioissa ja tuntuu olevan kompromissit ja demokratia ensimmäisenä mielessä ratkaistaessa näitä yksinkertaisempiakin asioita . Ei yksimielisyys ole liian vaikeaksi päämääräksi asetettu Raamatussa vaan siihen tulee ensisijaisesti pyrkiä . Uskon että on tietynlainen Jumalan lahja toki annettu demokratia kun emme pysty olemaan yksimielisiä , mutta ei paimenuus tai avioliitto kysymykset kaipaa demokratiaa eikä kompromisseja. .
Pentille , paimenuus ja avioliitto on kristillisyyden ydinasiota .
Kirkko ? Moni on kytkenyt kansankirkon osallisuuden herätysliikkeen linjaan ja mitä paremmin se ihmisiä palvelee niin sen tiukemmin oma päätös nojautuu oman herätysliikkeen linjaan . Seurakuntien tehtävä on ruumis jonka kautta pääsemme perille , rakenteet on toisaalta sivuasia , kun toteutuu apostolinen usko .
Avioliittoa käytetään seurakunnan ja Kristuksen suhteen vertauskuvana. Niin käytetään kanaemoakin, mutta se ei tee kanasta ’kristillisyyden ydinasiaa’. Uskomme ydin on puolestamme kärsinyt ja kuollut, kuolleista herännyt ja taivaisiin noussut Kristus.
Martti P. väistät – tunnetusti – ko. asian samoin kuin piispa Repo. Hän tukeutuu tunnustuskirjojen linjaukseen siitä, mitä välttämättä kuluu evankeliumin oppiin. Hänen mukaansa se ei sisällä vaatimusta avioliittoa koskevasta yksimielisyydestä. Sammeli Juntunen mm. on osoittanut, että piispa Revon kanta on kestämätön..
Piispa Repo: ”Adiafora”. Kirkkoherra Juntunen: Suhmurointi”.
Kosti ja Martti,
ilmeisesti sitten kuitenkin virasta täytyy löytyä yksimielisyys…
Suosittelen lukemaan tästä lähetysjohtaja, teologian tohtori ja pastori Ville Auvisen erinomaisen kirjoituksen vastauksena arkkipiispa Tapio Luomalle.
https://www.sley.fi/vastaus-arkkipiispa-luomalle/
Mikko, kiitos kommentista.
Kiinnitin kyllä huomiota tuhon arkkipiispan – yhteen ehtoon – ja ihmettelin sitä hieman, mutta en tullut kiinnittäneeksi tarpeeksi siihen huomiota. Avioliitto miehen ja naisen liittona ei ole ehdonvallan asia.. Luin kyllä aikaisemmin Ville Auvisen vastauksen mutta en kyllin tarkasti siltä osin, että papin sukupuolen ajateltiin olevan niin sanottu adiafora tai ehdonvallan asia, jonka suhteen on vapaus tehdä erilaisia päätöksiä. Tämä menee teologisesti mielenkiintoiseksi arkkipiispan lausunnon johdosta.
Kosti,
liitän tähän loppuosan tuosta Ville Auvisen kirjoituksesta:
”Kun naisten pappeus aikoinaan hyväksyttiin, sitä perusteltiin sanomalla, että pappisvirka perustuu Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen mutta papin sukupuoli ei. Papin sukupuolen siis ajateltiin olevan niin sanottu adiafora tai ehdonvallan asia, jonka suhteen on vapaus tehdä erilaisia päätöksiä. Nyt kirkon johto on kuitenkin tehnyt asiasta, jota se itse pitää adiaforana, kirkon ykseyden kannalta välttämättömän opinkohdan. Tällainen ei ole hyvää teologiaa.”
Kyllä tuo piispojen toiminta tässä samaa sukupuolta olevien avioliittokysymyksessä ja toisaalta virkakysymyksessä on hyvin epäloogista ja mielestäni jopa mielivaltaista.
”Sammeli Juntunen mm. on osoittanut, että piispa Revon kanta on kestämätön.” Juntusen ja Revon erimielisyys ei tee mistään kysymyksestä ’kristillisyyden ydinasiaa’. Uskoisin, että he ovat ydinasioista yhtä mieltä.
”Nyt kirkon johto on kuitenkin tehnyt asiasta, jota se itse pitää adiaforana, kirkon ykseyden kannalta välttämättömän opinkohdan.” Tämä ei pidä paikkaansa. Ongelmana ovat ne, joille asia on välttämätön opinkohta. He hankaloittavat monella tavalla seurakuntien työtä. Kirkon johto pitää työrauhaa käytännön välttämättömyytenä.
Mitä on työrauha? Erillisvihkimykset, väistämisjärjesyelyt ja erilaiset saarekkeet seurakunnan sisällä eivät sinänsä olisi mikään este kenenkään työrauhalle.
Tästä lienee turha enää keskustella. Tuumin, että avioero taitaa olla nyt parempi vaihtoehto kuin jatkaa riitaista yhteiseloa. Itse toivon toki, että maahamme ei syntyisi enää uusia luterilaisia kirkkoja ja villejä vapaaseurakuntia.
Martti,
kyllä se pitää paikkansa. Juuri tästähän on kysymys.
Yritettäisiinkö kuitenkin pitää keskustelu asialinjalla? ”Ongelmalliset ne, jotka hankaloittavat seurakuntien työtä” ovat kuitenkin ihan tavallisia seurakuntalaisia ja kristittyjä, jotka lukevat Raamattua eri tavalla kuin sinä.
Mikko, seuraava on omaa pohdintaani ko. asiasta. En myökäään tiedä voiko asiaa seuraavasti tulkita.
Kun lukee tuota arkkipiispan vastausta, niin tuosta tekstin kohdasta välittyy omasta mielestäni lievästi harkitsematon lausunto: ”Kysymys on vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: onko papiksi vihitty nainen oikea pappi?
Kun tuo teksti viittaa suoraan Raamattuun perustuvaan pappisvirkaan, niin silloinhan se tarkoittaa sitä, että pappisvirka on alusta asti asetettu sekä miehelle ja myös naiselle. Mutta kun 1986 sukupuolen ajateltiin olevan adiafora tai ehdonvallan asia johon liittyy vapaus tehdä erilaisia päätöksiä, niin silloin arkkipiispan lausunto tuosta – yhdestä asiasta – hajoaa.
