Ei yksinäisyys sen vuoksi ole kidutusta,
ettei ole ketään jakamassa taakkaani,
vaan siksi, ettei ole muuta kannettavaa
kuin oma taakkani.
– Dag Hammarskjöld
Maallisen elämänsä lopussa Jeesus joutui kantamaan oman ristinsä Golgatalle. Kyllä 33-vuotias, hyväkuntoinen, lautoja kantamaan tottunut timpuri olisi tästä häpeärangaistuksesta varmasti suoriutunutkin, ellei häntä ennen matkaa olisi piesty niin pahanpäiväisesti. Joosef Arimatialainen pakotettiin auttamaan Jeesusta taakan kantamisessa.
Väsyvä, uupuva Jeesus on aina ollut minulle suuri mysteeri. Tilanne tuo kuitenkin mieleeni apostoli Paavalin sanat galatalaisille (6:2): ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”. Kristuksen laki on Rakkauden laki, jonka apostoli Johannes tiivistää Uudessa testamentissa näin:
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme” (1. Joh. 3:23). ”Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä” (1. Joh. 4:21).
Aikoinaan pitämilläni rippikoululeireillä laulettiin iltalauluna usein Hiljaista kaupunkia, jossa on myös tällainen kohta: ”Vaan yössä kaupungin kulkevan näet taakkojen kantajan. Kuka on hän? Sen kyllä tietää saat, jos matkan kanssaan jaat”.
Kun suostun kantamaan toisten ihmisten taakkoja, saan hämmästyksekseni huomata, että myös omaa taakkaani kannetaan.
Johanna Kurkela esittää Hiljaisen kaupungin: https://youtu.be/4TaRUK8J_M0
The Hollies: He ain’t heavy, he’s my brother: https://youtu.be/EYzfTdIZoP0
Nuo kaksi lyhyttä lausetta siteerattuina emeritus arkkipiispa Tutulta nostavat kyyneleet silmiini. Hän kiteyttää koko kristillisen elämän sisällön ja ytimen niin osuvasti kuin vain suuri ihminen ja harras kristitty voi.
”Menisin mieluummin helvettiin kuin sellaiseen taivaaseen, joka tuomitsee homoseksuaalisuuden syntinä. En palvoisi sellaista Jumalaa, joka on homofobinen. Niin vakavissani olen tämän asian suhteen. Olen yhtä intohimoinen tässä asiassa kuin taistelussa rotusyrjintää vastaan. Minulle ne ovat saman tasoisia asioita.”
Desmond Tutu
http://www.charismanews.com/world/40416-desmond-tutu-i-d-pick-hell-over-an-anti-gay-heaven
Näin on!
ystävällisesti Matti
Valitettavasti minun kyyneleet silmiini nostaa Tutun käsittämätön antisemitistinen Israel vastaisuus, hänhän on varsinaisesti kunnostautunut tässä asiassa – ei rauhan ja anteeksiantamisen airueena – vaan BDS-liikkeen globaalina evankelistana. Tämö kategorinen hairahdus todistaa että suurikin voi astua pahasti harhaan – loppusuoralla.
Menemättä yksityiskohtiin tai taustoihin (joita en Tutun tapauksessa tunne) kiinnittyy huomio osuvaan kommenttiin suuren miehen harha-askelista elämänsä loppusuoralla. Hengen jättiläinen Matti Luther suistui nimittäin myös elämänsä viimeisinä vuosina harkitsemattomiin ja suorastaan vainoharhaisilta vaikuttaviin kannanottoihin suhteessa juutalaisiin. Onko näissä tapauksissa kyseessä jo psyyken ja harkintakyvyn osittainen romahdus vain jonkinlainen poliittinen megalomania tai sokeus, voimme vain arvailla, mutta tuntuu, että jatkuva poliittisten ja suurten yhteiskunnallisten kysymysten polttopisteessä eläminen saattaa aiheuttaa jonkinlaisen suhteellisuusharhan ja todellisuustajun pettämisen, jossa kannanotot usein retorisista uomistaan ja alkuperäisistä yhteyksistään jo irronneina saavat vääristyneet ja suorastaan groteskit mittasuhteet. Näin ainakin valitettavasti kävi Lutherille.
Kyseessähän on joko haluttomuus tai kykenemättömyys ymmärtää ja tunnustaa juutalaisten ja Israelin asema ja tehtävä Jumalan suvereenissa pelastussuunnitelmassa. Sehän alkoi jo paratiisissa ja konkretisoitui Jumalan kutsuna Abramille – siis juutalaisten kantaisälle, samalla lausuttiin kolme ikuista lupausta: ”…siunaan niitä jotka sinua siunaavat ja kiroan niitä jotka sinua kiroavat ja sinussa tulevat siunatuksi kaikki kansakunnat”. Nämä kaikki on edelleen voimassa: kansakunnat ovat saaneet siunauksen evankeliumissa juutalaisten kautta, samoin myös juutalaisten ja Isarelin siunaus tai kiroaminen tuottaa edelleen hedelmänsä. Israel on ajan merkki ja koko maailman katseet kääntyy suuren kuninkaan kaupunkiin – Jerusalemiin.
Sakarjan 12:2-3 sanoo:
”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.”
Kansakunnat tuomitaan kerran tulevan valtakunnan alussa yhden asian perusteella: Israel – Jumalan silmäterä, oliko kansakunnat repimässä vai siunaamassa sitä?
Israel ei ole täydellinen, mutta se on ja pysyy Jumalan valittuna omaisuuskansana ja vain he voivat kutsua kerran Messiaan Jeesuksen takaisin öljymäelle, ei YK, kirkkokunnat tai BDS liike – siunaus tai kirous on meidän valinta, myös seuraamukset.
Ylläolevan kommentin ensimmäiseen lauseeseen yhdyn todella minäkin. Ja juuri Lutherin kohdalla tuo kyvyttömyys ymmärtää tuntuu erityisen oudolta. Emeritus arkkipiispa Tutu ei toki ota kategorisesti vihamielistä asennetta Israeliin, vaan vain poliittisesti sitä kritisoi, voisimmepa ajatella jopa kaitsee, joten tässä suhteessa nämä suurmiehet eivät täysin yhtä harhaan astu. Mutta jatkuva jännitteinen ja raastava politikointi saattaa uuvuttaa ja sokeuttaa meistä viisaimmankin, sitä ei voi kiistää. Ja tällöin ylilyönneiltä on vaikea välttyä.
Paavalin sanoja lainatakseni: Kuten jo aiemmassa kommentissa totesin, oi korkea-arvoinen Kari, myös Tutun kohdalla Israelin kritisointi ja ’kaitsemisen’ pitäisi pohjautua Jumalan sanaan, ei omaan poliittiseen agendaan tai mielipiteisiin.
Aiemmasta kommentista jäi minulta kategorisesti pois kaksi olennaista totuutta suhteessa Israeliin ja juutalaisiin: lupaus Aabrahamin siemenestä tuleva suuri kansa – juutalaiset ja ikuinen maalupaus – sekin juutalaisiile. Omaisuuskansan ja ikuisen maalupauksen Jumala vahvisti myös Iisakille ja Jaakobille ilman ehtoja.
Juutalaisten maassa pysymiseen kyllä sitten liittyi ehtoja, joka johti heidät synnin seurauksena kahdesti pois maasta, ennustusten mukaisesti. Mutta Jumala lupasi myös palauttaa heidät kahdesti takaisin – omaan maahansa, ei koskaan minnekkään muualle. Maailman historiassa ei ole toista kansaa jolle olisi näin käynyt ja säilynyt vielä kansana, ei edes kerran.
Jos lukee Raamatun kannesta kanteen ja ottaa sanan todesta, niin et löydä kahden valtion tai jaetun Jerusalemin lupausta sieltä – varoituksia ja tuomioita kylläkin niille kansoille jotka sitä yrittää. Jumala ei ole ajamassa Israelin arabeja pois – niitä jotka haluaa elää yhdessä rauhassa. Hän on luvannut heillekin omat maa-alueet tulevassa valtakunnassa Israelin sukukuntien keskellä, mutta ei omaa valtiota – maalupaus on ikuinen ja vain Israelille.
Nämä tosiasiat tuntuu olevan täyttä hepreaa niin Tutulle kuin muillekin kristityille poliittisille Israelin ’kaitsijoille’.
Israel tekee virheitä ja sen pitää kestää myös arvostelu, mutta uskovina meidän pitää pystyä erottaa Jumalan suunnitelma ja varmasti totetuvat lupaukset – vääristä poliittisista päämääristä, jotka tänään menee niiden edelle.
On yli 20 vuotta vanha vitsi, mutta Desmond Tutu pidätettiin aikanaan Ruotsin pääministerin Olof Palmen murhasta, koska Lisbet Palmen mukaan murhaaja oli TUTUN näköinen.
Iski yhtäkkiä niiiiin kovin nostalginen rippikoulufiilis. Opiskellessani teologiaa 1974-79 olin Tapiolan seurakunnassa kesäteologina rippikoululeireillä ja muun ajan tuntityöläisenä nuorisotyössä.
Tuon Hollies-kappaleen olen levysoitinaikana soittanut Tapiolan kirkossa nuorten iltahartaudessa. Saattaa olla, että aiheena on ollut ihan sama asia kuin tässä ja nyt.
Iltalauluja, Jeesuksen perusopetuksia, yksinkertaisia, lyhyitä puheenvuoroja, paljon pohdittavaa. Iloa Herrassa, Herrasta ja Herran tähden. Ja yhteyttä omiin lajitovereihin. Sellaista se oli elämänmeno muinoin. Jotenkin yksinkertaisempaa ja viattomampaa kuin nyt. Mutta arvelen turhia rönsyjä karsimalla vielä saavuttavani jotakin tuosta pyhästä yksinkertaisuudesta ja – huolettomuudesta!
Mahtaako kukaan lukijoista muistaa, mistä tuo yllä oleva taakankantokuva on peräisin eli missä se on julkaistu? Siis sellainen lukija voi kysymykseeni vastata, jolla on mahdollisuus tulla MaksuMuurin tälle puolen…! 😉
Aikoinaan RUK:ssa oli marssikilpailu täysissä varustuksissa, jossa aika otettiin joukkueen viimeisen miehen mukaan. Tuon marssiin aikana kannoin kahdenkin heikomman kaverin varustuksia että he olivat voineet päästä vähän kovempaa meidän vahvempien joukossa.
Hyvä, Matias. Sananmukaisesn hieno esimerkki toisten taakkojen kantamisesta.
Taisin saada kimmokkeen bloggaukseeni luettuani vähän aikaisemmin tämän mainion auttamisesimerkin Rion olympialaisista:
http://www.hs.fi/urheilu/a1471321762064?