On syytä vielä yksityiskohtaisemmin puuttua kysymykseen lapsen asemasta uskonnonopetuksen kohteena. Uskonnonvastaisessa propagandassahan usein toistetaan väitettä, että kristinusko on ajan ideologioihin ja muihin uskontoihin nähden suosituimmuusasemassa. Kristinuskon suosituimmuusaseman vahingollisuus tahdotaan osoittaa sillä ylevällä ajatuksella, että kristinuskon valta-asema uskonnonopetuksessa estää vapaan mielipiteenmuodostuksen ja tekee tyhjäksi lapsen elämässä itsenäisen valinnan. Lapsen sitominen pienestä alkaen kristilliseen uskoon ja kristilliseen siveellisyyteen on hänen vapaata harkintaansa loukkaava tekijä, hänen monipuolisen kehityksensä jarru, ja tällainen on ihmisen edun nimessä estettävä. Hänet on vapautettava kristinuskon kahlehtivasta vaikutuksesta. Vasta sitten, kun hän saavuttaa riittävän kypsyyden, hän voi omaperäisesti ottaa kantaa kristinuskoon ja muihin uskontoihin ja suorittaa itsenäisen valintansa.
Tämä on niin liikuttavan kaunista puhetta, että se suorastaan lumoaa. Moni on valmis sanomaan, että totuuden nimessä juuri niin on meneteltävä, ettei lasta vahingoitettaisi. Ja kuitenkin monien puhe on pelkkää hämäystä, käytäntöön soveltumatonta haavetta.
Jos ollaan vähänkin johdonmukaisia, mainitusta periaatteesta on pidettävä kiinni kaikilla henkisen elämän sektoreilla. Lapsille ei näin ollen saisi opettaa mitään arvoja eikä antaa minkäänlaista asennekasvatusta. Hänelle ei saisi sanoa, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Lapselle on vain esitettävä loppumaton määrä erilaisia valinnan mahdollisuuksia. Sitten on rauhallisesti odotettava siihen asti, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi ja voi ilman ennakkokäsityksiä itsenäisesti suorittaa valintansa. Mainitun periaatteen mukaan ajatellaan, että lapsi syntymästä täysi-ikäisyyteen saakka elää jonkunlaisessa tyhjiössä, henkisellä ”ei-kenenkään-maalla” tai arvovarauksista steriilin lasikuvun alla.
Edellä kuvaamaan ihmiskäsitystä punniten joutuu kysymään, mikä sitten on lapsen toiminnan ohjeena sen pitkän ja perustavan ajanjakson aikana, joka mahtuu syntymisen ja kypsän elämän välille? Kun hän ei itse kykene valitsemaan eikä häneen ulkoapäin saa vaikuttaa, seurauksena on, että nuoren ihmisen täytyy lapsuutensa välimaastossa ajelehtia kuin tuuliajolla. Paitsi että lapsen tällainen henkinen heitteille jättäminen on julmaa, se on myöskin käytännössä mahdotonta. Emmehän voi eristää lasta umpioon, jossa hän ei joka päivä joutuisi vanhempien ja muun ympäristön muovaavan vaikutuksen alaiseksi, olipa tuo vaikutus sitten hyvää tai huonoa, vastuuttoman vapauden tai kurinalaisen elämän sävyttämää, marxilaista ideologiaa tai kristillistä uskoa. Sama koskee myös kouluympäristöä. Ulkopuolelta tulevat vaikutukset ovat lapsen elämässä todellisuutta joka hetki. Sellainen kasvatuksellinen tila, jossa lapsi täysi-ikäisyyteen saakka voisi olla rauhassa ulkopuolisilta arvovaikutuksilta, on mahdottomuus. Sellaista ei todellisuudessa ole missään olemassa. Yhteiskunnassa elävä ihminen on jatkuvasti osapuolena mitä monipuolisimmassa henkisessä vuorovaikutuksessa.
Kristityn kodin valvova huoli kohdistuu luonnollisesti siihen, mikä on oleva se perusta, jolle lapsen ja koko kansan henkinen tulevaisuus rakennetaan. Ei ole yhdentekevää vaikutetaanko lapsiimme Maon opeilla vaiko kristinuskon sanomalla, otetaanko yhteiskunnallisen elämän ja moraalin lähtökohdaksi itsekäs ihminen vaiko pyhä ja rakastava Jumala.
Lauri Mustajoki; Parempi vaihtoehto.
Kuten Johannes huomauttaa, ”jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka hänestä on syntynyt” (1. Joh. 5:1). Ihmisten keskinäisen veljeyden olemassaolo perustuu yksinomaan Jumalan Isyyteen, ja äärettömän palvonnan arvoisen kolmipersoonaisen Jumalan ylistäminen on läheisessä yhteydessä hänen luomiensa ihmisyksilöiden ainutlaatuisen persoonallisuuden kunnioittamiseen.
John R. Stephenson, Eskatologia, s. 94, Concordia ry, 2018.
Oikea tapa tulla onnelliseksi on muita auttamalla unohtaa itsensä. Sinun ei kauan tarvitse etsiä tilaisuuksia.
Norman Vincent Peale
Onnen etsijöitä olemme kaikki, mutta kymmenestä tapauksesta yhdeksän metsästää oman minänsä tyydytystä. Mitä kauemmin metsästämme, sitä pahemmin pureutuu itsekeskeisyys elämämme keskukseen ja sitä vähemmän tunnemme tyydytystä. Kuitenkin huomaamme monien onnistuvan siinä, missä me turhaan etsimme onnea. Heidän salainen aseensa on selvä: he ovat eliminoineet oman minän onnenpyyteet ja panneet sen sijaan päämääräkseen tehdä muut onnelliseksi.
Sanat matkaoppaana 2, WSOY, 1976.
Joka sanoo, että nuoruus on kypsää ikää onnellisempi, väittää, että näköala tornin juurelta on parempi kuin sen huipulta.
William L. Phelps
Muistoissa kaikki kaunistuu, synkät kohdat häviävät ja valoisat loistavat kirkkaammin. Näin nykyaika saattaa tuntua synkältä verrattuna aurinkoiseen menneisyyteen. Muistelemme nuoruuden iloja, mutta olemme unohtaneet silloin kärsimämme henkisen kasvamisen tuskan, tyytymättömyyden, epävarmuuden, alakuloisuuden. Vanhentukaamme nuoruudenvalo sielussamme, tuokoot vuodet mukanaan tasapainoisuutta, kypsyyttä ja kaukonäköisyyttä.
Sanat matkaoppaana 2, WSOY, 1976.
Esim. ihmisten kaataminen kokouksissa, mitä helluntailaisuudessakin tapahtuu, ihmetyttää minua. Kun Jeesusta tultiin vangitsemaan Getsemanessa, ihmiset kaatuivat. Siis hänen vihollisensa.
Johanneksen evankeliumi:
18:6 Kun hän siis sanoi heille: ”Minä se olen”, peräytyivät he ja kaatuivat maahan.
Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Hesekiel 33:11.
Tämä koskee kaikkia ihmisiä.
Mika,
Tämän luvun loppuun asti toistetaan ”ihmisen tekoa”.
Kääntyä pois pahoilta teiltä, jumalattomuudesta. Jo VT, sen ensimmäisiltä lehdiltä alkaen painottaa Jumalan työtoveruutta eli uskoon tuloa.
Uskoontulo kreikaksi ilmaistaan ”matanoia”-sanalla, kääntymisenä, mielenmuutoksella.
Kun ihminen kääntyy pois jumlattomuudesta se on Jumalan työ ja ihmisen osuus/työ on suostumus, haluaminen.
Kun ihminen kääntyy pois Jumalasta se on työkumppanuutta Saatanan kanssa.
Siis ihmisellä, vain ihmisellä itsellään on ratkaisuvalta, mitä tulee paikkaan kuoleman jälkeen.
Me saamme syntien anteeksiantamuksen lahjaksi Kristuksen tähden, ja että Kristus on synnin ja kuoleman voittaja.
Tunnustuskirjat, s. 164, SLEY, 1948.
Raamattu kyllä puhuu lahjavanhurskaudesta.
Roomalaiskirje:
3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Roomalaiskirje:
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.
Efesolaiskirje:
2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Mika,
Kaikki Jumalan hyvyys, armo on ilmaista. Se on myös valmis kaikilta osin.
Viittaat kohtiin Raamatussa, jotka tämän vahvistavat ja uskon, että se tässä yhteydessä selvitetty. Koska vain harva sen kuitenkin LÖYTÄÄ, niin mistä se on kiinni?
Löytäisitkö sinä, lähinnä Raamatusta, miten se kohtaa ihmisen?
Suurin osa ihmisistä hylkää Jeesuksen, koska he pitävät muita asioita tärkeämpinä kuin Jeesusta.
Luukkaan evankeliumi:
14:16 Niin hän sanoi hänelle: ”Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta.
