Menneinä vuosikymmeninä kyseltiin varsinkin herätysliikepiireissä uskon perään ja usein myös suoraan kysyttiin toisilta oletko uskossa . Sitten tuli korostus henkilökohtaisen uskon omistamisesta , mutta tänä aikana kysellään usein ja varsinkin vedotaan rakkauteen kun tahdotaan puolustella omia näkemyksiä tai arviodaan muita tai uskonnollisia piirejä .
Kristillisessä mielessä usko ja rakkaus kuuluu erottamattomasti yhteen , koska Jumala on rakkaus ja molemmat on vuodatettu kasteessa ihmisen sydämeen .
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.”
Molemmissa ”kyselyissä” uskon tai rakkauden perään on mielestäni usein katse ihmisessä ; onko sinulla , onko minulla uskoa tai rakkautta joka ei nouse apostolien opetuksista eikä raamatun muista opetuksista , eikä varsinkaan meidän tehtävä ole ”punnita ”toisen uskoa tai rakkautta .
Katse uskonalkajaan ja oppia evankeliumin kautta tuntemaan Kristusta enemmän on keskeisin oppi raamatussa .
Kolmas kyselyn aihe kristillisyydessä on teot, joiden kautta tahdotaan määritellä oikea elävä usko . Ja tekoihin ihminen luontaisesti pyrkiikin , kun ihmisellä on tarve ansioitua , lahja on vaikea omistaa joka tekee yksinkertaisesta uskosta monesti niin monimutkaista ihmisen elämässä . Se vaan ei ihmiselle sovi kovin hyvin että Jumala on tehnyt kaiken ihmisen hyväksi pelastuakseen kadotukselta kun ihminen tiedostaa oman syntisyytensä ja ansiottomuuden .
Teoista puhutaan ja niitä etsitään , mutta teotkin ovat edeltäpäin valmistettu ,että me niissä vaeltaisimme , joka ei sovi meidän inhimmilliseen järkeemme .
Etsimällä Jumalan vanhurskautta eli Kristusta , löytyy kaikki ja kaikki annetaan lahjaksi ja johdatetaan .
Kristuksen ruumiin osallisuudessa on kätketty meidän elämämme ja tehtävämme , tekomme, kun tahdomme pysyä siinä Jumalan jatkuvan armon ja anteeksiantamuksen alla . Kristus on aina suurempi ja tahtoo aina suuremmaksi tulla meille ja se tie on enenevää synnin ja armon tuntemista ja meidän osamme tulla pienemmäksi . Pienemmäksi meidän ei tarvitse myöskään pyrkiä , vaan Jumala senkin tekee kun pysymme armahdettavina ja tahdomme tunnustaa syntimme .
Lopulta vaikeaksi ihminen tekee tien itselleen , kun helpompaa vedota uskossa kaikkeen muuhun paitsi tuoda oma itsensä ja se pahuus Jumalalle joka meissä jokaisessa on.
Meillä vaan ei ole itsessämme mitään tekoja , rakkautta tai uskoa omasta takaa näyttää Jumalalle , mutta olemme ymmärtäneet uskon sisällön kun voimme sanoa kuten Paavali : en elä enää minä vaan Kristus minussa .
Totuudessa vaeltamiseen meidät on kutsuttu , joka ei näyttäydy mitenkään nousujohteiselta elämältä maallisella mittatikulla mitattuna .
Synti ei ole lopulta meidän ongelmamme koska syntimme on sovitettu jo , vaan niiden salaaminen , joka on meille luontaista perisynnin palkkana saatu ominaisuus . Syntinsä tunnustaja saa kuitenkin evankeliumin kautta omistaa ihmeellisen ilon ja rauhan Jumalan lapseudessa . Suomalainenkin kristillisyys on kyllästetty ihmisten ajatuksilla saada parempaa kristillisyyttä , joku rakentaa yhteisöllisyyttä ja keksii uusia tapoja siihen tai ottaa mallia suuresta maailmasta , joku uskoo herätyksen muuttavan kaiken ja saavan suurien kokemuksien kautta voimaa elämään pahuutta vastaan , joku pyrkii laventamaan Jumalan sanaa rakkauden nimissä ja uudistavansa ja päivittävänsä Jumalan ilmoituksen , mutta harvemmin kysellään missä minä voin kohdata Kristuksen ? Kristus on siellä missä hän on luvannut olla ja varmasti konteksti auttaa näkemään , tuntemaan ja kokemaan tämän . Luterilainen selvä oppi on että Kristus kohdataan sanassa ja armonvälineissä ja siellä pyhien yhteydessä jossa Kristus hallitsee rakkaudella , jossa saarnastuoli ja alttari on varjeltu harhaopeilta . Samalla seurakunta on avoin ja sinne kutsutaan ihmisiä ilman kyselyjä missä olet rypenyt tai oletko uskossa , annetaan Jumalan sanan tehdä se tehtävä joka sille kuuluu .