Kun arkkipiispa edelleen kysyy yhteistyön kieltämisen teologisia perusteita, niin tuo 1986 tehty sukupuolen adiafora-päätös hajottaa myös tämän kysymyksen.
Kosti,
Mikäli olen asian oikein ymmärtänyt niin tässä ajatusmallissa(jolla siis naispappeus perusteltiin) itse viran katsottiin tulevan raamatusta ja tunnustuskirjoista, mutta sen sukupuolen ei. Viran sukupuoli siis määriteltiin ehdonvallan asiaksi.
Olen kanssasi samaa mieltä. Lausunto tuosta asiasta hajoaa, jos halutaan olla johdonmukaisia edellä mainitulle perusteelle.
”Kun tuo teksti viittaa suoraan Raamattuun perustuvaan pappisvirkaan, niin silloinhan se tarkoittaa sitä, että pappisvirka on alusta asti asetettu sekä miehelle ja myös naiselle.” Kristillinen pappisvirka ei perustu Raamattuun. Tavallisista seurakuntalaisista erottuva hengellinen sääty syntyi myöhemmin. Sen hierarkia ja Rooman kirkossa edelleen vallitseva selibaatti ovat pitkälti roomalaiselta legioona-armeijalta omaksuttuja. Uudessa testamentissa kuvataan vain erilaisten palvelutehtävien kehittymistä pysyviksi toimenkuviksi.
”Ihan tavallisia seurakuntalaisia ja kristittyjä, jotka lukevat Raamattua eri tavalla kuin sinä.” He tulkitsevat Raamattua niinkuin sen liikkeen johto, johon he ovat liittyneet, heitä ohjaa. Joukossa on toki avarammin ajattelevia ja tiukemmin annettuja malleja seuraavia. Ongelma on kuitenkin johtohahmoissa eikä heidän seuraajissaan.
Martti,
ajattelusi mukaan sitten ilmeisesti sukupuolineutraalin avioliiton kirkollista
vihkimistä kannattavatkin ovat vain johtajiensa ohjauksessa…
Mielestäni puhut suulla suuremmalla seurakuntalaisista ja kristityistä jotka tosiaankin lukevat Raamattua eri tavalla kuin sinä. Ikäänkuin he olisivat vain jotakin tahdotonta massaa jota sitten ”johtajat” ohjailevat.
Onhan selvää että kansankirkon piispallinen linja on muuttunut yhä kielteisemmäksi apostolisen paimenuuden suhteen. Kanta on nyt niin jyrkkä ettei sitä voi hyväksyä kenenkään puheissa , seuraavana vaadittaisiin kirkkotiloista ”turvallisia tiloja ” joissa rajoitetaan puhevapautta ja kyltit seinillä kuten YLE :llä . Asiaa voi pyöritellä mutta se ei muuta historiaa eikä sitä tahtotilaa eikä suuntaa mikä piispakunnalla on . En tiedä kannattaako edes keskustella sellaisista asioista että apostolinen paimenuus on vain miehille tarkoitettu ja on ennenkaikkea syvästi hengellinen virka , jota ei voi irroittaa tunnustuksesta toteamalla vain papin tehtäväksi Jumalanpalveluksien toimittamisen virkana ilman paimenuutta ja selvää yhteyttä seurakuntalaisiin . Sekin on laimeaa sanoa lyhyesti että Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan , johon ensimmäisenä toki pitäisi pyrkiä , mutta jos tämä on tummustuskirjojen koko viesti ( jota se ei ole) niin voisi olla vain virkapappeja jotka kävisivät messuja toimittamassa .Srk on pyhien yhteisö ja ei kai kukaan voi kieltää että paimenen tehtävässä on syvällä ajatus että lauma pääsisi perille , mutta sen saa vapaudesta käsin tehdä kun työ on Herran , mutta se vaatii toki muutakin kuin 2h viikkotunnit . Jos tämä paimenuus nähtäisiin tärkeänä niin papeilta riisuttaisiin hallinnollisia tehtäviä pois jota varmasti kansankirkon osallisuudessa on liikaakin .
On myös erikoinen ajatus että avioliitto ei olisi kristillinen , ei sen juuret ole pakanuudessa eikä yhteiskunnan rakentamia . Sen juridista puolta voi korostaa muttei se ole sisältö avioliitossa . Tyypillistä ja leimaavaa on nämä keskustelun aiheet kun apostolien opetukset eivät saa sijaa keskusteluissa ja ne kaikki taitaa tietää muttei uskalleta sanoa apostolien erehtyneen tai Jumala ei tarkoittanut sanaansa lopulta 2000 luvun suomalaisille .
”Tyypillistä ja leimaavaa on nämä keskustelun aiheet, kun apostolien opetukset eivät saa sijaa.” Apostoli Paavalin opetus avioliitosta taisi olla, että Jeesuksen toista tulemista odottavan ei kannattaisi mennä naimisiin muusta suusta kuin välttääkseen sukupuolisuuden väärän toteutumisen: – Parempi naida kuin palaa.
Martti , et pidä Jumalan pelastus- suunnitelmaa oikeana kuten annat jatkuvasti ymmärtää ja heität irrallisia lauseita Raamatusta .