14:17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina’.
14:18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: ’Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’.
14:19 Toinen sanoi: ’Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä’.
14:20 Vielä toinen sanoi: ’Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla’.
Muutama kohta tuli mieleen kohtaamisesta.
Roomalaiskirje:
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Matteuksen evankeliumi:
7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
7:8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Luukkaan evankeliumi:
11:13 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!”
Ilmestyskirja:
3:20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
Matteuksen evankeliumi:
23:37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
Mika,
Aivan, hyljätä tai hyväksyä eli suostua Jeesuksen kutsuun. Ratakaisuvalta on rajaton.
Kyllä Jumalan täytyy vaikuttaa kääntyminen. Ihminen ei siihen omasta voimasta pysty. Hyvä Paimen löytää kadonneen lampaan eikä päinvastoin. Voimme sanoa, minä löysin Jeesuksen tai oikeastaan Jeesus löysi minut.
Mika,
Sakramentalinen pelastusoppi on ”taitolaji”. Minulla ei ole onglemaa, jos tässä sinunkin hienosäätämisestä on ilmoitus, että ”kirkkomme opettaa”. Eli kaikki opetuksen ydin on kirkon tulkinta, vaikka tukintaa ei tarvita.
Jeesu puhuu eksyneestä lampaasta, kananpoikasista. On kysymys siitä, että Jeesus kutsuu ja ne, jotka Hänen äänensä kuulevat ”antavat” löytää itsensä. Lammas vastaa ääntelemällä kutsuun ja kananpojat juoksevat emon suojiin kun kuulevat kutsun.
Uskaltaudut lähimmäksi kuin yleensä kirkkosi opetus, eli ”… tai OIKEASTAAN Jeesus löysi minut.
Me olemme muutoin jo useaan otteeseen osoittaneet, että parannuksen on tuotettava hyviä hedelmiä. Käskyt taas opettavat, mitkä ovat hyviä hedelmiä; niitä ovat avuksihuutaminen, kiitos, evankeliumin tunnustaminen, evankeliumin opettaminen, vanhempien ja esivallan totteleminen, kutsumuksessa osoitettava uskollisuus, tappamisesta pidättyminen, pitkävihaisuudesta pidättyminen, ja toisaalta sovinnollisuus, mahdollisuuksiemme mukaan puutteenalaisille antaminen, haureudesta ja avion rikkomisesta pidättyminen ja sen sijaan lihan hillitseminen ja sen aisoissa pitäminen ja kurittaminen,… ja edelleen totuuden puhuminen.
Tunnustuskirjat, s. 167, SLEY, 1948.
Ilmestyskirja:
16:9 Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.
Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan. Sananlaskut 18:10
Jeesus on hänen nimensä, ja Jeesus eli Vapahtaja hän todella on. Sillä hän täytti työnsä täydellisesti: hän pelasti meidät kaikesta synnistä, kuolemasta ja koko helvetin vallasta. Nyt kehottaa hän kaikkia näiden vihollisien vaivaamia luottamaan hänen nimeensä. Jokainen, joka luottavasti pakenee tämän Jeesus-nimen turviin, (Matt. 23:37, Apt. Teot 19:17 ym.) pääsee todella vapaaksi kaikesta synnistänsä, hän tulee kokonaan vanhurskaaksi ja välttää kuoleman ja kadotuksen. Sillä Herran Jeesuksen nimi on todella ”vahva torni, hurskas juoksee sinne ja saa turvan”.
Fredrik Gabriel Hedberg, Armoa armosta, s. 209, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Maistelkaamme armon makeutta!
1.Pietarin kirje:
2:3 jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
”Sovinnon suuri salaisuus: jo olen ihana
ja kerran sitten taivaassa morsian loistava
Voin olla huono, kelvoton maailman silmissä
ei haittaa, kunhan suloinen Jeesuksen mielestä.”
Hjalmar Lax (1861-1949)
Ilmestyskirja:
21:2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
Ilmestyskirja:
19:9 Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat”.
Kuka sitten on minun lähimmäiseni? Luuk. 10:29
”Kuka on minun lähimmäiseni?” Kuka tahansa kärsivä ihminen, missä ja millainen hän sitten onkin. Missä vain kuulet epätoivon huudon, missä vain näet elämän sattumusten ja muutosten (siis Jumalan sallimuksen) tien oheen heittämän ihmisen, jota voit auttaa – siinä on sinun lähimmäisesi, vaikka hän sitten olisi muukalainen tai vihollinenkin.
A. P. Stanley, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.