Piispainkokouksen selonteko: ‘Kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa määrätään myös avioliiton siunaamisesta, joka on liturgisesti vaihtoehtoinen toimitus kirkolliselle vihkimiselle. Siinä siunataan sellainen avioliitto, joka ”on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä” (KJ 2:20). ‘
Piispainkokouksen selonteko: ‘Vaikka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkimisen käytännöt eivät muutu avioliittolain muuttuessa, syntyy uudenlainen tilanne: kirkkoon kuuluu samaa sukupuolta olevia aviopareja 1.3.2017 jälkeen. Kuten edellä on todettu, kirkko on kaikkia varten. Samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan ja heitä tulee kohdella perheenä, vaikka heidän avioliittonsa onkin solmittu muussa kuin kirkon järjestyksessä.’
Piispainkokouksen selonteko: ‘Piispainkokous katsoi vuonna 2010 antamassaan rekisteröityjä parisuhteita koskevassa selvityksessä, että kirkolliskokous on tarkoittanut avioliittoon siunaamisen kaavan miehen ja naisen välisen avioliiton siunaamista varten: ”Otsikossa, ingressissä ja kaavan yksityiskohdissa käy ilmi, että toimituksen hyväksyjä on tarkoittanut sen miehen ja naisen välisen avioliiton siunaamiseen” (s. 120). Kirkkokäsikirjan liturginen aineisto ja ohjeet on laadittu niin, että ne heijastavat voimassa olevan katekismuksen avioliittokäsitystä. Siksi kaavaa ei voida ilman kirkolliskokouksen erillistä päätöstä käyttää esimerkiksi samaa sukupuolta olevien liittojen siunaamiseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että 1.3.2017 voimaan astuva avioliittolain muutos ei vaikuta papin oikeuteen vihkiä kirkolliseen avioliittoon. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihkimisestä määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Papin vihkiessä kirkolliseen avioliittoon hänen velvollisuutenaan on toimittaa vihkiminen näiden määräysten mukaan. Tämä koskee myös avioliittoon siunaamista.’
Minusta loogisempi johtopäätös on: ‘Avioliitto, joka on solmittu maistraatissa voidaan siunata (KJ 2:20). Koska käsikirja on kirjoitettu miehen ja naisen avioliiton siunaamiseen, sitä pitää soveltaa siihen asti kunnes ongelmat saadaan korjatuksi. Tai sitten KJ 2:20 pitää muuttaa.
P.S. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta rikkoa KJ 2:18:n toista momenttia tai KJ 2:20.
Hyvä tarkoitus ei aina johda hyvään lopputulokseen. Tunnustavatko he seuraavaksi Katalonian itsenäisyyden?
Palestiinan kohdalla ongelmallista on myös se, että tunnustetaan Palestiinan valtio, jota ei ole koskaan ollut olemassa aiemminkaan eikä yhtenäistä palestiinan kansaa. Siinä on myös hallituksessa EU:n terroristiksi luokittelema Hamas. Oma valtio voi olla hyvä ratkaisu Israelissa asuville arabeille, mutta neuvottelemalla.
Tunnustaako se Ruotsi nyt Palestiinan vai Israelin?
Vuodesta toiseen olisi aihetta lähes päivittäin huomauttaa K24-artikkeleiden oikoluvusta. Ja kun syyt eivät ole mitään pikku kirjoitusvirheitä, vaan uutiset ovat aivan epäselviä. Eilen puhuttiin samaa sukupuolta olevien pärjäämisestä seurakunnassa ja tänään puhutaan Palestiinan tai Israelin valtion tunnustamisesta, ota sitten lukijana selvää.
Otin selvää : Ruotsi tunnustaa Suomen.
”Hän korostaa päätöksen tulevan hyvään aikaan. Israel ilmoitti viime viikolla laajentavansa siirtokuntia Länsirannan palestiinalaisalueilla.”
http://veitsenalla.wordpress.com/2014/07/31/hamas-ja-kahden-valtion-ratkaisu/
Mistä poiminta:
”Harvemmin kuitenkin lähdetään erittelemään, mitä Israelin pääministeripuolueen, Likudin, peruskirja sanoo. Sen mukaan Jordan-joki tulee olemaan Israelin pysyvä itäraja, palestiinalaisvaltion perustamista Jordan-joen länsipuolelle ei tule hyväksyä ja Israelin siirtokuntia miehitetyllä Länsirannalla tulee vahvistaa ja kehittää.”
Mikäli tieto pitää paikkansa, niin Israel toimii kaksinaamaisesti. Sen tarkoitus on ollut koko ajan siirtokuntien avulla työntää palestiinalaiset Jordanin ylitse. Touhu on tyypillistä valloituspolitiikkaa, jota mm. Neuvostoliitto harjoitti sijoittamalla kansalaisiaan Viroon. Israelin halu rauhaan näyttäisi perustuvan yksipuoliseen sanelupolitiikkaan.
” Koska käsikirja on kirjoitettu miehen ja naisen avioliiton siunaamiseen, sitä pitää soveltaa siihen asti kunnes ongelmat saadaan korjatuksi. ”
Avioliiton pelkäksi yhteiskunnalliseksi sopimukseksi tulkitseva evl.kirkko voi pähkäillä logiikkansa kanssa vaikka maailman tappiin. Jostakin ”syystä” me, joille avioliitto on sakramentti, pystymme kasvattamaan lapsemme siten, että he kasvavat aikuisiksi, jotka myös osaavat huolehtia ja kantaa vastuuta asioistaan.