Jatkoin lukuohjelmaa kreikaksi 1. Moos. 1:27-30
https://live.bible.is/bible/ellape/gen/30
Meidän täytyy lujasti uskoa, että Kristus Jumalan Poika on puolellamme ja on ottanut kaikki syntimme päälleen ja on ikuinen syntiemme sovitus Jumalan Isän edessä.
Martti Luther, Valitut Teokset III, s. 392, WSOY, 1959, ote ns. Invocavit- viikon kuudennesta saarnasta, pidetty Wittenbergissä vuonna 1522.
Aamen! Herran nimi olkoon ylistetty nyt ja iankaikkisesti !!!
Timo, täytyy sanoa, että Lähetyshiippakunnankin papeilla on erilaisia opillisia korostuksia. Ainakin tämä käy ilmi, kun keskustelee henkilökohtaisesti heidän kanssaan. Ei siis kannata antaa Lähetyshiippakunnan pappien yksimielisyydestä liian ruusuista ja epärealistista kuvaa.
Jokainen on oma persoonansa jne . En ole tosin antanut mitään kuvaa lhpk paimenista , mutta jos joku ei ole sinun mielestä Kristus – keskeinen eikä julista puhdasta evankeliumia niin yleiseen pappeuteen kuuluu siitä sanoa, mutta jos ei kuulu seurakuntaan niin se on toinen juttu.
Timo kirjoittaa: ”Järjellä ja johdonmukaisuudella synergismin pitäisi kieltää Jumalan vaikutus kasteessa ja ehtoollisessa myös ja tämä johtaa myös Jumalan sanan ainakin ehdolliseen kieltämiseen. ”
Timon väite perustuu tiettyyn länsimaiseen (erityisesti luterilaiseen tai reformoidulle teologialle ominaiseen) tapaan määritellä armo, vapaa tahto ja logiikka. Länsimaisessa rationalismissa armo ja ihmisen tahto nähdään usein nollasummapelinä, jos ihmisen tahto tekee jotain, se on pois Jumalan armolta ja vaikutukselta.
Siksi väite, jonka mukaan synergismin pitäisi kieltää Jumalan reaalinen vaikutus kasteessa ja ehtoollisessa, ei päde ortodoksiseen sakramenttiteologiaan.
Kasteessa ihminen todella kuolee ja nousee Kristuksen kanssa, ja ehtoollisessa leipä ja viini muuttuvat todellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sakramenttien teho ei riipu ihmisen ansioista tai uskon määrästä.
Vaikka sakramentti on täysin Jumalan teko, sen hedelmä ja pyhittyminen (theosis) ihmisen elämässä edellyttävät ihmisen vapaata tahtoa ja kilvoitusta. Jos armo vaikuttaisi mekaanisesti ilman ihmisen henkilökohtaista suostumusta, kyseessä olisi pakko rakkaus, mikä sotisi Jumalan rakkautta vastaan.
Ortodoksinen teologia varoittaa viemästä inhimillistä logiikkaa äärimmilleen silloin, kun käsitellään Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Rationaalinen logiikka johtaa helposti kahteen ääripäähän:
1. Pelagiolaisuuteen (ihminen pelastaa itsensä omilla voimillaan).
2. Yksinkertaiseen predestinaatioon / absoluuttiseen monergismiin (Jumala tekee kaiken, jolloin ihmisestä tulee passiivinen pelinappula).
Ortodoksinen teologia säilyttää paradoksin ja mysteerin: Salaisuus on siinä, että Jumala tekee kaiken, ja silti ihmisen on vapaasti vastattava siihen. Sillä Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä, eikä vastoin hänen vapaata tahtoa.
”Rationaalinen logiikka johtaa helposti kahteen ääripäähän.” Valistusajan perua oleva rationaalisuus onkin aikamoinen este ymmärtää Raamatussa olevaa kerroksisuutta. Allegorian, symboliikan, myytin, paradoksin ja mysteerin ymmärtämisen puute vie todellakin äärimmäisyyksiin.
Tiedonlähde on Jumalasta :
1 kor. 2:12–13:”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Sen me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.”
Raamatun ymmärtämiseen on kontekstin ja sen ajan ja kultuurin ymmärrys koskien ajanlaskua ja muita juutalaisia perinteitä avain syvempään ymmärrykseen .
Taasen väärinymmärrys on tullut usein kristinuskon ulkopuolelta ja liberaaliteologian selittäjiltä ja lopulta niihin tulkintoihin sotketaan tarustoja ja myyttejä ja vedellään lankoja miten halutaan . Ihmisjärki tökkää kapeanäköisyydellään omiin järjen päätelmiin tuoden omaan kulttuuriin ja ajatteluun asioita vuosituhansien takaa . Pyhä Henki on jokaiselle luvattu opettajaksi ja se ei ole vaikeaa ymmärtää jos tahdomme uskoa sanan kuten se on kirjoitettu siitä saaden opetusta . Yksin tutkija ei ammentaa koskaan sitä rikkautta ilman osallisuutta Kristuksen ruumista . Voi sanoa mitä kauempana ihminen elää kristillisyyttä saarnastuolista ja alttarista sen kauempana on ihminen ymmärtämässä kaikesta siitä Jumalallisesta suunnitelmasta meidän pelastuksestamme , yksi kaste , yksi usko ,keskinäinen yhteys eli miten alkuseurakunta vietti kaikessa yksinkertaisuudessa Jumalanpalveluksia , mutta meillä on vielä pitkä matka siihen kun jakoivat omaisuutensa kaikkien kesken , ettei kenelläkään ollut puutetta mistään .
”Taasen väärinymmärrys on tullut usein kristinuskon ulkopuolelta ja liberaaliteologian selittäjiltä. Lopulta niihin tulkintoihin sotketaan tarustoja ja myyttejä ja vedellään lankoja miten halutaan.” En aivan tarkkaan tiedä, mihin Timo Gummerus viittaa. On kuitenkin löydetty muiden kulttuurien teksteistä samankaltaisuuksia Vanhan testamentin alkulukuihin. Esimerkkinä voi mainita vedenpaisumuksen, joka kerrotaan Kaksoisvirtainmaan tarustossa. Varmaankin tulkintoja tehdään tähän liittyen myös ’miten halutaan’, mutta antiikin historiankin tutkiminen on kehittyvä ja tuloksiaan jatkuvasti tarkistava tiede. ’Liberaaliteologia’ on laaja käsite eikä sovi kaikkeen nykyaikaiseen raamatuntutkimukseen. Minä en kuitenkaan viitannut muiden kansojen myytteihin vaan siihen, että varsinkin Raamatun alkuluvuissa on paljon myyttisen kerronnan piirteitä. Tähdennän, että käsitys, että ’vain myytti’ tarkoittaisi valhetta tai muuten totuudesta poikkeavaa.
Jatkan: … on kapea ja virheellinen.
Vedenpaisumuksesta kertomukset ja niiden ajankohdat ja kirjoitusajankohdat milloin ne mikin on tallennettu on kaksi erilaista käsitystä ja tuo mainitsemasi on nimenomaan liberaaliteologian tuotosta . Vanha traditionaalinen käsitys ja lähemmän historia tieto kertoo ”turmeltuneesta perimätiedosta ” jota on lisäilty vedenpaisumuksen jälkeen . Se milloin on asiat tapahtuneet ja milloin ne on kirjoitettu ei kerro ajallista järjestystä . Emme tiedä kaikkea ja liberaaliteologia tahtoo esiintyä usein viisaana tulkitessa todella vanhoja tapahtumia ja samalla koko vanha tieto heitetään romukoppaan . Nään usein liberaaliteologian pyrkimyksenä Jumalan ilmoituksen kyseenalaistamisena ja irrallisena yhtenäisestä Jumalan ilmoituksesta . Tuskin on ensimmäistäkään liberaaliteologia jolla olisi laaja käsitys raamatun historiasta ja eipä nimiä tuoda esiin kun esitetään väitteitä ja kun tutkii tarkemmin niin aika lähihistoriasta nämä heput löytyvät ja voi usein kyseenalaista heidän tietonsa tutkijana . Ne väitteet leviää helposti mutta niiden isä on piilossa . Sitten näitä nousee esille ja tuovat esille heidän käsityksiä kun ovat muutamia heidän kirjoja lukeneet ja tutkineet niitä , kuten ex piispa Suomessa .
”Näen usein liberaaliteologian pyrkimyksenä Jumalan ilmoituksen kyseenalaistamisena ja irrallisena yhtenäisestä Jumalan ilmoituksesta.” Jospa se on kuitenkin pyrkimystä Jumalan ilmoituksen kirkastamiseen. Raamattuun kirjaimellisesti uskovilla on tapa harhautua selittämään epäolennaisten yksityiskohtien totuudenmukaisuutta. Vedenpaisumus on esimerkki. Sen sijaan, että löydettäisiin Nooan tarinan kaikille aikakausille suunnattu opetus, lähdetään hakemaan Araratin vuorelta arkin jäänteitä.
Mikäli fokus siirtyy objektiivisiin yksityiskohtiin, tässä tapauksessa Nooan arkin jäänteisiin, niin eikö ole myös tutkittu sitä, löytyykö israelilaisten autiomaavalelluksesta tietoja. Arkeologia ei ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan sellaisia viitteitä. (Hakola, Pakkala – Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret).
Mitä Raamatun kirjaimellisuuteen tulee, niin on hyvä huomioida myös, että Jumalan kieliopissa itse sana on myös itse asia (res). Meidän kielioppimme käsittävät vain sanat.
On hyvä nähdä ero sanojen ja Sanan välillä.
Ero on siinä, että Jumalan kieliopissa Sanan tullessa sanojasta, itse asia tapahtuu toisin kuin meidän kielenkäytössämme. Mitään ei tapahdu.
Sana tuli lihaksi ja eli meidän keskellämme. Se ei ole mitään kielioppia vaan inkarnaation ihme.
Niin ihmisessä vaikuttaa kaksi voimaa , kuten edellä yritin kuvata . Pakko rakkaus on erikoinen sanayhdistelmä , jota synergisessä ajattelussa viljellään , kuten myös juridiikkaa , kun kysymys on Jumalan kuvaksi luodusta ihmisestä kysymys ja en luterilaisena allekirjoita noita .
Miten esimerkkinä pakko – rakkaus toimii lasten kasvatustehtävissä esimerkiksi jos pieni lapsi on menossa laituria pitkin syvään veteen tai haluaa juosta auton alle vilkkaalla tiellä ? Onko nämä pakko rakkautta kun isä tai äiti estää lasta ? Tai onko Jumalan rakkaus sittenkin paljon suurempaa , että hän itse meni ristille kuolemaan ja hänen sanansa voimasta ja käskystä jokainen joka kastetaan hänen kuolemaansa saa lahjana ilman lapselta kysymystä Pyhän Hengen ja Jumalan lapseuden , eikö juuri rakastavat vanhemmat tahdo toimia näin ? Tietysti protestanttisuudessa on paljon taas että kielletään Jumalan sana tässä kohdin ja järkeillään ettei Jumala toimi lasten suhteen sanan mukaan . Arvostan tietysti vanhoja kirkkoja että ovat säilytttäneet kasteen ja ehtoollisen merkitjksen ja niiden perustan , kun niiden varaan uskomme perustautuu . Ehkä luterilaisuus ei ole edustanut sitä luterilaisuutta jota se on uskonpuhdistuksen jälkeen ollut ja on ollut helppo harhautua ajattelemaan armonvälineistä vain rituaaleina . Ajattelen että ordodoksisuudessa ei synergismi ole kokonaan sitä esimerkiksi lasten kasteessa tai ehtollisessa ja mitä olen lueskellut niin pyhitys on erilaista , kun tietty prosessointi mielestäni kääntää katseet lopulta Kristuksesta ihmiseen . En nää muuta ”pakopaikkaa” kristitylle kuin Kristuksessa ja se tarkoittaa monia asioita ja ennenkaikkea ettei jätetä seurakunnan tilaisuuksia , pidetään kotihartauksia , rukouksia ja jokapäiväistä parannuksen tekoa ja myös elämän valintoja . Se ajatus että ihminen voittaisi synnit on vieras ajatus mutta ihminen voi elämässä ensin valita elämän mallin joka ei altista synnin tekemiseen ja silti me lankeamme . Tunnustuksellisuus on avain ja se ilmesesti sekin sanoitetaan ordodoksiteologiassa eri sanoin . Olen suoraansanoen mielenkiinnosta välillä tutkinut ordodoksisuuden suhdetta raamatun sanaan ja luterilaiseen teologiaan ja välillä se tuntuu eri sanoin tulevan lähelle ja sitten se taas kiertää kauan ja sitten jää kysymään saako Kristus tässä kunnian ja miten Jumalan sanan voima käsitetään. Luterilainen oppi on yksinkertainen ja selvä suoraan raamatusta löydettävissä ja monelle liian helppo omaksuttavaksi .
Vapaan tahdon korostus ei istu myöskään tieteelliseen käsitykseen ja jos sitä olisi ihmisellä joka suhteessa niin voisi päivän aikaan kysyä miksi , miksi ,miksi noin valitset ? Ja vieläpä vapaan tahdon kannattajissa , lähinnä protestanteissa on samalla on perisynnin kieltäjiä ja eikä tarvitse synnistä puhua , tunnustaa eikä juuri välittää niistä niin siinä suuri ristiriita ja opillinen harha . Sitten lankeemukset selitetään miten tahdotaan ja syntikäsitys rajataan oman mielen mukaan ja tietysti toisen synnit on pahoja ja omat vain pieniä luonteen heikkouksia .
Martti mainitsi sanan ääripää , johon törmäsin eilen kun yksi mies sanoi että kaikki ääripäät on pahoja ja luetteli kristinuskon ja politiikan mm. On hyvin yleistä ajatella ihmisten että ääripää on yli menemistä ja lopulta se on pahaa , mutta miten tämä ääripäisyys voi olla kristillisyydessä ? Kristinusko on kuitenkin meille rajattu pysyminen Jumalan sanassa . Miten kristitty voi mennä äärimmäisyyksiin kun tahtoo sanaa noudattaa ? Lain alle voi joutua ja pois Kristuksesta mutta eihän se enää ole kristillisyyttä .
Samanlainen ajatusharha on mielestäni käsitys asioista evolutiivisesti että kaikki kehitys vie asioita eteenpäin joka on myös harha kun kaikki kehitys ei tarkoita edistymistä .
Timo: Hyvä kysymys tuo: ”Mitä ääripäisyys voi olla kristillisyydessä? Miten kristitty voi mennä äärimmäisyyksiin kun tahtoo sanaa noudattaa?”
Voisiko se olla sitä, että pitää omaa tulkintaansa Sanasta ainoana oikeana? Että on on valmis halveksimaan ja panettelemaan toisia kristittyjä, jotka hekin kuitenkin uskovat Jeesuksen pelastustyöhön kristinuskon keskeisimpänä sanomana?
Seija nään tuon mitä kirjoitit pois menemistä kristinuskosta eikä edusta kristillisyyttä jossa syntinen eli ihminen itse saanut Jumalan armosta elämän ja elää armossa ja anteeksiantamuksessa niin miten voi toisia halveksia . Sana ei kuitenkaan ole niin monimutkaista että siitä voisi tehdä erilaisia tulkintoja . Joka tunnustaa syntinsä ja laittaa turvan Kristukseen on raamatun selvä opetus ihmiselle pelastukseen . Emme kuitenkaan voi jakaa pelastuksen paikkoja me ihmiset . Rakkaudettomia me ihmiset osaamme olla toisia kohtaan ja silloin meidän tulisi jokaisen tehdä siitä parannusta . Kun aletaan tulkitsemaan Jumalan sanaa niin siihen voi loukkaantua vastapuoli kun sen lausuu tai toinen vetää herneen nenään jos toinen tulkisee sen erilailla . Kaikkien kanssa meitä neuvotaan pyrkimään olemaan sovussa . Uskon raamattuun Jumalan ilmoituksena mutta kirveeksi sitä ei ole tarkoitettu vaan armoksi ja autuudeksi meille syntisille ihmisille , jokaiselle !
Timo: On harhaanjohtavaa sanoa, etteikö Raamatun sanasta voisi tehdä erilaisia tulkintoja. Jokainen käännös on tulkinta. Vertaile erikielisiä Raamattuja, niin et voi muuta todeta.
Mutta kuten sanoin, Raamatun ydinsanoma Jeesuksen pelastustyöstä on kaikilla tuntemillani kielillä kirkas. Ihmiset tahtovat välillä olla oikeammassa kuin toiset ihmiset.
Ei mitään hyväksyttyä raamatun käännöstä tarvitse tulkita pelastuksen suhteen . On toki kohtia joista on erilaisia näkemyksiä mutta se pääsanoma pelastuksesta ja mitä kristilliseen elämään kuuluu , mikä on syntiä jne on ihan päivän selvää raamatunkäännöksissä ja näinhän siinä käy että usein että tulkitsija poikkeaa pitkästä traditiosta vääristäen raamatun tekstejä . Siksi on harhaanjohtavaa yleistää tulkintoja ja käännöksiä kun kristikunta on uskonut ja tunnustanut selvät raamatun opetukset alusta alkaen kuten ne kirjoitettu . Tulkinta tarkoittaa ihmisjärkeen perustuvaa ajan hengen mukaisia johtopäätöksiä lähinnä ja tämä tarkoittaa suoraan sitä että apostolit kirkkoisät ja kirkolliskokoukset olivat väärässä myös samalla ja traditio vedetään vessasta alas samalla tietysti . Liberaalit uudistajat eivät ilmeisesti nää että heillä on mahdoton tehtävä edessä jo pelkästään siksi että Jumalan sana ei muutu vaikka me oltaisiin mitä mieltä tahansa . On toki ollut virheellisiä tulkitsijoita ajan saatossa ja heidän toimesta on syntynyt myös seuraajien joukko erilaisia uskontokuntia . Calvin oli yksi merkittävin tulkitsija uskonpuhdistuksen jälkeen jonka virheelliset käsitykset saivat oppinsa tuleville tulkitsijoille osittain .
Timo kirjoittaa; ” Ajattelen että ordodoksisuudessa ei synergismi ole kokonaan sitä esimerkiksi lasten kasteessa tai ehtollisessa”
Länsimaisessa teologiassa (erityisesti luterilaisuudessa ja reformoidussa teologiassa) synergismi nähdään usein rationalistisesti: ihmisen pitää ensin päättää, ymmärtää tai tehdä osansa teossa, jotta se olisi yhteistyötä. Jos kyseessä on vauva, joka ei pysty älylliseen valintaan, ajatellaan että kyseessä täytyy olla 100-prosenttisesti Jumalan yksinpuolinen teko, monergistinen teko.
Ortodoksisesta näkökulmasta asiaa tarkastellaan kuitenkin toisesta kulmasta. Ortodoksisessa teologiassa ihminen ei ole pelkkä järki ja tahto, vaan henki, sielu ja ruumis.
Lasten kasteessa lapsi ei kykene älylliseen päätökseen, mutta hän on täysin elävä, hengittävä ihmispersoona.
Lapsen ”osuus” ja yhteistyö on hänen vastaanottavuudessaan: hän ottaa armo-osallisuuden vastaan koko olemuksellaan. Jumala ei pakota armoaan, vaan lapsen ihmisluonto ottaa kastessa vastaan Pyhän Hengen armolahjan.
Toiseksi kirkko ei näe ihmistä erillisenä yksilönä, vaan osana Kirkon ruumista (yhteisöä).
Lasten kasteessa ja ehtoollisessa synergia toteutuu vanhempien, kummien ja koko seurakunnan uskon kautta. Vanhemmat tuovat lapsen kastettavaksi ja ehtoolliselle omasta vapaasta tahdostaan. Tämä tuominen ja lapsen puolesta rukoileminen on ihmisen puolelta tapahtuvaa synergiaa – Jumalan armon vastaanottamista ja sille tilan tekemistä.
Patristinen traditiossa on laajat ohjeet kasteen sakramentin toimittamiseen. Näitä ohjeita kirkko edelleen noudattaa, liturgiassaan, esim kasteen sakramentin kohdalla.
Kolmanneksi. Ortodoksisessa perinteessä kaste ja ehtoollinen antavat lapselle todellisen siemenen (Jumalan luomattoman armon). Sakramentti toimii ja on täysin todellinen.
Kuitenkaan tämä armo ei pelasta ihmistä mekaanisesti ilman hänen omaa tahtoaan vastaisuudessa:
Kun lapsi kasvaa, hänen on itse aktivoitava tämä kasteen armo omilla valinnoillaan, uskollaan ja kilvoituksellaan.
Jos ihminen aikuistuttuaan hylkää Jumalan, kasteen armo jää ikään kuin ”uinuvalksi” siemeneksi. Sakramentissa alkanut synergia vaatii siis ihmisen tietoisen vastauksen kasvuprosessin aikana.
Timo: Olikohan tämä vastaus minun repliikkiini, vai mikä?
No, joka tapauksessa sanoisin, että kristillisyys ääriliikkeenä merkitsee oman uskonnäkemyksen korottamista yli muiden. Se voi johtaa – ja on usein johtanutkin – toisten kristittyjen halveksuntaan ja jopa vihamieliseen käytökseen heitä kohtaan. Tunnemmehan historiasta uskonsotiakin, eikä tarvitse edes kovin kauas historiassa mennä.
Rationaalinen lähestystapa ?
Mielestäni luterilainen ajattelu lähtee Kristus – keskeisesti, jossa Isä lähetti poikansa – sana tuli lihaksi , jonka kautta kaikki on luotu ja focus on koko ajan siinä suuruudella , kaikkivaltiudessa josta kaikki elämä on syntynyt . Niin maailma on syntynyt sanalla kun ihmisen elämäkin ja niin myös sen vaikutuksesta tapahtuu uudestisyntyminen sanan mukaan ja siihen ei Jumala tarvitse ihmistä . On absurdi väite että Jumala tarvitsee rakkaudelleen ihmisen suostumuksen . Ei voi siis rakastaa omaa lasta jos ei kysy ensin lupaa lapselta . Tälläinen ajatus on syvältä !
Ja en nää rationaalisuutta enkä prosessia Jumalan lapseksi ottamisessa vaan lapseuden jota ympäröi Jumalan rakkaus , kun Jumala tahtoo meidät pelastaa ja viedä taivaan kotiin . Pienoisevankeliumi kuvaa Jumalan rakkautta meitä kohtaan .
Rakkaus Jumalalta meitä kohtaan rinnastuu hyvin ymmärrättävästi raamatun sanan ja meidän elämämme kanssa yhteen kaikessa meidän ihmisten välisissä suhteissa joista peilinä näämme sen sanan valossa kuinka lihaksi tullut Jeesus tahtoo meidän elävän .
En osaa ajatella Jumala- suhdetta rationaalisesti tai prosessina , mutta tietysti ihminen on ruumis henki sielu , johon ehtoollisen päätössanoissa rukoillaan vaikutusta.
Uinuva siemen ?
Ehkä luterilainen usko poikkeaa lopulta muista siinä korostuksessa että lapsi kastetaan Kristuksen kuolemaan ja hän on heti Jumalan lapsi jolle opetaan pienestä että Jumala rakastaa sinua ja omistat jo nyt kaiken ja isä tahtoo pitää sinusta huolta koko elämän ajan ja kun teet väärin niin opetus on että tunnustetaan synnit että saat puhtaan omantunnon ja Jumala antaa sinulle anteeksi ja hän näkee sinut koko ajan ja tahtoo aina rakastaa ja armahtaa sinua .
Uskon että luterilaisuus on vaikuttanut pohjolassa koko yhteiskuntaan siinä rehellisyydessä mitä emme edes aina itse tajua . On selvää että maissa jossa katolisisuus , ordodoksisuus tai muut protestanttiset suuntaukset on hallitseva uskonto yhteiskunnassa ihmisten ajattelu rehellisyydestä on erilaista , aihe on laaja mutta liikesuhteissa tämä ilmenee ( olen sen monesti kokenut) hyvin suhteessa verojen maksuun jne. Vaikka tosin katolisuus eikä ordodoksisuus vaikuta ihmisiin kuten luterilaisuus on vaikuttanut ihmisiin pohjolassa . Yritin edellä selittää sitä miten käytännönläheisesti luterilainen usko on vaikuttanut ihmisten elämään . Eräs autokorjaaja sanoi että on uskovia ollut asiakkaina jotka ovat kysyvät autonkorjausta maksaa ”pimeänä” että saisivat halvemmalla joka on monelle luterilaiselle asia jonka Jumala näkee ja siunaus elämään liittyy siihen . En tiedä oliko nuo aiheen ulkopuolelle meneviä juttuja kun yritin kuvata luterilaista suhdetta Jumalaan joka on hyvin yksinkertaista ja käytännön läheistä , jossa Jumalan sanan kautta meille kasvaa tietoisuus opettamalla mikä on oikein ja mikä väärin . Siihen Jumalan rakkauteen ja suhteeseen luterilaisuus suhtautuu hyvin tuhlaajalapsi vertauksen mukaan , jossa ei meititä prosessia eikä kysellä missä on lapsi rypenyt eikä vaadita ratkaisua vaan tahdotaan rakastaa lapsi Kristukselle syntientunnustamisen kautta .
Ordodoksiteologia sanoittaa asioita jossa vivahtaa psykologiaa , filosofiaa ja myyttisyyttä ja evamkeliumi ei mielestäni tule kirkkaana esille ja on vaara että focus siirtyy Jumalan pojasta ihmiseen itseensä . Evankeliumi kun ei kerro meistä ihmisistä mitään vaan Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan .
Nään synergismin vastavoimana vastaan kristillisyyttä joka ei ole edustanut oikeaa kristillisyyttä kuten pietismikin on ollut sellainen vastavoima . Synergismin juuret taitaa olla gnostilaisuutta vastaan syntynyttä ja pietismi ”laiskaa luterilaisuutta ” vastaan jossa Jumalan armoa on pidetty halpana eikä ole opetusta Kristuksen tuntemiseen , kuten tänä päivänä syytökset lähinnä muista prostanttisista piireistä luterilaisuutta vastaan , joissa syytöksissä on myös perää sieltä osin kun se on näyttäynyt niin että siitä on ollut helppo vetää vääriä johtopäätöksiä mutta pohjalla on ymmärtämättömyys luterilaista oppia kohtaan . Apostolinen oppi on vapautta Kristuksessa jossa aina kulkee ilmainen armo evankeliumissa ensimmäisenä . Usein sanotaan että suomea on evankelioitu paljon , mutta ajattelen että onko se totta että ihmisille on todella viety se evankeliumi rakkaudella ilman vaatimuksia , joissa viestinviejät ovat laittaneet itsensä siihen alttiiksi , kun ne ”heränneet” puhuvat rakkaudesta ja ilman sitä ei voi viedä sanaa ei rationaalisti eikä prosessein kertoen eikä tikapuita ja ehtoja vieden . Uskon että aina siellä missä ihmisten sydämet palavat evankelimille niin siellä syntyy elämää .
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen. Ilm. 22:21.
M.P kirjoitti aikaisemmin ;
Jospa se on kuitenkin pyrkimystä Jumalan ilmoituksen kirkastamiseen. Raamattuun kirjaimellisesti uskovilla on tapa harhautua selittämään epäolennaisten yksityiskohtien totuudenmukaisuutta. Vedenpaisumus on esimerkki. Sen sijaan, että löydettäisiin Nooan tarinan kaikille aikakausille suunnattu opetus, lähdetään hakemaan Araratin vuorelta arkin jäänteitä.
Jos lähtökohtana on Jumalan ilmoitettu sana meille tallennettuna , niin se ei ole argumentti sitä vastaan miten joku sen tulkitsee vaan tulee osoittaa se sana vääräksi . Ja tiede on yksi millä voidaan todistaa raamatun historiallisuus oikeaksi . Tuo kirjaimellisesti lukeminen ? Miten muuten voit lukea kuin kirjaimellisesti ? Mutta ei se ihan niin että 1800-1900 luvun liberaalit teologit pöytänsä ympärillä esittävät väitteitä joita vastaan on pitkä traditio . Mutta aina löytyy uusia todisteita , kuten pari päivää sitten löytyi Augustinuksen kaksi saarnaa , jotka julkaistaan kriittisen analysoinnin kera vielä tänä vuonna , vaikka ne eivät ole suoraan raamattu ”löydöksiä”, niin hänen ajatteluun pääsee perille . Aihe on mielenkiintoinen kun saarnat käsittelevät Saulin vierailua noitanaisen luona .
”Tiede on yksi, millä voidaan todistaa Raamatun historiallisuus oikeaksi.” Se on mielestäni jokseenkin samantekevää, onko Raamattu historiallisesti oikea. Sen sanoma on hengellinen. Luonnontieteelliset yksityiskohdat ovat monessa kohden vääriä tai ainakin puutteellisia. Mikseivät historiallisetkin olisi? Se ei poista arvoa siltä, että Raamattu ilmoittaa meille kolmiyhteisen Jumalan, joka lähestyy meitä tahtoen meidän parastamme.
”Miten muuten voit lukea kuin kirjaimellisesti?” Ero onkin siinä, miten luettu ymmärretään. Kun luetaan taivaan akkunoiden aukeavan, kirjaimellisesti ymmärtävä uskoo taivaankannessa oleviin avattaviin ikkunaluukkuihin. Toinen taas ymmärtää antiikin maailmankuvan ilmauksen runoutena.
Mikäli Raamatun historiallisuus on samantekevää, se välttämättä johtaa ajatukseen Jeesuksen historiallisuudesta. Miksei sitten hän? Jospa hän onkin vain antiikin maailmankuvan runouden ilmaus, kuten taivaan ikkunaluukut?
”Mikäli Raamatun historiallisuus on samantekevää, se välttämättä johtaa ajatukseen Jeesuksen historiallisuudesta.” Ehkä sitä ajatusta onkin terveellistä pohtia. – Apostolinen uskontunnustus toki lausuu, että uskomme historialliseen Jeesukseen. Sen vakuudeksi mainitaan Pontius Pilatuksen aika. Uuden Testamentin historiallisuutta tukee laajemminkin roomalainen dokumentointi. Enemmistö Paavalin kirjeistä tiedetään varmasti hänen itsensä sanelemiksi.
Raamatun historian tuntemus ei ketään pelasta , mutta ei tiede kumoa Jeesuksen historiallisuutta . Enemmän on kysymys siitä uskotaanko niitä ihmeitä tapahtuvan kuten sana sanoo , mutta vaikkapa Jeesuksen ylösnousemuksessa tiedettä tekevien ihmisten on helppo rehellisyydessä päätellä ison silminnäkijäjoukon todistukset suuntaa antavaksi ylösnousemuksen puolesta ja sen jälkeen uskonsa takia kuolleet , kun kukaan ei halua kuolla tyhjän takia. Israeliin tutustuminen tuo paljon historiallista tietoa , myös raamatun historiasta, kun juutalainen historia on raamatun historiaa samalla. Juutalaislapset lukevat tooraa historian kirjana ja se kansa on perimätiedon yksi parhaita tallentajia .
Martin vertaus taivaan ikkunoista tulkittuna ilman maalaisjärkeä on absurdi , käytämme samanlailla kielikuvia eikä niitä ole kukaan viisastelemassa vääriksi . Konteksti ja tavat , ilmaisut ovat arkikieltä olleet aina kansojen parissa ja eri kulttuureissa on erilaisia kielikuvia .
”Martin vertaus taivaan ikkunoista tulkittuna ilman maalaisjärkeä on absurdi. Käytämme samanlaisia kielikuvia eikä niitä ole kukaan viisastelemassa vääriksi.” Eipä tietenkään omana aikanamme ole. Raamatun alkulukujen kirjoittajille nämä kielikuvat olivat se, mitä he pitivät totena.