On syytä vielä yksityiskohtaisemmin puuttua kysymykseen lapsen asemasta uskonnonopetuksen kohteena. Uskonnonvastaisessa propagandassahan usein toistetaan väitettä, että kristinusko on ajan ideologioihin ja muihin uskontoihin nähden suosituimmuusasemassa. Kristinuskon suosituimmuusaseman vahingollisuus tahdotaan osoittaa sillä ylevällä ajatuksella, että kristinuskon valta-asema uskonnonopetuksessa estää vapaan mielipiteenmuodostuksen ja tekee tyhjäksi lapsen elämässä itsenäisen valinnan. Lapsen sitominen pienestä alkaen kristilliseen uskoon ja kristilliseen siveellisyyteen on hänen vapaata harkintaansa loukkaava tekijä, hänen monipuolisen kehityksensä jarru, ja tällainen on ihmisen edun nimessä estettävä. Hänet on vapautettava kristinuskon kahlehtivasta vaikutuksesta. Vasta sitten, kun hän saavuttaa riittävän kypsyyden, hän voi omaperäisesti ottaa kantaa kristinuskoon ja muihin uskontoihin ja suorittaa itsenäisen valintansa.
Tämä on niin liikuttavan kaunista puhetta, että se suorastaan lumoaa. Moni on valmis sanomaan, että totuuden nimessä juuri niin on meneteltävä, ettei lasta vahingoitettaisi. Ja kuitenkin monien puhe on pelkkää hämäystä, käytäntöön soveltumatonta haavetta.
Jos ollaan vähänkin johdonmukaisia, mainitusta periaatteesta on pidettävä kiinni kaikilla henkisen elämän sektoreilla. Lapsille ei näin ollen saisi opettaa mitään arvoja eikä antaa minkäänlaista asennekasvatusta. Hänelle ei saisi sanoa, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Lapselle on vain esitettävä loppumaton määrä erilaisia valinnan mahdollisuuksia. Sitten on rauhallisesti odotettava siihen asti, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi ja voi ilman ennakkokäsityksiä itsenäisesti suorittaa valintansa. Mainitun periaatteen mukaan ajatellaan, että lapsi syntymästä täysi-ikäisyyteen saakka elää jonkunlaisessa tyhjiössä, henkisellä ”ei-kenenkään-maalla” tai arvovarauksista steriilin lasikuvun alla.
Edellä kuvaamaan ihmiskäsitystä punniten joutuu kysymään, mikä sitten on lapsen toiminnan ohjeena sen pitkän ja perustavan ajanjakson aikana, joka mahtuu syntymisen ja kypsän elämän välille? Kun hän ei itse kykene valitsemaan eikä häneen ulkoapäin saa vaikuttaa, seurauksena on, että nuoren ihmisen täytyy lapsuutensa välimaastossa ajelehtia kuin tuuliajolla. Paitsi että lapsen tällainen henkinen heitteille jättäminen on julmaa, se on myöskin käytännössä mahdotonta. Emmehän voi eristää lasta umpioon, jossa hän ei joka päivä joutuisi vanhempien ja muun ympäristön muovaavan vaikutuksen alaiseksi, olipa tuo vaikutus sitten hyvää tai huonoa, vastuuttoman vapauden tai kurinalaisen elämän sävyttämää, marxilaista ideologiaa tai kristillistä uskoa. Sama koskee myös kouluympäristöä. Ulkopuolelta tulevat vaikutukset ovat lapsen elämässä todellisuutta joka hetki. Sellainen kasvatuksellinen tila, jossa lapsi täysi-ikäisyyteen saakka voisi olla rauhassa ulkopuolisilta arvovaikutuksilta, on mahdottomuus. Sellaista ei todellisuudessa ole missään olemassa. Yhteiskunnassa elävä ihminen on jatkuvasti osapuolena mitä monipuolisimmassa henkisessä vuorovaikutuksessa.
Kristityn kodin valvova huoli kohdistuu luonnollisesti siihen, mikä on oleva se perusta, jolle lapsen ja koko kansan henkinen tulevaisuus rakennetaan. Ei ole yhdentekevää vaikutetaanko lapsiimme Maon opeilla vaiko kristinuskon sanomalla, otetaanko yhteiskunnallisen elämän ja moraalin lähtökohdaksi itsekäs ihminen vaiko pyhä ja rakastava Jumala.
Lauri Mustajoki; Parempi vaihtoehto.
Kari Paukkunen siis mitä tarkoittaa opettaa pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää?
Miten tuon opetukset tulos näkyy?
Eikö siihen kuulu lähimmäisen rakastaminen niinkuin itsensä, onnistuuko tuo? Entä Jumalan rakastaminen ylikaiken?
Ari Pasanen, kristinuskon tuomasta siunauksesta.
Etkö lukenut tällä blogilla Malinen Ismo 30.06.2026 22:19 Klo 22:19 ja Malinen Ismo 01.07.2026 11:14 Klo 11:14 ?
”Oletko ajatellut, että olet syntynyt ja elät Kristinuskon vaikutuksen piirissä kaiken aikaa? Kirjoitus oli Euroopan Kristillisen kehityksen kuvausta. Ei yksittäisen kristityn.” (Ismo M)
Sisällissodassa ei ole mitään kristillistä. Sota on pahuutta. Se ei ole siunausta, vaan kirousta.