Ensinnäkin Jeesus oli maanpäällisen ajan hyvin edistyksellinen naisen suhteen ja antoi arvoa poikkeuksellisesti sen ajan kultuuria vastaan . Koko pappeus on Jumalan säätämys ja kuuluu kiinteästi Jumalan pelastus -suunnitelmaan .Jumala on antanut erilaisia tehtäviä ja kutsumuksia eri ihmisille, mutta seurakunnan pappeus juontaa jo vanhan liiton puolelta ja itse Jeesus valitsi 12 apostolia ja kaikki miehiä , et kai ajattele että Jumala olisi tässä asiassa ollut ajan vanki ja vielä puhunut apostolien kautta valhetta . Mikä saa Martti sinussa pitämään naispappeutta oikeana kun se on vastoin Jumalan sanaa ja sen seuraukset on selvästi nähtävissä . 1986 vuoden jälkeen alkoi jäsenet poistumaan kansankirkosta ja tahti jatkunut . Mihin sinä perustat mielipiteesi . On turha kaivaa selviä Raamatun kohtia siitä että Jumala on tarkoittanut paimeniksi miehet , koska et pysty niitä selittämään ja tämä kuvio toistuu aina täällä jos pyytää selittämään selviä Raamatunkohtia niin joko vaihdetaan puhetta muuhun tai viestinviejää saa moitteita . Olisi rehellisempää sanoa että Raamattu on väärässä eikä luikerrella muihin asioihin . Ei ole Jumalan pelastus- suunnitelma eikä apostoleille annnettu tehtävä järjestää seurakuntia aikaan sidottua eikä apostolien opetuksissa ole tulkintoja ; jos Jumalan tahto on että yhden vaimon mies , niin se ei tarkoita naista eikä kyllä kuin pientä joukkoa miehiä jotka on kutsuttuja siihen tehtävään . Lopulta naispappuden kannattajat halveksivat Jumalan sanaa kun selittävät sitä oman mielensä mukaan . Se ei vaan riitä vaan ne apostolisen uskon ja tunnustuksen mukaan uskovat pitäisi vaientaa kokonaan . Raha ja valta sokaisee ihmisen ja kuunnellaan ihmisiä enemmän kuin Jumalan sanaa tässä asiassa .
”Mikä saa Martti sinussa pitämään naispappeutta oikeana, kun se on vastoin Jumalan sanaa ja sen seuraukset on selvästi nähtävissä.” Kuten tiedät, en näe olevan mitään naispappeutta. On vain yleinen pappeus ja seurakunnalle kuuluva saarnavirka. Paavali luettelee nimeltä useita naisia, jotka ovat hänen työtovereita sen viran hoidossa. Vanhan testamentin pappeus liittyi temppeliin, jota ei enää ole, ja uhritoimituksiin, joita ei sen vuoksi ole suoritettu vuosisatoihin. Mitä tulee miesten ja naisten tasa-arvoon, sen perusta on tietysti tämä: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi (Gal 3:28).” – – – Ne kaksitoista olivat muuten kaikki ympärileikattuja juutalaisia. Tätä vaatimusta ei kukaan kuitenkaan aseta kristillisillä papeille. Miksi siis takertua siihen, että he olivat miehiä? Ylösnoussut kutsui naisen, Magdalan Marian, julistamaan evankeliumia näille miehille.
Tämähän on se tyypillinen funktionaalinen virkakäsitys. Siinä sivuutetaan 1900-vuotinen ymmärrys ja traditio. Maria Magdalena vei viestin tyhjältä haudalta, mutta paimenvirka perustuu apostolien kutsumiseen. Kyse on Herran käskystä, jota kirkko seurasi 1900 vuotta. Se, että Kristuksessa ei ole miestä eikä naista käsittelee pelastusoppia eikä se kumoa miesten ja naisten tehtävien erilaisuutta seurakunnassa.
Kuten prof. Miikka Ruokanen kirjoittaa: ”Ateistinen eettinen diskurssi on tullut kirkkomme uudeksi dogmiksi.” Se myös näyttää toteutuneen pehmeänä totalitarismina. Kaikkien pitää olla samaa mieltä. Vastakkaiset mielipiteet ulossulkeva suvaitsemattomuus, mikäli ne liittyvät perinteiseen käsitykseen kristinuskosta, niin kommentit ilmiannetaan näköjään tälläkin palstalla. Helppo jutttu. Paina Report comment.
Miten sitten kova totalitarismi poikkesi pehmeästä vaikkapa Neuvosto-Latviassa? Kun Latvian evl-kirkon johtoon nousi kirkkoherra Kärlis Irbe, niin hän oli sen verran vahva ja itsenäinen persoona, ettei suostunut alistamaan kirkkoa kommunistisen politiikan välikappaleeksi.
Kun Irbe uskalsi olla eri mieltä uskontoasiainvaltuutettu, – ei tasa-arvovaltuutettu – Voldemars Seškensin kanssa ja puolusti kirkon itsenäisyyttä suhteessa valtioon (hieman toisin kuin nyt meillä) oli selvää, ettei totalitaristinen hallinto hyväksynyt sellaista ryhdikkyyttä, vaikka kirkko ja valtio oli erotettu toisistaan. Tällaisesta ”rikollisesta” ryhdikkyydestä sitten seurasi vankeutta ja opetusta NL:n työleirillä lähes 14 vuotta.
Suvaitsevaisuudella on myös rajansa. Arkkipiispa kertoo, että Suomen evlut kirkossa raja on tullut vastaan. Vastakkaisia mielipiteitä papin virasta ei enää käytännössä suvaita.
Ei perinteisen viran pitäisi haitata arkkipiispaa eikä (nais)pappeja. Virka on kuitenkin edelleen voimassa isoissa kirkoissa. Muistuttaa 2000 vuotta jatkuneesta apostolisesta käytännöstä.
”Maria Magdalena vei viestin tyhjältä haudalta, mutta paimenvirka perustuu apostolien kutsumiseen.” Itse ylösnoussut Kristus kutsui Marian. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Maria.’ Maria kääntyi ja sanoi: ’Rabbuuni!’ — se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ’Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’ (Joh. 20:16,17)”
Jaa Martti, et ole ilmeisesti vieläkään löytänyt UT:sta kahdentoista apostolin nimeä? Autanko alkuun? Ensimmäinen oli Simon, toiselta nimeltä Pietari.
Niin Kari, suvaitsevaisuutta yhteen suuntaan. Siitä on myös muistutettu, että 1986 tehtyä päätöstä perusteltiin ehdonvallan asiana, jonka suhteen on vapaus tehdä erilaisia päätöksiä.
”Et ole ilmeisesti vieläkään löytänyt UT:sta kahdentoista apostolin nimeä? Autanko alkuun?” Yhden nimestä on kaksi versiota. Oliko hän Taddeus vai Lebbeus? Hänen kutsumisestaan apostoliksi ei ole kuvausta, mutta Magdalan Marian kutsuminen noudattaa samaa kuviota kuin Paavalin puhuttelu Damaskon tiellä.
