Otsikon henkilöihin ei osata vieläkään suhtautua luontevasti ja todellista kristillistä rakkautta osoittaen. Jos esimerkiksi joku hiukankin paljastaa kärsivänsä tämän alueen sairaudesta, häntä kohdellaan jatkossa aivan eri tavoin. Muutos asenteissa on silminnähtävissä!

Nämä kristittyjen ennakkoluulot ovat niin syvällä, että ihmiset eivät välttämättä edes tajua olevansa ennakkoluuloisia. Asenteet vaikuttavat pääasiassa alitajunnan tasolla, ei siis tietoisella. Muutama vuosi sitten eräillä hengellisillä kesäjuhlilla pappi rukoili erään mielenterveyspotilaan puolesta, joka oli pyytänyt esirukousta. Rukoillessaan hänen puolestaan pappi käytti tästä potilaasta ilmausta ”onneton”. Sanavalinta ei kerta kaikkiaan ollut asiallinen ja sopiva!

Tässä on meillä kaikilla itsetutkistelun ja parannuksen paikka. Näinkö toteutuvat Jeesuksen sanat, että kaikki tuntevat siitä meidät hänen opetuslapsikseen, jos meillä on keskinäinen rakkaus? (Joh. 13:35) (Jeesus tarkoittaa tässä tietenkin veljes- ja sisar-rakkautta, eikä mitään eroottista rakkautta ja lihallista himoa.) Monet kuntoutujat saavat kokea esimerkiksi vihaisia katseita, ohi katsomista ja mulkoilua liikkuessaan eri tilaisuuksissa. Kun mielenterveyskuntoutujia jatkuvasti kohdellaan naureskellen, ynseästi ja jäykästi, se saattaa usein vain huonontaa heidän vointiaan.

Tietenkin, kun tällaista käytöstä kohtaa, se tulee antaa anteeksi! ”Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kol. 3:13) Jumala on Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden armollinen koko maailmalle. (Joh. 3:16, 17; Joh. 12:47b) Olkaamme samoin me toisillemme ja muillekin! ”Jeesus antoi henkensä lunnaiksi (eli osti verellään vapaaksi) kaikkien edestä.” (1. Tim. 2:6; ks. myös Ilm. 5:9, v:n -38 käännös) Tämän saamme joka ikinen eli kaikki uskoa.