Luterilainen länsi

Onko luterilaisuus protestantismia vai suomalaisuutta? Ortodoksin näkökulmasta enemmän jälkimmäistä.

Luther on ortodokseille yksi 1500-luvun hahmo muiden joukossa. Ei sen harhaoppisempi muttei sen hurskaampikaan kuin Henrik IV, Melanchthon tai Zwingli.

Vaikka ortodoksin näkökulmasta protestantismi synnytti kirkkoon toisen ison hajaannuksen, kiitetään Konstantinopolista Moskovaan suurten protestanttien Karl Barthin, Adolf von Harnackin tai Paul Tillichin panosta Euroopan henkiseen kehitykseen.

Maahanmuutto ja moniarvoistuminen vievät pian luterilaisuuden paikan Suomen läntisen arvojen johtavana äänenä. Ekumeniassakin on alkamassa uusi aika, sillä nykyisellään ekumenia on kirkkojen pakollinen työmuoto, eikä innosta muita kuin kirkon työntekijöitä.

Kuulun epäekumeenisiin ortodokseihin,  enkä pidä Suomea ekumenian mallimaana. En ole myöskään sitä mieltä, että luterilainen kirkko olisi arvoiltaan sen demokraattisempi tai läntisempi kuin ortodoksinen.

Suomi on henkisesti Itä-Eurooppaa ja geopolitiikka on muokannut myös suomalaista luterilaisuutta. Sen identiteetti on historiallisesti yhtä paljon Viipuria ja Pietaria kuin Uppsalaa ja Tukholmaa.

Väestökasvu tulee Suomeen idästä. Sieltä löytyvät Suomen luterilaisuuden mahdollisuudetkin.

24 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Eiköhän se tuossa ole niin selvästi sanottu., että Ahlfors saa siitä selvää, jos vain tahtoa on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jyrki Härkönen
    Jyrki Härkönen

    Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit