Menneinä vuosikymmeninä kyseltiin varsinkin herätysliikepiireissä uskon perään ja usein myös suoraan kysyttiin toisilta oletko uskossa . Sitten tuli korostus henkilökohtaisen uskon omistamisesta , mutta tänä aikana kysellään usein ja varsinkin vedotaan rakkauteen kun tahdotaan puolustella omia näkemyksiä tai arviodaan muita tai uskonnollisia piirejä .
Kristillisessä mielessä usko ja rakkaus kuuluu erottamattomasti yhteen , koska Jumala on rakkaus ja molemmat on vuodatettu kasteessa ihmisen sydämeen .
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.”
Molemmissa ”kyselyissä” uskon tai rakkauden perään on mielestäni usein katse ihmisessä ; onko sinulla , onko minulla uskoa tai rakkautta joka ei nouse apostolien opetuksista eikä raamatun muista opetuksista , eikä varsinkaan meidän tehtävä ole ”punnita ”toisen uskoa tai rakkautta .
Katse uskonalkajaan ja oppia evankeliumin kautta tuntemaan Kristusta enemmän on keskeisin oppi raamatussa .
Kolmas kyselyn aihe kristillisyydessä on teot, joiden kautta tahdotaan määritellä oikea elävä usko . Ja tekoihin ihminen luontaisesti pyrkiikin , kun ihmisellä on tarve ansioitua , lahja on vaikea omistaa joka tekee yksinkertaisesta uskosta monesti niin monimutkaista ihmisen elämässä . Se vaan ei ihmiselle sovi kovin hyvin että Jumala on tehnyt kaiken ihmisen hyväksi pelastuakseen kadotukselta kun ihminen tiedostaa oman syntisyytensä ja ansiottomuuden .
Teoista puhutaan ja niitä etsitään , mutta teotkin ovat edeltäpäin valmistettu ,että me niissä vaeltaisimme , joka ei sovi meidän inhimmilliseen järkeemme .
Etsimällä Jumalan vanhurskautta eli Kristusta , löytyy kaikki ja kaikki annetaan lahjaksi ja johdatetaan .
Kristuksen ruumiin osallisuudessa on kätketty meidän elämämme ja tehtävämme , tekomme, kun tahdomme pysyä siinä Jumalan jatkuvan armon ja anteeksiantamuksen alla . Kristus on aina suurempi ja tahtoo aina suuremmaksi tulla meille ja se tie on enenevää synnin ja armon tuntemista ja meidän osamme tulla pienemmäksi . Pienemmäksi meidän ei tarvitse myöskään pyrkiä , vaan Jumala senkin tekee kun pysymme armahdettavina ja tahdomme tunnustaa syntimme .
Lopulta vaikeaksi ihminen tekee tien itselleen , kun helpompaa vedota uskossa kaikkeen muuhun paitsi tuoda oma itsensä ja se pahuus Jumalalle joka meissä jokaisessa on.
Meillä vaan ei ole itsessämme mitään tekoja , rakkautta tai uskoa omasta takaa näyttää Jumalalle , mutta olemme ymmärtäneet uskon sisällön kun voimme sanoa kuten Paavali : en elä enää minä vaan Kristus minussa .
Totuudessa vaeltamiseen meidät on kutsuttu , joka ei näyttäydy mitenkään nousujohteiselta elämältä maallisella mittatikulla mitattuna .
Synti ei ole lopulta meidän ongelmamme koska syntimme on sovitettu jo , vaan niiden salaaminen , joka on meille luontaista perisynnin palkkana saatu ominaisuus . Syntinsä tunnustaja saa kuitenkin evankeliumin kautta omistaa ihmeellisen ilon ja rauhan Jumalan lapseudessa . Suomalainenkin kristillisyys on kyllästetty ihmisten ajatuksilla saada parempaa kristillisyyttä , joku rakentaa yhteisöllisyyttä ja keksii uusia tapoja siihen tai ottaa mallia suuresta maailmasta , joku uskoo herätyksen muuttavan kaiken ja saavan suurien kokemuksien kautta voimaa elämään pahuutta vastaan , joku pyrkii laventamaan Jumalan sanaa rakkauden nimissä ja uudistavansa ja päivittävänsä Jumalan ilmoituksen , mutta harvemmin kysellään missä minä voin kohdata Kristuksen ? Kristus on siellä missä hän on luvannut olla ja varmasti konteksti auttaa näkemään , tuntemaan ja kokemaan tämän . Luterilainen selvä oppi on että Kristus kohdataan sanassa ja armonvälineissä ja siellä pyhien yhteydessä jossa Kristus hallitsee rakkaudella , jossa saarnastuoli ja alttari on varjeltu harhaopeilta . Samalla seurakunta on avoin ja sinne kutsutaan ihmisiä ilman kyselyjä missä olet rypenyt tai oletko uskossa , annetaan Jumalan sanan tehdä se tehtävä joka sille kuuluu .
En ole koskaan uskonut kirjaimelliseen sanaan, enkä historialliseen totuuteen. Raamatussa on punainen lanka, joka alkaa alusta, eikä pääty raamatun loppuun, vaan jatkuu niin kauan kuin ihmiskuntakin. Sanojen ympärille hirttäytynyt jonninjoutava inttäminen estää näkemästä kokonaisuuden ja sen, että sana jatkaa elämäänsä ihmisistä riippumatta hamaan loppuun asti, vaikka ”sanasota” yrittää estää.
Timo kirjoittaa; ” On absurdi väite että Jumala tarvitsee rakkaudelleen ihmisen suostumuksen . Ei voi siis rakastaa omaa lasta jos ei kysy ensin lupaa lapselta . Tälläinen ajatus on syvältä !”
Timon väite syntyy väärinkäsityksestä, jossa sekoitetaan toisiinsa kaksi eri asiaa: rakkauden osoittaminen ja rakkauden vastaanottaminen (suhde).
Jumala on Olemukseltaan Rakkaus. Hän ei tarvitse kenenkään lupaa rakastaakseen.Jumala rakastaa jokaista ihmistä aina, riippumatta siitä, uskooko ihminen Häneen, vihaako ihminen Häntä vai välittääkö hän lainkaan. Lupaa tai suostumusta ei tarvita siihen, että Jumala rakastaa, vaan siihen, että ihminen ottaa vastaan tämän rakkauden ja elää yhteydessä Häneen.
Ortodoksinen kirkko opettaa, että Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa niin paljon, ettei Hän pakota ketään yhteyteensä. Pyhä Johannes Krysostomos totesi: ”Jumala ei koskaan vedä ketään pakolla puoleensa. Hän toivoo kaikkien pelastuvan, mutta ei pakota siihen ketään.”
Eikähän Raamattu olekaan ristiriitainen muuta kuin järkipuuttojen ja paatuneitten ulkokultaisten käsityksen mukaan, hurskasten ja ymmärtävien käsityksen mukaan se taas todistaa heidän Herransa eduksi.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 354, SLEY, 1957.
Jumalllinen rakkaus on täydellistä ja siksi siinä on vapaus lopulta ihmiselle annettu , mutta hän ei kysy rakkaudelle lupaa , ei kysynyt kun teki meille maan asuttavaksi , antoi elämän meille ja saadaan saa nauttia Jumalan hyvyydestä ja katsoa Jumalan luomaa luontoa . Hän meni kärsimään ristille että meillä olisi elämä . Ja hän toimii kuten lihaksi tullut sana todistaa ja jättänyt todistuksen apostoleille ja oli puhunut jo paljon ennen heitä profeettojen ja enkeleiden kautta . Se on täysin Jumalan tekoa jos ihminen kääntyy Jumalan puoleen , koska hän vaikuttaa sanansa kautta , kun elämää ei ole hänen ulkopuolella . ”Ette te valinneet minua vaan minä teidät ” . Kaiken elämän synty ja tekijä on Jumalassa , Jumalan rakkauteen kuuluu vapaaehtoisuus – tahdotteko tekin mennä pois .Jumalan valtakuntaa kuvataan lapsen kaltaisuudella , joka kuvaa meidän suhdettamme parhaimmillaan ihanteena ja sitä voi miettiä vaikka matkana kuinka paljon siinä on ollut meidän valintoja ja onko minun tahto kulkenut edellä .
On surullista jos ihminen ajattelee ”uskoontuloa” omana ratkaisuna eikä koskaan kirkastu Jumalan suuruus , Jumalan rakkaus ja armo että hän on kaiken valmistanut ennen kuin minua oli olemassa ja hänellä on ollut suunnitelma ja iankaikkinen elämä talletettu Kristuksessa minulle . Tätä sanomaa tulisi pienelle Kristukseen kastetulle opettaa että oppisi tuntemaan Jumalan rakkauden jo pienenä . Pieni lapsi kuvaa meidän kristillisyyttä parhaiten kaikessa lapsen olemuksessa kun saa lahjan vastaanottaa , kun puhutaan lahjasta pienen lapsen kohdalla niin olisi hullua kastetilaisuudessa kysellä lapsen vapaata tahtoa , kun sellainen puhe olisi Jumalan sanan halventamista ja siksi se on absurdiajatus . Ja Jumalan tahto on aina että kaikki pelastuisimme ja Jumala estää ja sallii ihmisen elämässä asioita ja lankeemuksia ihmisen syntisyyden tähden joista emme voi paljon kirjoittaa yksityiskohtaisesti kun emme tiedä ja nää kaikkea , yksilöinä välillä näämme oman elämän historiasta jotain merkityksellisyyttä mutta niiden tulkinta on aina vaikeaa , kuten se vaikein raamatunlause: kaikki koituu niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat .
Vapaa tahto on ihmisellä valita monia asioita mutta se ei ole täydellistä vapautta ihmisellä , on ihmisiä jotka ovat esim. yrittäneet itsemurhaa monta kertaa ja siinä onnistumatta tai joku pyrkinyt tekemään monia syntejä ja ei ole siinä onnistunut ja kaikkea on . Tahtomme on sidottu se ei ole täydellistä vapautta , jos se olisi vapautta niin siinä ei olisi syntiä . Apostoli Paavali kuvaa asiaa : sitä hyvää mitä tahdon en tee ja sitä pahaa mitä en tahdo sitä teen . Kun edellisen apostolin sanan kiellämme niin kiellämme samalla asuvaisen synnin meissä ja samalla se sokeutta nähdä täydellinen pelastus Kristuksessa yksin armosta , yksin uskosta , yksin Kristuksen työn tähden ja hänen voimavaikutuksensa meissä asuvaisen Pyhän Hengen kautta . Meidän tahtomme ei ole kuten Jumalan tahto ja siksi Kristus tulisi asua meissä ja hänen tahtonsa toteutuisi ja voisimme sanoa Paavalin tavoin en elää minä vaan Kristus minussa ( eikä meidän syntinen luontomme vaikuttaisi tahtomista vaan hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä meissä . Ilman Jumalaa ihminen kuvittelee olevansa oman onnensa seppä .
Timo yllä oleva tekstisi edustaa jälleen kerran vahvasti luterilaista (ja osin kalvinistista) armoteologiaa, jossa painotetaan ihmisen tahdon sitoutuneisuutta (servum arbitrium), monergismia (pelastus on yksin Jumalan teko) sekä pikkulasten kastetta armolahjana, johon ihminen ei voi myötävaikuttaa.
Testissä on myös yhtymäkohtia ortodoksiseen näkemykseen, en niitä jokaista erikseen poimi. Pelastus on aina lähtöisin Jumalasta. Ihminen ei voi luoda pelastusta eikä ansaita sitä. Jumala teki maan, tuli lihaksi, kärsi ristillä ja antoi elämän. Ortodoksinen kirkko kastaa vauvoja ja jakaa heille heti myös ehtoollisen. Kastetta pidetään Jumalan lahjana ja uutena syntymänä, jossa lapsi liitetään Kristuksen ruumiiseen ilman, että häneltä vaaditaan intellektuaalista ”ratkaisua”. Ajatus siitä, että uskoontulo olisi ihmisen oma ”suoritus” tai ansiokas ratkaisu, on ortodoksisenkin teologian mukaan harhaanjohtava. Pelastus on Jumalan hyvyyttä ja armoa.
Timo mainitset tekstissäsi hyvin, Jumalan rakkauteen kuuluu vapaaehtoisuus – ”tahdotteko tekin mennä pois”, juuri näin jos ihmisellä ei ole aitoa vapautta valita, vapaaehtoinen rakkaussuhde ei ole mahdollinen. Jumala ei pakota ketään pelastumaan, koska pakotettu rakkaus ei ole rakkautta.
Muuten luterilaiset eivät ole koskaan opettaneet, että joku olisi ennalta määrätty helvettiin. Mutta sinä et tunnu tätä käsittävän.
Tämä kommentti on siis tarkoitettu Samille.
Mika, luther oli salakalvinisti. Se miksi aikoinaan hylättiin kaksinkertainen ns. predestinaatio johtui sielunhoidollisista syistä. Mistä muuten revit, keskusteluun ” luterilaiset eivät ole koskaan opettaneet, että joku olisi ennalta määrätty helvettiin.” Onko sinulle avautunut luterilainen predestinaation ongelma? 🙂
Katekismuksessa 3. Uskonkappaleessa :
Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla Hänen tykönsä, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta.. Et kiellä varmaan Sami tätä etkä Paavalin opetusta ihmisen kyvyttömyydestä valita oikein oman lihansa ja kykyjensä mukaan , mutta tuskin selität sitä myöskään.
On mielestäni harhaanjohtavaa usein puhua tässä yhteydessä uskoontulosta koska raamattu puhuu paljon enemmän kuolleen herättämisestä eläväksi ja syntymän prosessi on luonnollisesti kokonaan Jumalan teko . Kun luin tekstejäsi niin myönnät siellä ainakin rivien välissä ettei todellista vapaata tahtoa ihmisellä ole . Paavali kuvaa tietysti kristityn elämää ja itseään ed. lauseella , joka kuvastaa sitä ihmisen avuttomuutta että ilman Jumalaa emme voi mitään . Vapaudessa ei ole esteitä eikä sidoksia sen jokainen tajuaa ja neurotiede on myös tuhonnut tänä päivänä tieteen nimissä vapaan tahdon olemassaolon , kun ihmisen aivot tekevät päätöksen ennenkuin sitä ihminen edes ehtii ajattelemaan . Tästä kahden voiman vaikutuksesta kristityn elämässä Paavali kuvaa paljon ja oppimme ja teologia kulkee aina meidän elämämme kanssa ja se resonoi meidän elämäämme , koska olemme itsenäisiä Jumalan kuvaksi luotuja .Ymmärrän että on vaikea tulla luterilaisen tunnustuksen allekirjoittajaksi joka nousee apostolien opetuksista vapaan tahdon kysymyksessä , mutta vapauskäsitettä voi tutkia mitä se todella käsittää raamatun , tieteen tai meidän ymmärryksessä . Se on selittelyä että olisi tai jos ja olihan minulla mahdollisuus , koska tämä toistuu aina meidän elämässämme ja vastaus ei ole harmitus tai että nyt minä tseppaan tai harjoittelen vaan paeta Kristuksen turviin ja olla rehellinen Jumalan edessä tunnustaen syntinsä ja sanoa ettei minulla halua hyvään enkä halua noudattaa sinun pyhää tahtoasi vaan minä rakastan jopa syntiä ja minun lihani ja perkele tahtoo minut irroittaa sinusta . Ihmisjärjellä on turha etsiä vastauksia sidottuun vapauteen , vaan elämä ja lopulta Kristuksen suuruuden kautta me löydämme sen pienuutemme ja ymmärrämme ettei meidän olemassa ole ollut suurta Jumalan armoa jota vastaan olen taistellut . Ei vapaan tahdon edustajat ole huonolla prosentilla onnistuneet valitsemaan oikein vaan niitä ei ole ensimmäistäkään. Ette te valinneet minua – missä tuossa on se kuuluisa vapaa tahto ? Vapaata armoa meidän tulee saarnata !
Vapaan tahdon teologia on mahdoton yhtälö , mutta kalvinistinen ennaltamäärämisoppi menee ojasta allikkoon
Timo siteeramasi jae Johanneksen evankeliumista on helppo jae — Johanneksen evankeliumin 15:16 ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”.
Ortodoksinen kirkko ja itäiset kirkkoisät kuten Johannes Krysostomos ja Kyrillos Aleksandrialainen lukevat tämän lauseen kontekstissaan. Timo kiinnitä huomio jakeen jatkoon: ”..vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät sitä varten, että te lähtisitte ja kantaisitte hedelmää”.
Jeesus puhuu tässä tilanteessa kiirastorstain iltana yläsalissa apostoleilleen. Tavallisesti rabbiinien oppilaat hakeutuivat itse mestarinsa luo ja valitsivat seurattavansa. Jeesus käänsi tämän kulttuurisen tavan päälaelleen: Hän itseoikeutettuna Mestarina valitsi nämä tietyt miehet erityiseen apostoliseen virkaan ja missioon.
Valinta koskee siis tehtävää ja palvelusta (kutsuttuna olemista), ei sitä, että Jumala päättäisi meidän puolestamme mielivaltaisesti, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei.
Jeesus valitsi 12 apostolia, mukaan lukien Juudas Iskariotin. Juudas oli yhtä lailla ”valittu” apostolin tehtävään kuin muutkin, mutta omalla vapaalla tahdollaan ja valinnallaan hän kääntyi pois ja kieltäytyi kantamasta hyvää hedelmää.
Kutsu ja armo ovat Jumalan tekoja, mutta ihmisen tahto toimii vastauksena eli suostumuksena (synergia).
Johanneksen evankeliumiin, et voi lukea sisälle Augustinuksen ja lutherin markkinoimaa luterilaista filosofista, nominalistista predestinaatiota.
Sami voisit vastata tuohon Paavalin sanoihin ; sitä hyvää mitä minä tahdon en tee …
Miten ordodoksinen kirkko tästä opettaa ?
Ja miten vapaa tahto on sovellettavissa tähän ?
Vastasyntyneen kastettavan lapsen kohdalla emme voi vapaata tahtoa soveltaa .
Timo, osittain näistä on ollutkin puhetta. Kysyt Apostoli Paavalin sanoista (Kirje roomalaisille 7:18–19: ”Sitä hyvää, mitä tahdon, en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”.
Läntisessä teologiassa (erityisesti Augustinuksesta ja reformaatiosta alkaen) Paavalin sanat on usein tulkittu osoitukseksi siitä, että ihmisen tahto on synnin takia täysin orjuutettu ja kyvytön hyvään. Ortodoksit näkevät asiat toisin.
Paavali ei sano, ettei ihmisellä olisi tahtoa hyvään – päinvastoin, hän sanoo: ”Sitä hyvää, mitä tahdon”. Eli tahto hyvään on olemassa! Ongelma on siinä, että ihmiseltä puuttuu voima toteuttaa sitä ilman Pyhää Henkeä.
Ihminen tunnistaa järjellään ja omassatunnossaan hyvän, koska Jumalan kuva hänessä ei tuhoutunut, mutta synnin tahrima ihminen on riippuvainen, heikko ja omien intohimojensa orja. Vaikka ihminen on synnin sitoma eikä pysty omin voimin parantamaan itseään, hänellä säilyy kyky huutaa avuksi, katua ja suostua Jumalan hoitoon. Jumala ei paranna ihmistä siis väkisin. Ihminen antaa suostumuksensa, ja Jumalan armo antaa voiman tehdä sitä hyvää, mihin oma tahto ei yksin riittänyt.
Eli lyhyesti; Paavali kuvaa synnin vaurioittamaa, sairasta ihmisluontoa, jolta puuttuu voima. Halu hyvään on tallella, mutta toteutus vaatii Kristuksen armoa. Jumalan valtakunnassa on juuri voima, kuten Raamattu sanoo.
Sami, voisitko jo vihdoin sanoa, kuulutko itse ortodoksiseen kirkkoon vai et?
Ainakin vaimosi kuuluu siihen.
Sami ; käsittelet Jumalan kutsumusta, valitsemusta vankurskauttamista ja pyhitystä samana asiana . Jos on kuollut ei voi valita ja Jumalan lapselle on tie Kristuksessa . Hän siis herättää kuolleen elämään yksin armosta ja lahjoittaa uskon ja Pyhän hengen . Vanhurskauttaminen ja pyhitys ovat eri asioita joita ei tule sotkea toisiinsa . Jumala siis tulee asumaan ihmiseen joka on täällä ajassa vielä syntinen ja tätä taistelua me käymme loppuun asti . Tahtomme on siis sidottu vanhan ihmisen puolestamme mutta hengellä tulisi kuolettaa lihan teot , mutta emme tule synnittömäksi vaan tulemme näkemään entistä syvemmin sen syntisen luontomme ja samalla suuren Jumalan armon . En osaa edes ajatella että kristitty joka vaeltaa vuosia uskoen että miten voi hän voi uskoa tulevansa ja sanovansa tulevansa paremmaksi ja vapaan tahdon antavan varmuutta omille ponnisteluille . En vaan oman kokemuksen en muiden uskovien eikä apostolien opetusten kautta tule sellaista kuvaa vaan se on todella enenevää synnin ja armon tuntoa , jossa ihminen ei tahdo kehuskella omilla saavutuksillaan ja samalla on menettänyt uskon parempaan omilla ponnisteluillaan .
Jälleen kerran ajattelen että on kysymys Kristuksen sovitustyön merkityksestä ja perisynnin ymmärtämisestä pohjimiltaan . Luterilaista vanhurskauttamisoppia usein moititaan vain juriseksi toimenpiteeksi Jumalan puolelta , mutta sen takana suuri rakkaus ihmistä kohtaan kun ottaa lapseksekseen ja siinä lapseudessa olisi hyvä pysyä . Vapaa tahto jälkikäteen keksitty juttu joka ei seuraa Jumalan tekoja vaan katse on omassa itsessään . Milloin ihminen valitsi ? Kun ihmiskunta lankesi syntiin , mikä oli ihmisen valinta ? Valitseeko syntyvä lapsi oman syntymänsä tai valitseeko lapsi Jumalan lapseksi ottamisen kasteessa ja kun ihminen on saanut uudestisyntyä niin hänellä on mahdollisuus turvautua Kristukseen mutta edelleen orja on talossa , joka syntiä tekee on synnin orja . Paavali kuitenkin kirjoittaa että sitä syntiä en enää minä vaan synti joka minussa asuu . Elämme ykösnousemuselämää vain uudestisyntyneen ihmisemme puolesta , liha ei pyhity .
Timo, esittämäsi pohdinta tiivistää klassisen luterilaisen vanhurskauttamisopin ydinkohdat: ihmisen ratkaisuvalta on synnin tähden sidottu (servum arbitrium), vanhurskauttaminen ja pyhitys pidetään jyrkästi erillään, ja uskova on yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas (simul iustus et peccator).
Luther sanoisi saman asia näin;” minkä tähden jumalallinen majesteetti ei poista tai muuta tätä tahtomme vikaa kaikissa ihmisissä, vaikka se ei ole ihmisen vallassa, tai minkä tähden hän lukee sen ihmisen syyksi, vaikka ihminen ei voi päästä siitä vapaaksi ” (M. Luther, Sidottu ratkaisuvalta s. 139).
Ortodoksinen kirkko ei allekirjoita oppia täysin sidotusta ratkaisuvallasta. Ortodoksisessa teologiassa opetetaan synergiaa eli Jumalan armon ja ihmisen tahdon yhteistyötä (vrt. 1. Kor. 3:9).Ortodoksisen käsityksen mukaan syntiinlankeemus ei tuhonnut ihmisessä olevaa Jumalan kuvaa (eikon), vaikka se särkyi ja hämärtyi. Ihminen ei ole täysin henkisesti kuollut sellaisessa mielessä, ettei hän kykenisi vastaamaan Jumalan kutsuun.
Jumala ottaa aina ensiaskeleen armossaan, mutta Hän ei pakota ihmistä eikä toimi ilman ihmisen suostumusta. Vapaa tahto ei ole ortodoksisuudessa ihmisen oma saavutus tai kerskailun aihe, vaan Jumalan luoma perusominaisuus. Pelastus on rakkaussuhde, eikä rakkautta voi olla ilman vapaata tahtoa. Ortodoksinen sanonta kuuluu: ”Jumala teki ihmisen ilman ihmistä, mutta Hän ei voi pelastaa ihmistä ilman ihmistä.”
Timo se on totta, että luterilaisuudessa vanhurskauttaminen mielletään usein juridiseksi toimenpiteeksi (syyttömäksi julistamiseksi) ja pyhitys sen erilliseksi seuraukseksi. Ortodoksisessa teologiassa näitä ei eroteta toisistaan keinotekoisesti. Ortodoksisuudessa pelastus ei ole ensisijaisesti oikeussalituomio, vaan paranemisprosessi. Kirkko on hengellinen sairaala, jossa ihminen eheytyy synnin sairaudesta. Pyhitys ja vanhurskauttaminen sulautuvat osaksi teosista (jumalallistumista) eli ihmisen tulemista osalliseksi Jumalan luomattomista energioista (2. Piet. 1:4). Se ei ole vain aseman muutos Jumalan edessä, vaan ihmisen kokonaisvaltaista, niin sielun kuin ruumiinkin, muuttumista Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tätä sanotaan myös ontologiseksi muutokseksi.
Viittaat myös perisyntiin läntisessä mielessä. Ortodoksinen teologia ei opeta läntistä (Augustinuksen muotoilemaa) perisyntioppia, jossa ihminen syntyy syyllisenä Aadamin syntiin. Lapsi ei peri Aadamin henkilökohtaista syyllisyyttä, vaan lankeemuksen seuraamukset: kuolevaisuuden, turmeltuvuuden, sairauden ja taipumuksen syntiin. Kasteessa ihminen puhdistetaan tästä kuoleman ja synnin vallasta ja liitetään Kristuksen ylösnousemuselämään.
Luterilainen simul iustus et peccator -ajatus korostaa, että ihminen pysyy itsessään aina täysin syntisenä ja vanhurskaana vain Kristuksen tähden. Ortodoksiteologi vastaisi tähän kahdesta näkökulmasta.
Ensimmäinen voisi olla suurinpiirtein seuraavanlainen: Todellinen pyhittyminen on mahdollista. Ortodoksisuus torjuu ajatuksen, ettei ihminen voisi todellisuudessa muuttua tai ettei liha/ihminen pyhittyisi. Pyhän Hengen armo muuttaa ihmistä aidosti. Pyhät ihmiset eivät ole vain ”lukeneet itseään vanhurskaiksi”, vaan heidän elämänsä ilmentää Kristuksen valoa ja rakkautta.
Toinen, samaan aikaan ortodoksinen kilvoitustraditio opettaa, että mitä lähemmäs Valoa (Jumalaa) ihminen tulee, sitä selvemmin hän näkee omat tahransa ja syntisyytensä. Siksi kaikkein pyhimmätkin ihmiset pitävät itseään ”syntisistä suurimpana”. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, ettei armo olisi muuttanut heitä, vaan siitä, että heidän nöyryytensä ja hengellinen näkökykynsä on syventynyt. Tähän liittyy myös käsitys himottomuus, mutta ei siitä nyt enempää.
Sami ((ja Timo)), mielenkiintoista.
Uskonoppi on hallussa. Tavalliset seurakuntalaiset, niin evlut kuin ortodoksit (jne kristityt/uskovat), ovat aika lailla kuutamolla tämän keskustelun äärellä. Otaksun, että tavalliselle seurakuntalaiselle riittää messu sekä oma Raamattu ja rukouselämä ilman syvällistä oikeaa oppia? Raamatun Jumalalle kirjoitusten mukaan riittää esim. avuttoman avunhuuto hänen puoleen (Psalmi 50:15)
En tiedä, onko minulle ollut hyödyksi lukea erilaisia dogmeja suunnasta jos toisesta? Muuta, lopullista totuutta minulla ei ole edelleenkään kuin se, että ”Se on täytetty”, ja siihen omalta osaltani tartun kuin ”sika limppuun”.
Välillä lain alla, välillä vapaana, siitä huolimatta, että kaikki on jo valmista ja olen edelleen kyvytön itseäni pelastamaan, halvaantunut, jolle Kristus on elämä ja autuus.
Kari, ymmärrän tuon kuutamolla olon. Siihen voi olla monia syitä, me olemme erilaisia ja omia persoonia. Vertailu ei ole tarpeellista. Minä olen kuutamolla monista asioista.
Toisaalta monien hengellisten asioiden, fraasien takana on aina jokin syvällisempi viritys. Yleensä siellä on jokin tulkinta, dogma. Timon kanssa on katsottu kristinuskoa tästä näkökulmasta. Monista asioista olemme erimieltä, yritetään kuitenkin keskustella menettämättä yhteyttä. Itse pidän tästä.
Keskustelu on tarpeellista. Kiitos siitä. Dogmatiikka on tarpeellista myös. Hengellinen kipuilu on oma osastonsa meidän jokaisen kohdalla. Synnintunto on sitä raskainta lajia. Kuka missäkin vaiheessa taapertaa. Tunnot vaihtuvat. Lupaukset kantavat ”työn ja kuormien uuvuttamia.”
”Lapsi ei peri Aadamin henkilökohtaista syyllisyyttä, vaan lankeemuksen seuraamukset: kuolevaisuuden, turmeltuvuuden, sairauden ja taipumuksen syntiin.” (Sami P.)
Seuraamuksena tulee myös synnintunto. ”Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.” (Biblia) Minulle tämä pakeneminen on totta omassa elämässä niin, että koen jatkuvasti olevani turmeltunut rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niinkuin itseäni. En täytä tätä vaatimusta, olen halvaantunut tämän lain vaatimuksen edessä. ”130:3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?” En kestä Jumalan edessä muuten kuin uskomalla hänen omaan uhriinsa Kristukseen.
Olen maallikko ja ns. tiedonturisti ja omia tuntoja peilaan ja uteliaana yritän hahmottaa miten ordodoksit ajattelevat , mutta on suorastaan välttämätöntä että on teologeja jotka tuntevat sanaa monipuolisesti . Voisi sanoa että ordodoksisuus ei ole ainakaan kristillisellä ”kaupallisuudella” pilattu ( huono sana kenties tähän yhteyteen ) , kun kieli on aivan erilaista kuin raamatun kieli . Luomaton energia jonka se munkki Palamas toi selittäen on vieras tapa ilmaista vaikka tietyllä tavalla loogista . . Se miten yleensä luterilaisuudessa uskotaan Jumalan sanan voimaan niin noilla termeillä on vaikea päästä ihmisten sydämien tasolle . Ja onhan kuten Kari kirjoitti että sanoma pitäs olla selvä jota julistetaan saarnatuoleista ja uskon että monet vanhojen kirkkojen jäsenet uskovat yksinkertaisella tavalla ja turvaavat Jumalaan . Ei esim. katolilaisuudessa ole se Marian palvonta ja paavius lopulta kovin isoja kysymyksiä , mitä rivijäseniä tiedän . Uskonpuhdistus toi vaan selkeän opin ja turvallisen luottamuksen raamattuun ja sitä tahdotaan tutkia ajan kontekstista käsin ja sana sanaa selittäen . Prioriteetit uskossa olisi hyvä olla kirkkaana ja tähdätä ihmisten pelastumiseen ja mietin miten ordodoksikirkko palvelee tässä yhtälössä , ei uskota lähetystyöhön että sitä pitäisi viedä muille kansoille . Kirkot ja niiden olemassaolot on vaikeita asioita mieltää yksinkertaisesti , mutta emmehän voi sanoa mitään kirkkoa turhaksi jossa evankeliumia julistetaan ?
Erimieltä oleminen asioista ei tarkoita eikä saisi koskaan tarkoittaa yhteyden katkeamista mielestäni . Paljon on minulla ystäviä joiden kanssa olen erimieltä ja nään sen enemmän rikkautena kun vaikeutena . Ja siinä on mielestäni raja siinä että asiat on pöydällä eikä ihmiset ja henkilökohtaisuudet niin silloin juttu luistaa eikä mene herne nenään kellään.
Timo kirjoitat; ” Prioriteetit uskossa olisi hyvä olla kirkkaana ja tähdätä ihmisten pelastumiseen ja mietin miten ordodoksikirkko palvelee tässä yhtälössä , ei uskota lähetystyöhön että sitä pitäisi viedä muille kansoille.”
Ortodoksien lähetystyö on paljon laajempaa kuin kaikkien luterilaisten kirkkojen työ yhteensä. Lähetystyötä on tehty jo yli 2000 vuotta. Luterilaiset ovat tehteen vasta 500+ vuotta.
Timo vielä toinen nosto, kirjoitat; ” Ei esim. katolilaisuudessa ole se Marian palvonta ja paavius lopulta kovin isoja kysymyksiä , mitä rivijäseniä tiedän”.
Rivijäsenet eivät ratkaise oppidokumentteja. Luterilaisuudessa esim predestinaatio, joka ilmaistaan yksimielisyyden ohjeessa arktikla 11, sillä ei ole mitään merkitystä luterilaisuudessa, jos luterilaiset ymmärtäisivät tämän merkityksen se olisi uskonpuhdistuksen syvin kriisi. Koko luterilainen kirkko romahtaisi. Kansa ei tiedä, papit ei ymmärrä, ja piispat viis veisaa. Aku Visalahan kirjoitti tästä kotimaahan, löytyy sivuilta.
Ennen uskonpuhdistusta oli kristikunnassa kriisi ja tämän uskonpuhdistuksen olisi tullut jatkua ja levitä , joka jäi katolisessa kirkossa pahasti kesken . Kysymys ennaltamääräämisoppiin on ratkaistavissa yhdellä sanalla- Kristuksessa ! Luterilaisuus toi Kristus – keskeisyyden ja apostolisen uskon syvimmät salaisuudet pintaan 1500 – luvulla . Toivoisi muidenkin lukevan Paavalin kirjeiden sisältöä ja tutkivan yhtä ahkerasti kuin luterilaisuudessa on tehty , tämän Paavalilaisen teologian heikkous paistaa usein läpi ja siitä johtuu mm. vapaan tahdon ongelmalliset selitykset ja vanhurskauttamisen ja pyhityksen keskenään sotkemiset. Lohdullista on ollut nähdä ja olen sanonutkin että kuolinvuoteella ihmisestä tulee usein luterilainen. 😅. Kuka teologi tai kirkkoisä viittaa yhtä paljon apostoliseen uskoon ja Kristukseen kuin Luther tai kuka kirjoittanut yhtä selvästi apostolista uskoa kirjallisesti , tietysti Augustinuksen ajatukset ja muiden kirkkoisien ovat vaikuttaneet niiden syntymiseen. Missä on vapaan tahdon kirkko-isät jotka kytkevät oppinsa yhtä tiiviisti apostoliseen uskoon ja itse asiassa ammentavat vain sieltä ja seisovat tiensivussa viittana osoittaen Kristukseen. Ihmisjärki tökkää ja yrittää selvittää kaikkea ja opista tulee ristiriitojen verkko ja focus hukkuu , ihmisen tulee pysähtyä asioissa joihin meillä ei pääsyä kuten Luther viittaa . Ordodoksiteologiakin nähdäkseni sanoittaa että Jumalaa ei voi suoraan oppia tuntemaan vaan luomattomien energioiden kautta ( 1200 luvun oppi-isän Palamaksen mukaan ), mutta silti siellä pyritään ratkaisemaan Jumalan ennaltamäärääminen ainakin osoittamaan muiden vieheellisiä käsityksiä mutta silti se jää vaille todellisia vastauksia kun pelastus kunkin ihmisen kohdalla ei ratkaise ihminen vaan Jumala . Mielestäni on huonoa argumentointia ja politiikasta tuttua että ensimmäisenä perustellaan toisen käsitystä vääräksi ja oma käsitys oikeana joka usein jää teologisissa kysymyksissä ohueksi ja heikosti Jumalan sanaan liittyväksi .
Kristus keskeiseisyyden ylistys ei ole ole missään muualla yhtä suurena kuin luterilaisuudessa ja se on avain ymmärtää teologiset kysymykset . Usein kritiikki luterilaisuutta kohtaan on ettei siellä ole ylistystä ja olen täysin eri mieltä ja en kovin paljon arvosta ylistystä joka on pyrkimystä saavuttaa jotain vaan se on ylistystä kun hän on saavuttanut niin paljon ja saamme sen kautta halun ylistää .Tutkijat voivat esittää omia käsityksiä ja se näyttäytyy minulle enemmänkin etsijältä kun itse tutkija ei asemoidu mihinkään kristilliseen kontekstiin eikä hengelliseen kotiin . Kristukseen kätkeytyt viisaudet on kätketty Kristuksen ruumiin osallisuudessa vastaanotettavaksi ja se yksinkertainen usko ja joskus jopa sanoittamaton sellainen on suurempaa viisautta kuin tutkijan usko jota tälläinen uskonturisti ei ymmärrä , evankeliumin yksinkertaisuus on omistettavissa Kristuksessa nöyryydessä särkeneessä sydämessä Pyhän Hengen vaikutuksesta kun hän opettaa ja kirkastaa Kristuksen . Kysymys on siis kenen opettamia me ollaan ? Ihmisjärki ei voi alistua Jumalan tahdon alle eikä ihmisviisaudella kirkastu Kristus . Ihmisen on helppo ryhtyä opettajaksi mutta Jumalan viiisaus on kätketty lapseuteen .
