Kaikista ikävin, vastenmielisin, inhottavin ja vaikein asia lapsuudessani oli se, että vanhoillislestadiolaisena piti olla ja tuntea olevansa ulkopuolinen suhteessa valtaväestöön. Sisäpiirisyys tuntui myös väärältä, koska sen seuraamuksena oli usein epärehellisyyttä; kaikkea ei voinut eikä saanut ulkopuolisille kertoa ja jos jotain kertoikin, se piti kertoa eri tavalla kuin sisäpiiriläiselle.
”Olemme maailmassa, mutta emme maailmasta.”
Olin alle kouluikäinen, kun jo koin asian noin. Lapsen uskossa, eli stop, stop nyt kaikki vääräuskoisen lippua heiluttelevat tuomitsijat! Samanaikaisesti koin toki myös iloa siitä, että olin uskovainen ja jos kuolisin, pääsisin taivaaseen. Mutta koskaan tuo ilo ei ollut puhdasta iloa, vaan siihen oli aina sekoitettuna tuota vastenmielisyyttä. Aina! Nooh, nooh, eipäs nyt selitellä lihan ja hengen keskinäisestä taistelusta, tsooh!
Tsooh vielä! Arvasin, että aloit kuumeisesti kelata päässäsi, mikä minussa oli jo alle kouluikäisenä vialla. Koeta nyt kerrankin miettiä sitä, miksi pieni lapsi voi kokea uskomisessa jotain tosi inhottavaa. Voiko vika oikeasti olla vain lapsessa itsessään? Uskallatko tulla laatikosta ulos miettimään ilmiön todellisia syitä? Koeta uskaltaa!
Nimittäin jos kuulut johonkin eksklusiiviseen uskonyhteisöön ja sinulla on lapsia, sinun suorastaan huutava velvollisuutesi olisi ja ON miettiä sitä, aiheuttaako edustamasi uskonsuuntaus lapsellesi jotain vahinkoa. Tuleeko siitä pelkotiloja, ahdistusta tai jotain muuta huonoa hänelle? Onko lapsesi vaikea lähteä kouluun tai onko hänellä siellä vaikeita, pelottavia tai jännittäviä tilanteita hänen uskonsuuntansa tähden? Minulla niitä oli ihan järjettömästi.
Toki ajat ovat muuttuneet vanhoillislestadiolaisuudessa ainakin paljon lepsumpaan suuntaan, joten voin ainakin pahimmalta osalta kokemuksineni, tuntemuksineni olla jo historian havinaa. Toivon mukaan ainakin näin.
Mutta pelkkä sekin, että pienen lapsen kuullen suree jotain uskonsa kieltänyttä läheistä tai ”epäuskoisen” kohtaloa ylipäätään ja heittelee seinille ja lapsen korville uhkakuvia helvetinlieskoista, lapsen saattaa olla vaikea edes mennä ulkopuolisten sekaan pihoilla ja kouluun. Herkkä lapsi voi ahdistua vähemmistäkin pelotteista.
Mieti. Oikeasti.
Matias Roto.
Kerroit Vuokko Ilolalle kristitystä. Kuka ihminen on kristitty ? Mikä on kristityn ihmisen määritelmä ?
Reino: ” Mikä on kristityn ihmisen määritelmä ?”
Kaipa minäkin olen jonkin sortin kristitty – vaikka kristillinen vaellukseni on jäänyt lievästi sanottuna hieman ohuehkoksi – onhan minut kastettu, olen rippikoulun hyväksytysti suorittanut ja kirkossa 50 vuotta sitten vihitty. Kirkkoon en tosin ole kuulunut enää vuosikausiin.
Matias Roto:
”Väitteeseen “pakkouskonnosta” voimme ottaa esimerkin maasta jossa “pakkouskonto” tuli voimaan 1967. Se on Albani, jossa ateismi tuli pakolliseksi uskonnoksi.
Jokainen vähääkään valveutunut voi huomata kuinka hyvin tuo pakkouskonto toimi ja kuinka hyvin Albania menestyi tuona aikana.
Eipä sitten ihme että ihmiset kyllästyivät moiseen tyhjänpäiväisyyteen ja niinpä nykyisin tilanne on aivan toinen tuossa eurooppalaisessa pikkuvaltiossa.”
Matias Roto voiko tuota esimerkki teoriaasi käyttää myös ”pakkoluterilaisuuteen” eli kuinka suomessa oli pakko kuulua luterilaiseen kirkkoon?
Entä kuinka se menestyi ja mitä oli sen hedelmiä, sisällissota mm?
Entä nyt kun se pakko on poistunut onko luterilaisten määrä kansasta laskenut?
Ari
Vapaus on aina suhteessa tilanteeseen.
Uskonnon harjoittamisen vapauden kannalta tarkastellen vapaus harjoittaa kristinuskoa toteutui tuolloin jopa paremmin kuin nyky-yhteiskunnassa. Eipä ihme että muuan piispa 1600 -luvulla totesi tuosta tilanteesta, että pitää rukoilla Jumalaa ettei tuota vapautta milloinkaan oteta meiltä pois.
Matias ei näytä tajuavan pakon ja vapauden eroa. Pakkouskonto ja pakollinen kuuluminen kirkkoon ei mielestäni edusta minkäänsorttista ”vapautta harjoittaa kristinuskoa”. Varsinkaan, kun uskoonpakottamisessa käytettiin täysin häpeättömästi hyväksi kirkkorahvaan oppimattomuutta ja sen mahdollistamaa kiristystä helvetin tulella.
Täysin käsittämätöntä ja vastuutonta kansan huijaamista koko homma.
Matias Roto ja Jouni Turtiainen esiintyvät aktiivisesti näillä palstoilla. Mutta kun heiltä kysyy realistista käsitystä niin he poistuvat kuvioista.
Kristitty ?
Matias Roto kirjoitti eräässä ketjussa. Jumala synnytti poikansa ennen ajanlaskua. Poika tuli Maria nimisen tytön kautta planeetallamme. Sitten hän lähti takaisin istumaan isänsä oikealle puolelle kuten hän oli ilmeisesti istunut miljardeja vuosia. Jeesus sanoi ristillä ” Henkeni. Tänä päivänä ”. Jos kristitty uskoo tähän niin Jeesuksen ruumis liikkui tämän jälkeen ilman henkeä ennenkuin se palasi takaisin taivaaseen jossa taas yhdistyi henkeen. Ja tosiaan on siellä tuomitsemassa niin eläviä kuin kuolleita. Onko tämä kristityn usko ?
Itse katson, että kun ruumis on tehtävänsä tehnyt niin henki lähtee Korkeimman tahdon mukaiseen päämäärään. Siis uskon Jeesuksen sanoihin ristillä poislähtiessään planeetaltamme. En pidä häntä valehtelijana.
Jos tulkintani kristityn olemuksesta ei pidä paikkaansa niin Matias tai Jouni voi sitten kertoa vastauksen Matiakselle esittämiini kysymyksiin.
Reino
Miellä on muutakin tekemistä kuin pitää itseään jatkuvasti tietokoneen äärellä. On myös valikoitava mihin kysymyksiin vastaa ja minkä jättää vastaamatta. Sellaisiin kysymyksiin, mihin vastauksien antaminen on itsestäänselvyyksien latelua ei kannata haaskata aikaa.
Mitä tulee kristityn määritelmään niin kristitty on kirkon jäsen eli siis sellainen joka pyhän kasteen kautta on otettu Jumalan kansan yhteyteen ja joka elää tuon yhteisön uskossa.
Matias Roto.
Kiitos vastauksestasi. Siis kristitty on kirkon jäsen, joka uskollisesti suorittaa kirkollisveronsa ja elää srn yhteisön uskossa. Vuonna 2011 kirkon oma tutkimuslaitos tutkimuksessaan totesi, että noin 27 prosenttis kirkon jäsenistä uskoo kirkon kolmiyhteiseen jumalaan. Vuonna 2013 tutkimuslaitos totesi tutkimuksessaan, että noin puolet kirkon papeista uskoi kolmiyhteiseen jumalaan. Siis kansastamme on tällä hetkellä noin 10 prosenttia kristittyjä ja papeistakin noin puolet.
Myös vastauksestasi selvisi, että ole oikeassa kommentissani kirkon opin sisällöstä.. Edelleen se. että vastaatte mihin haluatte. Se pitää todella paikkansa. Kristityn ihmisen toteaminen ei ole ollenkaan itsestään selvyys kuten nämä tutkimukset osoittavat.
Jumalan kansa ei ole minkään uskonsuunnan jäsenet vaan ihmiset jotka mm. ymmärtävät lähimmäisen rakkauden merkityksen elämässään.
Roto: ”Miellä on muutakin tekemistä kuin pitää itseään jatkuvasti tietokoneen äärellä.”
Ihan hyvinhän sinä olet tuntunut näppiksesi parissa viihtyvän. Se että vastaat kommentteihin valikoivasti, väistellen ja kierrellen on myös pantu merkille ja osoittanee varsin selkeästi sen, että pätevistä argumenteistasi alkaa aika ajoin olla pulaa.
Roto: ”Mitä tulee kristityn määritelmään niin kristitty on kirkon jäsen ”
Ollakseen kristitty, on siis kirkon jäenmaksuhommat hoidettava, eli ellet maksa, et ole kristittykään ja joudut kuoltuasi suoraan helvettiin.
Helvetin riskin uhallakin katson, että yli 800 euron vuosimaksu osltani tuon riskin välttämiseksi on joka tapauksessa liikaa, joten kirkko voi minun puolestani pitää pelastuksensa.
Nykyään ei taida saada enää mitään ilmaiseksi, ei edes kristityn statusta.
Matias, vaikka olen kristitty, olen silti sitä mieltä, että kouluissa ei tulisi opettaa ainakaan tunnustuksellista uskontoa. Myöskään mitkään yhteiskunnalliset asiat eivät tulisi olla sellaisia, että niiden kautta on jotenkin salakavalasti mihinkään uskontoon yhteydessä. En käsitä mitään tällaisia kansanuskontoja. Yhteiskunta on erikseen lakeineen sun muine tapoineen ja uskontosuunnat TÄYSIN vapaaehtoisia ja erillään kokonaan yhteiskunnan koneistosta.
Miksi kenellekään pitää pakkosyöttää tai ujuttaa kristinuskon tai minkään muunkaan uskonnon sanomaa? Sillä ei ole minkäänmoisia hyviä seuraamuksia. Ei uskonyhteisöllä saa olla mitään vippaskonsteja ja salakavaluuksia haalia porukkaa mukaansa.
Vuokko: ”vaikka olen kristitty, olen silti sitä mieltä, että kouluissa ei tulisi opettaa ainakaan tunnustuksellista uskontoa. Myöskään mitkään yhteiskunnalliset asiat eivät tulisi olla sellaisia, että niiden kautta on jotenkin salakavalasti mihinkään uskontoon yhteydessä.”
Olen samaa mieltä. Sekulaarissa demokraattisesti – ei teokraattisesti – hallitussa yhteiskunnassa pitäisi vallita täydellinen vakaumusten tasa-arvo. Jos kouluissa esim. harjoitetaan ja opetetaan tunnustuksellista kristinuskoa, on siellä voitava tietysti opettaa myös vakaumuksellista ateismia. (Varsinkin, kun ateismi on Matiaksen mukaan uskonto siinä kuin kristinuskokin). Paras ratkaisu on tietysti, ettei kouluissa opeteta tai harjoiteta minkään sorttisen vakaumuksen mukaisia menoja eikä riittejä.
Mitä tulee Suvivirteen tai Eneli taivaan veisaamiseen, niitä vastaan minulla ei ole mitään. Katson niiden kuuluvan perinteisiin, tiettyihin ajankohtiin kouluvuodessa kuuluviin klassikkoihin, en uskonnonharjoittamiseen.
Minä kyllä laulan noita lauluja mielummin kirkossa kuin koulussa.
Maailmanlaajuisesti jokainen aatteellinen suuntaus ottaa paikkansa yhteiskunnassa. Mikäli niistä tulee suurempi niin myös koulumaailmassa ja koko yhteiskunnassa. Samalla tavoin kuin lasi ei voi olla täysin tyhjä, jos siinä ei ole vettä niin siinä saattaa olla ilmaa tai jotain muuta sen sijaan, mutta aina siinä on jotain.
Kokonaisten kansojen voittaminen on lähetyskäskyn tavoite. Jotta kokonaiset kansat voitetaan on myös sen kulttuuri ja koko elämänpiiri voitettava. Mikäli näin ei tehdä, niin joku muu asia valtaa tuon paikan mikä luonnostaan kuuluu kristilliseen kasvatukseen.
On huomattava että esimerkiksi epifanian eli nykyisen loppiaisen valtaaminen muinaisessa Egyptissä käännytti koko kansan kristinuskoon muutamassa vuodessa ja samaten joulun voittaminen kristinuskolle voitti Rooman valtakunnan. Tapojen ja yhteiskunnallisten tapahtumien johdonmukainen käyttöön otto on oleellinen osa maailmanlaajuista evankeliumin julistusta.
Hyvä tapa on elämän voima. Siksi jokainen elämänalue on aihetta ottaa uskovan ihmisen jokapäiväiseen elämän kulkuun aivan luonnollisena ja itsestään selvänä todellisuutena. Kaikenlaista ghettomentaliteettia on vältettävä niin paljon kuin se on käytännössä mahdollista.
Huomaatko Matias, miten tavallasi toteutettu lähetyskäsky karahtaa oikein kunnolla kiville joidenkin kanssa esimerkiksi tässäkin keskustelussa, enkä minäkään pidä sitä hyvänä. Se kuulostaa samalta kuin kauppiaan palopuheet asiakkaiden haalimiseksi haukkumalla toisen kauppiaan toimintaa. On ihan tarpeetonta mollata ateismia, laittaa heidän päihinsä omia käsityksiä ja nimittää heitä heidän tahtomattaan uskontoon kuuluvaksi, jotta oma usko/uskonto näyttäytyisi tarpeellisena ja saisi sitä kautta haalittua ihmisiä mukaan. Minä ainakaan en sellaisen ”kauppiaan” matkaan lähtisi. Kristinuskon ilosanoman pitäisi olla itsessään tarpeeksi houkutteleva, jotta mitään kieroiluja ja vedätyksiä lähetystyössä ei tarvitsisi käyttää. Mutta jos et itse usko, että se on sellaisenaan jo parasta tavaraa, niin silloinhan tarvitset työhösi jotain muuta kättä pidempää.
Mulle on hirmuisen yllätystä ollut tässä keskustelussa se havainto, että juuri kristinuskon edustajat haluavat lokeroida ateistit/uskonnottomat uskontoon kuuluviksi, kun sitä ei tee Raamattu ollenkaan, bvaan jaottelee uskovat ja ei-uskovat reilusti eri lokeroihin kuuluviksi. Laita nettiraamattuun hakusanaksi ”usko” ja ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.
Alkavat Matias Roto ja muut kristinuskon kauppamiehet käyttää jo epätoivoisia myyntikeinoja, kun kirkon tuote alkaa olla jo auttamatta epäkurantti ja aikansa elänyt – eikä helvetin pelko enää tänä päivänä myyntiargumenttina pure.
Ensin esitetään totisella naamalla, että usko on lahja Jumalalta. Jumala itse valitsee kelle sen antaa, ottaa yhteyttä niihin valittuihinsa ja kutsuu luokseen.
Sitten seuraavassa käänteessä yritetään myydä ja tyrkyttää silmät ja korvat täyteen sitä autuaaksi tekevää uskoa, paasataan pää punaisena uskoon kääntymistä ja Jeesuksen seuraamista ja sitä kuinka ilman uskoa ei ole pelastusta helvetistä ja että kirkon jäsenmaksu on maksettava, ennen kuin pääsee taivaan iloiseen harppuorkesteriin, eikä joudu uiskentelemaan ikuisesti helvetin tulisissa vesissä.
Koittakaa nyt hyvät kristinuskon kauppamiehet päättää onko se usko lahja vai kirkon tuote, jonka voi ihan tuosta vain hankkia itselleen, ostaa kirkon jäsenmaksulla ja alkaa harrastaa. Ja jos se on lahja, ette te sitä pysty kellekään myymään.
Minuun ei ainakaan ikinä ole minkään sorttinen jumala koskaan yhteyttä ottanut eikä minkään sorttisia uskonlahjoja tarjonnut, enkä noita ole enää pitkään aikaan kirkolta yrittänyt ostellakaan.
Matias Roto vastaksesi suomen ”luterilaisuudenpakkoon” on käsittämätön eli virkat seuraavasti:
””Vapaus on aina suhteessa tilanteeseen.
Uskonnon harjoittamisen vapauden kannalta tarkastellen vapaus harjoittaa kristinuskoa toteutui tuolloin jopa paremmin kuin nyky-yhteiskunnassa. Eipä ihme että muuan piispa 1600 -luvulla totesi tuosta tilanteesta, että pitää rukoilla Jumalaa ettei tuota vapautta milloinkaan oteta meiltä pois.”” (Matias Roto)
Siis oliko mielestäsi jokaisella kansalaisella vapaus uskoa niinkuin halusi, siis esim kuulua katoliseen kirkkoon tai olla kuulumatta mihinkään uskontokuntaan?
Jos en tuntisi Totuutta niin ajattelisin sinun inhimillisä kykyjä kuinka et voi ymmärtää tätä mutta KUN tunnen Totuuden niin tiedän mitä on ”sokeus” ja paatunut sydän ja rakkaus valheeseen, ne estävät ”näkemästä” omassa elämässä valhetta.