Paljon kertoo se, että Magdalan Maria on keskeinen hahmo gnostilaisissa kirjoituksissa, kuten Pistis Sofiassa, Tuomaan evankeliumissa, Filipposin evankeliumissa ja Marian evankeliumissa. Nämä tekstit kuvaavat häntä apostolina. UT ei. Paavalilla oli pakanain apostololin virka. Taddeus vai Lebbeus? Sama henkilö.
”Paljon kertoo se, että Magdalan Maria on keskeinen hahmo gnostilaisissa kirjoituksissa.” Minulle se kertoo, että hän oli muutenkin keskeinen henkilö alkuseurakunnan aikana. Niin olivat varmaan Tuomas ja Filipposkin. Vaikka gnostilaisuus onkin määritelty harhaksi, se ei tarkoita, että heidän kirjoituksissaan mainitsemat henkilöt olisivat olleet harhaoppisia. Mitä tulee Uudessa testamentissa apostoleiksi nimettyihin, siellä mainitaan Andronikos ja Junia.
Room. 16:7 Paavalin kerrotaan lähettäneen tervehdyksen Andronikukselle ja Juniaalle ja sanoo heidän olleen “tunnettuja apostolien joukossa” ja “olleet Kristuksessa ennen minua”. Tämä on tekstin ydin, josta syntyy kaksi pääkysymystä: 1. onko lause tarkoitettu sanomaan, että he ovat itse apostoleja vai että he ovat apostolien tuntemia; 2. Onko Junia mies (Junias) vai nainen (Junia).
Sanajärjestys ja kohde: Verbi ovat tunnettuja kertoo tilasta; prepositiorakenne apostolien keskuudessa määrittää, missä tai kenen piirissä tämä tila vallitsee. Käytännössä lause voi tarkoittaa kolmea eri asiaa: 1. apostolit tuntevat heidät henkilökohtaisesti. 2. apostolit ovat kuulleet heistä ja he tietävät heidän maineensa. 3. apostolit pitävät heitä merkittävinä tai arvostettuina. Heistä ei kuitenkaan todeta, että he ovat apostoleita.
”Onko Junia mies (Junias) vai nainen (Junia)?” Junia oli melko yleinen naisen nimi. Junias on tulkinta, josta ei ole muita esimerkkejä. Perinne kertoo, että he olivat aviopari ja johtivat yhdessä seurakuntaa nykyisen Unkarin alueella. Heidän haurapaikkansakin taitaa olla tiedossa.
Sinänsä sillä ei ole väliä, vaikka Junia olisi ollut nainen ja naimisissa Andronikuksen kanssa. Paavali viittaa heihin sanalla heimolainen tarkoittaen joko sukulaisiaan tai Benjaminin heimoa, johon Paavali itse kuului. Missä he ovat toimineet se ei ole oleellista. Mutta tekstiyhteys ei viittaa heihin apostoleina. Ei myöskään naisen pappeuteen.
Olihan Maria Kajavakin merkittävä maallikkojohtaja ja yksi Inkerin evl-kirkon uudelleenperustajista sekä sen toiminnan keskeisistä turvaajista Neuvostoliiton vaikeina vuosikymmeninä. Ja kyllä. Kuopion herättäjäjuhlilla – olin itse kuulijana – hänen puheestaan välittyi voimakas apostolinen henki.
”Olihan Maria Kajavakin merkittävä maallikkojohtaja ja yksi Inkerin evl-kirkon uudelleenperustajista sekä sen toiminnan keskeisistä turvaajista Neuvostoliiton vaikeina vuosikymmeninä.” Aivan. Hän toimi näin sekä kaitsijana että vanhimpana, opetti eikä vaiennut seurakunnassa. Ovathan luterilaiset papitkin tavallaan maallikkoja, koska kirkossamme ei ole mitään etuoikeutettua ’hengellistä säätyä’.
Onkohan bloginpitäjä ollut täällä siivouspuuhissa 😀? Ainakin omia kommenttejani on keskiviikon jälkeen kadonnut, samoin muistelen käyneen muutamalle Martti Pentin kommentille.
Yli 40 kommenttia on hävinnyt. Kosti arvelee kommentissaan 11.6. klo 8:46 näin:”Vastakkaiset mielipiteet ulossulkeva suvaitsemattomuus, mikäli ne liittyvät perinteiseen käsitykseen kristinuskosta, niin kommentit ilmiannetaan näköjään tälläkin palstalla. Helppo jutttu. Paina Report comment.”
Ei siis ilmeisesti johdu sinun tai Martin mielipiteistä/kommenteista.
Timo G. ei koskaan itse poista kommentteja.