Viittaat Heikki selonteon s. 10 lauseeseen ”Samaa sukupuolta olevat parit ovat
tervetulleita kaikkeen kirkon toimintaan ja heitä tulee kohdella perheenä, vaikka heidän avioliittonsa onkin solmittu muussa kuin kirkon järjestyksessä.” Tämä näyttäisi olevan tavallaan epäloogista sen kanssa, että muussa kuin kirkon järjestyksessä solmittu avioliitto voidaan siunata (avioliiton siunaaminen). Olisiko tässä enemmän ironiaa kuin epäloogisuutta? Selonteon tarkoitus on kaiketi kertoa, miksi avioliiton siunaamista käsikirjan mielessä ei voida kuitenkaan nyt toteuttaaa. Syitä löytyy mm. kirkolliskokouksen perustevaliokunnasta. Kun nyt muutoksen odottajat toivovat kirkolliskokouksesta apua piispojen päätöksen muuttamiseen, niin ei se näytä helpolta sekään. Kirkko on ehkä puun ja kuoren välissä niin kuin W. Riekkinen (”Raamatun monet kasvot” osa 1) kuvaili turistin arkea Israelissa.
Ei tässä mitään epäloogista ole. Koska piispat toteavat että avioliitto on vain kehen ja naisen välinen. Tästä seuraa että muut liitot eivät kirkon kannan mukaan ole avioliittoja.
Mikä tässä on niin vaikeaa? Miksi jankuttaminen jatkuu aina vaan? Onko niin vaikea elää faktojen kanssa?
On asioita, jotka muuttuvat ja asioita, joita voidaan muuttaa. Se, että jokin on nyt totta, ei tarkoita, että se on aina totta. Se ei myöskään tarkoita, että sen välttämättä pitäisi olla totta. Tämän vuoksi asioista keskustellaan.
Loogista ja epäloogista? Miksi jankuttaminen jatkuu? Siksi koska asiassa on epäselvyyksiä katsoo sitä kummalta puolesta tahansa. Jotkut näkevät tämä toiset eivät. Joidenkin mielestä tämä on jankuttamista, jotkut haluavat keskustella asiasta enemmän. Nämä ovat faktat.
Sami, tarkoitat, että lipilaareilla tämä on epäselvä asia, vaikka sitten nyt ajattelisi homoavioliittojen kirkollisen vihkimisen puolesta tai vastaan. Kristuksen kirkkoon kuuluvilla ei tässä ole mitään epäselvää, vaikka evl-kirkko tekisi mitä päätöksiä tahansa.
”Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.”
Tässähän tätä Martinus Lutherin logiikkaa, joka ei taida kaikille kelvata?
Juhani, KJ 2:20 sanoo, että ”Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.” Nämä tasa-arvoiset avioliitot ovat homoseksuaalien osalta sellaisia 1.3.2017 lukien, ja Heikki kiinnitti huomiota tähän sanojen tasolla piilevään ristiriitaan (KJ 2:20 vs. selonteko, s. 10). Pohdinta koskee sitä, miten KJ 2:20 mukaan voidaan toimia juridisesti kestävästi, eli riittääkö selitys että ”avioliitto” ei tarkoita kaikkia avioliittoja 1.3.2017 jälkeen, kun piispat kuitenkin pitävät selonteossa mitä selkeimmin noita avioliittoja juridisesti pätevinä ja rohkaisevat kaikkia kirkon jäseniä täyteen osallisuuteen. Selitys rakentuu sille, ettei kirkossa ole ennenkään pidetty mies-mies ja nainen-nainen liittoja kirkon tarkoittamassa mielessä avioliittona. Tässä saumakohdassa jotkut hakevat ratkaisuksi sitä, että kirkko luopuu kokonaan vihkioikeudestaan. Minusta se on väärä tie, kun samaan aikaan koko kirkollisten avioliittoon vihkimisten suosio vähentyy muutenkin.
Kun nyt otat esille pykäliä niin kerropa minulle minkä säädöksen missä pykälässä mainitaan käsite ”tasa-arvoinen avioliitto.”
Minusta asia on sen luontoinen, ettei huvita lähteä hiusten halkomiseen. Tähän liittyy jännitteitä, joista piispainkokous on itsekin täysin tietoinen, kuten 10-sivuinen selonteko osoittaa. Tarkoitan jännitteellä sitä, että kirkon jäsenten ja työntekijöiden kaikki avioliitot ”siunataan” (= hyväksytään, arkikielen termi), mutta niitä ei kuitenkaan siunata (kirkollinen termi). Got it?
Olet kyllä Juhani siinä oikeassa, ettei kirkkokäsikirjaa tehtäessä ole ollut tasa-arvoista avioliittolakia eikä piispainkokouksen mukaan siis avioliiton siunaamisen kaavaa ole tarkoitettu edelleenkään sellaisen siunaamiseen. Mutta vertailun vuoksi voi aina lukea, miten asia hoidetaan Ruotsin kirkon suomenkielisessä käsikirjassa. Avioliiton siunaaminen voidaan toimittaa myös rekisteröidyn parisuhteen siunaamisena (s. 154) ja kysymys voidaan asettaa koskemaan ”aviomieheksesi/aviovaimoksesi/aviopuolisoksesi” (s. 144): externalfile:drive-d96292de31afe7fdc13c220de2bc2125b4fe32c6/root/Kyrkohandboken 2012%2c finska (pdf%2c 188 sidor).pdf
Ei ole olemassa tasa-arvoista avioliittolakia. On vain avioliittolaki.
Et siis pidä avioliittolakiamme tasa-arvoisena verrattuna edelliseen.