Onko luterilaisuus protestantismia vai suomalaisuutta? Ortodoksin näkökulmasta enemmän jälkimmäistä.
Luther on ortodokseille yksi 1500-luvun hahmo muiden joukossa. Ei sen harhaoppisempi muttei sen hurskaampikaan kuin Henrik IV, Melanchthon tai Zwingli.
Vaikka ortodoksin näkökulmasta protestantismi synnytti kirkkoon toisen ison hajaannuksen, kiitetään Konstantinopolista Moskovaan suurten protestanttien Karl Barthin, Adolf von Harnackin tai Paul Tillichin panosta Euroopan henkiseen kehitykseen.
Maahanmuutto ja moniarvoistuminen vievät pian luterilaisuuden paikan Suomen läntisen arvojen johtavana äänenä. Ekumeniassakin on alkamassa uusi aika, sillä nykyisellään ekumenia on kirkkojen pakollinen työmuoto, eikä innosta muita kuin kirkon työntekijöitä.
Kuulun epäekumeenisiin ortodokseihin, enkä pidä Suomea ekumenian mallimaana. En ole myöskään sitä mieltä, että luterilainen kirkko olisi arvoiltaan sen demokraattisempi tai läntisempi kuin ortodoksinen.
Suomi on henkisesti Itä-Eurooppaa ja geopolitiikka on muokannut myös suomalaista luterilaisuutta. Sen identiteetti on historiallisesti yhtä paljon Viipuria ja Pietaria kuin Uppsalaa ja Tukholmaa.
Väestökasvu tulee Suomeen idästä. Sieltä löytyvät Suomen luterilaisuuden mahdollisuudetkin.
Härkönen esittää tapansa mukaan provosoivia ja rohkeita väitteitä, joita historiantutkimus tuskin vahvistaisi.
Luterilaisuus on suomalaisuutta kai parhaiten sikäli, että muuten ei olisi Suomeakaan.
Kaipa nyt sentään Viipuri oli alunperin läntinen etuvartio itää vastaan, ja lännestä, Hansan kaupungeista,
tulivat sen kauppiaat. Pietari I:n jälkeinen 150 vuottakaan ei muuttanut asiaa.
Muuten: Henrik IV vaikutti uskonpuhdistukseen tasan yhtä paljon kuin Basileos Suuri.
Jyrki Härkönen :”Kuulun epäekumeenisiin ortodokseihin, enkä pidä Suomea ekumenian mallimaana. En ole myöskään sitä mieltä, että luterilainen kirkko olisi arvoiltaan sen demokraattisempi tai läntisempi kuin ortodoksinen.”
Ymmärrän, että kaikenlainen puhe ekumeniasta on vakaumuksen miehille kaikissa kirkoissa vaikea sietää, mutta mikä olisi tämän päivän lapsille se parempi vaihtoehto kuin YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus ja lasten oikeuksien sopimus, että nykyisen tietotekniikan aikakautenakin toimisi edes jonkinlainen lapsiohjautuvuus ja että ei olisi kuten Topelius 1800-luvulla kirjoitti: ”Lasten on sensijaan nykyään vilauksessa tultava niin erinomaisen järkeviksi. He ovat perillä paljosta, mitä heidän olisi parempi olla tietämättä, ja sitä vastoin tietämättömiä siitä, mistä tosi onni riippuu. Itsekkäitä, juurettomia, kuihtuneita lapsiraukkoja, joilla ei ole kiinnikettä taivaassa eikä maan päällä, he ovat elämään väsyneitä silloin, kun toiset alkavat elää.”
Jotenkinhan se meni alunperin niin, että läntinen vaikutus sattui osumaan tähän niemeen, jota nykyisin kutsumme Suomeksi, ja rajasi sen. Rajasi, muusta erottuvaksi alueeksi, niin että sinne vuosisatojen kuluessa pääsi kehittymään sellainen omituisuus kuin ”suomalaisuus”.
Epäilen, että huomattavimmat ortodoksiteologit pitäisivät esimerkiksi dogmeja rappioilmiönä pitävää Adolf von Harnackia kovin arvossa teologina – ehkä historiantutkijana. Vaikea kuvitella, että ehtoollista muistoateriana pitävä Zwingli olisi Lutherin kanssa samassa rivissä ainakaan sakramentti- ja kirkko-opillisesta näkökulmasta. Esimerkiksi Zizioulas, Luther ja Bonhoeffer ovat varsin lähellä toisiaan eukaristisen ekklesiologian näkökulmasta.
Suomalainen luterilaisuus on alkanut vuosien varrella näyttää ihan omalta uskonnoltaan. Siinä on sellaisia ajatuksia, joita ei tapaa muista protestanttisista kirkoista.
Leimautumisen riskilläkin kerron mieleeni tulleen Oswald Spenglerin teoria apollonisesta ja faustisesta ihmiskäsityksestä.
Nimi jo kertoo ajattelevalle, mistä on kysmys.
Funtsailin tuossa, että idän kirkon piirissä ei noin ylimalkaan ole ollut ainuttkaan toimivaa demokratiaa. Sen vaihtoehtona on perinteisesti ollut klaanivalta tai voimamiehen luoma napa, jonkinlainen Kultainen Orda.
Valistus alkoi hyötyineen ja harmeineen prostestanttisessa Englannissa, vaikuttaen ensiksi Ranskassa ja Alankomaissa.
Idässä sitä vaihetta ei iollut, siellä leikattiin pajarien parrat, mutta sielu jäi ennalleen. Suurin muutos taisi olla se kun ikoni vaihtu Wladimir Iljitshin kuvaan. Seuraukset näkyvät, myös kirkon suhtautumisessa ihmisoikeuksiin ja yksilönvapauksiin.
Ruotsin vallasta oli se hyöty,. että täällä ei koskaan tarvinnut alistua feodalismiin, se taas toi voimaa tuleviin koitoksiin Uuden ajan Marathonilla ja Thermopylaessa.
jorma ojala :”Sen vaihtoehtona on perinteisesti ollut klaanivalta tai voimamiehen luoma napa, jonkinlainen Kultainen Orda.”
En kyllä sanoisi noinkaan. Novgorodin ortodoksinen kirkko kastoi suomalaisia ortodoksiuskoon jo 1200-luvulla ja mm. karjalaisen sukuni Kuisma-nimi periytyy Novgorodin ortodoksikirkon Kosmin-pyhittäjän nimestä. Novgorod kuului Konstantinopolin patriarkaattiin, mutta moskoviitit valtasivat sen ja se purkautui v. 1478. Tsaari Iivana Julma hävitti Novgorodin v. 1570. Sen jälkeen Moskovan patriarkaatti irtaantui Konstantinopolin patriarkaatista, joka tunnusti sen täysin itsenäiseksi ja muista riippumattomaksi v. 1589.
Yksi karjalaisista esivanhemmista oli mukana ns. Pietarin verisunnuntain kulkueessa, jonka oli toimeenpannut ortodoksipappi Gabon. Tuossa kulkueessa vaadittiin mm. järjestettyjä oikeusoloja yleisen oikeudettomuuden sijaan, yhdenvertaisuutta lain edessä sekä takeet henkilökohtaisesta vapaudesta ja kokoontumis-, omantunnon- ja lausuntovapaudesta. Samoin esitettiin vaatimus valtion varoilla toimeenpantavasta järjestetystä ja pakollisesta kouluopetuksesta. Mielivaltaisen yksinvaltiuden ja virkavallan sijaan vaadittiin perustuslaillista hallitusmuotoa, johon kuuluisi kansaneduskunta, jolle ministerit ovat vastuunalaisia – siis demokratiaa. Sotilaat kuitenkin hajoittivat kulkueen ja alkoivat ampua aseetonta väkijoukkoa, eikä uhrien määrästä ole tarkkaa tietoa.