Minä en koskaan poista kenenkään kommentteja , kannatan laajaa sananvapautta . Lopulta se on oikea tapa käsitellä asioita , jonka senkin katson tietyllä tavalla kumpuavan kristillisestä perinnöstä ja on vaikuttanut tieteelliseen tapaa käsitellä asioita , kuten tietysti myös filosofinen lähestymistapa . Erilaiset mielipiteet tulee saada sanottua ja jokainen on vastuussa itse niistä ja on selvää että joskus voi ”läikkyä” yli ja siinä katson olevan meillä kaikilla se kasvunpaikka että pystymmekö suhtautumaan ilman voimakkaita tunnereaktioita niihin kommentteihin joista olemme eri mieltä . Ajattelen ett nämä käsitellyt kansankirkon aiheet ei ole saaneet lopulta sellaista perinpohjaista asiallista dialogiaa , jossa voisi käsittellä aihetta eri kulmista asiaa. On selvää että aihe on jollekin selvästi raamatullinen ja syvällä perintönä suorastaan geeneissä ja jollekin asia on tunnepitoisempi ja myös voi olla kokemusmaailmasta tulleita asioita jotka vaikuttavat suhtautumiseen , jollekin asia koskettaa läheistä joka toimii kenties naisena pappina ja on niitä jotka haluavat saada ratkaisun asiaan ja katsovat pieneksi hinnaksi vaikka olisi itse perinteisellä kannalla . Ja sellaiseksi miellän Ruokasen ehdotuksen että asia korjaantuisi pelkällä virka- asialla , vaikka se on jopa vain muiden pöydällä olevien asioiden peittämistä . Kun Luoma halusi korostaa ettei vain tämä Virkakysymys olisi se syy . Vaikka näistä on pitkään jauhettu niin mielestäni ne ovat ”some- heittojen kaltaisia lausuntoja . Jos asiaa tarkasteltaisiin kaikista näkökulmista ja tuotaisiin ne syy , motiivit ja perusteet esille niin hyvä , koska ei kaikki seurakuntalaiset tiedä mitä kaikkea tähän kuuluu saati ajatella seurauksia . En usko että raamatusta voi löytyä kahta totuutta paimenuuteen tai avioliittoon , jos esitettäs kysymyksiä raamatusta ja pyydettäisiin vastauksia Jumalan ilmoituksesta asiaan niin tulkinnalle ei jää tilaa , mutta sitten voisi tietysti pitää sanaa sellaisena että se ei koske tämän päivän ihmisiä . En vaan voi arvostaa sellaisia argumentteja jotka ei sitoudu sanaan kun siihen nojaa tunnustus ja oppi joka on tradition jatkumossa hyvin johdonmukainen . En vaan usko että kukaan järjestää tälläistä tilaisuutta joka pyrkisi näitä asioita käsitelemään ns. tieteellisen tavan mukaan ja lopulta kirkon ihmiset käyttäytyvät kuin politikot . Aina tulisi myös piirtää se tulevaisuuden visio rehellisesti mihin suuntaan kukin tahtoo kirkkoa viedä ja mistä kumpuaa ohjeistukset sille . Onhan selvää että kansankirkko on kulkenut yhteiskunnallisen ajan virtauksien mukaan , sopiiko tämä ajatus edelleen jatkoksi että Jumalan ilmoitus ei ole ylin auktoriteetti ?
Kiitos Kari luottamuksesta ja näin on etten poista !
Aiemmin olen kirjautuneena nähnyt oman näkyvistä hävinneen kommenttini merkinnällä jonka mukaan se odottaa tarkistusta tjms. Nyt en näe.
Toisaalta sivusto sanoo täällä olevan n 70 kommenttia ja näkyvissä on vain parikymmentä. Sivusto ilmeisesti sekoilee…
Blogin kirjoittajat tuskin kommentteja poistavat tai ilmiantavat yhtä vähän kuin kirjoittajat ilmiantavat toistensa kommentteja. Todennäköisesti he ovat niitä, jotka eivät tänne kirjoita eivätkä jostain kommentista pidä mutta osaavat klikata Report comment, kun pitävät joitakin mielipiteitä Kotimaan blogeissa niin vaarallisina, että pelkäävät niiden uhkaavan koko länsimaista yhteiskuntaa. 🙂
On täältä poistettu yksi minunkin kommenttini.
Saako sitä selville mistään kuka poistaa toisten kommentteja ? Onko toimitus , ylläpitäjä poistanut koskaan kommentteja ? Ja onko jotkut aiheet täällä pannassa ?
Hyvä Timo, kun et viestejä poista. Olen kanssasi samaa mieltä laajasta mielipiteen vapaudesta.
Hieman kummeksuttaa, että nuo kommentit poistettiin. Oli siellä joukossa muutama omanikin.
Vielä tuohon arkkipiispa Luoman sanomaan ja Ville Auvisen vastaukseen:
Siis kun naispappeus hyväksyttiin, sitä perusteltiin seuraavasti. Katsottiin, että itse virka tulee Raamatusta ja tunnustuksesta, mutta viran sukupuoli on adiafora kysymys. Nyt kuitenkin tästä
adiaforasta on tullut välttämätön opinkohta kirkon ykseyden kannalta ja juuri tähän Ville Auvinen kiinnitti huomion.
https://www.sley.fi/vastaus-arkkipiispa-luomalle/
Kysymys syvimmäiltään seurakuntaopin keskeisestä kysymys ja tämä paimenkysymys tulee ensin luomisjärjestyksestä , sitten Jumalan asettamisesta Jeesuksen esimerkin mukaan ja apostolien toiminta Jeesuksen mukaan . Tätä Jumalan asetusta ja apostolista perintöä ei voi raamatulla selittää tyhjäksi ettei paimenen osaa ole tarkoitettu miehille ja heillekin esitetty vaatimuksia seurakunnan kaitsemista varten . Kun ja jos tätä nähdään sukupuoliasiana tai tasa- arvokysymyksenå niin silloin ihminen ei ole tajunnut Jumalan asetuksia ja pelastus- suunnitelmaa siinä merkityksessä että Jumalan sana on ylin auktoriteetti , koska tämä asia tulee niin selvästi vastaan esim. Paavalin kirjoituksissa . Usein tahdotaan yleinen pappeus sotkea paimenuuteen joka on seurakunnan johtamista joka kuvana tulee vanhasta liitosta , avioliitosta , miehen ja naisen eroavaisuudesta ja vaikka tämä selvä tradtion valossa niin se on merkittävin asia että Jumala on näin sen säätänyt ja sitä on kristikunta toteuttanut 1900 vuotta . Emme voi mitenkään perustella että Jumala olisi Kristuksen kautta ollut aikaan sidottu tai pitänyt naista vähempi arvoisena , kuten ei apostolitkaan kuten Paavali asettaa miehelle paljon suuremman vastuun perheestä ja ennen kaikkea rakastaa vaimoa kuten Kristus seurakuntaa ja suuruus on seurakunnassa mittavissa sillä kuka on kaikkien palvelija . Ne kommentit jotka ottavat esimerkkejä vaikkapa Mariasta ei liity paimenuuteen ja siihen ei miehestä ollut kuten ei kyetä monia muitakaan tehtäviä täyttämään. Siksi tähän ottaa kantaa kun se nähdään peilinä yhteiskunnan muulle kehitykselle . Paimen kysymys on puhtaasti Jumalan säätämys ja näin se ensijaisesti pitäisi lähteä avaamaan sieltä käsin ettei tulisi pinnallista ja loukkaava puhetta .
Mikko,
”Kysymys on vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: onko papiksi vihitty nainen oikea pappi?
Kun tuo teksti viittaa suoraan Raamattuun perustuvaan pappisvirkaan, jota se onkin, niin silloinhan se tarkoittaa sitä, että pappisvirka on alusta asti asetettu sekä miehelle ja myös naiselle. 1986 päätöksessä sukupuolen ajateltiin olevan kuitenkin adiafora tai ehdonvallan asia johon siis liittyy vapaus tehdä erilaisia päätöksiä. Silloin ko.teksti tuosta – yhdestä asian ehdosta – hajoaa, koska silloin on vapaasti myös valittavissa (tuon adiaforan vuoksi) myös seurakuntia, jossa on vain miehiä pappeina.
Kosti,
kyllä, adiaforan perusteella ehto hajoaa.
Pitäisiköhän neuvottelut aloittaa uudelleen..
Täytyy huomioida, että koska luterilainen teologia korostaa, että papin sukupuolella ei ole vaikutusta sakramenttien pätevyyteen (koska Kristus itse toimii sakramenteissa), sukupuoli itsessään katsottiin viran olemuksen kannalta epäolennaiseksi asiaksi – eli adiaforaksi.
Toisin sanoen arkkipiispa ei käsittääkseni puhu adiaforasta, vaan pappeudesta, jota sukupuolisuus ei rajoita, koska pappeus on avoin kummallekin sukupuolelle. Sukupuoli on adiafora pappeus ei. Ovatko naiset siis pappeja vai ei, vai rajoittaako adiafora heidän pappeutta. Siihen kirkko on vastannut ei, koska virka on teologisesti yksi, ei ole naispappeja ja miespappeja, on vain pappeja.
Missä luterilainen teologia korostaa että sukupuolella ei ole väliä sakramentin pätevyyteen ? Ei missään muualla kuin tahallisessa väärennöksessä . Sakramentin toimittamisen edellytys on paimenen virka joka on uskottu vain kutsutuille papeille . Sakramentin pätevyys kuvastaa Kristuksen asetusta ja armon suuruutta , mutta ei Jumalan sana sisällä eikä luterilaiset tunnustuskirjat että ota tämä ja muuta toista kohtaan . Tunnustuskirjat on ohjaamassa Jumalan tahdon mukaista järjestystä
Timo, yritin tässä sanoittaa sitä teologista rakennetta joka Suomen evankelisessa luterilaisuudessa vallitsee. En muuta. En ottanut kantaa luterilaiseen virkateologiaan.
Joo ymmärsin kyllä , mutta on väärin erotella paimen ja sen tehtävät . Jumala on vanhasta liitosta määritellyt pappeuden kuka on siihen sopiva ja samaa jatkumoa on apostolien opetukset . Vuonna 1986 harrastettiin huonoa teologiaa ohi Raamatun .
Ensin tuli ihmisten halu muuttaa ja sitten mietitään ”porsaanreikiä” , jotka ei istu tunnustukseen eikä Raamatun sanaan . Onhan Kristus vaikuttamassa sakramenteissa myös idän ja lännen kirkoissa .
Sellainen hyvä ekumenia voisi tuottaa hyvää hedelmää , mutta yleensä ajatellaan asian olevan sen kirkon oma asia mitä päättää. En muista tuliko vanhoilta kirkoilta 86 vuoden aikoihin mitään lausuntoja yleisesti . Jos usko on yhteinen niin voisi vastuun nähdä laajemmin koskevana koko kristikuntaa . Se vaan taitaa olla että pakon edessä löydetään veljeys ja sisaruus .
Timo kyllä, skolastiikan lonkerot ulottuvat valitettavasti luterilaisuuteen.
Mikko ja Sami.
Sillä tavalla sukupuolella ei ole väliä, joka sakramentin oikein toimittaa riipumatta viranhaltijan uskosta sakramentti on kuitenkin pätevä. Sakramentin teho ei riipu ihmisen pyhyydestä. Ei vaikka asetussanat lukee itse Diapolos, johon hän tuskin on halukas.
Kuitenkin viran avaamista 1986 perusteltiin sillä, että sukupuolen ajateltiin olevan” adiafora tai ehdonvallan asia, jonka suhteen on vapaus tehdä erilaisia päätöksiä.”
Miten tämä tekstin loppu tulkitaan? Mikäli tämän jälkeen voidaan tehdä vapaasti erilaisia päätöksiä, niin lieneekö nyt niin, että tämän jälkeen voidaankin tehdä – vapaasti – vain yhdenlainen päästös. Itse kiinnitän huomioni vain tähän tekstin rakenteeseen ja sen muotoiluun, en siis siihen missä tilanteessa nyt ollaan. Olen edelleen sitä mieltä, että tuo – yksi ehto – hajoaa tässä: ”voidaan tehdä vapaasti erilaisia päätöksiä.”
Kosti, kirkkohan on tehnyt vain yhdenlaisen päätöksen. Auvisen argumentaatio, on väärä, koska se keskittyy sukupuoleen.
Sami,
jos kirkolliskokous päätti naispappeuden puolesta tuon adiafora mallin kautta, luulisi tämän päätöksen perustelun edelleenkin olevan relevantti. Tällöin perinteisellä virkakannalla oleville löytyy tila kirkossa. Helppoa kuin heinänteko eikö vain 🙂
Mikko, ongelma on se, että ei tunnusteta luterilaista pappeutta, vaan tartutaan sukupuoleen, joka on adiafora. Eli kysymys on sleylle sukupuolesta, kirkolle se ei ole ongelma. Siksi kysytään näin onko nainen pappi, vai ei.
Sami,
kirkon johdolle tuntuu kuitenkin papin sukupuoli olevan ongelma…varsinkin jos puhutaan perinteisestä virkakäsityksestä. Tahtotila puuttuu.
Mikko, et ymmärrä tuota kirkon teologista logiikkaa, se täytyy ymmärtää. Kirkolle ei papin sukupuoli ole ongelma, vaan se että Sley johto ei tunnusta kirkon nykyistä pappeutta, jota sukupuoli ei rajoita. Tästä on kyse. Adiafora argumentti on epäkelpo, koska se ei kuulu tähän keskusteluun.