Itse Jumalan sana osoittaa että etsisimme vastuksia sieltä eikä tuoda ihmisajatuktuksia Kristus – oppiin kun Jumalan sanan tilalle vaihtaminen ihmisten ajatuksia on toiselta nimeltään – harhaoppi .
Luther kritiikki nousee jatkuvasti esille luterilaisuutta kohtaan mutta keskeisimmät apostolisen uskon selvennykset eivät saa koskaan teologisia vastaväitteitä , koska niitä ei voi kieltää , yksi on sola – periaatteet ja esim . Sola Scriptura jota vanhat kirkot pitkällä tikulla yrittävät sorkkia ja väheksyä sivulauseissa mainiten että siihen ”heittäydytään ” joka viestii vain ymmärtämättömyyttä Kristuksen suuruutta kohtaan , näin asian nään . Ja myös hengellinen ylpeys saattaa kasvaa ihmisille helposti tutkijoille ja muille jos Kristus ei ole keskipisteenä , hän ei tarvitse katetraaleja eikä suuria isoja puitteita vaan tahtoo asua siellä missä on särjetty sydän . Onko kristillisyyden kuva oikea kun katsomme mestariimme joka Galialean vuorella lausui 11 opetuslapsella että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja häntä kuvataan sydämeltä hiljaiseksi ja nöyräksi ja hän on täynnä armoa ja totuutta . Tämän suuruuden edestä tulee juontua koko meidän kristillisyytemme ja hän tahtoo meidän elävän hänen ruumiinsa osallisuudessa ja siinä on kätketty kaikki viisaus ja tieto . Suomalaisena kristittynä on hiukan ylpeää arvostella luterilaista perintöä joka on antanut meille tähän maahan uskonpuhdistuksen kautta hyvinvointia . On kuin sahaisi omaa oksaa ja polttaisi historian kirjat roviolla . Luterilaisuus on ollut Jumalan siunaus maallemme vaikka se tänä päivänä on monenlaisissa kriiseissä kuten moni muukin kirkkokunta . Katolilaiset syyttävät Kustaa vaasaa , ordodoksit olisivat syvemmällä itänaapurin kanssa ja helluntailaisia ei ollut edes olemassa kun maata rakennettiin ja meille saapui kielitaito prioriteteettina oppia lukemaan Jumalan ilmoitusta ennen saksalaisia kuin meillä ei ollut pappeja niin paljon , voisiko tästä kiittää Jumalaa , luterilaisuus ei tarvitse kiitosta koska sen ydin ja viitta osoittaa kohti Kristusta .
Keskustelun piristämiseksi asioita voi vuodattaa 😂 ja mielipiteitä voi vaihtaa tai tarkistaa jos huomaa niiden olevan vääriä , jotain jokainen kuitenkin miettii ja ajattelee .
Timo Gummerus mitä tarkoitat seuraavalla:”” Toivoisi muidenkin lukevan Paavalin kirjeiden sisältöä ja tutkivan yhtä ahkerasti kuin luterilaisuudessa on tehty , tämän Paavalilaisen teologian heikkous paistaa usein läpi ja siitä johtuu mm. vapaan tahdon ongelmalliset selitykset ja vanhurskauttamisen ja pyhityksen keskenään sotkemiset. ””
Ilmeisesti että luterilaisilla on oikea ”Paavalilainen teologia” ja muilla ei, ymmärsinkö oikein?
No voit sen todeta jo sillä mitä julistajat siteeraavat ja eihän sitä allekirjoita moni protestanttinen liike mitä vaikkapa Roomalaiskirjeessä lukee, kunhan vain sanotaan että raamattu on meidän ylin auktoriteetti ilman kirjaa avaamatta . Lue Roomalaiskirjeen ja Galatalaiskirjeen selitykset Lutherilta niin se on Paavalilainen teologia . Vastaisin että sitä ei ole moni esimerkiksi edes tutkinut ja taitaa kommentaarit olla harvinaisia monella uskonsuunnalla.Näiden kirjeiden kautta uskonpuhdistus syntyi .
Timo Gummerus kun tuodaan esille vapaata tahtoa niin kuinka paavali siitä kirjoittaa, eikö hän tuo mm seuraavan:
Room. 6:13
Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
Room.8:
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
En näe tuossa mitään pakkoa vaan uskovan tulee itse valita kuolettaa Hengellä lihan teot, eikö vaan?
Ihan vaan huomiona että mihin tarvitsisin toisen ihmisen (Lutherin) selityksiä Paavalin kirjeistä, eikö ne ole juuri niinkuin ne on kirjoitettu ja eikö Pyhä henki avaa niitäkin?
Esitän nyt kysymyksen mitä Jeesus käskee opettaa, siis kirjaimellisesti mitä eli vastaus löytyy Raamatusta sana tarkasti?