Kaikella kunnioituksella, kyllä blogissa toki oiotaan mutkia reippaasti. Lutherilainen uskonpuhdistuksen haara on merkittävimpiä tekijöitä koko ns. nykylänsimaisen kulttuurin synnyssä, suomalaisuudesta puhumattakaan.
Riitta Bonny, kiinnostava ajatus. Mitä piirteitä tarkoitatte?
Näin harrastelijatarkkailijan näkökulmasta on ihan perusteltua arvioida, että on vaikeata tietää, mikä meissä on suomalaisuutta ja pohjoismaalaisuutta ja mikä luterilaisuutta. Yhteydenpidossa pohjoismaisten kollegojen kanssa saatoin todeta, kuinka pitkä yhteinen kulttuuriperinne ja -perimä luterilaisella Suomella ja muulla luterilaisella Pohjoismaisella yhteisöllä on. Toki yhteys itäiseen kulttuuriinkin näkyy erityisesti erityispiirteissämme suhteessa läntisiin veljeskansoihimme.
Mutta kyllä ero suhteessa venäläiseen ortodoksiseen kulttuuriin on suuri. Minulle erittäin läheisessä vanhassa Laatokan Valamon luostarissa usein käydessäni ero konkretisoituu. Olemme eri kansa ja eri kulttuuri. Eikä se ole moite. Vahvuutensa ja heikkoutensa kummallakin.
Mutta olenkohan Jyrkin kanssa eri mieltä vai ymmärränkö Jyrkin väärin. Juuri tavallinen kirkkokansa on valmis ekumeenisiin yhteyksiin, mutta kirkkojen ylärakenne ei niinkään. Ei pääse Venäjällä luterilainen kristitty jälkiviinille, esimerkiksi.
Risto Voipio :”Ei pääse Venäjällä luterilainen kristitty jälkiviinille, esimerkiksi.”
Joitakin vuosia sitten yksi ortodoksituttu kertoi, että heiltä oli Vanhassa Valamossa kielletty osallistuminen ehtoolliselle, koska Suomen ortodoksikirkko on harhaoppinen eikä Venäjän ortodoksikirkolla tämän vuoksi ole ehtoollisyhteyttä Suomen ortodoksikirkon kanssa.
On hyvä muistaa se, että Venäjän nykyinen kulttuuri ei varsinaisesti ole ortodoksista kulttuuria, vaan periytyy epädemokraattisesta kommunistidiktatuurista, joka tuhosi mm. kirkot ja luostarit ja pystytti tilalle Leninin ja Stalinin patsaat.
Tuula kirjoittaa aina mukavia ja mutkia suoristaen.
Kuismin-nimen alkuperällä ja munkki Gabonilla ei ole, ikävä kyllä, mitä tekemistä lainmukaisen hallinnon kanssa. Krimin tilanne kertoo meille aivan toisenlaisesta vanhasta kulttuurista, ja sillä on pitkät juuret..
En ole keskiajan historian tuntija, mutta uumoilen Novgorodin hallinnon Karjalassa olleen vain nimellinen, vasallisuhde. Mitä ne olisivatkaan viitsineet vaivata itseään menemä taipaleitten takaisten tsuudien maille..:-) Pari luostaria riitti. Solovetski tehtiin Salonsaareen toisn 400 v. myöhemmin, mutta Arkangelin piiri voisi hyvin etsiä itselleen kaimakaupungin Asikkalasta, kun sielläkin on Salonsaari.
Ruotsin valta merkitsi suomalaisille heimoille suoraa yhteyttä Länsi-Euroopalaiseen tietotaitoon. Monet keskiajan kuninkaat olivat saksalaisperäisiä.
Parasta oli se, että kuninkaan maanlaki ulotettiin myös Suomeen. Se tiesi turvaa ja oikeutta muillekin kuin niille, jotka söivät ruhtinaan pöydässä. Se on ollut vahvuutemme, ja siitä monet venäläiset maahanmuuttajat ja ortodoksit ovat halunneet tulla nauttimaan vielä tänäänkin.