On syytä vielä yksityiskohtaisemmin puuttua kysymykseen lapsen asemasta uskonnonopetuksen kohteena. Uskonnonvastaisessa propagandassahan usein toistetaan väitettä, että kristinusko on ajan ideologioihin ja muihin uskontoihin nähden suosituimmuusasemassa. Kristinuskon suosituimmuusaseman vahingollisuus tahdotaan osoittaa sillä ylevällä ajatuksella, että kristinuskon valta-asema uskonnonopetuksessa estää vapaan mielipiteenmuodostuksen ja tekee tyhjäksi lapsen elämässä itsenäisen valinnan. Lapsen sitominen pienestä alkaen kristilliseen uskoon ja kristilliseen siveellisyyteen on hänen vapaata harkintaansa loukkaava tekijä, hänen monipuolisen kehityksensä jarru, ja tällainen on ihmisen edun nimessä estettävä. Hänet on vapautettava kristinuskon kahlehtivasta vaikutuksesta. Vasta sitten, kun hän saavuttaa riittävän kypsyyden, hän voi omaperäisesti ottaa kantaa kristinuskoon ja muihin uskontoihin ja suorittaa itsenäisen valintansa.
Tämä on niin liikuttavan kaunista puhetta, että se suorastaan lumoaa. Moni on valmis sanomaan, että totuuden nimessä juuri niin on meneteltävä, ettei lasta vahingoitettaisi. Ja kuitenkin monien puhe on pelkkää hämäystä, käytäntöön soveltumatonta haavetta.
Jos ollaan vähänkin johdonmukaisia, mainitusta periaatteesta on pidettävä kiinni kaikilla henkisen elämän sektoreilla. Lapsille ei näin ollen saisi opettaa mitään arvoja eikä antaa minkäänlaista asennekasvatusta. Hänelle ei saisi sanoa, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Lapselle on vain esitettävä loppumaton määrä erilaisia valinnan mahdollisuuksia. Sitten on rauhallisesti odotettava siihen asti, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi ja voi ilman ennakkokäsityksiä itsenäisesti suorittaa valintansa. Mainitun periaatteen mukaan ajatellaan, että lapsi syntymästä täysi-ikäisyyteen saakka elää jonkunlaisessa tyhjiössä, henkisellä ”ei-kenenkään-maalla” tai arvovarauksista steriilin lasikuvun alla.
Edellä kuvaamaan ihmiskäsitystä punniten joutuu kysymään, mikä sitten on lapsen toiminnan ohjeena sen pitkän ja perustavan ajanjakson aikana, joka mahtuu syntymisen ja kypsän elämän välille? Kun hän ei itse kykene valitsemaan eikä häneen ulkoapäin saa vaikuttaa, seurauksena on, että nuoren ihmisen täytyy lapsuutensa välimaastossa ajelehtia kuin tuuliajolla. Paitsi että lapsen tällainen henkinen heitteille jättäminen on julmaa, se on myöskin käytännössä mahdotonta. Emmehän voi eristää lasta umpioon, jossa hän ei joka päivä joutuisi vanhempien ja muun ympäristön muovaavan vaikutuksen alaiseksi, olipa tuo vaikutus sitten hyvää tai huonoa, vastuuttoman vapauden tai kurinalaisen elämän sävyttämää, marxilaista ideologiaa tai kristillistä uskoa. Sama koskee myös kouluympäristöä. Ulkopuolelta tulevat vaikutukset ovat lapsen elämässä todellisuutta joka hetki. Sellainen kasvatuksellinen tila, jossa lapsi täysi-ikäisyyteen saakka voisi olla rauhassa ulkopuolisilta arvovaikutuksilta, on mahdottomuus. Sellaista ei todellisuudessa ole missään olemassa. Yhteiskunnassa elävä ihminen on jatkuvasti osapuolena mitä monipuolisimmassa henkisessä vuorovaikutuksessa.
Kristityn kodin valvova huoli kohdistuu luonnollisesti siihen, mikä on oleva se perusta, jolle lapsen ja koko kansan henkinen tulevaisuus rakennetaan. Ei ole yhdentekevää vaikutetaanko lapsiimme Maon opeilla vaiko kristinuskon sanomalla, otetaanko yhteiskunnallisen elämän ja moraalin lähtökohdaksi itsekäs ihminen vaiko pyhä ja rakastava Jumala.
Lauri Mustajoki; Parempi vaihtoehto.
Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hebr. 12:6
Meidän tulee aina muistaa, että taivaallisen Isän kädestä tuleva kuritus on tulkittava hänen kasvojensa valossa ja hänen ojennuksensa syvät salaisuudet on nähtävä hänen hellän rakkautensa lävitse.
Tuntematon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jes. 43:1.
Fingerpori:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=3294989723996375&set=a.451493585012684
ARMO ON SUUREMPI KUIN ELÄMÄ
Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Ps. 63:4. (Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä. Ps. 63:4 KR 1933/38.)
Mikä voi olla suurempaa kuin elämä? Eikö juuri se ole arvokkainta, mitä ihmisellä on? Jumala sanoo, että armo on elämääkin suurempaa. Armo ei tähtää vain nykyisen elämän parantamiseen, vaan tulevaan. Ihmisen elämä on psalminkirjoittajan sanoin ”vain kourallinen päiviä” tai ”kuin ohikiitävä hetki”. Se on pian jo takana. Armo on ihmeellinen ja elämääkin suurempi, koska se avaa tien taivaaseen Jumalan suojaan. Taivaaseen päästään vain uskosta, armosta ja Kristuksen ristinansion tähden, siihen uskossa turvautuen. Muuta tietä ei ole. Jeesuksen ristinkuoleman voima on siinä, että se poisti kaikki esteet armoon turvautumiselta. Tulkaa kaikki, sanoo Jeesus. Tulkaa ja ottakaa ilmaiseksi anteeksiantamus ja taivas. Armo on todellakin suurempi kuin elämä; kuka voisi olla sitä ylistämättä!
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille. Matt. 10:42
Meillä on vaara etsiä liian kaukaa tilaisuuksia hyväntekemiseen ja välittämiseen. Kun tavoittelemme ruusuja, tallaamme jalkoihimme päivänkakkarat.
Tuntematon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin. – Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. 1. Kor. 9:19, 24-25
Taivaan ja maan Herra. Auta meitä pyhän sanasi valossa löytämään oikea suhde ruumiin kulttuuriin. Anna meille tarmoa ja uutteruutta harjoittamaan itseämme kestävyyteen. Anna nuorisollemme rehti kilpailun henki ja kyky ottaa vastaan niin onnistuminen kuin epäonnistuminenkin. Varjele kansaamme tekemästä urheilusta itselleen epäjumalaa, ettemme menettäisi elävää suhdettamme sinuun. Auta meitä ennen kaikkea kilvoittelemaan oikeaa uskon kilvoitusta saavuttaaksemme elävän katoamattoman seppeleen.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 251-252, WSOY, 1965.
”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme ainoaksi säännöksi ja ohjeeksi, jonka mukaan niin kaikki opit kuin opettajatkin on tutkittava ja arvosteltava, yksinomaan Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjat, niin kuin on kirjoitettu: ´Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni´- Ps. 119, ja, niin kuin Paavali sanoo: ´Vaikka enkeli taivaasta saapuisi toisin saarnaamaan, hän olkoon kirottu´ – Gal. 1. Muita vanhojen tai uusien opettajien kirjoja… älköön pidettäkö Pyhän Raamatun veroisina, vaan ne kaikki… alistettakoon tämän alaisiksi” (Tunnustuskirjat, Sovinnonkaava, I, johdanto).
”Minä uskon Pyhään Henkeen… Minä uskon, etten minä omasta järjestäni enkä voimastani voi uskoa minun Herraani Jeesukseen Kristukseen eli tulla hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan sekä pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa, niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää sekä ainoassa oikeassa uskossa Jeesuksessa varjelee; jossa kristikunnassa hän minulle ja kaikille uskoville joka päivä runsaasti antaa kaikki synnit anteeksi…” (Tunnustuskirjat, Lutherin Vähäkatekismus, II, 3).
Rakastatko sinä esim. jotakin terroristia ja murhaajaa niin kuin itseäsi?
4. MITEN JUMALA ILMOITTAA ITSENSÄ
Jumala kohtaa meidät luonnossa, elämämme kohtaloissa ja kansojen vaiheissa. Hän puhuu meille omassatunnossamme. Mutta erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille Pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. Ps. 19:2.
Kertomus Joosefista: 1 Moos. 37:39–45.
Hän on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa. Ap.t. 17:26–27.
Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, joka on hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva. Hebr. 1:1–3.
Kristinoppi 1948