Lapsen usko
Kaikista ikävin, vastenmielisin, inhottavin ja vaikein asia lapsuudessani oli se, että vanhoillislestadiolaisena piti olla ja tuntea olevansa ulkopuolinen suhteessa valtaväestöön. Sisäpiirisyys tuntui myös väärältä, koska sen seuraamuksena oli usein epärehellisyyttä; kaikkea ei voinut eikä saanut ulkopuolisille kertoa ja jos jotain kertoikin, se piti kertoa eri tavalla kuin sisäpiiriläiselle.
”Olemme maailmassa, mutta emme maailmasta.”
Olin alle kouluikäinen, kun jo koin asian noin. Lapsen uskossa, eli stop, stop nyt kaikki vääräuskoisen lippua heiluttelevat tuomitsijat! Samanaikaisesti koin toki myös iloa siitä, että olin uskovainen ja jos kuolisin, pääsisin taivaaseen. Mutta koskaan tuo ilo ei ollut puhdasta iloa, vaan siihen oli aina sekoitettuna tuota vastenmielisyyttä. Aina! Nooh, nooh, eipäs nyt selitellä lihan ja hengen keskinäisestä taistelusta, tsooh!
Tsooh vielä! Arvasin, että aloit kuumeisesti kelata päässäsi, mikä minussa oli jo alle kouluikäisenä vialla. Koeta nyt kerrankin miettiä sitä, miksi pieni lapsi voi kokea uskomisessa jotain tosi inhottavaa. Voiko vika oikeasti olla vain lapsessa itsessään? Uskallatko tulla laatikosta ulos miettimään ilmiön todellisia syitä? Koeta uskaltaa!
Nimittäin jos kuulut johonkin eksklusiiviseen uskonyhteisöön ja sinulla on lapsia, sinun suorastaan huutava velvollisuutesi olisi ja ON miettiä sitä, aiheuttaako edustamasi uskonsuuntaus lapsellesi jotain vahinkoa. Tuleeko siitä pelkotiloja, ahdistusta tai jotain muuta huonoa hänelle? Onko lapsesi vaikea lähteä kouluun tai onko hänellä siellä vaikeita, pelottavia tai jännittäviä tilanteita hänen uskonsuuntansa tähden? Minulla niitä oli ihan järjettömästi.
Toki ajat ovat muuttuneet vanhoillislestadiolaisuudessa ainakin paljon lepsumpaan suuntaan, joten voin ainakin pahimmalta osalta kokemuksineni, tuntemuksineni olla jo historian havinaa. Toivon mukaan ainakin näin.
Mutta pelkkä sekin, että pienen lapsen kuullen suree jotain uskonsa kieltänyttä läheistä tai ”epäuskoisen” kohtaloa ylipäätään ja heittelee seinille ja lapsen korville uhkakuvia helvetinlieskoista, lapsen saattaa olla vaikea edes mennä ulkopuolisten sekaan pihoilla ja kouluun. Herkkä lapsi voi ahdistua vähemmistäkin pelotteista.
Mieti. Oikeasti.
78 kommenttia
Matias Roto:
“Väitteeseen “pakkouskonnosta” voimme ottaa esimerkin maasta jossa “pakkouskonto” tuli voimaan 1967. Se on Albani, jossa ateismi tuli pakolliseksi uskonnoksi.
Jokainen vähääkään valveutunut voi huomata kuinka hyvin tuo pakkouskonto toimi ja kuinka hyvin Albania menestyi tuona aikana.
Eipä sitten ihme että ihmiset kyllästyivät moiseen tyhjänpäiväisyyteen ja niinpä nykyisin tilanne on aivan toinen tuossa eurooppalaisessa pikkuvaltiossa.”
Matias Roto voiko tuota esimerkki teoriaasi käyttää myös “pakkoluterilaisuuteen” eli kuinka suomessa oli pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon?
Entä kuinka se menestyi ja mitä oli sen hedelmiä, sisällissota mm?
Entä nyt kun se pakko on poistunut onko luterilaisten määrä kansasta laskenut?
Matias Roto ja Jouni Turtiainen esiintyvät aktiivisesti näillä palstoilla. Mutta kun heiltä kysyy realistista käsitystä niin he poistuvat kuvioista.
Kristitty ?
Matias Roto kirjoitti eräässä ketjussa. Jumala synnytti poikansa ennen ajanlaskua. Poika tuli Maria nimisen tytön kautta planeetallamme. Sitten hän lähti takaisin istumaan isänsä oikealle puolelle kuten hän oli ilmeisesti istunut miljardeja vuosia. Jeesus sanoi ristillä ” Henkeni. Tänä päivänä “. Jos kristitty uskoo tähän niin Jeesuksen ruumis liikkui tämän jälkeen ilman henkeä ennenkuin se palasi takaisin taivaaseen jossa taas yhdistyi henkeen. Ja tosiaan on siellä tuomitsemassa niin eläviä kuin kuolleita. Onko tämä kristityn usko ?
Itse katson, että kun ruumis on tehtävänsä tehnyt niin henki lähtee Korkeimman tahdon mukaiseen päämäärään. Siis uskon Jeesuksen sanoihin ristillä poislähtiessään planeetaltamme. En pidä häntä valehtelijana.
Jos tulkintani kristityn olemuksesta ei pidä paikkaansa niin Matias tai Jouni voi sitten kertoa vastauksen Matiakselle esittämiini kysymyksiin.
Matias, vaikka olen kristitty, olen silti sitä mieltä, että kouluissa ei tulisi opettaa ainakaan tunnustuksellista uskontoa. Myöskään mitkään yhteiskunnalliset asiat eivät tulisi olla sellaisia, että niiden kautta on jotenkin salakavalasti mihinkään uskontoon yhteydessä. En käsitä mitään tällaisia kansanuskontoja. Yhteiskunta on erikseen lakeineen sun muine tapoineen ja uskontosuunnat TÄYSIN vapaaehtoisia ja erillään kokonaan yhteiskunnan koneistosta.
Miksi kenellekään pitää pakkosyöttää tai ujuttaa kristinuskon tai minkään muunkaan uskonnon sanomaa? Sillä ei ole minkäänmoisia hyviä seuraamuksia. Ei uskonyhteisöllä saa olla mitään vippaskonsteja ja salakavaluuksia haalia porukkaa mukaansa.
Matias Roto vastaksesi suomen “luterilaisuudenpakkoon” on käsittämätön eli virkat seuraavasti:
“”Vapaus on aina suhteessa tilanteeseen.
Uskonnon harjoittamisen vapauden kannalta tarkastellen vapaus harjoittaa kristinuskoa toteutui tuolloin jopa paremmin kuin nyky-yhteiskunnassa. Eipä ihme että muuan piispa 1600 -luvulla totesi tuosta tilanteesta, että pitää rukoilla Jumalaa ettei tuota vapautta milloinkaan oteta meiltä pois.”” (Matias Roto)
Siis oliko mielestäsi jokaisella kansalaisella vapaus uskoa niinkuin halusi, siis esim kuulua katoliseen kirkkoon tai olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan?
Jos en tuntisi Totuutta niin ajattelisin sinun inhimillisä kykyjä kuinka et voi ymmärtää tätä mutta KUN tunnen Totuuden niin tiedän mitä on “sokeus” ja paatunut sydän ja rakkaus valheeseen, ne estävät “näkemästä” omassa elämässä valhetta.
Kirjoittaja
Vuokko Ilola
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.
Matias Roto.
Kerroit Vuokko Ilolalle kristitystä. Kuka ihminen on kristitty ? Mikä on kristityn ihmisen määritelmä ?
Ilmoita asiaton kommentti