Luetko sanomalehtiä? Kristillinen opetus katoaa pikku hiljaa yhteiskunnasta. Lehdet pullistelevat uutisia, joissa kuvataan 10 käskyn rikkomista sekä rikkomisten seurauksia. Jumalan terve pelko (pelko tehdä pahaa Jumalaa ja toista ihmistä kohtaan) 10 käskyä ohjeistuksena hillitsee ihmisen mielettömyyttä. Kun nämä häivytetään näkyvistä on siitä seurauksena pahaa oloa ja monenlaista kärsimystä sekä kokonaisille kansakunnille että yksittäisille ihmisille. Koko Raamattu oikein opetettuna saarnaa jokapäiväisestä parannuksesta. Meidän tulee pelätä tehdä pahaa. Johanneksen evankeliumi: 5:14 Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: ”Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi”.
Sananlaskut: 14:34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
Galatalaiskirje: 6:7 Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Matt.5:43-45
Ari on unohtanut, että Jumalan hyvyys ja laupeus koituu Kristittyjen kautta kansojen ja kansakuntien keskuuteen myös niille yksilöille, jotka eivät usko.
Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joh. 14:6
Taivas näyttää usein kaukaiselta ja tuntemattomalta, mutta jos oppaanamme on hän, joka on valmistanut tien sinne, meidän ei tarvitse pelätä eksyvämme. Emme tahdo nähdä kauas eteenpäin – vain sen verran, että erotamme hänet ja voimme astua hänen jalanjälkiinsä… Jotka seuraavat Kristusta pimeydenkin halki, pääsevät varmasti lopulta Isän luo.
Henry Van Dyke, Hiljaisiin hetkiin.
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. Apt. 4:12
Aika ajoin kuullaan opetusta, jossa eri uskontojen takana nähdään sama jumala. On vain eri reittejä tämän yhden jumalan yhteyteen. Tämän käsityksen mukaan kaikki uskonnot johtavat lopulta samaan taivaaseen. Ajassamme vaikuttaa kova paine hyväksyä erilaiset totuuskäsitykset yhtä arvokkaiksi. Ainoa käsitys, jota ei hyväksytä, on se, joka opettaa totuuden olevan yksi.
Jolle Jumalan armo Kristuksessa kirkastuu, ei hetkeäkään epäile sitä, että taivaaseen pääsee vain Jeesukseen uskomalla. Ainoastaan Jeesus Kristus voi pelastaa. Mitään muuta nimeä ei ole ihmisille annettu.
On suurta armoa, että taivas on kuitenkin löydettävissä.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 157-158, SLEY, 2. painos, 2005.
Aamen!
Mielenkiintoista kun ei oteta Jeesuksen sanoja kun Hän sanoo että tulee opettaa pitämään kaikki mitä Hän on käskenyt pitämään, ohitetaan tämä olankohautuksella, uskotaan valhe perisynnistä, siis selitetään Jeesuksen sanat pois ihmisopilla, ei tarvitse edes opettaa tai saati pitää!!!!
Jeesus sanoo myös eþä Hänen opetuslapsensa tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta, siis eikö tästä tulisi helposti nähdä kuka todellisesti on Jeesuksen opetuslapsi??? Toisaalta kyllä vielä helpommin tulisi nähdä mikä porukka on pimeydessä!!!
Ari, sinä huudat täällä kovaan ääneen. Voisit miettiä ja tutkistella sydämessäsi, osoitatko itse keskinäistä rakkautta täällä olevia muita uskovaisia kohtaan.
Usko riippuu yksin Jeesuksen ristissä
ja lepää lakkaamatta hänessä.
Hedelmistään tunnetaan todellinen usko,
kun kasvaa rakkaus ja toivo.
Silti usko yksin vanhurskauttaa,
teot palvelevat lähimmäistäsi ja todistavat,
että uskosi on elävä.
Paul Speratuksen (1484-1551) virrestä ”Pelastus on tullut meille”.
Siellä me olemme hiljaa ja katselemme; katselemme ja rakastamme; rakastamme ja ylistämme. Katso mitä on oleva lopussa ilman loppua! Sillä mikä muu on meidän loppumme kuin päästä tuohon valtakuntaan, jolla ei ole loppua.
John R. Stephenson, Eskatologia, s. 158, Concordia ry, 2018. Sitaatti on kirkkoisä Augustinuksen kirjasta De civitate Dei (Jumalan valtio).
”Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta.” Joh. 10:28
Kuulemmeko, mitä Herramme sanoo? Jeesus antaa meille ikuisen elämän. Ei vain harkitse, vaan antaa. Kukaan ei riistä meitä häneltä. Kenelläkään ei ole valtaa kumota päätöstä. Ylempää tahoa ei enää ole.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 97, Symbolum Oy, 2024.
Mika Rantanen kysyt minulta:””Voisit miettiä ja tutkistella sydämessäsi, osoitatko itse keskinäistä rakkautta täällä olevia muita uskovaisia kohtaan.””
Näytä yksikin kohta jossa toisin jotain Raamatun vastaista? Evankeliumia tulee julistaa eli jos tuon jotain Jeesuksen sanojen vastaista niin näytä?
Timo Gummerus: ”Kirjoitat Ari että nyt on evankeliumin aika eli parannus … näätkö että evankeliumi on sama kuin parannus?”
Evankeliumi on Jumalan armoteko Golgatalla, mutta vaikuttaa siltä, että parannus on sinulle ihmisen oma teko. Eli sinusta ihminen kuitenkin lopulta pelastuu teoista, eikä armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta.