Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ja piispa Teemu Laajasalo olivat eilen törmäyskurssilla MTV:n uutisissa https://www.mtv.fi/sarja/uutisaamu-33001003008/rasanen-vs-laajasalo-kirkon-ja-homojen-vaikea-suhde-1307904.
Keskustelusta pomppaa aivan erityisesti esiin se, kuinka Raamattuun nojataan. Erityisesti Räsänen korostaa vakuuttavin äänenpainoin Raamatun auktoriteettia ja opetuksia, sitä, kuinka kirkko on näihin tukeutunut viimeiset 2000 vuotta. Räsänen liittää Raamatun homoseksuaalisuutta koskevista kohdista irtisanoutumisen suoraan kysymykseen pelastuksesta. Piispa Laajasalo muistuttaa Raamatuntutkimuksen tuloksista, Raamatun erilaisista tekstityyleistä ja kulttuurisidonnaisuuksista, mikä ei Räsästä kuitenkaan kummemmin vakuuta. Onpa hän kuullut nämä asiat ennenkin. Tietenkin.
Räsäsen painokkaasta esiintymisestä huolimatta pitää muistaa, että Raamatun lukeminen ja käyttäminen ei ole vaihtoehdottomuuden politiikkaa, joko-tai -meininkiä. Ollakseen kristitty kristityn ei yksinkertaisesti tarvitse suhtautua Raamattuun sanasta sanaan hyödyllisenä, totuudellisena ja ajankohtaisena teoksena. Tällaista lähestymistapaa Raamattuun voisi pitää vain lapsellisena ja järjettömänä, ellei se samalla olisi niin vahingollinen.
Se, ettei ymmärretä tai allekirjoiteta Raamatun syntyhistorian ja kulttuuri- ja aikasidonnaisuuden vaikutuksia kirjoituksissa esitettyihin opetuksiin ja näkemyksiin, kertoo maagisesta suhtautumisesta Raamattuun. Se on kritiikitöntä, siinä toistellaan vain sitä, kuinka Raamattu on ilmoitusta ja Jumalan sanaa. Sokea usko Raamattuun johdonmukaisena ja kyseenalaistamattona yliluonnollisena ilmoituksena nähdään toki osassa kristittyjä yhteisöjä ylpeyden aiheena ja hengellisen selkärangan osoituksena. Myönnettäköön, että tällaisessa raamattukäsityksessä on jotakin vaikuttavaa sen järkähtämättömyyden vuoksi. Mutta ei siinä juuri järkeä ole. Eikä sitä kovin hengellisenäkään voi pitää. Omalla tavallaan johdonmukaisena kyllä.
Maaginen suhde Raamattuun on lopulta helppojen totuuksien etsimistä. Voi kun olisikin olemassa kirja, jossa kaikki on 100% totta aina ja kaikkialla. Voisin vain lukea tätä kirjaa kohta kohdalta kaiken uskoen ja noudattaen, tehden näin matkaa kohti taivaan iloja. Valitettavasti tällaista kirjaa ei kuitenkaan ole. Edes Raamattu, kaikessa hienoudessaan, ei sellainen ole. Silti siinä on lukemattomia ajattomia viisauksia, monia puhuttelevia kertomuksia ja opetuksia. Raamatussa kerrotaan Jumalan ihmiseksi tulosta ja rakkaudesta luomiaan ihmisiä kohtaan, näin uskon vakaasti. Raamattu voi herättää meissä uskon, toivon ja rakkauden. Me joudumme kuitenkin lukemaan sitä vastuullisesti, myös kaiken oppimamme valossa. Jumala opettaa meille yhä edelleen uutta itsestään ja maailmasta, ja me voimme ymmärtää yhä paremmin.
Kun kohtaamme erilaisuutta, vaikkapa nyt homoseksuaalisuutta ollessamme heteroja, meidän ei tule piiloutua maagisen Raamatun taakse. Meidän on kohdattava omassa sisimmässämme vaikeus hyväksyä erilaisuutta, ottaa itse vastuu näistä tunteista, ja rukoilla Jumalalta apua tässä, ennen, kuin käymme lähimmäisen kimppuun maaginen Raamattu kainalossamme. Puhe Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta on irvokasta, kärpäsen surinaa korvissa, jos toiselle ihmiselle on jo langetettu tuomio.
1. Ei voi sana Herramme horjua, ei, / ei muuttua muuksi, ei liikkuakaan. / Kun maailman aatteet pois aika jo vei, / ei muutu se muuri vaan on sama juuri. / On aarteemme suuri ja kallio maan.
2. Se turmion valtoja kaatanut on, / ja tyhjiin on rauennut ihmisen työ. / Sen voima ja arvo on mittaamaton. / Se lamppuna loistaa ja esteitä poistaa. / Pian aurinko paistaa ja mennyt on yö.
3. On vaihtuvaa, haihtuvaa, muuttuvaa muu, / ei Raamattu koskaan, se kestävä on. / Näin meille on lausunut Herramme suu. / Ei piirronkaan verran, sen huomaamme kerran: / vain ilmoitus Herran on horjumaton.
4. Jos ystävätkin minut halveksien / nyt hylkäisivät vuoksi ristisi sen, / niin kuitenkaan kieltäisi Herraani en, / en lippua ristin, tuon pilkatun ristin. / Käyn jäljessä ristin, sen voitollisen.
5. Nyt riemuiten kiitämme Herraamme me, / kun aarteista suurimman meille hän soi. / Ei voita nyt valheet, me voitamme ne, / ei sää raju rankka, ei joukkokaan sankka, / on linnamme vankka, ei pettää se voi.
Siionin Kannel 98
Hedelmällisyyskultti on hyvin vanha kultti, ja Hera, Zeuksen sisar ja puoliso, oli avioliiton, aviollisen rakkauden ja hedelmällisyyden ja synnytyksen jumalatar, kreikkalaisessa mytologiassa. Häntä ei tosin enää palvota.
Yksi r-kirjain lisäämällä Herasta tuli Herra, ja kaikki femijumalattaret saivat mennä.
Herrat ryhtyivät sanelemaan aviollisia sääntöjä.
1.
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.
2.
Kun ruoste, koi ja aika syö
muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö
valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää
ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää
tuo pyhä sana Herran.
3.
Polvesta polveen matkallaan
se samaa voimaa kantaa.
Ei raukene se milloinkaan,
vaan aina rauhaa antaa.
Ei siitä mitään katoa
muun kaiken hajotessa.
On sanan alku, perusta
Luojassa ikuisessa.
4.
Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa!
Ei mikään tieto maallinen
voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken
voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen!
Se lähti Herran suusta.
5.
Jos Herran sanaan turvasit
muun turvan pettäessä,
jos sanan suojaan pakenit
maailman myrskytessä,
niin löysit paikan siunatun,
saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun,
ei siellä myrskyt pauhaa.
6.
Kuin vesilintu lahdella
käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa
taas nostaa puhtaan rinnan,
niin puhdistuu myös henkemme
sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se
olossaan oikeassa.
7.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.
Virsi 183. Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut Legat Lindström 1860. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Burkhard Waldis 1553.
Kun otat Kristuksen autuutesi perustaksi, siitä seuraa että käsität hänet esikuvaksi. Fredrik Wislöff