Sami,
kirkolla ei ole tuossa logiikkaa, niin kuin Kostinkin kanssa tuossa aikaisemmin olemme pohtineet.
Onko pappeus adiafora, ehdonvallan kysymys?
Luterilaisessa teologiassa pappeus itsessään ei ole adiafora- eli ehdonvaltaisuus-kysymys, mutta monet pappeuden käytännön järjestämiseen liittyvät asiat ovat.
Luterilainen kirkko opettaa, että julkisen sanan ja sakramenttien virka (ministerium ecclesiasticum) on Jumalan asettama ja siksi kirkolle välttämätön. Augsburgin tunnustuksen 5. artikla (CA V) toteaa, että jotta ihmiset saisivat pelastavan uskon, Jumala on asettanut saarnaviran sekä antanut evankeliumin ja sakramentit. Kirkko ei siis voi päättää luopua pappeudesta kokonaan tai korvata sitä puhtaasti maallisella järjestöllä ilman, että se lakkaisi olemasta luterilainen kirkko. Kirkossa täytyy olla niitä, jotka on kutsuttu ja asetettu hoitamaan tätä tehtävää julkisesti (CA XIV).
Toisin sanoen luterilaisuudessa tehdään ero viran välttämättömän olemuksen ja sen vapaasti muotoiltavien ulkoisten rakenteiden välillä.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallinen kanta ja nykyinen käytäntö heijastavat teologista linjaa jossa kirkossa on vain yksi pappeus, joka ei ole sidottu sukupuoleen.
Aikoinaan naispappeuden hyväksyjät katsoivat, että luterilaisen tunnustuksen valossa kaikki se, mikä ei suoraan vaikuta evankeliumin puhtaaseen julistamiseen tai sakramenttien jakamiseen, on järjestysmuotoa. Koska Augsburgin tunnustus (CA V) määrittelee viran puhtaasti toiminnallisesti (sanan saarnaaminen ja sakramenttien hoitaminen), viranhaltijan biologinen sukupuoli nähdään ulkoisena järjestyksenä – siis adiaforana. Tällöin sukupuoli ei ole este viran hoitamiselle.🙂
No ratkaisu on irtiotto luterilaisuudesta , tuntuu että mikä muu kirkkokunta korostaa niin paljon Raamatun auktoriteettiä ja tunnustusta kuin luterilaisuus ja jää kyllä housut kintuissa kiinni kansankirkko tässä asiassa . Tässä voi jokainen luterilainen miettiä miten on suhtautunut 1986 jälkeen luterilaista kansankirkon oppia tässä suhteessa ?Haittasiko tämä asia kovin paljon sieltä 80- luvulta asti vuosikymmenet ? Luultavasti ei kun oli jo henkisesti herätysliikkeissä erottu kirkosta ja pietistinen kirkkokäsitys ollut jo kauan voimisssan eli kirkko kirkon sisällä . Nyt kun piispakunta on selvästi näyttänyt tahtotilan mihin suuntaan kirkkoa tahtovat ohjata ja vielä pahempi herätysliikkeille että heidän toimintamahdollisuuksia rajoitetaan . Sama aihe vuosikymmeniä ja on saanut olla rauhassa kun ajatus ettei se minulle kuulu . Paimenuuden merkitys ja sen tehtävien laiminlyönti peittää alleen seurakunnan ja paimenuuden todellisen apostolisen opin sisällöt .
Tuo on pintapuolinen käsitys pappeudesta luterilaisuudessa , kun se voi jo pelkästään kumota Raamatun asemalla luterilaisuudessa . Mutta myös tunnustuskirjat asettaa papille sen valinnan ( mm. yhden vaimon mies) lisäksi, muitakin tehtäviä kuin evankeliumin julistus ja sakramenttien hoito , vaikkapa
syntien anteeksiantaminen ja sielunhoito: Avainten valta eli synninpäästön (rippi) ja seurakunnan kaitseminen ja opettaminen ja tähän kuuluu oikean opin opettaminen Raamatusta ja harhaoppien torjuminen . Ei luterilaisessa opissa ole mitään aukkoja ehdonvallan asiassa tai vaihtoehtoja papin viran suhteen . Kokonaisuus on selvä ja osoittaa aina Raamatun arvovaltaan josta löytyy selvästi Jeesuksen opetukset ja apostolien opetukset . Se on jälkikäteen kikkailtu , kun ensin on päätetty hyväksyä uusi käsitys ja sitten selitys keksitty , joka ei istu kokonaiseen Jumalan ilmoitukseen .
Jos haluaa katsoa maailman luterilaisia kirkkoja ja voi katsoa myös muitakin kirkkoja , miten on käynyt naispappuden hyväksymisen kautta ja myös samaa sukupuolta vihkimisten jälkeen , niin tilastot ei valehtele eikä ne ole mielipidekysymyksiä . On selvät tiedot jäsenmäärien laskussa jota nämä muutokset ovat selvästi vauhdittaneet . Osin tosin niin tilastoja selitetään maallistumisella ,mutta ei kokonaan vaan selvät tulokset nähtävissä . Tämä on siis tulevaisuus , Suomi on ihan samassa asemassa tässä tilastollisessa ennusteessa . Ruotsin luterilainen kirkko on tehnyt jo ennen näitä ”uudistuksia ” ja siellä ennuste on joskus 2050 vuonna että jäseniä joku 30-35 % maan kansalaisista kansankirkossa . Tietysti samalla se synnyttää ja kasvattaa niitä seurakuntia joissa pitäydytään perinteiseen Raamatun sanan tulkintaan . Siksi on hiukan kornia puhua yhtenäisyydestä kun ollaan tietoisesti sillä tiellä että yhtenäisyys heikkenee roimasti . Yhtenäisyys puheet ovat siis ihmisen oman pään haihattelua kun koko perusta on yhdessä asiassa : Herra huoneen rakentaa ja jos emme estä niin hän varmasti tahtoo sen tehdä ja tekeekin. Kaiken hän on sitonut sanaansa . Ja kaikesta syntisyydestä huolimatta Herra on uskollinen ja vanhurskas kun tahdomme tuoda hänelle syntimme .
