Homoparit eivät saa kirkollista siunausta
Piispat kokoontuivat Joensuussa. Paikallinen maakuntalehti uutisoi kokouksen annin otsikolla: ”Homoparit eivät saa kirkollista siunausta.” Samassa kokouksessa pyrittiin lähettämään myönteinen viesti homoseksuaaleille ihmisille. Lämpö taisi jäädä uutisen otsikon ja mielikuvien jalkoihin.
Piispat valmistivat selonteon avioliittoon vihkimisestä ja nykyisestä käytännöstä. Lehtiuutisen mukaan kirkon tavoitteena on palvella myös seksuaalivähemmistöjä. Tuolle palvelemiselle ei kuitenkaan synny väylää. Sekin kuulostaa hiukan oudolta, että pappi saisi rukoilla seksuaalivähemmistöjä edustavien ihmisten kanssa. Kenen lupa tarvitaan siihen, että rukoilee Jumalaa?
Saman lehtiaukeaman kakkosotsikko on professorin näkemys tilanteesta. Urpo Kangas sanoo, ettei kirkko voi estää pappia vihkimästä.
Kysyin 18.8.2016 Kotimaa- lehden Mielipiteet -sivulla: ”Voisiko vihkioikeus olla henkilökohtainen?” Kysymykseni perustui kirkon ja papin tehtävään. Kirkon tehtävän ja avioliittokäsityksen ilmaisee piispojen kanta: ”Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.” Kirkon tehtävässä ovat kuitenkin aina näkyvillä sekä opettaminen että hoitaminen. Jokainen pappina toiminut tietää, miten monenlaista elämä voi olla ja miten monenlaisia kipuja ja kohtaloita kanssaihmisillämme onkaan.
Ehdotin, että pappisvihkimyksessä pappi saisi vihkioikeuden sillä tavalla kuin kirkkomme vihkii eli vihkimisen miehen ja naisen avioliittoon. Lehtiuutisessa professori viittaa papinviran toiseen ulottuvuuteen. Pappi on myös viranomainen ja sinällään voi laillisesti vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja.
Näin toimiessaan pappi kuitenkin toimii toisin kuin kirkon avioliittokäsitys antaa ymmärtää. Tässä mietin kirkkomme toimintatapaa. Voi olla, että asioita ratkotaan nykyisin törmäyskurssien kautta. Minusta olisi kuitenkin kirkon ja papin tehtävän mukaista edetä laillista tietä.
On pappeja, jotka katsovat voivansa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja. Laillinen tie olisi, että he voisivat omasta hakemuksestaan saada kirkon käytäntöä laajemman ja voimaan tulevaa avioliittolakia vastaavan vihkioikeuden. Tämä olisi minusta parempi kuin toinen vaihtoehto.
Toinen vaihtoehto on, että kirkko muuttaa käsityksensä avioliitosta ja papit saavat oikeuden kieltäytyä vihkimästä. Silloin jouduttaisiin kyselemään, onko tämä tai tuo pappi kieltäytyjien luettelossa.
Vihkioikeuden virallistaminen palvelisi signaalina, ettei kirkko hylkää samaa sukupuolta olevia pareja.
Matti Perälä
Kirkolliskokousedustaja
Tohmajärvi
22 kommenttia
Miten on mahdollista, että evl.kirkko voi palvella ”kahta Herraa”? Miten pitäisi puolisona suhtautua esimerkiksi siihen, kun evl.kirkon uskova jäsen saa ”pyhältä hengeltään” ilmoituksen, että minusta henkilönä on puolisoni harrastuksen vuoksi pysyttävä kaukana eikä kanssani pidä olla missään tekemisissä tai että evl.kirkon papin mielestä olen ”vaarallisinta mitä maa päällään kantaa”, kun en suostu vaatimaan puolisoltani, että hänen on rikottava harrastustoimintaansa kuuluva vaitiololupaus?
Ortodoksikirkossa, jonka jäsen olin ennen näitä tapahtumia, myös pappeus on sakramentti. Papit eivät kuulu puolueisiin, kirkon linjaa ei sanele maallinen regimentti kuten evl.kirkossa eikä jokainen kirkon jäsen voi olla pappi, vaan ainoastaan he, jotka sitoutuvat noudattamaan kirkkonsa apostolisen suksession läpi vuosisatojen välittämää sanomaa.
Olen saanut kasteen ja päässyt ripille evl.kirkossa, olen uskoni seurauksena saanut ortodoksikirkon mirhavoitelun ja osallistunut eukaristiaan ja samasta syystä olen luostarin abbedissan kanssa käymäni keskustelun jälkeen osallistunut myös katolisen kirkon aamupalvelukseen ja ehtoolliselle.
Siirryin takaisin evl.kirkon jäseneksi, kun haluan olla puolisoni rinnalla myös henkisesti ja tukea häntä ja puolustaa hänen laillista harrastustaan.
millähän käytännön tavoilla vihkimisoikeus lisää homojen toisarvoisuutta kirkossa. Miten muista eristäytyvä ryhmä voi pitää itseään tasa-arvoisena muiden kanssa? Vaikuttaa siltä, ettei kyse ole lainkaan tasa-arvon tavoittelusta, vaan ihan jostain muusta.
Mitä mä kirjoitin: toisarvoisuutta. Piti tietysti olla tasa-arvoisuutta.
Eiku mä luulen kuule Kimmo, et ei tässä homojen asiaa olla oikeesti ajamassa. Ne saa vaan syyt päälleen. Tässä näyttää olevan vain homojen hyväksikäyttö olevan kyseessä. Varsinaiset toimeenpanijat pysyy taka-alalla. Kyllä homot aivan hyvin voisi osallistua samoihin tilaisuuksiin muiden kanssa. Sellaisesta mulla on paljonkin kokemusta. Hyvin on kaikki sujunu. Ei tässä ole kyse homojen tasa-arvosta.
Kiitos, Matti! Hyvä ja rakentava avaus jatkokeskusteluille. Turussa marraskuussa jatketaan.
Jos pappi saisi maistraatilta valtion uuden lain mukaisen kirkon avioliittokäsitystä laajemman vihkioikeuden, hän vihkisi tietenkin valtion suomin valtuuksin siviiliavioliittoon. Oletan kuitenkin, että ne samaa sukupuolta olevat parit, jotka toivoisivat pappia vihkijäksi tietäisivät, että vihkimiseen kuuluu myös rukous ja siunaus. Rukousta valtiokaan tuskin voisi estää.
Otaksun, että henkilöt, jotka ovat ajaneet sekä yhteiskuntaan että kirkkoon viimeiset vuosikymmenet tätä homoagendaa ja sen myötä spnavioliittolakia, eivät suo itselleen eivätkä muille rauhaa, ennenkuin saavat tahtonsa läpi. Siksi minkäänlaiset kompromissit tuskin tulevat kysymykseen.
Yksi keino ko. agendan kaikkien tavoitteiden läpiviemiseksi on vallata kirkko, koululaitos jne sisältäkäsin. Tämä valloitus aloitettiin Amerikassa jo 1980-luvulla ja sieltä se on edennyt ympäri maailmaa. Kaikenlaiset keinot ovat ollut sallittuja agendan laatijoiden ”peruskirjan” mukaan.
Ilmoita asiaton kommentti