Joku varmaan nostaa esille Mekane kirkon Afrikasta joka on tosin poikkeus vaikka siellä on hyväksytty naispappeus niin siellä ei ole jäsenkatoa , mutta Afrikkalainen kultuuri on vapaa ideologiasta ja perusteet ja motiivit ovat erilaiset ja siis yksi poikkeus , kun lukematon määrä muita kirkkoja ovat länsimaissa ja Euroopassa kohdanneet selvät jäsenkadot ja syyt selvillä
”kun lukematon määrä muita kirkkoja ovat länsimaissa ja Euroopassa kohdanneet selvät jäsenkadot ja syyt selvillä”
Mielestäni Timo teet liian pikaisen päätelmän pitäessäsi papin viran avaamista naisille syynä kirkon jäsenkatoon. Luulen että jäsenkato olisi täälläkin paljon pahempi, ellei naisille olisi mahdollista hakeutua papin virkaaan. Valtaosa kirkon toimintaan osallistuvasta joukosta kun hyväksyy naisten pappeuden, satunnaisista kävijöistä puhumattakaan.
Markku,
kysymys on nyt siitä, että myös perinteisen virkakannan kannattajillekin löytyisi kirkossa tilaa.
Markulle ; tilastoissa ja uutisoinnista on saanut kuvan naispappeuden hyväksymisestä että sillä on on ollut vaikutusta kirkosta eroon , mutta samalla vaikea erotella tietysti kun puhutaan samalla maallistumisesta että naispappeus on maallistumisen seurausta pikemmin toisaalta . Ja tilastot kertoo vain jäsenrekisteristä kun ihmiset kuuluvat vain nimellisesti kansankirkkoon vaikka eivät ole sen jäseniä fyysisesti eikä käy seurakunnassa . Se on ollut helppo nähdä Jumalanpalveluksien kävijämäärissä pääkaupunkiseudulla kun liki 20vuotta sitten jo muissa kuin kansankirkon Jumalanpalveluksissa kävi enemmän ihmisiä . Ja Uudellamaalla kirkoonkuuluminen on alle 50% paikoin .
Se on kuitenkin selvää ettei naispappeus ole tullut teologisen ”löydöksen” ja tutkimuksen mukaan vaan aihe on tullut ensin ja sen jälkeen perustelut . Eikä SSP- vihkimiset ole Luoman vetämän teologisen työryhmän lopputulos , jonka johdosta ponsi lähetettiin seurakunnille . Sitä voi piispojen osalta kuvata joiden puolesta takin kääntämiseksi ja yleisellä tasolla puhtaasti ajan hengen ja ideologian kyväksymistä kirkkoon .
Tässä ei ole mitään sitä ajatusta mikä ensin nousee apostolisesta opetuksesta eikä kirkko-isien , vamhojen kirkolliskokouksien hengestä joissa pyrittiin torjumaan kaikkea harhaoppia . Jos mietitään Rooman valtakunnan aikoja jolloin Paavali mestattiin ja Pietari ristiinnaulittiin ja Neron vainot jatkuivat aina 300- luvulle ja kristinusko sai hyväksytyn aseman ja Nikean kirkolliskokous suurella pelolla tahtoi kirjata tunnustuksen jossa ei olisi sijaa harhaopeille ja ajan hengen virtauksille . Nyt tämä vakavuus on poissa ja käsitellään Jumalan ilmoitusta kuin jo pelastuksen omistaneina ja ottaen valtaa joka ei ole ihmisen tehtävä määritellä mikä on oikeaa ja mikä väärää . Ei Jumalan armo eikä pelastus yksin Kristukseen kautta ole muuttunut , eikä se että rakkaus on sidottu siihen että hänen sanansa pidetään , tästä seuraa sanan mukaan rakkauden kylmeneminen . Näkeekö sen sitten ihmisten ojentaumisena ja etsiytymisenä tilastoista niin se varmasti on yksi merkki tästä . Emme voi kuitenkaan keskittyä ihmisiin tai ajan haasteisiin vaan Jumalan sanan opetuksiin , josta yksin ja ainoastaan löytyy tie ja siunaus . Nyt asiat on kuorrutettu hyvin fiksuilta näyttäviksi ”tulkinnallisiksi näkemyseroiksi” , mutta asia on ikävä kyllä paljon suurempi jossa on sellaisia tahtotiloja jotka ei sovi armotalouteen , sakraalitilojen käytön estäminen on jo pitkä linja jossa ei nää kuin syrjimistä herätysliikkeitä kohtaan . Ongelmat on vanhoja ja nyt tilanne on tämä .
Realismia piispojen taholta on se, että yli puolet heidän alaisistaan papeista on naisia ja luku tulee jatkossa varmasti paljon kasvamaan. Sitten on joukko naisppaeuden vastustajia, joiden ääni pitäisi nyt ottaa huomioon,
Miten piispat kykenisivät sellaiseen taipumaan ? Tuo taistelunne on jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan. Miksi tuhlaatte aikaanne sellaiseen kun samaan aikaan sadat tuhannnet Suomalaiset on matkalla iankaikkiseen kadotukseen. Heidät pitäisi pelastaa kuin tulesta temmaten.
Pekka
”Miksi tuhlaatte aikaanne sellaiseen kun samaan aikaan sadat tuhannnet Suomalaiset on matkalla iankaikkiseen kadotukseen. Heidät pitäisi pelastaa kuin tulesta temmaten.”
Periaatteessa olet tuossa ihan oikeassa noista kadotukseen matkalla olevista ihmisistä ja heidän auttamisestaan.
Nyt kuitenkin, jos kutsumme ihmisiä uskomaan ja luottamaan Kristukseen, tulisi olla paikka johon ihmiset kutsuttaisiin kasvamaan uskossaan ja kuulemaan vakuutus syntien anteeksiantamuksesta yhä uudelleen. Mikä on se paikka, jos saarnatuolista ei kuule pääasiaa, vaan esimerkiksi ilmastoahdistusta ja spn-ideologiaa?